Seinäjoki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Seinäjoen kauppala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Joesta on oma artikkeli.
Seinäjoki

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°47′25″N, 22°50′25″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 743
Hallinnollinen keskus Seinäjoen keskustaajama
Perustettu  
– Seinäjoki 1868
– Kauppala 1930
– Kaupunki 1960
Kuntaliitokset Seinäjoen mlk (1959)
Peräseinäjoki (2005)
Nurmo (2009)
Ylistaro (2009)
Kokonaispinta-ala 1 469,22 km²
74:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 431,77 km²
– sisävesi 37,45 km²
Väkiluku 66 556
16:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 46,49 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 17,1 %
– 15–64-v. 62,5 %
– yli 64-v. 20,4 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 95,3 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 8,40 %
199:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä
Hallituksen puheenjohtaja Paula Risikko
Seinäjoen kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
– puheenjohtaja Pasi Kivisaari
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • KD
 • Vihr.
 • Vas.
15
14
7
6
4
3
2
www.seinajoki.fi

Seinäjoki on Suomen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee samannimisen joen molemmin puolin. Seinäjoen kaupungissa asuu noin 67 000 ihmistä. Asukasluvultaan kaupunki on Suomen 16:nneksi suurin. Seinäjoki on Suomen pisimpään yhtämittaisesti väestöään kasvattanut maakuntakeskus. Sen väkiluku on kasvanut joka vuosi 1950-luvun alusta lähtien.[7]

Seinäjoen alue kuului alun perin Ilmajoen pitäjään. Östermyran rautaruukin myötä Törnävän alueelle syntyi 1800-luvulla alueellinen teollisuus- ja asutuskeskittymä. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai vuonna 1868. Pohjanmaan radan myötä Seinäjoelle syntyi myös asemakylä, joka myöhemmin kehittyi taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Seinäjoki jakautui vuonna 1931 kauppalaksi ja maalaiskunnaksi. Vuonna 1960 maalaiskunta ja kauppala yhdistyivät Seinäjoen kaupungiksi, joka oli yksi kuudesta ensimmäisestä ns. uudesta kaupungista. Seinäjokeen yhdistyivät Peräseinäjoki vuonna 2005[8] sekä Nurmo ja Ylistaro vuonna 2009.[9]

Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, seurakuntakeskuksesta, kaupungintalosta, virastotalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista.

Seinäjoella on vahva pk-yrityskenttä ja monipuolinen toimialajakauma. Kaupunkia pidetään yrittäjyyden ykköskaupunkina.[10] Seinäjoki palkittiin vuonna 2022 neljättä kertaa peräkkäin parhaimpana yrittäjäkaupunkina suurten kaupunkien sarjassa.[11][12] Seinäjoen Joupissa sijaitseva Ideapark Seinäjoki oli avautuessaan Suomen seitsemänneksi suurin kauppakeskus.[13] Seinäjokea on kuvattu hengelliseksi risteyspaikaksi, jossa kohtaavat erityisesti evankelisuus, herännäisyys ja vapaakirkollisuus.

Seinäjoki tunnetaan tapahtuma- ja urheilukaupunkina. Suurimpia vuosittaisia tapahtumia ovat Seinäjoen Tangomarkkinat, Provinssi, Vauhtiajot ja Solar Sound Festival. Pääsarjassa pelaavia urheilujoukkueita ovat salibandyjoukkueet Seinäjoen Peliveljet ja Nurmon Jymy. Nurmon Jymy pelaa myös lentopallon naisten Mestaruusliigassa. Jalkapallon Veikkausliigassa pelaa Seinäjoen Jalkapallokerho sekä Superpesiksessä pelaavat Seinäjoen JymyJussit ja Seinäjoen Maila-Jussit. Seinäjoella ilmestyy maakuntalehti Ilkka-Pohjalainen sekä kaupunkilehti Epari.

Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan hallinnollinen keskus. Kaupungissa sijaitsevat mm. Etelä-Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto sekä maakunnan keskussairaala. Valtion virastoista Seinäjoella sijaitsee Ruokavirasto. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Seinäjoella.[14] Tutkimusta ja koulutusta kaupunkiin tuottavat Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen yliopistokeskus. Ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus toimivat kaupungin keskustaan perustetussa yritys- ja teknologiakeskus Framissa, jossa toimii lisäksi noin sata yritystä.[15] Tutkija- ja kehittäjäverkoston tukemana Seinäjoesta on kehittynyt agrobiotalouden ja ruokajärjestelmien yrityskeskittymä.[16]

Nimen synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla Seinäjoen alueelle muodostunutta kylää kutsuttiin usein Koskenalustan kyläksi, sillä se sijaitsi Seinäjoessa olevan Korpikosken alapuolella. Nimi poistui käytöstä 1600-luvun alkuun mennessä, ja kylän nimeksi tuli Seinäjoki, joka lienee joen nimenä kylää vanhempi.

Östermyra Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Seinäjoki-nimen alkuperästä on monta teoriaa. Erään tulkinnan mukaan Seinäjoki on ollut muinoin nautinta-alueiden raja. On myös pohdittu sitä mahdollisuutta, että Kangasalta kotoisin olleet uudisasukkaat tai eränkävijät olisivat tuoneet nimen mukanaan. Tuomo Tuomen tutkimus ja kansanperinne antaa Seinäjoki-nimen alkuperäksi sen rantojen poikkeuksellisen jyrkkäreunaisuuden.[17]

Seinäjoen alueesta käytetty ruotsinkielinen nimi on ollut Östermyra (suom. Itäsuo) Abraham Wasastjernan rautaruukin mukaisesti. Ruukin sijainti oli Vaasasta katsottuna idässä ja soiden keskellä.[18] Nimitys ei ole enää käytössä.

Suomen yleiskielen seinäjokelainen-asukkaannimityksen lisäksi käytössä on myös seinäjokinen-nimitys.[19][20]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen alue on muun Etelä-Pohjanmaan maakunnan tavoin entistä meren pohjaa. Litorinameren aikana n. 2000 eaa. Seinäjoen alue sijaitsi lahdekkeen rannikolla. Tältä ajalta ovat peräisin vuoteen 1970 mennessä tehdyt esinelöydökset kivikautisen asutuksen merkkinä.[21] Pohjalaisia kirveitä, talttoja ja reikäkiviä on löydetty mm. nykyisten Törnävän, Hallilan ja Kivistön alueilla sekä Katilankylässä ja Niemistönmaalla.[22]

Varsinainen esihistoriallinen aika Etelä-Pohjanmaalla loppui vuoden 800 vaiheilla.[23] Vuoden 1000 vaiheilla lähin kiinteä asutus oli nykyisen Tyrvään ja Karkun seudulla. Etelä-Pohjanmaan alueiden oletetaan olleen riistarikkaita ja houkutelleen eränkävijöitä pitkin jokivarsia Kyrönjoen vesistöön ja sen suulle saakka. Seinäjoki alkujuoksuineen näyttää olleen eräs pääreittejä eräkauden matkoissa, sillä joen varrella on useita Sastamalan ja Pirkkalan alueilta sekä veneilystä peräisin olevia nimiä.[24]

Asutuksen syntyminen Alaseinäjoen kylässä (1500–1800)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki kuului alkuaikoinaan Suur-Ilmajoen kirkkopitäjään.[25] Alaseinäjoen kylän synty ajoittuu samaan aikaan, jolloin uskonpuhdistus alkoi Suomessa.[26] Alaseinäjoen kylä oli näihin aikoihin vauraanpuoleinen maalaiskylä, jonka seudulla oli edullinen pienilmasto peltojen kasvulle sekä karjanhoidolle.[18] Osana Ilmajoen kirkkopitäjää, Seinäjoki sai osakseen aikakaudelle laajaa opetusta ja neuvoa.[27]

Asutus levisi rannikoilta joen yläjuoksulle suotuisan kehityksen myötä 1500-luvulla. Alaseinäjoen kylän ensimmäisistä taloista löytyvät merkinnät vuodelta 1557. Jouppi, Marttila, Uppa sekä vuonna 1570 Joupista erotettu Jouppila ovat kylän vanhimpia taloja. Seinäjoen rannalla sijainneet talot olivat kylän ainoat aina 1600-luvun loppupuolelle saakka.[28]

