Sebastian Vettel

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 13. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sebastian Vettel
Sebastian Vettel, 2015
Sebastian Vettel, 2015
Henkilötiedot
Koko nimi Sebastian Vettel
Syntynyt3. heinäkuuta 1987 (ikä 37)
Heppenheim, Saksa
Kansalaisuus  Saksa
Formula 1 -ura
Auton numero 5
Aktiivivuodet 2007–2022
Talli(t) BMW Sauber (2007)
Toro Rosso (2007–2008)
Red Bull (2009–2014)
Ferrari (2015–2020)
Aston Martin (2021–2022)
Kilpailuja 300 (299 starttia)
Maailman­mestaruuksia 4 (2010, 2011, 2012, 2013)
Voittoja 53
Palkintosijoja 122
Paalupaikkoja 57
Nopeimpia kierroksia 38
MM-pisteitä 3 098
Ensimmäinen kilpailu Yhdysvaltain GP 2007
Ensimmäinen voitto Italian GP 2008
Viimeinen voitto Singaporen GP 2019
Viimeinen kilpailu Abu Dhabin GP 2022
Sijoitus kaudella 2022 12. (37 p.)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.sebastianvettel.de

Sebastian Vettel (s. 3. heinäkuuta 1987 Heppenheim, Hessen, Saksa) on saksalainen uransa päättänyt[1] rata-autoilija ja Formula 1 -sarjan nelinkertainen maailmanmestari.

BMW Sauberilla F1-uransa aloittanut Vettel voitti uransa ensimmäisen kilpailun Toro Rosso -tallissa Italian GP:ssä 2008, tullen silloin F1-historian nuorimmaksi kuskiksi, joka voitti osakilpailun. Kaudeksi 2009 Vettel siirtyi Red Bull -talliin ja sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kauden päätteeksi tallipäälliköt äänestivät Vettelin parhaaksi kuljettajaksi Autosport-lehden äänestyksessä.[2] Kaudella 2010 hän ajoi kymmenen paalupaikkaa ja voitti sarjan mestaruuden, jonka hän varmisti kauden viimeisessä kilpailussa pahimpien kilpailijoiden tehtyä virheitä kilpailutaktiikoissaan. Kaudella 2011 Vettel oli ylivoimainen ja varmisti mestaruutensa jo neljä kilpailua ennen kauden päättymistä. Kaudella 2012 Vettel voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden kolmella pisteellä ennen Fernando Alonsoa. Kaudella 2013 Vettel varmisti jo neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa kolme kilpailua ennen kauden päätöstä, kun hän voitti Intian GP:n. Neljään peräkkäiseen mestaruuteen ovat hänen lisäkseen yltäneet vain Juan Manuel Fangio, Michael Schumacher ja Lewis Hamilton.[3]

Kaudella 2014 Japanin kilpailussa Red Bull ilmoitti, että Vettel jättää tallin kauden päätteeksi.[4] Kaudesta 2015 kauteen 2020 Vettel ajoi Ferrari-tallissa.[5] Hänellä oli kauden 2020 loppuun saakka voimassa oleva sopimus tallin kanssa.[6] Toukokuussa 2020 Ferrari ja Vettel ilmoittivat yhteisesti ettei sopimusta enää jatketa[7] ja Vettel siirtyi kaudelle 2021 Aston Martin -talliin.[8] Vettel ajoi Aston Martinilla myös kauden 2022 eli hänen uransa viimeisen kauden.

Vettel pitää hallussaan useita Formula 1 -sarjan ennätyksiä. Hän on muun muassa nuorin paalupaikalle ajanut kuljettaja ja maailmanmestari.[9][10]

Vettelin kuntovalmentajina ovat toimineet suomalaiset Tommi Pärmäkoski (2008–2011), Heikki Huovinen (2012–2013) ja Antti Kontsas (2014–2022).[11]

Varhainen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel Formula 3 Eurosarjan auton ratissa.

Vettel aloitti kartingin vuonna 1995 ja voitti vuonna 2004 Saksan BMW -sarjan mestaruuden 18 voitolla 20 kilpailusta. Vuonna 2005 hän ajoi Formula kolmosten Eurosarjaa, jossa hän sijoittui viidenneksi saavuttamatta voittoja. Sittemmin hän testasi Williamsin F1-autoa. Vuonna 2006 Vettel oli Eurosarjan toinen häviten sarjan mestaruuden Paul di Restalle.lähde?

Formula 1 -ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMW Sauber (2006–2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian aloitti Formula 1 -uransa BMW Sauberin testi- ja varakuljettajana vuonna 2006, tallin edellisen varakuljettajan Robert Kubican noustua kilpakuljettajaksi. Hän ajoi BMW Sauberilla testikuljettajan roolissa ensimmäisen kerran kauden 2006 Turkin GP:n aikana, jolloin hänestä tuli siihen asti nuorin GP-viikonloppuun osallistunut kuljettaja 19 vuoden ja 53 päivän iässä.[12] Vettel ajoi 2. harjoitusten parhaan kierrosajan Turkissa.[13] Kaudella 2007 Vettel teki debyyttinsä virallisena kilpakuljettajana debytoidessaan Yhdysvaltain GP:ssä samalla korvaten edellisessä kilpailussa rajussa ulosajossa loukkaantuneen Robert Kubican.[14] Hän sijoittui uransa ensimmäisessä kilpailussaan kahdeksanneksi ja sai heti yhden MM-pisteen, mikä teki hänestä kaikkien aikojen nuorimman pisteille ajaneen kuljettajan.[15] Edellinen ennätys oli Jenson Buttonin hallussa. Vuoden 2014 Australian GP:ssä Vettelin ennätyksen rikkoi Daniil Kvjat.[16] Kilpailun jälkeen Vettel palasi BMW Sauberilla testi- ja varakuljettajaksi.lähde?

Toro Rosso (2007–2008)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel Malesian GP:ssä vuonna 2008.

2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2007 Vettel korvasi Scott Speedin Toro Rossolla Unkarin Grand Prix’sta lähtien, Speedin saatua potkut tallista.[17] Vettel onnistui ajamaan hyviä tuloksia autolla ja johti ensimmäistä kertaa urallaan kilpailua Japanin GP:ssä ollen kaikkien aikojen nuorin F1-kilpailua johtanut kuljettaja. Vettel keskeytti kilpailun kolmannelta sijalta osuttuaan Mark Webberin perään ajettaessa turva-auton takana. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Kiinassa hän kuitenkin yllätti kaikki ajamalla sateisessa kilpailussa neljänneksi, lähdettyään kilpailuun 17. sijalta, mikä oli vielä silloin sekä Vettelin F1-uran että Toro Rosson historian paras sijoitus.lähde?[18][19]

2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel ajoi Toro Rossoa myös kaudella 2008. Hänen alkukauttaan vaivasivat keskeytykset, mutta sen jälkeen hän kykeni ajamaan pisteille tasaisesti. Sateisessa Italian GP:ssä Toro Rosso ja Vettel onnistuivat aika-ajoissa erinomaisesti, kun Vettel ajoi paalupaikalle ja hänen tallikaverinsa Sébastien Bourdais ajoi neljänteen ruutuun. Kyseessä oli Toro Rosson historian ensimmäinen paalupaikka. Itse kilpailussa Vettel ajoi kärjessä koko kilpailun ajan ja voitti osakilpailun. Vettel otti itselleen ja tallilleen ensimmäisen voiton siihen astisen Formula 1 -historian nuorimpana kuljettajana.[20]

Red Bull (2009–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel Japanin GP:ssä 2009.

Kaudeksi 2009 Vettel nousi David Coulthardin paikalle Red Bull -talliin.[21] Australian avauskilpailussa Vettel jäi pisteittä, samoin kuin Malesian GP:ssä. Kauden kolmannessa kilpailussa, sateisessa Kiinan GP:ssä, Vettel ajoi uransa toiseen voittoon. Hänen tallikaverinsa Mark Webber varmisti Red Bullille kaksoisvoiton.lähde?[22]

Bahrainissa Vettel ajoi toiseksi[23] ja Espanjassa hän sijoittui neljänneksi.[24] Monacon GP:ssä hän kolaroi kaiteeseen ja keskeytti.[25] Turkin GP:ssä Vettel oli jälleen palkintopallilla sijoittuen kolmanneksi.[26]

Britanniassa Vettel ajoi kauden toiseen voittoonsa ja supisti piste-eroa MM-sarjan kärkimieheen Jenson Buttoniin.[27][28] Hänen voittonsa Britanniassa oli hänen koko uransa kolmas ja ensimmäinen kuivankelinkilpailun voitto. Kotikilpailussaan Saksassa Vettel ajoi toiseksi, häviten tallikaverilleen Mark Webberille.[29] Unkarin GP:ssä Vettel joutui keskeyttämään ja häntä tasaisemmin ajanut tallikaveri Mark Webber nousi Vettelin edelle toiseksi kuljettajien MM-taulukossa. Vettel kuitenkin nousi Mark Webberin edelle kuljettajien MM-taulukossa Unkarin keskeytyksen jälkeen. Red Bull oli yksi kauden nopeimpia autoja loppukaudesta yhdessä McLarenin kanssa ja Vettel taisteli jopa maailmanmestaruudesta kaudella 2009. Japanin voitto valoi uskoa Vettelin loppukiriin, kun kaksi osakilpailua oli jäljellä ja 16 pisteen takaa-ajoasema MM-sarjaa johtavaan Jenson Buttoniin nähden. Brasiliassa Vettel menetti otteensa maailmanmestaruuteen jo aika-ajossa, kun olosuhteet olivat todella karmeat. Jos Vettel olisi sijoittunut Brasiliassa toiseksi Jenson Buttonin epäonnistuttua, hän olisi siirtänyt kauden ratkaisun Abu Dhabiin. Näin ei kuitenkaan käynyt: Vettel oli maalissa neljäs ja Button viides, joka riitti varmistamaan Buttonille maailmanmestaruuden, kun yksi kilpailu oli ajamatta. Pientä lohtua Sebastian Vettelin kauteen toi päätöskilpailun voitto Abu Dhabissa ja kuljettajien MM-sarjan hopea.lähde?[22][30]

2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel Saksan GP:n harjoituksissa kaudella 2010.

