Trampoliinivoimistelu

Trampoliinivoimistelu on Kansainvälisen voimisteluliiton FIG:n (Fédération internationale de gymnastique) virallinen voimistelu- ja kilpaurheilulaji, jossa hypitään trampoliinilla. Se kehittää ruumiin lihaksia ja koordinaatiokykyä.

Trampoliinivoimistelu kilpaurheiluna

Kilpailulajina trampoliinivoimistelua on harjoitettu ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1946. Pohjois-Amerikan mestaruudesta kilpailtiin kaksi vuotta myöhemmin. Kansainvälinen trampoliiniliitto FIT perustettiin vuonna 1964.

Trampoliinivoimistelussa kilpailtiin olympialaisissa ensimmäistä kertaa Sydneyssä vuonna 2000. Pekingin olympialaisissa 2008 16 naista ja 16 miestä kilpailivat yksilötrampoliinin olympiatitteleistä. Hallitsevat mestarit ovat He Wenna (naiset) ja Lu Chunlong (miehet), molemmat Kiinasta.

Trampoliinivoimistelussa tavoitteena on tehdä mahdollisimman korkeita, hallittuja, ja tyylipuhtaita liikkeitä, jotka vaativat voimistelijalta notkeutta, voimaa sekä koordinaatio- ja avaruudellista hahmotuskykyä.

Suomesta oli ensimmäisen kerran edustus trampoliinivoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2021 yksilötrampoliinissa sekä synkrotrampoliinissa ja vuonna 2022 ensimmäistä kertaa tuplaminitrampoliinin MM-kilpailuissa. Maailmanmestaruuksista kilpaillaan aikuisten sarjoissa, lasten ja nuorten sarjoissa kilpaillaan useamman eri ikäluokan mestaruuksista (WAGC, World age group competition).

Lajit

Trampoliinivoimistelussa kilpaillaan yksilötrampoliinissa ja synkrotrampoliinissa, missä kaksi kilpailijaa pyrkii yhtäaikaisiin ja samanlaisiin suorituksiin trampoliinilla. Lisäksi kilpaillaan tupla-minitrampoliinilla (DMT, eli double mini trampoline), jota nimitetään myös "demiksi". Tumblingin lasketaan yleensä myös olevan yksi trampoliinivoimistelun lajeista.

Yksilötrampoliini

Yksilötrampoliinikilpailussa urheilija hyppää noin 3 x 5 metrin kokoisella trampoliinilla kilpailusarjan keskeytyksettä ja ilman välihyppyjä. Alastulot voi tehdä jaloilleen, mahalleen, istualleen tai selälleen, kuitenkin ensimmäisen liikkeen tulee alkaa jaloilta ja viimeisen päättyä jaloilleen.

Kilpailu koostuu kahden sarjan mittaisesta alkukilpailusta sekä yhden sarjan mittaisesta loppukilpailusta. Jokaisessa sarjassa tehdään kymmenen erilaista hyppyä ilman katkoja. Sarjojen liikkeet pitää ilmoittaa etukäteen vaikausastetuomareille annettavassa kilpailukortissa. Karsinnan ensimmäinen sarja sisältää kilpailuluokasta riippuvat pakolliset liikkeet ja toinen sarja omavalintaisia liikkeitä, samoin kuin finaalisarja. Omavalintaisen ja finaalisarjan liikkeitä saa kuitenkin muuttaa vähennyksittä, mutta pakollisen sarjan kilpailukortista poikkeavista liikkeistä tulee pistevähennyksiä. Alemmissa luokissa vaikeusaste lasketaan vain omavalintaisesta ja finaalisarjasta. Ylimmässä, FIG A -luokassa vaikeus lasketaan myös pakollisen sarjan kahdesta, etukäteen kilpailukorttiin merkitystä liikkeestä.

