Iivo Niskanen

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 15. joulukuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iivo Niskanen
Niskanen vuonna 2019
Niskanen vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1992 (ikä 32)
Oulu, Suomi
Uran tiedot
Seura Puijon Hiihtoseura
Laji maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 2010–
Voitot 9
Palkintokorokkeella 25

Tietolaatikko päivitetty 15. joulukuuta 2024

Aiheesta muualla
iivoniskanen.com, iivoniskanen.com/en ja iivoniskanen.com/fi
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sotši 2014 parisprintti (p)
Kultaa Kultaa Pyeongchang 2018 50 km (p)
Kultaa Kultaa Peking 2022 15 km (p)
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 parisprintti (p)
Pronssia Pronssia Peking 2022 yhdistelmäkilpailu
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Lahti 2017 15 km (p)
Hopeaa Hopeaa Planica 2023 4×10 km viesti
Pronssia Pronssia Lahti 2017 parisprintti (p)
Pronssia Pronssia Seefeld 2019 15 km (p)

Iivo Henrik Niskanen (s. 12. tammikuuta 1992 Oulu) on suomalainen maastohiihtäjä,[1] joka edustaa Puijon Hiihtoseuraa. Vahvana perinteisen hiihtäjänä tunnettu Niskanen on sekä maailmanmestari että kolminkertainen olympiavoittaja. Hän voitti parisprintin olympiakultaa Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014, 50 kilometrin hiihdon olympiakultaa vuonna 2018 ja 15 kilometrin hiihdon olympiakultaa vuonna 2022. Lisäksi hän sai hopeaa parisprintissä Joni Mäen kanssa ja pronssia 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa vuonna 2022. Vuonna 2017 hän voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan matkalta ja sai MM-pronssia perinteisen hiihtotavan parisprintistä Sami Jauhojärven kanssa. Vuonna 2019 Niskanen saavutti MM-pronssia 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja voitti normaalimatkojen cupin kaudella 2021–2022.

Niskanen valittiin Vuoden urheilijaksi yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuonna 2014[2] ja yksin vuosina 2017,[3] 2018[4] ja 2022. Niskanen ja Veikko Hakulinen ovat ainoat nelinkertaiset Vuoden urheilijat.[5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet ja ensimmäiset kilpailut maailmancupissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Niskanen sijoittui seitsemänneksi nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 10 kilometrin matkalla.[6] Samana keväänä hän osallistui ensimmäistä kertaa maastohiihdon maailmancupiin Lahdessa Salpausselän Kisoissa 4 × 10 km viestihiihdossa Suomen kolmosjoukkueessa joukkueen sijoittuessa sijalle 11. Seuraavana vuonna Niskanen voitti pronssia viestistä nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa Viron Otepäässä[7]. Samoissa kilpailuissa hän sijoittui seitsemänneksi sprinttihiihdossa[8].

Vuonna 2012 Niskanen sijoittui neljänneksi nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 10 kilometrin hiihdossa.[9] Hänen kauden päätavoitteensa oli päästä kilpailemaan Val di Fiemmen MM-kilpailuihin 2013, mutta hän joutui tyytymään varamiehen paikkaan.

Vuonna 2014 Niskanen voitti alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden perinteisen hiihtotavan 15 kilometrillä Val di Fiemmessä.[10] Pari päivää myöhemmin hän saavutti ensimmäiset maailmancupin pisteensä oltuaan Italian Toblachissa kahdeksas 15 kilometrin perinteisen kilpailussa.[11] Juniorivuosina hänelle annettiin maajoukkueleireillä lempinimi ”Messias”.[12]

Läpimurto Sotšin olympialaisissa 2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotšin olympialaisten 2014 aikaan Niskanen koki olevansa elämänsä kunnossa.[13] Hän sijoittui neljänneksi 15 kilometrin perinteisen hiihdossa häviten pronssimitalin vain 0,2 sekunnilla Ruotsin Daniel Rickardssonille.[14] Myöhemmin samoissa olympialaisissa hän voitti Sami Jauhojärven kanssa perinteisen parisprintissä kultaa, mikä oli samalla Suomen ensimmäinen olympiavoitto talvikisoissa 12 vuoteen.[15] 50 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän oli kymmenes. Olympialaisissa saavutetun kullan johdosta Niskanen valittiin tammikuussa 2015 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa vuoden 2014 urheilijaksi.[2]

Olympialaisten jälkeen hän tuli neljänneksi Oslon 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa.[16]