1600-luvun lopulla Upan talon viereen syntyi Hallila (1670) ja Huhtala (1692) raivattiin Upan vastarannalle. Huhtalan kanssa samaan aikaan perustettiin myös Niemistönmaa Seinäjoen ja Kyrönjoen väliin. Vuonna 1694 Marttilasta haljottiin Ala-Marttila ja Yli-Marttila. Samana vuonna perustettiin myös Myllymäki Jouppilan ja Huhtalan väliin.[29] Upan talosta on lähtöisin Wegeliuksen sivistyssuku. 1680-luvulla, talosta lähtöisin olevat Henrik ja Juhana, valmistuivat sittemmin papeiksi ja suku on vaikuttanut laajalti myöhemmin Suomen papistossa.[30]

Venäläismiehityksen jälkeen Seinäjoki ryhtyi yhteistoimintaan Ylinurmon kylän kanssa seurakunnallisissa asioissa, kun yhteydet Ilmajoen kirkolle olivat hankalat. Kylien yhteinen saarnahuone rakennettiin vuonna 1725 nykyisen Nurmon kirkon läheisyyteen. Saarnahuone sai neljänkymmenen vuoden lukuisten anomusten jälkeen kuninkaallisen luvan jumalanpalvelusten järjestämiseen vuonna 1765. Yhteisen kirkon rakentaminen tapahtui vuonna 1777. Alaseinäjoen kylässä oli tähän aikaan noin 400 asukasta. Kylää ryhdyttiin kutsumaan Seinäjoeksi, kun Peräseinäjoen kappeliseurakunta perustettiin 1798.[31]

Kaupunki nousee Östermyrasta (1800–1880)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Törnävän kartanon päärakennuksen kaksikerroksinen keskiosa valmistui 1806 (suunnittelijaksi on joskus epäilty Carl Ludvig Engeliä, mutta nykytiedon mukaan tämä on mahdotonta), päärakennuksen siipiosat on suunnitellut paroni Carl Rosenkampff ja lasiverannan arkkitehti G. Th. Chiewitz.

Seinäjoen kehitykseen on keskeisesti vaikuttanut Abraham Falanderin vuonna 1798 perustama Östermyran ruukki. Falander ryhtyi harjoittamaan Vaasasta käsin laivojen rakentamista ja välitystä. Työhön tarvittiin puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä. Alueella oli myös rikasta suomalmia. Ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Tikkukosken varteen perustetun ruukin myötä Seinäjoen seutu liittyi kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan.[32] Ruukin nimeksi tuli Östermyra eli itäsuo. Ruukin sijainti oli Vaasasta katsottuna idässä ja soiden keskellä. Menestyksen myötä Falander aateloitiin Wasastjernaksi.[18]

Abrahamin Wasastjernan poika, Gustaf Adolf perusti vuonna 1825 Östermyraan ruutitehtaan ja ruukin ympärille kasvoi pieni taajama. Ruukin ympäristössä syntyi myös muuta teollisuutta ja maataloutta. Teollisesta yhteisöstä muodostui perusta myöhemmälle kehittymiselle.[33] Ruukki synnytti koulutusta aikuisille ja koulun lapsille. Ruukki palveli myös sairaita, sotilaita ja palovartijoita.[18] Vuoden 1825 tarkastuksen aikana kappeliseurakunnassa järjestettiin tarpeen mukaan ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia Östermyran ruotsinkielistä henkilöstöä ja työväkeä varten. Kappeliseurakunta tuli vuonna 1838 herännäisen herätysliikkeen johtohahmon Niilo Kustaa Malmbergin huolehdittavaksi. Malmbergin toiminta sai jalansijaa myös seinäjokisten elämässä ja hän piti seuroja erityisesti Katilan ja Heikkilän kylissä.[34]

Gustaf Adolfin poika, Gustaf August siirsi Östermyran painopisteen maatalouteen ja meijeriteollisuuteen. Maatalousvaiheessa Östermyra oli Pohjanmaan ainoa harjoittelutila, jolla toimi myös meijerikoulu. Wasastjernalla oli myös vaikutuksensa Seinäjoen muodostumisessa omaksi seurakunnakseen ja kunnakseen. Maatalousvaiheessa Östermyrassa käytiin niin lähikauppaa kuin kansainvälistä kauppaa. Ruutitehtaan makasiinin toiminnan loppuessa 1850-luvulla, Törnävälle syntyi kirkko vuonna 1864 makasiinin entisiin tiloihin.[18] Seinäjoen irtautumistoimet Nurmon kappeliseurakunnasta aloitettiin 1850-luvulla ja vuonna 1863 seinäjokelaisten anomus omasta kappeliseurakunnasta hyväksyttiin. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai vuonna 1868.[35]

Ratayhteydestä kehityksen sysäyksiä (1880–1920)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Törnävän kirkko rakennettiin alun perin ruutimakasiiniksi 1828 ja muutettiin kirkoksi 1863.