Yksilökilpailussa tuomaristo koostuu päätuomarista, viidestä arvostelutuomarista ja kahdesta vaikeusastetuomarista. Arvostelutuomarit arvioivat liikkeiden suorituspuhtautta, tekniikkaa, korkeuden säilymistä ja hyppääjän pysymistä trampoliinin keskialueella. Vaikeusastepisteet määräytyvät volttipyörinnän ja kierteiden perusteella. Jokaisesta neljäsosavoltista saa 0,1 pistettä ja jokaisesta puolikierteestä saman verran. Taitto- ja suorasta asennosta saa 0,2 pisteen bonuksen, jos kyseessä on kaksois- tai kolmoisvoltti ja 0,1 pisteen bonuksen, jos kyseessä on kierteetön yksöisvoltti. Yksittäisten kierrevolttien asento ei vaikuta liikkeiden vaikeuteen, mutta eri asennossa tehdyt voltit lasketaan eri liikkeeksi, joka helpottaa 10 liikkeen saamista sarjaan, sillä samaa liikettä ei saa toistaa sarjassa. Enemmän pisteitä saa taitossa tai suorin vartaloin tehdyistä liikkeistä. Tavallinen kerien tehty voltti on siis vaikeusasteeltaan 0.5, ja esimerkiksi taittaen 0.6.

Trampoliinivoimisteluun on 2011 otettu käyttöön lentoajan mittaus. Tähän tarvitaan laitetta jota kutsutaan lentoaikakoneeksi, mikä mittaa voimistelijan ilmassa viettämää aikaa. Sekunnit lisätään yksilökilpailussa joka kierroksen pisteisiin niin, että yksi sekunti vastaa yhtä pistettä. Lentoaika otetaan kymmenestä liikkeestä, tai sarjan jäädessä lyhyemmäksi kaikista arvosteltavista liikkeistä. Lentoaika ilmoitetaan viiden sekunnin tuhannesosan tarkkuudella (esim. 13,135 tai 16,390).

Lentoaika ei ole yhtä kuin kellolla mitattava ”kymmenen hypyn aika”, sillä lentoaikakone pysäyttää ajanoton siksi aikaa, kun voimistelija koskee verkkoa. Lentoaika ei vaikuta synkro- eikä DMT-kilpailujen pisteidenlaskuun. Sen sijaan lentoaikakone toimii myös synkronisaatiokoneena.

Synkrotrampoliini

Synkrotrampoliinissa kahden kilpailijan pyrkimyksenä on tehdä täsmälleen samanlaiset liikkeet parinsa kanssa omilla, vierekkäin kahden metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevilla trampoliineilla. Oleellista on, että hyppääjät hypyissään tulevat verkolle ja lähtevät siltä yhtä aikaa. Vaikka synkrotrampoliinissa hyppysarjat eivät välttämättä ole yhtä vaativia kuin yksilökilpailussa, pitävät monet sitä näyttävämpänä lajina, ja yksinkertaisen perusluonteensa vuoksi se on myös suurelle yleisölle viihdyttävää seurattavaa.

Arvostelu on liikkeiden yhdenaikaisuuden arviointia lukuun ottamatta samanlainen kuin yksilötrampoliinissa. Tuomaristo koostuu neljästä arvostelutuomarista (kaksi kumpaakin voimistelijaa varten), kolmesta sarjan synkronisaatiota arvostelevasta tuomarista, kahdesta vaikeusastetuomarista sekä ylituomarista ja ylituomarin avustajasta. Jos on käytössä lentoaikakone(laskee sykronisaation), sillä korvataan synkronisaatiota arvostelevat tuomarit.

DMT

Tuplaminitrampoliini eli DMT:llä voimistelija juoksee trampoliinille ja ponnistaa trampoliinin ponnistusalueelta ylös tasanteelle ja tekee liikkeen trampoliinin päällä ja toisen tullessaan alas matolle. On myös mahdollista (yleisempi)että voimistelija tekee liikkeen suoraan hypystä ponnistusalueelta tasanteelle ja siitä toisen liikkeen matolle. DMT:llä tehdään siis kaksi liikettä peräkkäin.