Niskanen saavutti SM-hopeaa vapaan hiihtotavan sprintissä 2014,[17] ja pronssia tuli kymmenen kilometrin vapaan kilpailussa. Alun perin Niskanen sijoittui 10 kilometrin vapaan kilpailussa neljänneksi, mutta sai mitalin Tero Similän jäätyä kiinni dopingista ja menetettyä saavuttamansa pronssimitalin.[18][19]

Ensimmäinen maailmancupin voitto ja MM-kulta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2014–2015 Niskanen voitti Kuusamossa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun saavuttaen näin ensimmäisen maailmancupin voittonsa.[20] Hän voitti Kuusamon 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmancup-kilpailun myös kaudella 2016–2017.[21] Hän oli samalla kaudella toinen Otepään 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa[22] sekä toinen Holmenkollenin 50 kilometrin perinteisen kilpailussa[23]. Kauden 2016–2017 normaalimatkojen cupissa hän sijoittui neljänneksi.

Niskanen voitti 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan Suomen mestaruuden 2016.[24] Hopeaa hän sai sekä 7,5 kilometrin perinteisen kilpailussa[25] että 15 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailussa 2016[26].

Lahden MM-kisoissa 2017 Niskanen ja Sami Jauhojärvi ottivat perinteisen tavan parisprintissä voiton omassa karsintaerässään.[27] Finaalissa he saavuttivat pronssia. Ennen loppusuoraa Niskanen oli vielä ankkuriosuudellaan toisena Emil Iversenin jälkeen. Iversen kuitenkin kaatui viimeisessä kaarteessa kiilattuaan Niskasen eteen.[28][29] Niskanen kompastui norjalaiseen ja jäi kilpailussa kolmanneksi.[30] Kolme päivää myöhemmin hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmanmestaruuden 17,9 sekunnin erolla Martin Johnsrud Sundbyhyn. Ensimmäisissä väliajoissa Niskanen oli 1,3 sekuntia kärkeä jäljessä mutta johti kilpailua muilla väliaikapaikoilla.[31] Hän oli mukana toisella osuudella Suomen viestijoukkueessa, joka sijoittui viidenneksi. Hän ilmoitti viestin jälkeen, että ei osallistu kisojen kuninkuusmatkalle eli 50 kilometrin yhteislähtöön vedoten vilustumiseen.[32]

Tammikuussa 2018 Niskanen valittiin vuoden 2017 urheilijaksi.[3]

Pyeongchangin olympialaiset 2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskanen sijoittui Pyeongchangin olympialaisissa 2018 yhdistelmäkilpailussa 19:nneksi. Hän hiihti perinteisen osuudella pitkään kärjessä, muttei onnistunut pääsemään irtiottoon ja väsyi matkan loppupuolella.[33] Perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa hän oli neljästoista. 4 × 10 kilometrin viestissä Suomi sijoittui neljänneksi ja Niskanen oli toisen osuuden nopein hiihtäjä[34]. Kisojen päätteeksi Niskanen voitti olympiakultaa 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Hän lähti noin 20 kilometrin kohdalla irtiottoon Aleksei Poltoraninin kanssa. Kazakstanilaisen pudottua hänen kyydistään Aleksandr Bolšunov tavoitti Niskasen 37,5 kilometrin kohdalla. Niskanen pudotti venäläisen perästään viimeisellä kilometrillä ja kukisti hänet lopulta 18,7 sekunnilla.[35] Suomen edellinen 50 kilometrin olympiavoittaja oli Kalevi Hämäläinen Squaw Valleyssa 1960[36].

Olympialaisten jälkeen Niskanen sijoittui kolmanneksi Lahden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan maailmancup-kilpailussa.[37] Hän voitti Suomen-mestaruuden 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa ja sai SM-pronssia perinteisen sprintissä.