1880-luvun ratayhteyden rakentaminen loi edellytykset liike-elämälle ja maakunnallisten laitosten sijoittumiseen Seinäjoelle.[33] Jo ennen varsinaista rakentamispäätöstä, suunnitelmissa oli jo tutkittu ratasuuntaa Tampereen länsipuolelta Peräseinäjoelle. Valtiopäivillä pohjalaiset toivat maakunnan liikennetarpeet esiin, vaatien ratayhteyden ulottamista maakuntaan. Vuoden 1877–1878 valtiopäivillä tehtiin päätös Pohjanmaan yhdistämisestä rataverkkoon.[36]

Ensimmäinen Seinäjoen kautta kulkenut ratayhteys Tampereelta Vaasaan vihittiin käyttöön vuonna 1883. Vuonna 1885 valmistui ratayhteys Kokkolaan. Aseman yhteydessä ratapihalle valmistui myös veturitalli. Östermyran sijainti teki Seinäjoesta yhden maan tärkeimmistä liikennesolmuista. Myös aseman nimi oli aluksi Östermyra. Asema oli vilkas ja aseman vieressä sijaitsivat 2. ja 3. luokan majoitustilat .[37] Vuonna 1913 valmistunut ratayhteys Kristiinankaupunkiin lisäsi Seinäjoen merkitystä risteysasemana. Asemaa korosti entisestään sisällissodan kynnyksellä valmistunut yhteys Haapamäeltä Pieksämäelle. Vuoden 1918 sotaa on pidetty taisteluna logistiikasta eli ratayhteyksistä.[18] 1920-luvun lopulla rautatiehenkilökuntaa työskenteli Seinäjoella yli 450.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Seinäjoella sijoittui vielä venäläisen varuskunnan sotilaita. Suomen Tasavallan Vartioston sotilaat valtasivat Seinäjoen varuskunnan tammisunnuntaina, jolloin 550 sotilasta antautui taisteluitta.[38] Sisällissodassa Valkoisten päämaja sijaitsi Seinäjoen rautatieasemalla kahdeksan viikon ajan Tampereen valloitukseen asti.[18] Päämajan mukana tuli myös satojen miesten vahvuinen esikunta, jonka saapuminen muutti Seinäjoen hetkeksi kiireiseksi varuskuntakaupungiksi.[39] Seinäjoella toimi kuukauden ajan myös Päämajan reserviupseerikoulu.[40] Lisäksi paikkakunnalla oli sotasairaala sekä kaatuneiden kokoamispaikka.[41] Sisällissodan aikana tapahtuivat myös Paukanevan teloitukset.[42] Seinäjoella tapahtui kevään aikana myös Mannerheimia vastaan suunnattu pommiattentaatti.[43]

Kasvu Lakeuden kaupungiksi (1920–1995)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurakuntakeskus ja Lakeuden risti rakennettiin maakuntakeskuksen maamerkeiksi 1960-luvulla.

Ratayhteyksien valmistumisen myötä asutuksellinen painopiste siirtyi Törnävältä asemanseudulle. Asemanseudusta muodostettiin vuonna 1921 suppean itsehallinnon taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1921. Mahdollisuutta kirkonkylän ja kunnan muuttamista kauppalaksi alettiin tutkia 1920-luvulla tarkemmin, kun mm. Törnävän sairaala valmistui vuonna 1915. Jako Seinäjoen kauppalaan ja maalaiskunnaksi tapahtui vuonna 1931.[33] Asemanseudusta 1920-luvulla muodostui liikekeskus, jonne suunnattiin ostoksille ja töihin.[44] Ensimmäisen asemakaavan Seinäjoelle laati Harald Andersin vuonna 1923.[45]