Kaudelle 2010 Vettel lähti yhtenä ennakkosuosikeista. Hän aloittikin kauden vahvasti Bahrainin GP:ssä ottamalla paalupaikan, mutta Red Bullin auton teknisten vikojen takia hän jäi kilpailun lopputuloksissa neljänneksi. Myös kauden toisessa kilpailussa Australiassa hän ajoi paalupaikan uudella rataennätyksellä, mutta auton mutterin kiinnityksen aiheuttama ulosajo vei tällä kertaa mahdollisuudet voittoon. Malesiassa Vettel ei yltänyt paalupaikkaan, mutta ajoi kilpailussa sitäkin paremmin, startissa kärkeen ja ylivoimainen voitto sekä paikka jaetulla kakkossijalla MM-taulukossa.lähde?[31]

Seuraavan kerran Vettel ajoi voittoon Euroopan GP:ssä Valenciassa. Turkin kilpailussa Vettel kolaroi Mark Webberin kanssa ja joutui keskeyttämään. Vettel syytti kolarin jälkeen Webberiä tilanteesta. Belgiassa Vettel kolaroi Jenson Buttonin kanssa ja putosi sijalle 15. Japanin kilpailussa Vettel ajoi ylivoimaiseen voittoon. Korean GP:n Vettel joutui keskeyttämään moottoririkkoon johtoasemasta 10 kierrosta ennen loppua. Brasilian GP:ssä Vettel ajoi jälleen voittoon. Abu Dhabin osakilpailussa Vettel otti toisen peräkkäisen voiton ja varmisti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden Fernando Alonson jäätyä hitaampien autojen taakse jumiin kilpailun alusta lähtien. Vettelistä tuli siten koko F1-historian nuorin maailmanmestari neljän pisteen erolla MM-sarjassa toiseksi tulleeseen Alonsoon nähden.lähde?[31]

2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel voitettuaan maailmanmestaruuden Japanin GP:ssä.

Kausi 2011 oli täydellistä Red Bullin ja Sebastian Vettelin hallintaa. Vettel aloitti kauden 2011 vahvasti ajamalla paalupaikalta voittoon sekä Australian GP:ssä että Malesian GP:ssä. Vettel lähti paalulta myös Kiinan GP:een, mutta sijoittui kilpailussa toiseksi McLarenin Lewis Hamiltonin viedessä voiton. Turkin GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulta voittoon. Espanjan GP:ssä Vettelin viiden kilpailun mittainen paalupaikkaputki loppui, kun tallikaveri Mark Webber ajoi paalulle. Vettel lähti kilpailuun toisesta ruudusta ja voitti jälleen. Monacon GP:n hän voitti paalulta. Sateisessa Kanadan GP:ssä Vettel lähti paalupaikalta ja johti kilpailua, kunnes ajovirhe viimeisellä kierroksella pudotti saksalaisen toiseksi ja McLarenin Jenson Button kykeni katkaisemaan Vettelin kolmen perättäisen kilpailun voittoputken. Euroopan GP:ssä Vettel ajoi jälleen voittoon ja teki samalla hattutempun, eli otti samasta kilpailusta paalupaikan, nopeimman kierroksen ja voiton. Britannian GP:ssä Vettel lähti kakkosruudusta ja nousi lähdössä tallikaverinsa Webberin ohi kilpailun kärkeen. Varikkopysähdyksillä sattunut ongelma pudotti Vettelin toiseksi Ferrarin Fernando Alonson voittaessa kilpailun.lähde?[32]

Saksan GP:ssä Vettel sijoittui aika-ajoissa ensimmäistä kertaa kauden aikana eturivin ulkopuolelta ja lähti kilpailuun kolmannesta lähtöruudusta. Vettel sijoittui neljänneksi, jääden ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeen ulkopuolelle. Unkarin GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulle, mutta sijoittui kilpailussa toiseksi. Belgian GP:ssä Vettel voitti jälleen kilpailun paalulta. Hän toisti tämän myös seuraavissa kilpailuissa Italiassa ja Singaporessa.lähde?[32]

Singaporen GP:n jälkeen Vettel oli yhden pisteen päässä toisen maailmanmestaruutensa varmistamisesta. Vettel lähti Japanin GP:een paalulta ja varmisti maailmanmestaruutensa sijoittumalla kolmanneksi. Hänestä tuli samalla kaikkien aikojen nuorin tuplamaailmanmestari. Korean GP:n aika-ajoissa Lewis Hamilton rikkoi Red Bullin 16 kilpailun mittaisen paalupaikkaputken, mutta kilpailussa Vettel ohitti Hamiltonin heti ensimmäisellä kierroksella ja voitti. Intian GP:ssä Vettel ajoi ensimmäisen grand slaminsa, eli ajoi paalupaikalle, voitti kilpailun, johti jokaisen kierroksen ajan ja ajoi nopeimman kierroksen. Hän rikkoi tällä saavutuksella Ayrton Sennan ennätyksen kaikkien aikojen nuorimpana grand slamin tehneenä kuljettajana. Abu Dhabin GP:ssä Vettel otti 14 paalupaikkansa siirtyen Nigel Mansellin rinnalle yhden kauden paalupaikkaennätyksissä. Kilpailu häneltä kuitenkin päättyi rengasrikkoon jo ensimmäisellä kierroksella ja Vettel keskeytti ensimmäisen kerran sitten Korean GP:n 2010 ja jäi myös ensimmäistä kertaa ilman pisteitä kauden aikana.lähde?[32]

Brasilian GP:ssä Vettel ajoi 15:n kerran paalupaikalle ja rikkoi Nigel Mansellin yhden kauden paalupaikkaennätyksen.[33] Kilpailussa hän kärsi vaihdelaatikko-ongelmasta, mutta ajoi maaliin toiseksi tallikaverinsa Mark Webberin ottaessa kauden ainoan voittonsa.[34][35] Vettel keräsi kauden aikana 392 pistettä, mikä oli kaikkien aikojen piste-ennätys.[36] Vanhalla pistejärjestelmällä Vettel olisi saavuttanut 161 pistettä, mikä olisi myös ollut ennätys.lähde?

2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sebastian Vettel Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2012.
Vettel Singaporen GP:ssä 2012.

Kaudella 2012 Vettel lähti jälleen ennakkosuosikkina uuteen kauteen, mutta tämä kausi oli huomattavasti edellistä kautta tasaisempi. Vettel jäi kauden avanneessa Australian GP:n aika-ajoissa kuudenteen lähtöruutuun. Kilpailussa Vettel nousi lähdössä neljänneksi ja ajoi lopulta kilpailussa toiseksi häviten kilpailun voittaneelle Jenson Buttonille. Malesian GP:ssä Vettel jäi viidenteen lähtöruutuun. Hän oli ajamassa sateen värittämässä kilpailussa neljänneksi, kunnes osui Narain Karthikeyanin HRT-autoon ja menetti takarenkaansa. Vettel oli maalissa lopulta yhdestoista ja haukkui Karthikeyania idiootiksi.[37] Kiinan GP:ssä Vettel jäi lähtöruutuun 11 ja jäi samalla ensimmäistä kertaa viimeisen osion ulkopuolelle sitten Brasilian GP:n 2009. Kilpailussa hän oli lopulta viides. Bahrainin GP:ssä Vettel nappasi kauden ensimmäisen paalupaikan. Kilpailussa hän joutui taistelemaan voitosta Kimi Räikkösen kanssa, mutta ajoi lopulta voittoon. Vettel nousi voittonsa myötä MM-sarjan kärkeen. Seuraavassa kilpailussa Espanjassa Vettel sijoittui kuudenneksi saatuaan rangaistuksen DRS:n avaamisesta keltaisten lippujen alueella[38]. Kanadan GP:ssä Vettel ajoi kauden toisen paalupaikkansa. Kilpailussa Vettel jäi kuitenkin neljänneksi. Euroopan GP:ssä Vettel valtasi kauden kolmannen paalupaikkansa. Se oli hänen uransa 33:s paalupaikka, joka nosti hänet Alain Prostin ja Jim Clarkin rinnalle kolmanneksi kaikkien aikojen paalupaikkatilastossa.[39] Kilpailussa Vettel oli matkalla ylivoimaiseen voittoon, kunnes turva-auton jälkeen Vettelin auto hyytyi ja hän joutui keskeyttämään kärkipaikalta. Italian GP:ssä hän sai jälleen rangaistuksen ahdistettuaan Ferrarin Fernando Alonson ulos radalta. Vettel itse sanoi jättäneensä Alonsolle tarpeeksi tilaa.[38]

Singaporen GP:ssä Vettel onnistui monen voitottoman kilpailun jälkeen ajamaan voittoon. Japanin GP:ssä Vettel ajoi paalulta voittoon ja nousi neljän pisteen päähän Fernando Alonsosta. Korean GP:ssä Vettel otti helpon voiton jo kolmannen kerran peräkkäin ja siirtyi pistetilaston kärkeen Alonson oltua kilpailussa kolmas. Piste-ero Vettelin hyväksi oli Korean jälkeen 215–209.[40] Intian GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulta voittoon. Ensimmäistä kertaa urallaan hän kykeni voittamaan saman kauden aikana neljä perättäistä osakilpailua. Edellisen kerran vähintään samaan pystyi Jenson Button kaudella 2009. Abu Dhabin GP:ssä Vettel ajoi kolmanteen lähtöruutuun, mutta hänen suorituksensa hylättiin, koska hän joutui jättämään autonsa radan varteen polttoaineen vähyyden vuoksi. Vettel teki kovan nousun ruudusta 24 ja sijoittui kolmanneksi. Yhdysvaltain GP:ssä Vettel ajoi uransa 100:n osakilpailun. Hän lähti kilpailuun paalupaikalta, mutta joutui antautumaan kilpailussa Lewis Hamiltonille ja jäi toiseksi.lähde?[41]

Kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä Vettel sijoittui kuudenneksi ja voitti maailmanmestaruuden kolmannen kerran urallaan. Hänen lähin kilpakumppaninsa, Fernando Alonso, sijoittui kilpailussa toiseksi ja jäi Vettelistä kolmen pisteen päähän.[42] Kilpailun jälkeen Alonson talli Ferrari jätti FIA:lle selvityspyynnön kilpailun neljännellä kierroksella tapahtuneesta ohituksesta, jossa Vettel heidän mielestään ohitti Toro Rosso -kuljettaja Jean-Éric Vergnen keltaisten lippujen alueella. Ohituksesta keltaisten lippujen aikana rangaistaan 20 sekunnin aikasakolla, joka olisi pudottanut Vettelin lopputuloksissa kahdeksanneksi ja riittänyt nostamaan Alonson maailmanmestariksi yhdellä pisteellä.[43][44] FIA:n mukaan Vettel ei kuitenkaan rikkonut sääntöjä ohituksessa ja sai pitää mestaruutensa. Ratavirkailija oli heiluttanut vihreää lippua juuri ennen ohitusta.[44][45]

2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel ja Webber rinnakkain Malesian GP:ssä 2013.