Niskanen valittiin myös vuoden 2018 urheilijaksi.[4]

Kausi 2018–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2018–2019 Niskanen oli marraskuun lopulla Rukan 15 kilometrin perinteisen kilpailussa 7:s. Lillehammerissa hän oli viikkoa myöhemmin samalla matkalla vapaalla 22:s. Lillehammerin Nordic Opening-tapahtuman kokonaistuloksissa hän oli 7:s. Beitostølenissä hän hiihti toisen osuuden Suomen kahdeksanneksi sijoittuneessa viestijoukkueessa. Davosin 15 kilometrin vapaan kilpailussa hän oli 13:s. Seuraavana vuonna Niskanen voitti kolmannen maailmancupin osakilpailuvoittonsa Otepäässä 15 kilometrin perinteisen kilpailusta. Salpausselällä Niskanen sijoittui Ristomatti Hakolan kanssa pariviestissä kolmanneksi. Cognessa hän oli viimeisissä maailmancupin kilpailussa ennen MM-kilpailuja toinen 15 kilometrin perinteisellä. Seefeldin MM-kilpailuissa Niskanen voitti pronssia 15 kilometrin perinteisellä[38], sijoittui neljänneksi yhdistelmäkilpailussa ja viestissä sekä seitsemänneksi perinteisen hiihtotavan parisprintissä.

Niskanen voitti 2019 Suomen-mestaruuden 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja sitä seuranneessa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajossa.

Kausi 2019–2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskanen voitti kaudella 2019–2020 Rukan Nordic Opening -tapahtumassa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun. Kiertueen kokonaistuloksissa hän oli kolmas. Tour de Skillä hän sijoittui kolmanneksi perinteisen hiihtotavan 15 kilometrin takaa-ajokilpailussa Toblachissa. Tourin kokonaiskilpailussa hän oli kymmenes. Nové Městossa hän sijoittui 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa toiseksi. Ruotsissa ja Norjassa käydyn FIS Ski Tourin päättäneen Trondheimin 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun osuusajoissa hän oli toinen. Lahdessa hän voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi ja normaalimatkojen cupissa kolmanneksi.[39]

Kausi 2020–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskanen sijoittui Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa kuudenneksi, yhdistelmäkilpailussa 13:nneksi, 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 18:nneksi ja viestissä kuudenneksi. Hän voitti Suomen-mestaruudet 15 kilometrin vapaan ja perinteisen hiihtotavan kilpailuissa sekä 50 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa.[39] Hän koki, että odotettua heikommat tulokset juontuivat uupumuksesta, joka vuorostaan johtui uudenlaisesta harjoittelusta.[40]

Kausi 2021–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2021–2022 voitti Rukan 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Tour de Skillä hän voitti Lenzerheiden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Val di Fiemmessä hän sijoittui toiseksi 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 Niskanen voitti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa kultaa ja saavutti pronssia yhdistelmäkilpailussa[41]. Lisäksi hän saavutti hopeaa perinteisen hiihtotavan parisprintissä Joni Mäen kanssa. Viestissä Suomi oli kuudes. Olympialaisten jälkeen Niskanen voitti Lahdessa 15 kilometrin perinteisen kilpailussa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja voitti normaalimatkojen cupin. Hän voitti Suomen-mestaruuden 10 kilometrin vapaan ja 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailuissa.[39]

Kausi 2022–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2022–2023 Niskanen sijoittui toiseksi Les Roussesin 20 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Hiihdon MM-kilpailuissa 2023 Niskanen hiihti toisen osuuden Suomen hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa. 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa hänen sijoituksensa oli 13:s.[42] Hän siirtyi kisan perinteisen osuudella "vetojuhdan" rooliin ja piti yllä kovaa vauhtia onnistumatta kuitenkaan hajottamaan porukkaa.[43][42] Tultaessa 15 kilometrin väliaika-asemalle Niskanen oli hiihdon johdossa,[44] mutta hiihtotavan vaihtumisen jälkeen hänen kilpailunsa muuttui. Hän väsyi kärkihiihtäjien vauhdissa ja putosi tuloksissa 13:nneksi.[42] 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.[39] Niskanen analysoi jälkeenpäin, että hänen olisi kannattanut uuvuttaa toisia ja hajottaa pääryhmää mahdollisimman paljon kilpailun aikana, jotta kisan loppuhetkillä olisi ollut alle seitsemän hiihtäjää taistelemassa voitosta. Maalin lähestyessä hän oli tiedostanut omat voimansa, mutta ajoittanut ratkaisunsa taktisesti väärin. Hän oli yrittänyt irtiottoa liian myöhään, eikä näin ollen ollut saanut kulutettua muilta mitaliehdokkailta riittävästi voimia.[45][46] Hänen nopeutensa ja rytminvaihdoskykynsä eivät olleet sitten riittäneet menestymiseen loppukirissä. Hän voitti vuonna 2023 Suomen-mestaruuden 10 kilometrin perinteisen ja 50 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailuissa.