Törnävän sairaalan ja Vaasan lääninsairaalan (1931) valmistuminen toivat Seinäjoelle ammatillista koulutusta jo ennen kauppalavaihetta. Kaupungin ensimmäinen ammattioppilaitos, Seinäjoen sairaanhoitajatarkoulu perustettiin lääninsairaalan yhteyteen 1930.[18] Israel Yrityksen toiminnan myötä Seinäjoelle perustettiin 1920-luvulla sahalaitos, kuivaamo ja höyläämö. Sahatavaratoiminnan rinnalle Yritys perusti Seinäjoen kehruu- ja kutomotehtaan. 1930-luvulla muuta teollisuutta edustivat vuonna 1914 perustettu Osuusteurastamo Itikka ja kaksi virvoitusjuomatehdasta. Yritys toimi myös kivimurskaamon toimitusjohtajana ja vesijohtoyhtiön perustajana.[46] Maakunnallinen viljavarasto perustettiin Seinäjoelle 1938.[47]

Talvisodan aikana Neuvostoliitto pommitti Seinäjokea kerran noin parinkymmenen koneen voimin. 160 pommin vaikutuksesta 13 asukasta sai surmansa ja 14 haavoittui. Kymmenkunta rakennusta tuhoutui ja kolmekymmentä vaurioitui.[48][49] Jatkosodan aikana Seinäjoen sairaala toimi 29. sotasairaalana.[50] Sotien jälkeen 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla muuttohalukkuus kauppalaan kasvoi ja liikenneyhteyksien parantumisen myötä myös talouselämä monipuolistui. Sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin Jaakkiman ja Lumivaaran siirtoväkeä.

Vuoden 1959 alussa kauppalan ja maalaiskunnan kolmekymmenvuotinen erillisyys päättyi, kun maalaiskunta liittyi Seinäjoen kauppalaan. Seinäjoki sai kaupunkioikeudet vuonna 1960.[33] Seinäjoen kehittyminen moderniksi kaupungiksi alkoi konkretisoitua hallinto- ja kulttuurikeskuksen valmistelussa. Ensimmäisessä vaiheessa valmistui tavoitellun hiippakunnan tuomiokirkoksi valmistunut Lakeuden Risti (1960), kaupungintalo (1962), kaupunginkirjasto (1965), seurakuntakeskus (1966) ja valtion virastotalo (1968).[51] Sotien jälkeen tuli ajankohtaiseksi sanomalehti Ilkan siirtymisestä Vaasasta Seinäjoelle. Siirtopäätös tehtiin vuonna 1960 ja uusi toimitalo valmistui Seinäjoelle 1962.[52]

Seinäjoen Aalto-keskus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen rakennustaiteellinen kokonaisuus.

Seinäjoen kauppakoulu perustettiin vuonna 1952 ja vuonna 1955 koulu yleni merkonomeja kouluttavaksi kauppaopistoksi. Vuonna 1961 kauppaopisto sai ylioppilaspohjaista koulutusta. Ammatillinen koulutus ryhtyi kehittymään ripeämmin vasta 1960-luvulta lähtien, jolloin Etelä-Pohjanmaan alue oli jäänyt koulutuksessa jälkeen ja Seinäjoenkin koulutus kehittyi enemmän elinkeinojen seurauksena. Seinäjoella havaittiin tarve korkeammalle kouluttautumiselle tuotteiden korkeamman jalostusarvon ja kilpailukyvyn saavuttamiseksi. Seinäjoki sai teknillisen koulun vuonna 1965.[18] Vuonna 1960 perustettiin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys harjoittamaan kesäyliopistotoimintaa sekä tavoittelemaan korkea-asteen koulutuksen sekä yliopiston saamista maakuntaan. Korkeakouluyhdistyksen tavoitteena oli sosiaalikorkeakoulun saaminen Seinäjoelle.[18] Vuonna 1962 Osuuskunta Maitojaloste perusti tuotantolaitoksen Alakylään ja vuonna 1965 aloitettiin voin valmistaminen Euroopan suurimmaksi sanotussa voitehtaassa. Toinen alkuvaiheen tuote oli maitojauhe.[53] Alakylän tehdas nousi 1970-luvulla Suomen suurimmaksi maidonjalostustehtaaksi. Palveluammattien kasvu Seinäjoella alkoi 1960-luvun aikana.[47]