Kauden 2013 avauskilpailussa Australiassa Vettel valtasi paalupaikan tallikaverin Mark Webberin lähtiessä toisesta ruudusta. Vettel piti paikkansa kärjessä, mutta myöhemmin hän putosi Lotuksen Kimi Räikkösen ja Ferrarin Fernando Alonson taakse jääden kilpailun kolmanneksi. Malesian kilpailuun hän lähti jälleen paalupaikalta, mutta jäi kilpailun edetessä Webberin taakse. Webberiä ja Vetteliä käskettiin kilpailun edetessä säästelemään moottoreitaan, mutta Vettel jatkoi kilpailemista ja ohitti Webberin, nousten kilpailun voittoon. Kilpailun jälkeen Vettel pyysi ohitustaan anteeksi[46]. Kiinan GP:ssä hän nousi yhdeksännestä lähtöruudusta neljänneksi, saavuttaen kilpailun nopeimman kierroksen.lähde?[47]

Vettel Belgian GP:ssä kaudella 2013.

Bahrainin GP:ssä Vettel ajoi kauden toiseen voittoonsa ottaen samassa kilpailussa jälleen kilpailun nopeimman kierroksen. Espanjan GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta, mutta jäi kilpailun neljänneksi. Monacon GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta. Kilpailussa hän ohitti varikkopysähdyksien aikana Mercedeksen Lewis Hamiltonin ja ajoi maaliin toisena. Kanadan GP:ssä Vettel ajoi paalulta helppoon voittoon kasvattaen samalla MM-johdon 36 pisteeseen toisena olevaan Fernando Alonsoon nähden. Britannian GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta ja nousi kilpailun aikana kärkipaikalle, kunnes Vettelin autoon iski vaihdelaatikkovika ja hän joutui keskeyttämään kilpailun. Saksan GP:ssä Vettel ajoi 30. voittonsa urallaan. Voitto oli Vettelille ensimmäinen F1-osakilpailuvoitto hänen kotimaassaan Saksassa. Unkarin GP:ssä Vettel lähti toisesta lähtöruudusta, mutta jäi kilpailussa kolmanneksi.lähde?[47]

Vettel voitti Belgian GP:n ohitettuaan heti lähdössä paalupaikalta lähteneen Lewis Hamiltonin.[48] Vettel hallitsi myös Italian osakilpailua, ajaen paalupaikalta voittoon[49]. Kilpailun jälkeisessä palkintojenjaossa Ferrari-fanit buuasivat Vettelille. Vaikka tätä ei pidetty Italiassa ennen kuulumattomana, buuaaminen sai paljon huomiota kansainvälisessä lehdistössä.[50] Vettel voitti Singaporen GP:n lähdettyään paalupaikalta.[51] Korean GP:ssä Vettel otti neljännen peräkkäisen voittonsa lähdettyään jälleen paalupaikalta.[52] Japanin GP:ssä Vettel ajoi viidennen perättäisen voittonsa lähdettyään toisesta lähtöruudusta. Intiassa 2 viikkoa myöhemmin häi ajoi jälleen voittoon paalupaikalta varmistaen samalla neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.[53] Vettel ajoi lopulta voittoon kaikissa kauden lopuissa osakilpailuissa sivuten samalla Alberto Ascarin yhdeksän peräkkäisen voiton ennätystä ja Schumacherin 13 voiton ennätystä kaudessa. Vettel myös rikkoi viidellä pisteellä oman ennätyksensä kaudella ajetuista pisteistä ajamalla 397 pistettä kauden aikana.[47][54][55][36]

2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sebastian Vettel Kiinan GP:ssä kaudella 2014.

Kaudella 2014 palattiin pysyviin kilpailunumeroihin, joita kuljettajat tulevat käyttämään koko F1-uransa. Vettelin valitsema pysyvä numero on 5, mutta koska hän oli hallitseva maailmanmestari, hän sai päättää ajoiko numerolla 1.lähde?

Kauden avauskilpailuun Australian GP:ssä Vettel lähti matkaan 12. sijalta kärsittyään koko viikonlopun moottoriongelmista. Kilpailussa Vettel keskeytti jo 4. kierroksella moottoriongelman vuoksi.[56] Malesian GP:ssä Vettel starttasi toisesta lähtöruudusta, mutta kilpailussa hän joutui taipumaan nopeimmille Mercedeksen kuskeille ja ajoi kilpailussa kolmanneksi. Bahrainin GP:ssä Vettel epäonnistui aika-ajoissa ja lähti 11. lähtöruudusta, mutta nousi kilpailun aikana MM-pisteille ja ajoi kuudenneksi. Kiinan GP:ssä Vettel lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta jäi kilpailuissa lopulta viidenneksi.lähde?[57]

Espanjan GP:n aika-ajoissa Vettelin auto hyytyi radan varteen, jonka vuoksi hän joutui starttaamaan kymmenennestä lähtöruudusta. Kilpailussa hän ajoi maaliin lopulta neljäntenä. Hänen nimiinsä kirjattiin samassa kilpailussa kilpailun nopein kierros, tehden siitä kauden ensimmäisen nopeimman kierrosajan, joka ei mennyt Mercedes-kuljettajien nimiin. Monacon GP:ssä Vettel lähti neljännestä ruudusta ja nousi startissa tallikaverinsa Daniel Ricciardon ohi kolmanneksi. Myöhemmin Vettel joutui keskeyttämään turbo-ongelman takia.lähde?[57]

Kanadan GP:ssä Vettel otti kauden toisen palkintosijansa samaan aikaan kun tallikaveri Ricciardo otti uran ensimmäisen voittonsa. Itävallan GP:ssä Red Bullin kotikilpailussa Vettel joutui jälleen teknisiin ongelmiin ja lopulta keskeytti kilpailun. Britannian GP:ssä Vettel kävi kovaa taistelua Fernando Alonson kanssa, lopulta Vettel päihitti Alonson ja ajoi kilpailussa viidenneksi. Saksan GP:ssä Vettel sijoittui kotikilpailussaan neljänneksi. Singaporen GP:ssä Vettel ajoi kauden parhaan kilpailunsa ollen maalissa toisena. Hän johti myös hetken aikaa kilpailua ensimmäistä kertaa koko kauden aikana. Japanin GP:ssä Vettel sijoittui kolmanneksi. Samana viikonloppuna Red Bull ilmoitti Vettelin vaihtavan tallia.[4]

Yhdysvaltain GP:ssä Vettel joutui lähtemään varikolta moottorivaihdon takia ja nousi kilpailussa seitsemänneksi ja ajoi kilpailun nopeimman kierroksen. Brasilian GP:ssä Vettel sijoittui viidenneksi nousten MM-sarjassa neljänneksi ohi Fernando Alonson ja Valtteri Bottaksen. Abu Dhabin GP:ssä Vettel taipui lopulta kilpailussa kahdeksanneksi joka nosti Bottaksen kolmossijallaan MM-sarjan neljänneksi ja Vettel sijoittui kokonaispisteissä viidenneksi.lähde?[57][58]

Kausi oli Vettelille hänen Red Bull -uransa huonoin, sillä hän jäi koko kaudelta ilman voittoja ja paalupaikkoja. MM-pisteissä Vettel jäi uuden tallikaverinsa Daniel Ricciardon varjoon joka nappasi kauden aikana kolme voittoa ja sijoittui sarjassa kolmanneksi. Neljän viime vuoden maailmanmestaruuksien jälkeen Vettel joutui luopumaan hallitsevan maailmanmestarin tittelistä Mercedes-tallin Lewis Hamiltonille.[57][59][58]

Ferrari (2015–2020)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sebastian Vettel Ferrarin ratissa Malesian GP:ssä 2015.

Ennen virallista vahvistusta muun muassa Red Bullin tallipäällikkö Christian Horner oli kertonut Vettelin tehneen sopimuksen Ferrarin kanssa.[60] Marraskuussa 2014 ennen kauden päättävää Abu Dhabin GP:tä Vettelin vahvistettiin siirtyvän Fernando Alonson tilalle Scuderia Ferrari -talliin Kimi Räikkösen tallikaveriksi kaudeksi 2015 kolmivuotisella sopimuksella.[5]

2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel ajoi kauden avauskilpailussa Australian GP:ssä Ferrari-debyytissään kolmanneksi. Kauden toisessa kilpailussa Malesiassa Vettel ajoi toisesta lähtöruudusta ensimmäiseen voittoonsa tallissa. Osakilpailuvoitto oli Vettelille ensimmäinen sitten vuoden 2013 Brasilian GP:n.[61] Espanjan GP:ssä Vettel sijoittui kolmanneksi ja Monacon GP:ssä toiseksi. Britannian GP:ssä Vettel lähti vasta kuudennesta ruudusta mutta onnistui sateen sotkeman kilpailun myötä nousemaan lopulta palkintokorokkeelle kolmanneksi. Unkarin kilpailussa Vettel lähti kolmannesta ruudusta, ja nousi ensimmäisellä kierroksella kilpailun kärkeen ja piti kärkipaikkansa voittaen Ferrarilla urallaan toisen kerran. Belgiassa Vettel oli ajamassa riskitaktiikalla kolmanneksi, mutta toiseksi viimeisellä kierroksella hänen oikea takarenkaansa räjähti ja Vettel joutui keskeyttämään ensimmäistä kertaa kauden aikana, mutta hän sijoittui 12:nneksi ajettuaan 90 prosenttia kilpailusta.lähde?[62]

Vettel Unkarin GP:ssä 2015.