Kausi 2023-2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskanen avasi maailmancup-kautensa toisella sijalla 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa Rukalla. Hän saavutti SM-pronssia parisprintissä Vantaalla yhdessä Valtteri Pennasen kanssa.[47] Hän sijoittui toiseksi Lahden 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa[48] ja Falunin 10 kilometrin perinteisen väliaikalähtökilpailussa.[49]

Kausi 2024–2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2024–2025 Niskanen voitti Rukan 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailun.[50] Hän sijoittui toiseksi Davosin 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa.[51]

Hiihtotyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niskanen näyttää perinteisellä tyylillään hiihtämisen mallia. Kuva vuodelta 2019.

Niskanen tunnetaan erityisesti perinteisen tyylin tekniikoiden taitajana.[52][53][54][55] Hän on vahvimmillaan fyysisesti erittäin vaativilla radoilla,[56] etenkin silloin kun keli on vähävauhtinen ja hiihdettävän matkan pituus normaali tai suuri.[57][58][59] Osaltaan hänen raskasrakenteisuutensa vuoksi hän antaa kilpailijoilleen tasoitusta jyrkissä maastonkohdissa,[60] eikä hänellä ole tehokkaaseen loppukiriin tai vastaavaan lyhytkestoiseen maksimisuoritukseen vaadittavaa suurta nopeusreserviä.

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskasta on valmentanut keväästä 2013 lähtien Olli Ohtonen, tätä ennen häntä valmensi Esko Paavola.[61]

Toukokuussa 2019 Niskanen vaihtoi suksimerkkiä Rossignolista Fischeriin.[62]

Niskanen omistaa useampia hevosia[63] ja hänellä on myös raviohjastuslupa. Hän ohjasti vuonna 2022 neljä lähtöä[64].

Energiajuomamarkkinointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivo Niskasen energiajuomamarkkinointi herätti keskustelua vuonna 2014. Hiihtoliiton puheenjohtaja Kulmala ilmoitti, että maailmancupissa tai arvokisoissa ei tulisi kyseeseen, että Niskanen edesauttaisi sponsorinsa Red Bullin markkinointia esimerkiksi tuomalla tuotteita tiedotustilaisuuksiin.[65] Talvella 2015 Niskanen markkinoi tuotetta avoimesti useissa yhteyksissä muun muassa Ylen haastattelussa Falunin MM-kisoissa. [66] Marraskuussa 2015 ilmitullut markkinointi ei aiheuttanut toimenpiteitä mutta Hiihtoliitto ilmoitti, että pelisäännöistä keskustellaan. [67] Vuonna 2016 Niskanen esitteli tölkkiään Kuusamon maailmancupin osakilpailussa.[68] Niskanen jatkoi energiajuomamarkkinointia myös Seefeldin MM-kisoissa vuonna 2019.[69]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvokisat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talviolympialaiset 2014
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Parisprintti (p): kultaa
  • 15 km (p): neljäs
  • Yhdistelmähiihto (15km+15km): 25:s
  • 50km (v): 10:s
  • Viesti: kuudes
Talviolympialaiset 2018
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistelmähiihto (15km+15km): 19:s
  • Sprintti (p): 14:s
  • 50km yhteislähtö (p): kultaa
  • Viesti: neljäs
Talviolympialaiset 2022
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistelmähiihto (15km+15km): pronssia
  • 15km (p): kultaa
  • Viesti: kuudes
  • Parisprintti (p): hopeaa

MM-kisat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiihdon MM-kisat 2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistelmähiihto: 26:s
  • Viesti: kahdeksas
Hiihdon MM-kisat 2017
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 15 km (p): kultaa
  • Parisprintti: pronssia
  • Viesti: viides
Hiihdon MM-kisat 2019
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdistelmähiihto: neljäs
  • Parisprintti: seitsemäs
  • 15km (p): pronssia
  • Viesti: neljäs
Hiihdon MM-kisat 2021
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • yhdistelmähiihto: 13:s
  • 15 km (v): 18:s
  • 50 km yhteislähtö (p): kuudes
  • Viesti: kuudes
Hiihdon MM-kisat 2023
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • yhdistelmähiihto: 13:s
  • 50 km yhteislähtö (p): kuudes
  • Viesti: hopeaa

Maailmancup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi 2013–2014
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 50:s
Kausi 2014–2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 40:s
Kausi 2015–2016
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 66:s
Kausi 2016–2017
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 14:s
  • Normaalimatkojen cup: neljäs
Kausi 2017–2018
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 15:s
Kausi 2018–2019
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 20:s
Kausi 2019–2020
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: kuudes
  • Normaalimatkojen cup: kolmas
Kausi 2020–2021
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: 23:s
Kausi 2021–2022
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kokonaiskilpailu: kolmas
  • Normaalimatkojen cup: voitto