1970-luvun alussa avautuneen Tampereen oikoradan myötä liikenneyhteydet Seinäjoelle parantuivat entisestään. Vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla lakkautettiin 1968. Vuonna 1969 valmistui Heikki Castrénin suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen.[54] 1970-luvulla Etelä-Pohjanmaa oli noussut merkittäväksi lihantuotantoalueeksi ja Itikka oli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan suurin teollisuuslaitos. 1980-luvun puolessa välissä lihantuotanto siirrettiin Itikasta Nurmon alueelle.[47]

Vuonna 1986 Seinäjoella aloitettiin sosiaalialan opistotasoinen opetus vanhan lääninsairaalan tiloissa, uuden Seinäjoen keskussairaalan valmistuessa.[18] Hallinto- ja kulttuurikeskus täydentyi vuonna 1987 teatteritalolla.[51] 1980-luvun vaihteessa Seinäjoki alkoi kasvamaan tapahtumakeskuksena, kun ensimmäinen Provinssi järjestettiin Törnävänsaaressa vuonna 1979 ja Tangomarkkinat 1985.

Kasvava korkeakoulu- ja yrittäjäkaupunki (1995–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2010-luvun aikana Seinäjoen keskusta on kokenut muodonmuutoksen. Etualalla rakentuu korkeampaa rakentamista ja tulevaisuuden kaupunkikuvaa ohjaa asemanseudun kehitys.

2000-luvun aikana Seinäjoesta on muodostunut poikkeus keskikokoisten maakuntakeskusten joukossa. Seinäjoki on kasvanut ja vetänyt puoleensa nuoria muuttajia. Seinäjoen asukasmäärä kasvaa yli prosentin vuodessa. Seinäjoki on erottunut joukosta isompia kaupunkeja vähäisemmällä työttömyydellä sekä yritysten kasvulla ja menestyksellä.[15] Seinäjokelaisista 59,9 % kannatti Suomen liittymistä Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1994 kansanäänestyksessä.[55]

Seinäjoen menestystä on selitetty pk-yritysten suurella määrällä ja monipuolisella toimialajakaumalla. Kaupunginjohtajana toimineen Jorma Rasinmäen mukaan Seinäjoella päätettiin 2010-luvun alussa panostaa kasvuyrityksiin ja uusien työpaikkojen syntymiseen mm. palveluseteleillä sekä rakennusluvilla, kaavoituksella ja tonttitarjonnalla.[15] Seinäjoki palkittiin vuonna 2020 kolmatta kertaa peräkkäin parhaimpana yrittäjäkaupunkina suurten kaupunkien sarjassa.[12] Seinäjokeen liittyivät 2000-luvulla Peräseinäjoki (2005) sekä Ylistaro ja Nurmo (2009).[15]

Framin yritys- ja teknologiakeskuksessa, Seinäjoen varressa, sijaitsevat myös ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus. Framin alueella on ollut suuri merkitys Seinäjoen nykykehitykselle.

Koulutusta ja osaamista Seinäjoella on kehittänyt Seinäjoen ammattikorkeakoulu, joka perustettiin vuonna 1992 ja vakinaistettiin vuonna 1995. Vuosituhannen vaihteessa Seinäjoelle perustettiin yliopistokeskus, jonka kautta maakuntaan saatiin tutkimusta, osaamista ja tuotekehitystä. Aluksi yliopistokeskukseen perustettiin 12 vierailijaprofessuuria. Vuonna 2016 yliopistokeskuksessa oli 20 professuuria ja yhteistyössä on mukana kuusi yliopistoja. Professuureja rahoittavat yhteistyössä toista sataa etelä-pohjalaista yritystä. Yliopistot ovat kasvattaneet omaa rahoitusosuuttaan alkuvuosista. Ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus toimivat kaupungin keskustaan perustetussa yritys- ja teknologiakeskus Framissa, jossa toimii lisäksi noin sata yritystä.[15] Tutkija- ja kehittäjäverkoston tukemana Seinäjoesta on kehittynyt agrobiotalouden ja ruokajärjestelmien yrityskeskittymä.[16]

Framin läheisyydessä valmistui vuonna 2000 tapahtuma- ja kongressikeskus Seinäjoki-areena, joka laajentui edelleen vuonna 2017.[56] Vuonna 2016 tapahtumatilat laajentuivat entisestään, kun OmaSp-stadion valmistui Jouppilaan vuonna 2016. Jalkapallostadion oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen täysin katettu jalkapallostadion.[57]