Italian GP:ssä Vettel ajoi kolmosruudusta kilpailun toiseksi. Samassa kilpailussa Vettelistä tuli kaikkien aikojen eniten MM-pisteitä kerännyt Formula 1 -kuljettaja 1 796 pisteellään. Singaporessa Vettel ajoi ensimmäisen paalupaikkansa Ferrarilla ollen yli puoli sekuntia toiseksi nopeinta Daniel Ricciardoa nopeampi. Vettel kruunasi viikonloppunsa voitettuaan kolmannen kerran kauden aikana. Voitollaan Vettel ohitti Ayrton Sennan voittojen määrässä. Japanissa Vettel nousi lähdössä toiseksi ohi Valtteri Bottaksen ja Nico Rosbergin mutta menetti kilpailussa myöhemmin kakkossijan takaisin Rosbergille. Maalissa Vettel oli kolmas. Venäjän osakilpailuun Vettel lähti matkaan ruudusta neljä, mutta menetti ensimmäisellä kierroksella sijoituksen Kimi Räikköselle. Myöhemmin kilpailussa keskeyttänyt Nico Rosberg nosti Vettelin sijoitusta yhdellä, ja turva-auton aiheuttaman uusintalähdön jälkeen Vettel onnistui ohittamaan Räikkösenkin. Vettel ohitti myös toisena olleen Valtteri Bottaksen varikkopysähdyksellä. Vettel sijoittui Venäjän GP:n kakkoseksi ajaen kilpailun nopeimman kierrosajan.lähde?[62]

Yhdysvaltain GP:ssä Vettel starttasi moottorinvaihdon seurauksena tulleen kymmenen lähtöruudunrangaistuksen takia ruudusta 13, mutta nousi kilpailussa palkintokorokkeelle, kolmanneksi. Samassa kilpailussa Vettelin maailmanmestaruusmahdollisuus umpeutui Lewis Hamiltonin varmistettua mestaruuden. Meksikossa Vettel osui ensimmäisessä mutkassa Daniel Ricciardon kanssa, ja kärsi rengasrikon, joka pudotti Vettelin viimeiseksi. Myöhemmin Vettel joutui keskeyttämään kilpailun ajettuaan mutkassa 7 seinään. Brasiliassa Vettel oli kolmas. Abu Dhabissa Vettel karsiutui aika-ajoissa jo Q1:ssä, koska Ferrari luuli Vettelin kierrosajan riittävän jatkoon. Vettel starttasi ruudusta 15, ja nousi kilpailussa neljänneksi. Vettel saavutti ensimmäisellä Ferrari-kaudellaan 278 pistettä, kolme voittoa, 13 palkintopallisijoitusta, yhden paalupaikan ja yhden kilpailun nopeimman kierrosajan ja sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi.lähde?[62][63]

2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vettel Australian GP:ssä kaudella 2016.

Vettel aloitti toisen kautensa Ferrarilla ottamalla Australiassa kolmannen sijan aika-ajoissa. Kilpailussa Vettel nousi lähdössä kärkeen, mutta menetti kärkipaikan taktiikkavirheen takia ja ajoi maaliin kolmantena Mercedes-kuljettajien jälkeen. Bahrainissa Vettel ei päässyt starttaamaan kilpailuun, kun hänen autonsa moottori hajosi lämmittelykierroksella. Kiinassa Vettel starttasi ruudusta neljä kilpailuun ja osui ensimmäisessä mutkassa yhteen tallikaverinsa Kimi Räikkösen kanssa. Vettelin auto kärsi etusiipivaurion. Vettel syytti kolarista Daniil Kvjatia, joka ohitti Vettelin samaisessa mutkassa, mutta kenellekään ei jaettu kolarista rangaistusta. Maaliin Vettel ajoi toisena.lähde?[64]

Venäjällä Vettel kärsi perjantain toisissa vapaissa harjoituksissa hydrauliikkaongelmista, ja siksi vaihdelaatikko vaihdettiin. Vettel sai siitä kilpailuun viiden lähtöruudun rangaistuksen. Vettel lähti kilpailuun ruudusta seitsemän ja sai osumaa toisessa mutkassa Daniil Kvjatilta. Kvjat osui Vetteliin vielä toistamiseen seuraavassa mutkassa, ja Vettel pyörähti ratavalliin ja keskeytti kilpailun. Itävallan GP:ssä Vettel keskeytti oikean takarenkaan rikkouduttua. Belgian GP:n ensimmäisessä mutkassa Vettel osui yhteen Kimi Räikkösen kanssa, joka puolestaan osui Max Verstappeniin. Vettel pyörähti ja jäi viimeiseksi mutta nousi lopulta kilpailussa kuudenneksi.lähde?[65]

Vettel palasi palkintopallille Italian GP:ssä ajaen kolmanneksi. Singaporessa Vettel lähti kilpailuun viimeisestä ruudusta aika-ajoista johtuneiden jousitusongelmien seurauksena. Vettel nousi kilpailussa viidenneksi. Malesian kilpailussa Vettel kolaroi ensimmäisessä mutkassa Max Verstappenin ja Nico Rosbergin kanssa joutuen keskeyttämään avauskierroksella. Japanissa Vettel ajoi neljänneksi. Meksikon GP:ssä Vettel sijoittui neljänneksi, mutta nousi palkintokorokkeelle, kolmanneksi Max Verstappenin saatua viiden sekunnin aikarangaistuksen oikaisemisesta. Vettel kuitenkin jäi lopulta viidenneksi saaden 10 sekunnin aikarangaistuksen kilpailun jälkeen vaihdettuaan jarrutuksessa ajolinjaansa ajaessaan Daniel Ricciardoa vastaan. Brasiliassa Vettel ajoi viidenneksi ja Abu Dhabissa kolmanneksi. Vettel keräsi kauden aikana 212 pistettä ollen kuljettajien MM-sarjan neljäs.lähde?[64][66]

2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel aloitti kauden 2017 voittamalla ensimmäisen osakilpailun Australiassa.[67] Vettel lähti kilpailuun toisesta ruudusta.[68] Kiinan GP:ssä Vettel sijoittui toiseksi.[69] Kauden kolmannessa kilpailussa Bahrainin GP:ssä Vettel nousi startissa kolmannelta sijalta toiseksi, ja turva-auton myötä kilpailun kärkeen voittaen Bahrainin GP:n.[70] Kauden neljännessä osakilpailussa Venäjällä Vettel saavutti kauden ensimmäisen paalupaikkansa.[71] Itse kilpailussa Vettel putosi startissa Valtteri Bottaksen taakse, ja ajoi maaliin toisena. Monacon Grand Prix’ssä Vettel nousi toisesta lähtöruudusta kilpailun voittoon. Kanadassa Vettelin etusiipi vaurioitui ensimmäisellä kierroksella, ja hän jäi viimeiseksi jouduttuaan vaihdattamaan sen, Vettel nousi kuitenkin kilpailun neljänneksi. Azerbaidžanin GP:ssä Vettel osui turva-auton perässä Lewis Hamiltonin autoon tämän hidastaessa vauhtiaan. Vettelin etusiipi rikkoitui ja hän osoitti mieltään Hamiltonille kiilaamalla hänen kylkeensä, josta Vettel sai 10 sekunnin stop and go -rangaistuksen ja kolme rangaistuspistettä. Maaliin Vettel ajoi kuitenkin neljäntenä.lähde?[72]

Britanniassa Vettel kärsi toiseksiviimeisellä kierroksella rengasrikon, ja putosi kolmannelta sijalta seitsemänneksi. Unkarissa Vettel ajoi paalulta voittoon. Singaporen GP:ssä Vettel lähti paalupaikalta kilpailuun, mutta joutui keskeyttämään jo ensimmäisellä kierroksella kolarivaurioihin. Malesian kilpailuun Vettel lähti viimeisestä ruudusta aika-ajoissa olleiden ongelmien vuoksi. Kilpailussa hän nousi neljänneksi. Kilpailun jälkeen Lance Stroll kolaroi Vettelin kanssa, ja Vettel joutui pysäyttämään rikkonaisen autonsa radan varteen, saaden kuitenkin kyydin Pascal Wehrleinilta takaisin varikolle. Japanin GP:ssä Vettel starttasi eturivistä, mutta kilpailussa Vettel joutui keskeyttämään viallisen sytytystulpan takia. Meksikon GP:ssä Vettel ajoi 50 paalupaikkansa. Kilpailussa hän kolaroi Lewis Hamiltonin kanssa rikkoen etusiipensä, mutta onnistui nousemaan neljänneksi. Brasilian GP:ssä Vettel ohitti Bottaksen lähdössä ja ajoi kilpailun voittoon. Kauden päättäneessä Abu Dhabin GP:ssä Vettel oli kolmas. Vettel sijoittui loppupisteissä MM-sarjan toiseksi.lähde?[72][73]

2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel aloitti kauden avauskilpailun voitolla Australiassa. Bahrainissa hän ajoi paalulta voittoon, Kiinassa Vettel ajoi jälleen paalulle, mutta kilpailussa kolari Max Verstappenin kanssa pudotti hänet lopulta kahdeksanneksi. Azerbaidžanin GP:ssä Vettel ajoi paalupaikalle, mutta oli kilpailussa vasta neljäs. Espanjassa Vettel oli myös neljäs. Monacossa Vettel ajoi aika-ajoissa toiseen lähtöruutuun, mutta ei pystynyt kilpailussa ohittamaan teknisistä ongelmista kärsinyttä Red Bullin Daniel Ricciardoa ja sijoittui näin toiseksi. Kanadan GP:ssä Vettel ajoi paalulta voittoon, joka oli hänen 50. osakilpailuvoittonsa ja jolla hänestä tuli 4. kyseisen merkkipaaluun yltänyt kuljettaja kautta aikain. Hän siirtyi voitollaan myös kuljettajien MM-sarjan kärkeen yhdellä pisteellä.[74] Ranskan GP:ssä Vettel jäi viidenneksi. Itävallan GP:ssä Vettel nousi kolmossijallaan jälleen MM-sarjan kärkeen Hamiltonin keskeytyksen myötä. Britannian GP:ssä Vettel ajoi voittoon kasvattaen MM-johtonsa kahdeksaan pisteeseen. Saksan GP:ssä Vettel joutui keskeyttämään kilpailun johtopaikalta ajettuaan ulos märällä radalla menettäen samalla MM-johtonsa Hamiltonin voitettua kilpailun, jolloin ero kaksikon välillä venähti 17 pisteeseen Hamiltonin hyväksi. Unkarissa Vettel ja Ferrari olivat harjoituksissa loistavassa vauhdissa, mutta aika-ajoissa satoi vettä ja Mercedes nappasi eturivin Ferrarin nenän edestä. Vettel jäi neljänteen lähtöruutuun. Kilpailussa Vettel nousi toiseksi, Hamiltonin ajaessa voittoon ja piste-ero kasvoi 24 pisteeseen kesätauolle lähdettäessä.lähde?[75]