Maailmancupin palkintosijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivä Kilpailupaikka Maa Matka Sijoitus
30. marraskuuta 2014 Ruka  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
27. marraskuuta 2016 Ruka  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
19. helmikuuta 2017 Otepää  Viro 15 km (p) väliaikalähtö 2.
11. maaliskuuta 2017 Holmenkollen  Norja 50 km (p) yhteislähtö 2.
25. marraskuuta 2017 Ruka  Suomi 15 km (p) yhteislähtö 3.
4. maaliskuuta 2018 Lahti  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 3.
20. tammikuuta 2019 Otepää  Viro 15 km (p) väliaikalähtö 1.
17. helmikuuta 2019 Cogne  Italia 15 km (p) väliaikalähtö 2.
30. marraskuuta 2019 Ruka  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
29. marraskuuta −
1. joulukuuta 2019 		Ruka  Suomi Nordic Opening -tapahtuma 3.
1. tammikuuta 2020 Toblach  Italia 15 km (p) takaa-ajo 3.
18. tammikuuta 2020 Nové Město  Tšekki 15 km (v) väliaikalähtö 2.
23. helmikuuta 2020 Trondheim  Norja 30 km (p) takaa-ajon osuusaika 2.
29. helmikuuta 2020 Lahti  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
27. marraskuuta 2021 Ruka  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
29. joulukuuta 2021 Lenzerheide  Sveitsi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
3. tammikuuta 2022 Val di Fiemme  Italia 15 km (p) yhteislähtö 2.
28. joulukuuta 2021 –
4. tammikuuta 2022 		Lenzerheide
Oberstdorf
Val di Fiemme 		 Sveitsi
 Saksa
 Italia 		Tour de Ski 3.
27. helmikuuta 2022 Lahti  Suomi 15 km (p) väliaikalähtö 1.
29. tammikuuta 2023 Les Rousses  Ranska 20 km (p) yhteislähtö 2.
25. marraskuuta 2023 Ruka  Suomi 10 km (p) väliaikalähtö 2.
2. maaliskuuta 2024 Lahti  Suomi 20 km (p) väliaikalähtö 2.
16. maaliskuuta 2024 Falun  Ruotsi 10 km (p) väliaikalähtö 2.
29. marraskuuta 2024 Ruka  Suomi 10 km (p) väliaikalähtö 1.
15. joulukuuta 2024 Davos  Sveitsi 20 km (p) väliaikalähtö 2.

Lähde: Kansainvälisen hiihtoliiton virallinen tietokanta[39]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskaselle myönnettiin itsenäisyyspäivänä 2018 Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki solkineen. Edellisenä vuonna 2017 hän sai Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin solkineen.[70]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iivo Niskasen kolmesta sisaresta Kerttu on myös maastohiihtäjä.[71] Hänen toinen sisarensa, muotisuunnittelija Katri Niskanen voitti Muodin huipulle -tositelevisiokilpailun vuonna 2009.[72] Iivo Niskanen kihlautui vuonna 2014[73] ja avioitui heinäkuussa 2018 entisen kilpahiihtäjän Saana o.s. Kemppaisen kanssa. [74]

Niskasten vanhemmat ovat Eero ja Tarja Niskanen, joilla sanotaan olleen suuri vaikutus sisarusten menestykseen. Perheessä kannustettiin, kuljetettiin ja säästettiin kovasti ja isä erosi ammattiliitostakin rahoittaakseen lasten urheilua. Lapsuutensa Niskaset elivät Vieremällä Pohjois-Savossa ja kilpailivat keskenään eri lajeissa, myös isän tekemillä laduilla.[71]