DMT-kilpailuun kuuluu alkukilpailu ja finaalikierros. Molemmissa voimistelija tekee kaksi erilaista liikeyhdistelmää. Kilpailuissa ei yleensä ole pakollisia yhdistelmiä, vaan voimistelija päättää ne itse. Liikkeiden toisto samalla alueelle on kielletty. DMT:llä ei voi tehdä hyppyjä mahalleen, selälleen tai istualleen. Alastulo täytyy päättyä aina kummallekin jalalle, alastulossa tasapainon horjumisesta vähennetään pisteen kymmenyksiä. DMT:n arvostelu on samoin kuin isolla trampoliinilla, lukuun ottamatta liikkeiden vaikeusasteita jotka on rankattu DMT:llä vaikeimmiksi. Voimistelijan kilpailusuorituksen lopulliset pisteet saadaan samoin kuin yksilötrampoliinin kilpailuissa.

Tumbling

Tumbling kuuluu yhtenä lajina trampoliinivoimisteluun. Siinä voimistelijat tekevät 25m pitkällä volttiradalla juoksuvauhdista 8 liikkeen pituisen volttisarjan ilman väliaskelia tai välihyppyjä. Yleensä sarjassa on keskelläkin vaikeita liikkeitä, mutta viimeinen liike on liikkeistä vaikein. Volttisarjan liikkeet voidaan tehdä eteenpäin, taaksepäin tai sivuttain. Kilpailu koostuu kahdesta kierroksesta, joiden tulisi olla keskenään erilaisia. Viimeisen liikkeen tulee laskeutua alastulomatoille, ellei kyse ole sarjan etenemissuuntaa vastaan tehdystä viimeisestä liikkeestä, joka saa laskeutua tumblingradalle.

Ennen kilpailua voimistelijat täyttävät kilpailukortteihin sarjansa. Kilpailukortit palautetaan kilpailun sihteerille ja vaikeusastetuomarit tarkastavat kilpailukortit ennen kilpailun alkua. Suoritusta voi muuttaa kilpailukorttiin kirjoitetusta, ja vaikeusastetuomarit merkitsevät muutokset kilpailukorttiin. Voittaja on se voimistelija, jolla kahden kierroksen jälkeen on korkeimmat yhteispisteet.

Kotimaisissa tumblingkilpailussa on harrasteluokka tytöille ja pojille ilman ikärajaa ja kilpaluokat ikäluokittain. Tytöt ja pojat kilpailevat omissa luokissaan. Kilpailuissa arvostelutuomarit arvostelevat sarjasta liikkeiden asentoa (muoto), rytmiä, korkeutta ja lisäksi vaikeusastetuomarit laskevat sarjasta vaikeusastepisteet. Tuomaristo koostuu kilpailua ohjaavasta ylituomarista, viidestä arvostelutuomarista ja kahdesta vaikeusastetuomarista. Jos sarjassa on alle kolme liikettä, se on arvoltaan nolla. Kahdeksasta onnistuneesta liikkeestä maksimiarvostelupisteet ovat 10. Vaikeusasteessa ei ole maksimipistemäärää, mutta junioreissa ja nuorissa yhden liikkeen vaikeusasteraja on 4,3. Tätä vaikeampia liikkeitä saa tehdä, mutta niidenkin vaikeusasteeksi tulee tällöin 4,3. Senioreilla ei ole vaikeusasterajaa.

Kilpailuluokat ovat samat, kuin tuplaminitrampoliinin kilpailuluokat. Voimistelija aloittaa kilpailemisen siinä luokassa, johon ikänsä puolesta kuuluu. Kilpaluokissa ei ole luokkanousupisterajoja. Kilpailussa tehdään kaksi toisistaan erilaista sarjaa. Molemmilta kierroksilta lasketaan pisteisiin arvostelupisteet ja vaikeusastepisteet. Voimisteluliiton lisenssi vaaditaan kilpailuissa kaikissa luokissa muuten, mutta Voimistelupäivillä harrastajaluokkaan riittää Voimistelupäivälisenssi.

Aiheesta muualla

Suomalaisia trampoliiniseuroja

Trampoliinivoimistelu

Sisällys