My Kippilä
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Naisten salibandy | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Tampere 2015 | ||
| Hopeaa |
Bratislava 2017 | ||
| Hopeaa |
Uppsala 2021 | ||
| Hopeaa |
Singapore 2023 | ||
 Pronssia |
Neuchâtel 2019 | ||
My Kippilä (s. 10. heinäkuuta 1996) on Porvoosta kotoisin oleva suomalainen salibandyn pelaaja, joka edustaa Ruotsin Superliigassa pelaavaa Team Thorengruppenia ja Suomen salibandymaajoukkuetta. Pelipaikaltaan 177 senttimetriä pitkä ja vasemmalta laukova Kippilä on puolustaja.[1]
Ruotsalainen salibandylehti Innebandymagazinet valitsi Kippilän maailman seitsemänneksi parhaaksi naissalibandypelaajaksi vuonna 2018 ja kymmenenneksi parhaaksi vuonna 2017.[2][3]
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kippilä debytoi SB-Pron paidassa salibandyliigassa kaudella 2010–2011.[4] Kaudella 2013–2014 hän voitti sekä mestaruuden että Suomen Cupin. Hänellä on myös toinen Suomen Cupin voitto sekä kolme SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi.[4] Vuonna 2015 Kippilä siirtyi Ruotsin Superliigan Rönnby IBK:hon.[4] Kausina 2017–2021 Kippilä edusti ruotsalaista KAIS Mora IF:ää.[5]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kippilä voitti alle 19-vuotiaiden maajoukkueen kanssa MM-kultaa vuonna 2012 ja -hopeaa vuonna 2014.[1][4] Hän edusti Suomea vuoden 2015 MM-kilpailuissa Tampereella, jossa Suomi saavutti hopeaa.[6] Loppuottelun rangaistuslaukauskilpailussa Ruotsia vastaan Kippilän tekemä maali hylättiin.[7] Toisen MM-hopeansa Kippilä saavutti vuoden 2017 MM-kilpailuissa Bratislavassa,[8] kolmannen vuonna 2021 Uppsalassa[9][10] ja neljännen vuonna 2023 Singaporessa.[11][12] Vuoden 2019 MM-kilpailuissa Neuchâtelissa Suomi saavutti pronssia ja Kippilä valittiin kolmannen peräkkäisen kerran MM-turnauksen tähdistökentälliseen.[6][8][13]
Kippilä on pelannut lokakuun 2023 loppuun mennessä 79 maaottelua. Hän on tehnyt niissä 24 maalia ja antanut 76 maalisyöttöä.[14]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsena My Kippilä harrasti kaikenlaisten pallopelien lisäksi muun muassa suunnistusta. Salibandyn hän aloitti poikien kanssa. Jarkko Hannuksela Pääkallo.fi -salibandylehdestä muistelee: "Kippilä vei meidän pojilta puikot." Vahvan urheilutaustan vuoksi Rönnby IBK:n valmentaja Tomas Davies kommentoi kuvaavasti: "Hän ei ole koskaan väsynyt."
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Player – My Kippila IFF. Viitattu 4.12.2023.
- ↑ Jansson, Henrik: Världens bästa spelare 2018: Veera Kauppi Innebandymagazinet. 25.2.2019. Viitattu 25.2.2019.
- ↑ Jansson, Henrik: Världens bästa spelare 2017: Veera Kauppi Innebandymagazinet. 19.3.2018. Viitattu 25.2.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d http://www.uusimaa.fi/artikkeli/285114-my-kippila-siirtyy-ronnby-ibkhon (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Karttunen, Anu: Maailman parhaimpiin puolustajiin kuuluva My Kippilä vaihtaa Ruotsin mestareihin 21.5.2021. Yle. Viitattu 28.11.2021.
- ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 37, s. 283. Urheilumuseo, 2016. ISBN 978-952-6644-10-3
- ↑ Ojala, Jussi: Raju tuomio MM-finaalissa – Suomen rankkari hylättiin: ”Samanlainen veivini on hyväksytty aiemmin” Pääkallo.fi. 12.12.2015. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 39, s. 285. Urheilumuseo, 2018. ISBN 978-952-6644-12-7
- ↑ Hirvonen, Hinni: Salibandynaisten kutkuttava MM-finaali päättyi tappioon – tämä jatkoaikaosuma ratkaisi trillerin Ruotsille 5.12.2021. Yle. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Tässä Suomen salibandynaiset Uppsalan MM-kisoissa – mukana viisi ensikertalaista Salibandy.fi. 27.10.2021. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Naisten salibandymaajoukkue Singaporen MM-kisoihin valittu – mukana viisi ensikertalaista 1.11.2023. Suomen Salibandyliitto. Viitattu 10.12.2023.
- ↑ Suomen loppukiri finaalissa ei riittänyt – Ruotsi voitti MM-kultaa yhdeksännen kerran peräkkäin Ilkka-Pohjalainen. 10.12.2023. Viitattu 10.12.2023.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Suomen MM-pronssijoukkueen maalitykki Oona Kauppi sai merkittävän kunnianosoituksen 15.12.2019. Yle. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ Pelaajatilastot 23.10.2023. Salibandyliitto. Viitattu 4.12.2023.