4. joulukuuta 2022 Niskanen ilmoitti sosiaalisessa mediassa perheenlisäyksestä lyhyellä tekstillä ”Teit minusta isän, poikani”.[75] Hänellä on myös syyskuussa 2024 syntynyt tytär.[76]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sotši 2014: Suomen joukkue: Maastohiihto (arkistoitu versio) sport.fi. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 19.2.2014.
  2. ↑ a b Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi voittivat Vuoden urheilija -palkinnon Iltalehti. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 14.1.2015.
  3. ↑ a b Iivo Niskanen on Vuoden Urheilija 2017 selkeällä äänierolla
  4. ↑ a b Olympiavoittaja Iivo Niskanen on Vuoden urheilija – teki tempun, johon kukaan ei ole pystynyt yli 30 vuoteen yle.fi. Viitattu 17.1.2019.
  5. ↑ Joska Saarinen: Iivo Niskanen on Vuoden urheilija Yle Urheilu. 12.1.2023. Yleisradio. Viitattu 12.1.2023.
  6. ↑ Niskanen seitsemäs nuorten MM-hiihdoissa
  7. ↑ Suomen miehet pronssille nuorten MM-viestissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Niskanen 7:s nuorten MM-sprintissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Niskanen jäi niukasti mitalista nuorten MM-hiihdoissa (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Iivo Niskanen hiihti 23-vuotiaiden maailmanmestariksi (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Iivo Niskaselta jymy-yllätys Toblachissa (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Iivo Niskanen sai suurisuisena juniorina lempinimen Messias – "Hänelle on ruilahtanut vähän enemmän lahjoja" yle.fi. Viitattu 27.2.2019.
  13. ↑ Iivo Niskanen jäi kaksi kymmenystä pronssista (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Lund, Sakari: Iivo Niskaselta sensaatiomainen hiihto – mitali karkasi kuin kulta Juha Miedolta! Yle Urheilu. 14.2.2014. Yleisradio Oy. ”Iivo Niskanen hiihti upean hiihdon ja pääsi 0,2 sekunnin päähän olympiamitalista. –– Daniel Richardsson tuli takaa ja pudotti Niskasen mitaleilta.” Viitattu 14.2.2014.
  15. ↑ KULTAA! – Niskanen ja Jauhojärvi parisprintin olympiavoittajat! Yle Urheilu. 19.2.2014. Yleisradio Oy. ”Lund, Sakari” Viitattu 27.2.2017.
  16. ↑ Parkkinen, Jaakko: Richardsson pilasi norjalaisten päivän Holmenkollenilla - Niskanen kiskoi neljänneksi Yle Urheilu. 8.3.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
  17. ↑ Jylhä miesten sprintin mestari Vantaalla
  18. ↑ SM-hiihdot Vaajakoski (V), 2013–2014
  19. ↑ Eposta kärähtänyt Similä sai rangaistuksensa
  20. ↑ Karttunen, Anu: Iivo Niskanen räjäytti täyspotin – voitto Rukalla! Yle Urheilu. 30.11.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
  21. ↑ Iivo Niskanen hiihti voittoon Kuusamossa
  22. ↑ Iivo Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Iivo Niskanen upeasti toinen Holmenkollenilla – näin kuninkuusmatka eteni (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Hen­ki­lö­koh­tai­sen SM-voittotilinsä avannut Niskanen ylivoimainen 50 kilometrillä
  25. ↑ Matti Heikkinen löi Iivo Niskasen SM-laduilla
  26. ↑ Heikkinen ylivoimaiseen mestaruuteen liki minuutin erolla – ”Matti näytti, kuka käskee”
  27. ↑ Sami Jauhojärveltä ja Iivo Niskaselta väkevä näyttö – karsintaerän voittoon! SuomiUrheilu. 26.2.2017. ”Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen pitivät kovinta vauhtia karsintaerässään perinteisen tavan parisprintissä Lahden MM-kisoissa.” Viitattu 27.2.2017.
  28. ↑ Arffman, Laura; Laakkonen, Arimo: Jauhojärveltä kovat terveiset kiilanneelle norjalaiselle: "Kannattaisi käydä lenkillä, ettei olisi niin hapoilla" Yle Urheilu. 26.12.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