Kesätauon jälkeen ajettiin Belgian Spassa ja Ferrari oli jälleen nopein auto kuivalla kelillä, mutta aika-ajojen kolmososiossa satoi vettä ja Vettel jäi toiseksi Hamiltonin ajaessa paalupaikalle. Kilpailussa Vettel ohitti Hamiltonin ensimmäisellä kierroksella ja ajoi helppoon voittoon. Italiassa Vettelin tallikaveri Kimi Räikkönen ajoi paalupaikalle ja Vettel joutui tyytymään kakkosruutuun. Kilpailussa Vettel lähti ohittamaan lähdössä Räikköstä, onnistumatta ja Hamilton hyödynsi tilanteen ja nousi Vettelin rinnalle kolmosmutkaan. Tilaa ei riittänyt molemmille ja Vettel osui Hamiltoniin, pyörähti ja putosi viimeiseksi. Sieltä hän nousi aina neljänneksi asti, mutta piste-ero Hamiltoniin kasvoi jo 30 pisteeseen. Kilpailun jälkeen muun muassa ex-maailmanmestari Nico Rosberg arvosteli Vetteliä.[76] Vettel ei tämän jälkeen kyennyt haastamaan Hamiltonia nopeudessa. Vettel keräsi kauden aikana 320 pistettä sijoittuen sarjan toiseksi.lähde?[75][77]

2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel aloitti kauden 2019 ajamalla pisteille Australiassa ja Bahrainissa. Kiinassa ja Azerbaidžanissa Vettel oli kolmas. Monacossa Vettel ajoi toiseksi. Kanadan GP:ssä Vettel lähti paalulta ensimmäisen kerran 17 kilpailuun. Kilpailussa Vettel teki ajovirheen ajautuen vaarallisesti hänen takanaan ajaneen Lewis Hamiltonin eteen, tämän seurauksena Vettel sai viiden sekunnin aikarangaistuksen, mikä pudotti hänet kilpailun toiseksi. Vettel protestoi rangaistustaan vaihtamalla hänen ja Hamiltonin sijoituskyltit keskenään kilpailun jälkeen. Saksan GP:ssä Vettel lähti viimeisestä lähtöruudusta nousten kilpailun toiseksi. Singaporen GP:ssä Vettel ajoi kauden ainoan voittonsa. Japanin GP:ssä Vettel lähti paalulta, mutta hän teki virheen lähdössä, minkä seurauksena Bottas nousi hänen edelleen. Vettel ajoi kilpailussa toiseksi. Brasilian GP:ssä Vettel kolaroi Leclercin kanssa yrittäessään ohittaa häntä, jolloin molemmat joutuivat keskeyttämään. Vettel keräsi kauden aikana 240 pistettä sijoittuen sarjan viidenneksi.lähde?[78][79]

2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2020 Ferrarin nopeus oli romahtanut täysin aiemmista vuosista sääntötarkennusten seurauksena. Kauden avauskilpailussa Vettel sijoittui kymmenenneksi. Seuraavassa kilpailussa Vettel kolaroi lähdössä Leclercin kanssa joutuen keskeyttämään takasiiven vaurioiduttua. Sateisessa Turkin GP:ssä Vettel ajoi kauden parhaan tuloksensa ollen kolmas ohittaen viimeisellä kierroksella ajovirheen tehneen Leclercin. Vettel keräsi kauden aikana vain 33 pistettä sijoittuen sarjan 13:nneksi. Kausi oli myös Vettelin tilastollisesti huonoin tämän urallaan täyden kauden aikana.lähde?[80][81]

Aston Martin (2021–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2021 Vettel siirtyi Aston Martinille.[82] Vettel saavutti kauden avauspisteensä Monacon GP:stä, jossa hän ajoi viidenneksi. Azerbaidžanin GP:ssä Vettel ajoi yllättäen toiseksi ajaen Aston Martinin ensimmäisen palkintosijan. Unkarin GP:ssä Vettel onnistui välttämään Valtteri Bottaksen aiheuttaman lähtökolarin ja ajoi kilpailun toiseksi hiillostaen kilpailun voittanutta Esteban Oconia koko ajan, mutta ei pystynyt ohittamaan häntä. Myöhemmin Vettel hylättiin, koska hänen autostaan ei saatu otettua vaadittua polttoainenäytettä kilpailun jälkeen. Vettel keräsi kauden aikana 43 pistettä sijoittuen sarjan 12:nneksi. Syyskuussa 2021 Vettel teki Aston Martinin kanssa jatkosopimuksen kaudesta 2022.[83]

2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2022 Vettel joutui jättämään kauden avausosakilpailun väliin, koska hänellä todettiin positiivinen koronavirustestitulos ja hänet korvasi tallin testi- ja varakuljettaja Nico Hülkenberg.[84] Vettel ilmoitti lopettavansa uransa kauden 2022 päätteeksi Unkarin osakilpailun yhteydessä.[85] Vettel ajoi kauden aikana kaksi kuudetta sijaa Azerbaidžanin ja Japanin Grand Prix’ssä. Hän ajoi uransa viimeisessä kilpailussa Abu Dhabin Grand Prix’ssä pisteille. Hän oli kilpailussa taistelemassa jopa seitsemännestä sijasta Esteban Oconia vastaan, mutta huonon strategian johdosta putosi kymmenenneksi. Vettel saavutti viimeisellä F1-kaudellaan 37 pistettä sijoittuen sarjan 12:nneksi.

Formula 1 -tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudet numeroina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Talli Sijoitus Kilpailut Pisteet Voitot Palkinto-
pallisijat		 Paalu-
paikat		 Nopeimmat
kierrokset		 Pistesijat
2007 BMW Sauber 14. 1 1 0 0 0 0 1
Toro Rosso-Ferrari 7 5 0 0 0 0 1
2008 Toro Rosso-Ferrari 8. 18 35 1 1 1 0 9
2009 Red Bull-Renault 2. 17 84 4 8 4 3 12
2010 Red Bull-Renault 1. 19 256 5 10 10 3 15
2011 Red Bull-Renault 1. 19 392 11 17 15 3 18
2012 Red Bull-Renault 1. 20 281 5 10 6 6 17
2013 Red Bull-Renault 1. 19 397 13 16 9 7 18
2014 Red Bull Racing-Renault 5. 19 167 0 4 0 2 16
2015 Ferrari 3. 19 278 3 13 1 1 17
2016 Ferrari 4. 21 (20 starttia) 212 0 7 0 3 17
2017 Ferrari 2. 20 317 5 13 4 5 18
2018 Ferrari 2. 21 320 5 12 5 3 20
2019 Ferrari 5. 21 240 1 9 2 2 16
2020 Ferrari 13. 17 33 0 1 0 0 7
2021 Aston Martin-Mercedes 12. 22 43 0 1 0 0 7
2022 Aston Martin Aramco-Mercedes 12. 20 37 0 0 0 0 10
Yhteensä (16 kautta) 300 (299 starttia) 3 098 53 122 57 38 219