Maaseutuvirasto alueellistettiin Seinäjoelle vuosina 2008–2011. Seinäjoen sijoittumista viraston kotipaikaksi tuki alueen vahva maatalousvaltaisuus.[58] Vuoden 2019 alusta virastoon yhdistyivät Evira ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikkapalvelukeskuksesta ja uusi virasto aloitti Ruokavirastona. Seinäjoesta tuli TE-toimiston ja ELY-keskuksen vastuualueen keskuspaikka 2010-luvun vaihteessa. Kauppakeskus Ideapark Seinäjoki avattiin Seinäjoen Jouppiin marraskuussa 2019. Ideapark oli avautuessaan Suomen seitsemänneksi suurin kauppakeskus liikepinta-alaltaan[59]

2010-luvulla Seinäjoella aloitettiin kaupungin keskustan kehittäminen kaupunkimaisemmaksi. Kaavoituksessa keskustaan lisättiin korkeita liike- ja asuinrakennuksia sekä maanalaista pysäköintiä.[60] Toriparkki ja uusi keskustori avattiin keväällä 2019.[61] 2020-luvulla keskustan uudistaminen jatkuu Seinäjoen asemanseudulla. 18 hehtaarin laajuinen kehitysalue määrittää Seinäjoen kaupunkikuvaa pitkälle tulevaisuuteen.[62]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen naapuri­kunnat ovat pohjoisessa Kauhava, koillisessa Lapua, idässä Kuortane ja Alavus, etelässä Virrat ja Kihniö, lännessä Ilmajoki ja Kurikka ja luoteessa Isokyrö.

Pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen alue kuuluu Suomen suurimpaan yhtenäiseen tasankoalueeseen. Korkeuserot maanpinnasta mitattuna ovat alueella alle kymmenen metriä. Maaston absoluuttinen korkeus merenpinnasta luettuna on Seinäjoen keskustan alueella noin 50 metriä merenpinnasta nousten tasaisesti kohti kaupungin eteläosaa. Korkeuserosta huolimatta maa pysyy hyvin tasaisena. Maanpinnan verkkaisesta noususta johtuen alue vaikuttaa aaltoilevalta tasangolta. Varsinaisia korkeuseroja maastossa aiheuttavat Jouppilanvuoren tekovuori, joka on korotettu 118 metriin merenpinnasta, eli noin 70 metriin maanpinnasta ja Hallilanvuori, jonka relatiivinen korkeus maanpinnasta on 20 metriä.[63]

Maaperältään Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä. Kiinteä kallioperä on pääosin pegmatiittigraniittia, joka näyttäytyy satunnaisesti paljaina kallionnyppylöinä. Irtonainen maalaji verhoaa kallioperän varsin paksulla kerroksella. Maalajeista yleisimmät ovat moreeni, savi ja turve.[63] Turve on ollut pitkään maaperän peitekerrosta ja on kytöviljelyksen myötä vähentynyt erityisesti kaupunkikeskustan pohjoispuolella ja jokilaaksossa Törnävältä pohjoiseen. Turpeen alta esiin tulleisiin laajoihin savikenttiin on perustunut seudun laaja viljelys. Savi- ja turvemaiden väliset kohoumat ovat lähestulkoon moreenisoran peittämiä. Hiekkaa kaupungin alueella on niukasti.[64]

Vesistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöjen osuus Seinäjoen maisemassa on vähäinen. Kaupungin lävitse virtaa kaakkois-luode suunnassa Seinäjoki ja liittyen keskustan pohjoisrajalla Seinänsuussa Kyrönjokeen, joka laskee Pohjanlahteen Vaasan pohjoispuolella. Seinäjoen alkujuuret ovat Virroilla sijaitsevassa Seinäjärvessä. Joki virtaa aluksi vähäisenä Kurjenjärveen saakka ja siitä pohjoiseen pienen Räntäjärven läpi. Tämän jälkeen joki virtaa Luomanjokena 30 kilometrin matkan kaupungin eteläisten osien halki yhdistyen Kihniänjokeen Peräseinäjoen kaupunginosan eteläpuolella. Tästä eteenpäin Seinäjoki virtaa edelleen mutkitellen kohti pohjoista yhdistyen kaupunkikeskuksen pohjoispuolella Seinänsuussa Kyrönjokeen.[64]