  29. ↑ Laakkonen, Arimo: Ristiriitaisia kommentteja norjalaisilta: Hiihtopomo pyysi anteeksi, joukkuekaveri puolusti kiilaajaa Yle Urheilu. 26.2.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 27.2.2017.
  30. ↑ Tammilehto, Teemu: Norjalaismedia piiritti päävalmentaja Jylhän – "Kuinka vihainen olet Iversenille?" Yle Urheilu. 26.2.2017. Lahti: Yleisradio Oy. ”Norjan Emil Iversen kaatui viimeisessä kaarteessa ja Iivo Niskanen kompastui norjalaiseen.” Viitattu 27.2.2017.
  31. ↑ Kultaa! Iivo Niskaselta täysin ylivoimainen hiihto Yle Urheilu. 1.3.2017. Viitattu 1.3.2017.
  32. ↑ MM-kultamitalisti Iivo Niskanen ei kisaa enää Lahdessa Yle Urheilu. 3.3.2017. Viitattu 3.3.2017.
  33. ↑ Iivo Niskaselta tyly summaus Ylelle: "Ei päätä eikä häntää tuossa – valot sammuivat" mtv.fi. 11.2.2018. Viitattu 25.2.2018. [vanhentunut linkki]
  34. ↑ Suomi komeasti neljäs olympiaviestissä – Iivo Niskanen hurjasteli osuudellaan mtv.fi. 18.2.2018. Viitattu 25.2.2018.[vanhentunut linkki]
  35. ↑ Kultaa! Iivo Niskasesta olympialatujen kuningas mtv.fi. 24.2.2018. Arkistoitu 24.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
  36. ↑ Iivo Niskanen hiihti 50 kilometrin olympiakultaa! Mykistävä isku ratkaisi voiton yle.fi. 24.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
  37. ↑ Lahdessa maukas suomalaispäivä: Iivo Niskanen puristi kolmanneksi
  38. ↑ MM-kulta lipesi Iivo Niskaselta – nappasi pronssimitalin rajun loppuvedon ansiosta! yle.fi. Viitattu 27.2.2019.
  39. ↑ a b c d e Iivo Niskanen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  40. ↑ Nyman, Juhana: Iivo Niskanen paljastaa viime kauden mahalaskun taustat – Pekingin olympialaisissa kelpaavat kaikki paitsi yksi: ”Saattaisivat pojat vähän naureskella” MTVuutiset.fi. 9.11.2021 kello 6.58. MTV Oy. Viitattu 19.2.2023.
  41. ↑ Olympiakultaa! Iivo Niskanen ylivoimaiseen voittoon miesten 15 kilometrillä Yle Urheilu. 11.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  42. ↑ a b c Iivo Niskanen myönsi tylyn totuuden: ”Ei riitä” – Paljasti oudon ysärikikan taustat www.iltalehti.fi. Viitattu 24.2.2023.
  43. ↑ Gynther, Mikko: Iivo Niskasen vauhti ällistytti kilpakumppanin – ”Kuulimme aamulla huhuja” Aamulehti. 24.2.2023 kello 19.44. Viitattu 27.2.2023.
  44. ↑ Men 15.0km Classic + 15.0km Free Skiathlon Results (PDF) 24.2.2023. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  45. ↑ Iivo Niskanen ei pystynyt murtamaan norjalaisia ja ruotsalaisia – MM-Planican 50 kilometrin loppukiri toi kuudennen sijan
  46. ↑ Iivo Niskaselta suoraa puhetta virheestään: ”Harmittaa aika vietävästi”
  47. ↑ https://www.fis-ski.com/DB/general/results.html?sectorcode=CC&raceid=44141
  48. ↑ https://yle.fi/a/74-20077347
  49. ↑ https://yle.fi/a/74-20079365
  50. ↑ https://www.is.fi/hiihtolajit/art-2000010867621.html
  51. ↑ https://yle.fi/a/74-20131507
  52. ↑ Hepojärvi, Harri: Therese Johaug yrittää kopioida Iivo Niskasen tyyliä – ”Hän on ihan omassa luokassaan” Iltalehti. 16.2.2021 kello 11.19. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.10.2021.
  53. ↑ Arffman, Laura & Visuri, Roope & Tuominen, Stina: Miksi Iivo Niskanen on maailman paras? Kurkistimme kulta-Iivon sisään ja löysimme neljä asiaa, jotka tekevät hänestä täydellisen hiihtäjän yle.fi. 27.2.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 24.10.2021.
  54. ↑ Kuisma, Lassi: Näin käsittämätöntä on Iivo Niskasen meno perinteisellä – moni suomalainen tarvitsisi samaan vauhtiin alamäen Iltalehti. 7.3.2021 kello 10.51. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.10.2021.