Tulokset kilpailuittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Pisteet Sijoitus
2006 BMW Sauber BHR
  		MAL
  		AUS
  		SMR
  		EUR
  		ESP
  		MON
  		GBR
  		CAN
  		USA
  		FRA
  		GER
  		HUN
  		TUR
TD 		ITA
TD 		CHN
TD 		JPN
TD 		BRA
TD 		– –
2007 BMW Sauber AUS
TD 		MAL
TD 		BHR
  		ESP
  		MON
  		CAN
  		USA
8 		FRA
  		GBR
  		EUR
  		6 14.
Toro Rosso HUN
16 		TUR
19 		ITA
18 		BEL
Kesk. 		JPN
Kesk. 		CHN
4 		BRA
Kesk.
2008 Toro Rosso AUS
Kesk. 		MAL
Kesk. 		BHR
Kesk. 		ESP
Kesk. 		TUR
17 		MON
5 		CAN
8 		FRA
12 		GBR
Kesk. 		GER
8 		HUN
Kesk. 		EUR
6 		BEL
5 		ITA
1 		SIN
5 		JPN
6 		CHN
9 		BRA
4 		35 8.
2009 Red Bull AUS
13† 		MAL
15† 		CHN
1 		BHR
2 		ESP
4 		MON
Kesk. 		TUR
3 		GBR
1 		GER
2 		HUN
Kesk. 		EUR
Kesk. 		BEL
3 		ITA
8 		SIN
4 		JPN
1 		BRA
4 		ABU
1 		84 2.
2010 Red Bull BHR
4 		AUS
Kesk. 		MAL
1 		CHN
6 		ESP
3 		MON
2 		TUR
Kesk. 		CAN
4 		EUR
1 		GBR
7 		GER
3 		HUN
3 		BEL
15 		ITA
4 		SIN
2 		JPN
1 		KOR
Kesk. 		BRA
1 		ABU
1 		256 1.
2011 Red Bull AUS
1 		MAL
1 		CHN
2 		TUR
1 		ESP
1 		MON
1 		CAN
2 		EUR
1 		GBR
2 		GER
4 		HUN
2 		BEL
1 		ITA
1 		SIN
1 		JPN
3 		KOR
1 		IND
1 		ABU
Kesk. 		BRA
2 		392 1.
2012 Red Bull AUS
2 		MAL
11 		CHN
5 		BHR
1 		ESP
6 		MON
4 		CAN
4 		EUR
Kesk. 		GBR
3 		GER
5 		HUN
4 		BEL
2 		ITA
22† 		SIN
1 		JPN
1 		KOR
1 		IND
1 		ABU
3 		USA
2 		BRA
6 		281 1.
2013 Red Bull AUS
3 		MAL
1 		CHN
4 		BHR
1 		ESP
4 		MON
2 		CAN
1 		GBR
Kesk. 		GER
1 		HUN
3 		BEL
1 		ITA
1 		SIN
1 		KOR
1 		JPN
1 		IND
1 		ABU
1 		USA
1 		BRA
1 		397 1.
2014 Red Bull Racing AUS
Kesk. 		MAL
3 		BHR
6 		CHN
5 		ESP
4 		MON
Kesk. 		CAN
3 		AUT
Kesk. 		GBR
5 		GER
4 		HUN
7 		BEL
5 		ITA
6 		SIN
2 		JPN
3 		RUS
8 		USA
7 		BRA
5 		ABU•
8 		167 5.
2015 Ferrari AUS
3 		MAL
1 		CHN
3 		BHR
5 		ESP
3 		MON
2 		CAN
5 		AUT
4 		GBR
3 		HUN
1 		BEL
12† 		ITA
2 		SIN
1 		JPN
3 		RUS
2 		USA
3 		MEX
Kesk. 		BRA
3 		ABU
4 		278 3.
2016 Ferrari AUS
3 		BHR
DNS 		CHN
2 		RUS
Kesk. 		ESP
3 		MON
4 		CAN
2 		EUR
2 		AUT
Kesk. 		GBR
9 		HUN
4 		GER
5 		BEL
6 		ITA
3 		SIN
5 		MAL
Kesk. 		JPN
4 		USA
4 		MEX
5 		BRA
5 		ABU
3 		212 4.
2017 Ferrari AUS
1 		CHN
2 		BHR
1 		RUS
2 		ESP
2 		MON
1 		CAN
4 		AZE
4 		AUT
2 		GBR
7 		HUN
1 		BEL
2 		ITA
3 		SIN
Kesk. 		MAL
4 		JPN
Kesk. 		USA
2 		MEX
4 		BRA
1 		ABU
3 		317 2.
2018 Ferrari AUS
1 		BHR
1 		CHN
8 		AZE
4 		ESP
4 		MON
2 		CAN
1 		FRA
5 		AUT
3 		GBR
1 		GER
Kesk. 		HUN
2 		BEL
1 		ITA
4 		SIN
3 		RUS
3 		JPN
6 		USA
4 		MEX
2 		BRA
6 		ABU
2 		320 2.
2019 Ferrari AUS
4 		BHR
5 		CHN
3 		AZE
3 		ESP
4 		MON
2 		CAN
2 		FRA
5 		AUT
4 		GBR
16 		GER
2 		HUN
3 		BEL
4 		ITA
13 		SIN
1 		RUS
Kesk. 		JPN
2 		MEX
2 		USA
Kesk. 		BRA
17† 		ABU
5 		240 5.
2020 Ferrari AUS
C 		AUT
10 		STY
Kesk. 		HUN
6 		GBR
10 		ANI
12 		ESP
7 		BEL
13 		ITA
Kesk. 		TUS
10 		RUS
13 		EIF
11 		POR
10 		EMI
12 		TUR
3 		BHR
13 		SKR
12 		ABU
14 		33 13.
2021 Aston Martin BHR
15 		EMI
15† 		POR
13 		ESP
13 		MON
5 		AZE
2 		FRA
9 		STY
12 		AUT
17† 		GBR
Kesk. 		HUN
DSQ 		BEL
5 		NED
13 		ITA
12 		RUS
12 		TUR
18 		USA
10 		MXC
7 		SÃP
11 		QAT
10 		SAU
Kesk. 		ABU
11 		43 12.
2022 Aston Martin Aramco BHR
Louk. 		SAU
Louk. 		AUS
Kesk. 		EMI
8 		MIA
17† 		ESP
11 		MON
10 		AZE
6 		CAN
12 		GBR
9 		AUT
17 		FRA
11 		HUN
10 		BEL
8 		NED
14 		ITA
Kesk. 		SIN
8 		JPN
6 		USA
8 		MXC
14 		SÃP
11 		ABU
10 		37 12.

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.[86]

Merkkipaalut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Merkkipaalu Ajetut GP:t Osakilpailu
1 Ensimmäinen kilpailu 1 Yhdysvaltain GP 2007
2 Ensimmäiset MM-pisteet 1 Yhdysvaltain GP 2007
3 Ensimmäinen johtokierros 7 Japanin GP 2007
4 Ensimmäinen paalupaikka 22 Italian GP 2008
5 Ensimmäinen palkintosija 22 Italian GP 2008
6 Ensimmäinen voitto 22 Italian GP 2008
7 Ensimmäinen nopein kierros 34 Britannian GP 2009
8 Ensimmäinen hattutemppu 34 Britannian GP 2009
9 100 MM-pistettä 41 Japanin GP 2009
10 10 palkintosijaa 46 Malesian GP 2010
11 200 MM-pistettä 49 Monacon GP 2010
12 10 paalupaikkaa 53 Britannian GP 2010
13 300 MM-pistettä 58 Singaporen GP 2010
14 400 MM-pistettä 62 Abu Dhabin GP 2010
15 10 voittoa 62 Abu Dhabin GP 2010
16 1. maailmanmestaruus 62 Abu Dhabin GP 2010
17 20 palkintosijaa 63 Australian GP 2011
18 500 MM-pistettä 67 Espanjan GP 2011
19 20 paalupaikkaa 68 Monacon GP 2011
20 600 MM-pistettä 73 Unkarin GP 2011
21 30 palkintosijaa 74 Belgian GP 2011
22 700 MM-pistettä 77 Japanin GP 2011
23 2. maailmanmestaruus 77 Japanin GP 2011
24 20 voittoa 78 Korean GP 2011
25 1. Grand Slam 79 Intian GP 2011
26 30 paalupaikkaa 81 Brasilian GP 2011
27 800 MM-pistettä 84 Kiinan GP 2012
28 10 nopeinta kierrosta 85 Bahrainin GP 2012
29 2. Grand Slam 96 Japanin GP 2012
30 1 000 MM-pistettä 98 Intian GP 2012
31 100 kilpailua 100 Yhdysvaltain GP 2012
32 3. maailmanmestaruus 101 Brasilian GP 2012
33 1 100 MM-pistettä 104 Kiinan GP 2013
34 50 palkintosijaa 107 Monacon GP 2013
35 30 voittoa 110 Saksan GP 2013
36 1 200 MM-pistettä 110 Saksan GP 2013
37 20 nopeinta kierrosta 112 Belgian GP 2013
38 40 paalupaikkaa 113 Italian GP 2013
39 3. Grand Slam 114 Singaporen GP 2013
40 1 300 MM-pistettä 114 Singaporen GP 2013
41 4. Grand Slam 115 Korean GP 2013
42 4. maailmanmestaruus 117 Intian GP 2013
43 60 palkintosijaa 118 Abu Dhabin GP 2013
44 1 400 MM-pistettä 118 Abu Dhabin GP 2013
45 1 500 MM-pistettä 127 Kanadan GP 2014
46 1 600 MM-pistettä 137 Yhdysvaltain GP 2014
47 40 voittoa 141 Malesian GP 2015
48 70 palkintosijaa 144 Espanjan GP 2015
49 1 700 MM-pistettä 145 Monacon GP 2015
50 1 800 MM-pistettä 152 Singaporen GP 2015
51 80 palkintosijaa 159 Australian GP 2016
52 1 900 MM-pistettä 159 Australian GP 2016
53 2 000 MM-pistettä 169 Unkarin GP 2016
54 2 100 MM-pistettä 179 Abu Dhabin GP 2016
55 90 palkintosijaa 183 Venäjän GP 2017
56 2 200 MM-pistettä 184 Espanjan GP 2017
57 2 300 MM-pistettä 190 Unkarin GP 2017
58 30 nopeinta kierrosta 191 Belgian GP 2017
59 50 paalupaikkaa 197 Meksikon GP 2017
60 2 400 MM-pistettä 198 Brasilian GP 2017
61 100 palkintosijaa 200 Australian GP 2018
62 200 kilpailua 201 Bahrainin GP 2018
63 2 500 MM-pistettä 204 Espanjan GP 2018
64 50 voittoa 206 Kanadan GP 2018
65 2 600 MM-pistettä 211 Unkarin GP 2018
66 2 700 MM-pistettä 217 Yhdysvaltain GP 2018
67 110 palkintosijaa 218 Meksikon GP 2018
68 2 800 MM-pistettä 225 Espanjan GP 2019
69 2 900 MM-pistettä 232 Unkarin GP 2019
70 120 palkintosijaa 238 Meksikon GP 2019
71 3 000 MM-pistettä 247 Espanjan GP 2020

Voitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu
1 Italian Grand Prix 2008
2 Kiinan Grand Prix 2009
3 Britannian Grand Prix 2009
4 Japanin Grand Prix 2009
5 Abu Dhabin Grand Prix 2009
6 Malesian Grand Prix 2010
7 Euroopan Grand Prix 2010
8 Japanin Grand Prix 2010
9 Brasilian Grand Prix 2010
10 Abu Dhabin Grand Prix 2010
11 Australian Grand Prix 2011
12 Malesian Grand Prix 2011
13 Turkin Grand Prix 2011
14 Espanjan Grand Prix 2011
15 Monacon Grand Prix 2011
16 Euroopan Grand Prix 2011
17 Belgian Grand Prix 2011
18 Italian Grand Prix 2011
19 Singaporen Grand Prix 2011
20 Korean Grand Prix 2011
21 Intian Grand Prix 2011
22 Bahrainin Grand Prix 2012
23 Singaporen Grand Prix 2012
24 Japanin Grand Prix 2012
25 Korean Grand Prix 2012
26 Intian Grand Prix 2012
27 Malesian Grand Prix 2013
28 Bahrainin Grand Prix 2013
29 Kanadan Grand Prix 2013
30 Saksan Grand Prix 2013
31 Belgian Grand Prix 2013
32 Italian Grand Prix 2013
33 Singaporen Grand Prix 2013
34 Korean Grand Prix 2013
35 Japanin Grand Prix 2013
36 Intian Grand Prix 2013
37 Abu Dhabin Grand Prix 2013
38 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
39 Brasilian Grand Prix 2013
40 Malesian Grand Prix 2015
41 Unkarin Grand Prix 2015
42 Singaporen Grand Prix 2015
43 Australian Grand Prix 2017
44 Bahrainin Grand Prix 2017
45 Monacon Grand Prix 2017
46 Unkarin Grand Prix 2017
47 Brasilian Grand Prix 2017
48 Australian Grand Prix 2018
49 Bahrainin Grand Prix 2018
50 Kanadan Grand Prix 2018
51 Britannian Grand Prix 2018
52 Belgian Grand Prix 2018
53 Singaporen Grand Prix 2019