  55. ↑ Porttila, Kimmo & Karttunen, Anu: Iivo Niskanen odottaa itseltään tulosta matkalla, joka ei olisi käynyt aiemmin mielessäkään – ”En lähtisi hiihtämään, jos en odottaisi mitään” yle.fi. 3.3.2021. Yleisradio Oy. Viitattu 24.10.2021.
  56. ↑ Aaserud, Mikal Emil & Verstad, Anders Boine: Spår tøffare forhold for Klæbo enn nokon gong: – Som skapt for Bolsjunov og Niskanen NRK.no. 2.2.2022. Norsk rikskringkasting AS. Viitattu 3.2.2022. (norjaksi)
  57. ↑ Myllykoski, Tatu: Ampaiseeko Iivo Niskanen sittenkin kultavireessä kuninkuusmatkalle? Harri Kirvesniemi näkee vahvoja merkkejä koneen käynnistymisestä IS.fi. 6.3.2021 kello 06.57. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.2.2022.
  58. ↑ STT: Iivo Niskanen käyttää välipäivät tarkasti: ”Noutopöydässä ei passaa kekkuloida” Turun Sanomat. 18.2.2018 kello 16.40. Viitattu 3.2.2022.
  59. ↑ Pietilä, Tony: Iivo Niskanen oli 40:s Tourin avauskisassa – Harri Kirvesniemi lataa arvionsa suomalaistähden tilanteesta IS.fi. 29.12.2021 kello 09.06. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.2.2022.
  60. ↑ Lyytikäinen, Eerikki: Kuvat: Iivo Niskanen juoksi mielipuolisen 400 metrin kisan, olympiavoittaja vei nuorelta haastajalta mehut jo edellisenä päivänä - ”Veikkaan, että poljin jalat alta” iltalehti.fi. 12.5.2018. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 17.2.2023.
  61. ↑ Esko Paavola: ”On ymmärretty, että harjoitusvauhtien pitää kasvaa” (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ Iivo Niskanen julkisti radikaalin loikkauksen - pitkä yhteistyö suksimerkin kanssa päättyy www.iltalehti.fi. Viitattu 3.5.2019.
  63. ↑ Niko Haaranen: Iivo Niskanen kävi hevoskaupoilla is.fi. Viitattu 15.1.2023.
  64. ↑ Ohjastustilasto, Niskanen Iivo heppa.hippos.fi. Viitattu 15.1.2023.
  65. ↑ Holopainen, Pekka: Iivo Niskasen markkinointikikkailua ihmetellään Hiihtoliitossa – ”Harmaata vyöhykettä” Ilta-Sanomat. 20.11.2014. Viitattu 27.2.2019.
  66. ↑ Holopainen, Pekka: Hiihtoliitto ei katso hyvällä Niskasen kikkailua: ”Iivo koettelee sopimuksen rajoja” Ilta-Sanomat. 21.2.2015. Viitattu 27.2.2019.
  67. ↑ Iivo Niskanen säästyi rangaistukselta yle.fi. Viitattu 27.2.2019.
  68. ↑ Silvennoinen, Santtu: Iivo Niskanen törmäyskurssilla - tiukka jyrähdys kohutölkistä! www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2019.
  69. ↑ Silvennoinen, Santtu: Kuvat: FIS:n sensuuri iski – Iivolta vietiin juomatölkki käsistä: ”Aika tyhjä olo oli” – suomalaisen dopingtestivuoroon outo käänne www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2019.
  70. ↑ Olympiavoittaja Iivo Niskanen saa todella harvinaista kunniaa – presidentti Niinistö myönsi kunniamerkin kahtena vuonna peräkkäin yle.fi. Viitattu 6.12.2018.
  71. ↑ a b Tällainen on Niskasten hiihtoperhe Helsingin Sanomat. 12.2.2022.
  72. ↑ KUVAT: Tällaisia ovat lahjakkaat Niskasen sisarukset mtv.fi. 19.2.2014. MTV Oy. ”Olympiamitalistit Iivo ja Kerttu Niskanen ovat muotisuunnittelija Katri Niskasen pikkusisaruksia. –– Muodin huipulle -tv-kilpailun vuonna 2009 voittanut muotisuunnittelija Katri Niskanen...” Viitattu 27.2.2017.
  73. ↑ Ville Väänänen: Olympiavoittaja Iivo Niskanen meni naimisiin Ilta-Sanomat. 8.7.2018. Viitattu 18.2.2022.
  74. ↑ Olympiavoittaja Iivo Niskanen meni naimisiin Ilta Sanomat. 8.7.2018. Viitattu 8.7.2018.
  75. ↑ Iivo Niskanen sai pojan – julkaisi koskettavan kuvan: "Teit minusta isän"
  76. ↑ Tänav, Alexia: Iivo Niskasen ja Saana-vaimon vauva syntyi – suloiset perhekuvat julki mtvuutiset.fi. 15.9.2024. Viitattu 18.10.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iivo_Niskanen&oldid=22898156”