Nopeimmat kierrokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu
1 Britannian Grand Prix 2009
2 Belgian Grand Prix 2009
3 Abu Dhabin Grand Prix 2009
4 Monacon Grand Prix 2010
5 Saksan Grand Prix 2010
6 Unkarin Grand Prix 2010
7 Euroopan Grand Prix 2011
8 Korean Grand Prix 2011
9 Intian Grand Prix 2011
10 Bahrainin Grand Prix 2012
11 Kanadan Grand Prix 2012
12 Unkarin Grand Prix 2012
13 Japanin Grand Prix 2012
14 Abu Dhabin Grand Prix 2012
15 Yhdysvaltain Grand Prix 2012
16 Kiinan Grand Prix 2013
17 Bahrainin Grand Prix 2013
18 Monacon Grand Prix 2013
19 Belgian Grand Prix 2013
20 Singaporen Grand Prix 2013
21 Korean Grand Prix 2013
22 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
23 Espanjan Grand Prix 2014
24 Yhdysvaltain Grand Prix 2014
25 Venäjän Grand Prix 2015
26 Japanin Grand Prix 2016
27 Yhdysvaltain Grand Prix 2016
28 Abu Dhabin Grand Prix 2016
29 Azerbaidžanin Grand Prix 2017
30 Belgian Grand Prix 2017
31 Malesian Grand Prix 2017
32 Yhdysvaltain Grand Prix 2017
33 Meksikon Grand Prix 2017
34 Britannian Grand Prix 2018
35 Japanin Grand Prix 2018
36 Abu Dhabin Grand Prix 2018
37 Ranskan Grand Prix 2019
38 Belgian Grand Prix 2019

Paalupaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu
1 Italian Grand Prix 2008
2 Kiinan Grand Prix 2009
3 Turkin Grand Prix 2009
4 Britannian Grand Prix 2009
5 Japanin Grand Prix 2009
6 Bahrainin Grand Prix 2010
7 Australian Grand Prix 2010
8 Kiinan Grand Prix 2010
9 Euroopan Grand Prix 2010
10 Britannian Grand Prix 2010
11 Saksan Grand Prix 2010
12 Unkarin Grand Prix 2010
13 Japanin Grand Prix 2010
14 Korean Grand Prix 2010
15 Abu Dhabin Grand Prix 2010
16 Australian Grand Prix 2011
17 Malesian Grand Prix 2011
18 Kiinan Grand Prix 2011
19 Turkin Grand Prix 2011
20 Monacon Grand Prix 2011
21 Kanadan Grand Prix 2011
22 Euroopan Grand Prix 2011
23 Unkarin Grand Prix 2011
24 Belgian Grand Prix 2011
25 Italian Grand Prix 2011
26 Singaporen Grand Prix 2011
27 Japanin Grand Prix 2011
28 Intian Grand Prix 2011
29 Abu Dhabin Grand Prix 2011
30 Brasilian Grand Prix 2011
31 Bahrainin Grand Prix 2012
32 Kanadan Grand Prix 2012
33 Euroopan Grand Prix 2012
34 Japanin Grand Prix 2012
35 Intian Grand Prix 2012
36 Yhdysvaltain Grand Prix 2012
37 Australian Grand Prix 2013
38 Malesian Grand Prix 2013
39 Kanadan Grand Prix 2013
40 Italian Grand Prix 2013
41 Singaporen Grand Prix 2013
42 Korean Grand Prix 2013
43 Intian Grand Prix 2013
44 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
45 Brasilian Grand Prix 2013
46 Singaporen Grand Prix 2015
47 Venäjän Grand Prix 2017
48 Unkarin Grand Prix 2017
49 Singaporen Grand Prix 2017
50 Meksikon Grand Prix 2017
51 Bahrainin Grand Prix 2018
52 Kiinan Grand Prix 2018
53 Azerbaidžanin Grand Prix 2018
54 Kanadan Grand Prix 2018
55 Saksan Grand Prix 2018
56 Kanadan Grand Prix 2019
57 Japanin Grand Prix 2019

Ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ainoa kuljettaja joka on voittanut kolme ja neljä ensimmäistä maailmanmestaruutta peräkkäisinä vuosina
  • Eniten johdettuja kierroksia kauden aikana: 739
  • Eniten voittoja paalupaikalta lähdettäessä kauden aikana: 9
  • Eniten voittoja kauden aikana: 13 (jakaa Michael Schumacherin kanssa)
  • Eniten peräkkäisiä voittoja: 9 (jakaa Alberto Ascarin kanssa)
  • Eniten peräkkäisiä voittoja kauden aikana: 9
  • Eniten paalupaikkoja yhden kauden aikana: 15
  • Nuorin GP-viikonloppuun osallistunut kuljettaja: 19 vuotta, 53 päivää (Max Verstappen rikkoi ennätyksen Australian GP:ssä 2015.)
  • Nuorin MM-pisteitä saanut: 19 vuotta, 349 päivää (Daniil Kvjat rikkoi ennätyksen Australian GP:ssä 2014 ja myöhemmin Max Verstappen Malesian GP:ssä 2015.)
  • Nuorin kilpailun johdossa ollut: 20 vuotta, 89 päivää (Max Verstappen rikkoi ennätyksen Espanjan GP:ssä 2016.)
  • Nuorin GP-voittaja: 21 vuotta, 73 päivää (Max Verstappen rikkoi ennätyksen Espanjan GP:ssä 2016.)
  • Nuorin paalupaikalta lähtenyt kuljettaja: 21 vuotta, 72 päivää
  • Nuorin hattutempun ajanut kuljettaja (paalupaikka, voitto ja nopein kierros): 21 vuotta, 353 päivää
  • Nuorin maailmanmestari: 23 vuotta, 134 päivää
  • Nuorin tuplamaailmanmestari: 24 vuotta 98 päivää
  • Nuorin Grand Slamin (paalupaikka, voitto, nopein kierros ja johto jokaisella kierroksella) ajanut kuljettaja: 24 vuotta, 119 päivää
  • Nuorin kolminkertainen maailmanmestari: 25 vuotta, 145 päivää (rikkoi Ayrton Sennan ennätyksen)
  • Nuorin nelinkertainen maailmanmestari: 26 vuotta, 116 päivää.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel on naimisissa saksalaisen Hanna Praterin kanssa.[87] Heillä on kolme lasta: kaksi tytärtä ja yksi poika.[88][89][90] Vettel on osallistunut kestävän kehityksen ympäristötavoitteisiin rakentamalla mehiläishotelleja elinympäristön tuhoutumisesta kärsiville mehiläisille, sekä lisännyt teoillaan koululaisten ymmärrystä luonnonsuojelua kohtaan.[91] Hän osaa puhua saksan ja englannin lisäksi suomea, ranskaa ja italiaa. Vettelillä on Suomessa mökki.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nelinkertainen mestari Sebastian Vettel lopettaa F1-uransa iltalehti.fi. Viitattu 29.7.2022.
  2. ↑ Tallipäälliköt arvostelivat Vettelin kauden parhaaksi 19.11.2009. YLE. Viitattu 2.3.2010.
  3. ↑ Consecutively World Champion titles Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Red Bull vahvisti: Vettel lähtee MTV Uutiset. 4.10.2014.
  5. ↑ a b Nyt se on varmaa: Vettel Räikkösen tallikaveriksi (Arkistoitu – Internet Archive) MTV.fi. Viitattu 20.11.2014.
  6. ↑ Ferrarin kuskikuviot naulattu iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2017.
  7. ↑ Nyt se on varmaa! Sebastian Vettel lähtee Ferrarilta Ilta-Sanomat. 12.5.2020. Viitattu 12.5.2020.
  8. ↑ Varmistus: Sebastian Vettel siirtyy Aston Martinille! ”Tämä on uusi seikkailu minulle” iltalehti.fi. Viitattu 10.9.2020.
  9. ↑ Pole positions by age Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  10. ↑ World Champion titles by age Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Uutuuskirja: Sebastian Vettel huomasi suomalaisvieraat ja täräytti härskin tokaisun turkulaisista mtvuutiset.fi. 6.10.2021. Viitattu 16.4.2022.
  12. ↑ Vettel gets green light for Turkey Autosport.com. 23.8.2006. Viitattu 7.4.2017.
  13. ↑ 2006 Formula 1™ Petrol Ofisi Turkish Grand Prix – Practice 2 Formula1.com. 25.8.2006. Viitattu 7.4.2017.
  14. ↑ United States GP BBC.com. 17.6.2007. Viitattu 7.4.2017.
  15. ↑ Sebastian Vettel Urheiluviikko. 17.07.2008. Arkistoitu 15.7.2014.
  16. ↑ Points by age Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Vettel replaces Speed at Toro Rosso Formula1.com. 31.7.2007. Formula1.com. Viitattu 17.7.2008. (englanniksi)
  18. ↑ Lead by age Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  19. ↑ 2007 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Räikkönen ja Hamilton epäonnistuivat, Vettel paalulle, Kovalainen toinen 13.9.2008. MTV3. Viitattu 13.9.2008.
  21. ↑ Vettel korvaa Coulthardin Red Bull -tallissa 17.7.2008. MTV3. Viitattu 17.7.2008.
  22. ↑ a b 2009 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  23. ↑ 2009 Formula 1 Gulf Air Bahrain Grand Prix – Race Result Formula 1.com. 26.4.2009. Viitattu 8.4.2017.
  24. ↑ Formula 1 Gran Premio De España Telefónica 2009 – Race Result Formula1.com. 10.5.2009. Viitattu 8.4.2017.
  25. ↑ Formula 1 Grand Prix De Monaco 2009 – Race Result Formula1.com. 24.5.2009. Viitattu 8.4.2017.
  26. ↑ 2009 Formula 1 Ing Turkish Grand Prix – Race Result Formula1.com. 7.6.2009. Viitattu 8.4.2017.
  27. ↑ Cheese, Caroline: British Grand Prix as it happened Formula1.com. 21.6.2009. Viitattu 8.4.2017.
  28. ↑ 2009 Formula 1 Santander British Grand Prix – Race Result Formula1.com. 21.6.2009. Viitattu 8.4.2017.
  29. ↑ Formula 1 Grosser Preis Santander Von Deutschland 2009 – Race Result Formula1.com. 12.7.2009. Viitattu 8.4.2017.
  30. ↑ 2009 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  31. ↑ a b 2010 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  32. ↑ a b c 2011 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  33. ↑ Pole positions in a year Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  34. ↑ FORMULA 1 GRANDE PRÊMIO PETROBRAS DO BRASIL 2011 - RACE RESULT Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  35. ↑ 2011 Driver Standings: Mark Webber Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  36. ↑ a b Points in a year Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  37. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2012/03/1518113/vettel-haukkui-kanssakilpailijan-idiootiksi
  38. ↑ a b Vettelin radiopurnausta paljastui MTV Uutiset. 6.1.2013.
  39. ↑ Merimaa, Jani: Vettel jo Prostin rinnalle paalupaikoissa MTV Uutiset. 23.6.2012.
  40. ↑ Benson, Andrew: Vettel takes title lead with win BBC Sport. 14.10.2012. (englanti)
  41. ↑ 2012 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  42. ↑ Vettel mestariksi – sähläyksestä huolimatta MTV3.fi. Viitattu 25.11.2012.
  43. ↑ Ferrari pyytää FIA:n selvitystä Vettelin ohituksesta MTV3.fi. Viitattu 29.11.2012.
  44. ↑ a b F1-moguli tyrmäsi Vettel-kohun "täytenä vitsinä" Yle.fi. Viitattu 2.12.2012.
  45. ↑ Ferrari-pomo: Halusimme selvyyden nettihuhuun MTV3.fi. Viitattu 30.11.2012.
  46. ↑ http://www.motorsport.com/f1/news/vettel-apologizes-to-webber-after-late-on-track-battle-at-sepang/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ a b c 2013 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Parkkinen, Jaakko: Vettel: Fantastinen kisa alusta loppuun Yle Urheilu. 25.8.2013.
  49. ↑ http://yle.fi/urheilu/vettel_jatkoi_dominointiaan_raikkosen_kisasta_pannukakku/6820191
  50. ↑ Merimaa, Jani: F1-lehdistökatsaus: Kuin Mount Everestille uimahousuissa mtvuutiset.fi. 9.9.2013.
  51. ↑ http://www.iltasanomat.fi/formula1/art-1288601851533.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/10/1815457/raikkoselta-taas-huikea-nousu
  53. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/10/1818696/vettel-pidensi-voittoputkeaan---raikkonen-teki-taas-nousun
  54. ↑ Consecutively Wins Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Wins in a year Stats F1. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  56. ↑ http://www.mtv.fi/sport/f1/uutiset.shtml/2014/03/1872180/live-raikkoselta-hieno-nousu-startissa (Arkistoitu – Internet Archive)
  57. ↑ a b c d 2014 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  58. ↑ a b 2014 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  59. ↑ 2014 Driver Standings: Daniel Ricciardo Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  60. ↑ Red Bull: Sebastian Vettel announced Ferrari intentions on Friday 4.10.2014. Autosport.com. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  61. ↑ Barretto, Lawrence: F1 Malaysian GP: Sebastian Vettel and Ferrari defeat Mercedes 29.3.2015. Autosport. Viitattu 29.3.2015.
  62. ↑ a b c 2015 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  63. ↑ 2015 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  64. ↑ a b 2016 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  65. ↑ 2016 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  66. ↑ 2016 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  67. ↑ Kulta, Heikki: Sebastian Vettel voitti F1-kauden avauksen Australiassa HS.fi. 26.3.2017. Viitattu 29.4.2017.
  68. ↑ Koivunen, Tommi: Vettel voitti Australiassa, Bottas parempi suomalainen Is.fi. 26.3.2017. Viitattu 29.4.2017.
  69. ↑ Koivunen, Tommi: Hamilton johti startista maaliin, suomalaisilla vaikea kisa Is.fi. 9.4.2017. Viitattu 29.4.2017.
  70. ↑ Oivio, Janne: Bottas päätyi paalupaikalta palkintopallille, Vettel voittoon Is.fi. 16.4.2017. Viitattu 29.4.2017.
  71. ↑ Nyrhinen, Matti: Räikkönen hävisi paalupaikan 59 tuhannesosalla MTV.fi. 29.4.2017. Arkistoitu 3.5.2017. Viitattu 29.4.2017.
  72. ↑ a b 2017 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  73. ↑ 2017 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  74. ↑ Vettel nousi MM-sarjan ykköseksi, Bottas kavensi eroa kärkeen iltalehti.fi. Viitattu 10.6.2018.
  75. ↑ a b 2018 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  76. ↑ Nico Rosberg tylynä Sebastian Vettelin tunaroinnista: "En voi uskoa" mtv.fi. Arkistoitu 7.9.2018. Viitattu 7.9.2018.
  77. ↑ 2018 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  78. ↑ 2019 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  79. ↑ 2019 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  80. ↑ 2020 Driver Standings: Sebastian Vettel Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  81. ↑ 2020 Driver Standings Formula One World Championship Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  82. ↑ Rämänen, Antti: Nimet paperissa! Sebastian Vettelin tulevaisuus F1-sarjassa varmistui mtvuutiset.fi. 10.9.2020.
  83. ↑ https://www.iltalehti.fi/formulat/a/29ee0d0c-0ae7-45df-8962-3cd89385df55
  84. ↑ Vettel to be replaced by Hulkenberg for Bahrain GP after positive Covid test Formula1.com. 17.3.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)
  85. ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Sebastian Vettel lopettaa F1-uransa tämän kauden jälkeen Helsingin Sanomat. 28.7.2022. Viitattu 28.7.2022.
  86. ↑ Straw, Edd: Analysis: The Historical Impact of F1's New Double Points Rule F1 News. 10.12.2013. Autosport.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  87. ↑ French Grand Prix diary - Kimi wears headphones so he doesn't have to talk to people ESPN.com. 20.6.2019. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  88. ↑ WELT: Formel 1: Sebastian Vettel wird zum ersten Mal Vater DIE WELT. 10.12.2013. Viitattu 18.12.2021. (saksa)
  89. ↑ Formula 1® - The Official F1® Website web.archive.org. 1.3.2014. Arkistoitu 1.3.2014. Viitattu 18.12.2021.
  90. ↑ After Two Daughters, Sebastian Vettel Blessed With a Baby Boy EssentiallySports. 28.11.2019. Viitattu 18.12.2021.
  91. ↑ How Vettel created a buzz by constructing ‘hotel for bees’ close to the Red Bull Ring Formula1.com. 2.7.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku:

1950: Italia G. Farina
1951: Argentiina J. M. Fangio
1952: Italia A. Ascari
1953: Italia A. Ascari
1954: Argentiina J. M. Fangio
1955: Argentiina J. M. Fangio
1956: Argentiina J. M. Fangio
1957: Argentiina J. M. Fangio
1958: Yhdistynyt kuningaskunta M. Hawthorn
1959: Australia J. Brabham

2000-luku:

2000: Saksa M. Schumacher
2001: Saksa M. Schumacher
2002: Saksa M. Schumacher
2003: Saksa M. Schumacher
2004: Saksa M. Schumacher
2005: Espanja F. Alonso
2006: Espanja F. Alonso
2007: Suomi K. Räikkönen
2008: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2009: Yhdistynyt kuningaskunta J. Button

1960-luku:

1960: Australia J. Brabham
1961: Yhdysvallat P. Hill
1962: Yhdistynyt kuningaskunta G. Hill
1963: Yhdistynyt kuningaskunta J. Clark
1964: Yhdistynyt kuningaskunta J. Surtees
1965: Yhdistynyt kuningaskunta J. Clark
1966: Australia J. Brabham
1967: Uusi-Seelanti D. Hulme
1968: Yhdistynyt kuningaskunta G. Hill
1969: Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart

2010-luku:

2010: Saksa S. Vettel
2011: Saksa S. Vettel
2012: Saksa S. Vettel
2013: Saksa S. Vettel
2014: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2015: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2016: Saksa N. Rosberg
2017: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2018: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2019: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton

1970-luku:

1970: Itävalta J. Rindt
1971: Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart
1972: Brasilia E. Fittipaldi
1973: Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart
1974: Brasilia E. Fittipaldi
1975: Itävalta N. Lauda
1976: Yhdistynyt kuningaskunta J. Hunt
1977: Itävalta N. Lauda
1978: Yhdysvallat M. Andretti
1979: Etelä-Afrikka J. Scheckter

2020-luku:

2020: Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2021: Alankomaat M. Verstappen
2022: Alankomaat M. Verstappen
2023: Alankomaat M. Verstappen
2024: Alankomaat M. Verstappen

1980-luku:

1980: Australia A. Jones
1981: Brasilia N. Piquet
1982: Suomi K. Rosberg
1983: Brasilia N. Piquet
1984: Itävalta N. Lauda
1985: Ranska A. Prost
1986: Ranska A. Prost
1987: Brasilia N. Piquet
1988: Brasilia A. Senna
1989: Ranska A. Prost

1990-luku:

1990: Brasilia A. Senna
1991: Brasilia A. Senna
1992: Yhdistynyt kuningaskunta N. Mansell
1993: Ranska A. Prost
1994: Saksa M. Schumacher
1995: Saksa M. Schumacher
1996: Yhdistynyt kuningaskunta D. Hill
1997: Kanada J. Villeneuve
1998: Suomi M. Häkkinen
1999: Suomi M. Häkkinen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sebastian_Vettel&oldid=22914342”