Seinäjoen kaupungin alueella on kaikkiaan 27 järveä, joista suurimmat ovat Hirvijärven tekojärvi, Kalajärvi ja Kyrkösjärven tekojärvi.[65]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen Natura-kohteita ovat vanhat kuusivaltaiset metsät Pelman metsä ja Nättypii, sekä suoalueet Peränevanholma, Pirjatanneva, Paukaneva ja Haukilamminneva.[66]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −2,6 −2,7 1,7 8,2 15,0 19,5 22,1 20,5 15,0 7,4 2,1 −0,8 ka. 8,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −9,2 −10,1 −6,8 −1,1 3,1 8,1 11,0 9,6 5,5 1,3 −2,5 −6,4 ka. 0,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) −5,6 −6,2 −2,5 3,3 9,2 14,1 16,7 14,9 10,0 4,3 −0,1 −3,4 ka. 4,6
Sademäärä (mm) 32 24 26 28 46 59 74 73 54 58 47 40 Σ 561
Sadepäivät (d) 9 7 7 7 8 9 10 11 9 11 10 10 Σ 108
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−2,6
−9,2
−2,7
−10,1
1,7
−6,8
8,2
−1,1
15,0
3,1
19,5
8,1
22,1
11,0
20,5
9,6
15,0
5,5
7,4
1,3
2,1
−2,5
−0,8
−6,4
S
a
d
a
n
t
a 		32
24
26
28
46
59
74
73
54
58
47
40


Suuralueet, kaupunginosat ja kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen kaupunginosista

[67] [68]

Seinäjokeen kuuluvat seuraavat Seinäjoen, Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron alueella sijaitsevat kylät:

Alakylä, Alapää, Alhojoki, Annala, Anttilanmäki, Asemanseutu, Asula, Aunes, Autio, Flinkkilänmäki, Haapaluoma, Haaparanta, Haapoja, Halkosaari, Hallila, Hanhikoski, Hautala, Heikkilä, Heikkola, Hemminginmäki, Herttuala, Hietikko, Hiipakkala, Hiiroonmäki, Hipinmäki, Hirvilammi, Holkkolanlarva, Holmanperä, Honkakylä, Hopeavuorenmäki, Hormanloukko, Huhtala, Huumo, Hyllykallio, Hölsölä, Hööpakka, Impivaara, Isokylä, Isonkylänlarva, Itikka, Jaskarinkylä, Jaskarinmäki, Jokikylä, Jouppi, Jouppila, Juupakylä, Järvenloukko, Järvi, Järviranta, Jääskänjoki, Kainasto, Kalakoski, Kalistaja, Kalliola, Kamppila, Kangas, Kankaanpää, Kanto, Kapernaumi, Karhuperä, Karjalankylä, Kasperi, Katajalaakso, Katila, Kaukola, Keisala, Kelpakka, Kertunlaakso, Keski-Nurmo, Kihniä, Kihniänpää, Kiikku, Kiilunen, Killiö, Kitinoja, Kiviniemenloukko, Kivisaari, Kivistö, Knuuttila, Koivistonmäki, Koivuperä, Kokkila, Koliini, Korkiamäenloukko, Korpela, Korteskylä, Kortesniemi, Korvenmäki, Koskelankylä, Koskelanmäki, Koskenkorvanmäki, Koskenmäki, Koukkari, Koura, Kriikkula, Kuivila, Kujalanmäki, Kultavuori, Kupila, Kylänpää, Kyntäänmäki, Kärki, Kärkimäki, Lahti, Latikanmäki, Latva-Kaukola, Lautaloukko, Lehtimäenkylä, Liipantönkkä, Linna, Liutula, Loukko, Louonmäki, Luhtalankylä, Luoma, Luomanloukko, Lyly, Läntinen, Malkamäki, Mannilankylä, Mantilanmäki, Manunkylä, Martikkalankylä, Marttila, Muurimäki, Myllykoski, Mäenkylä, Mäenpäänloukko, Mäkelänloukko, Mäki-Pohto, Niemenmäki, Niemistö, Nurmo, Nyrhilä, Ojajärvenkylä, Ookila, Ooperi, Pajuluoma, Papinkorpi, Pappilanmäki, Pasto, Paukavuori, Pelmaa, Peräkylä, Perälä, Perälänpää, Peräseinäjoki, Pihlajamäenperä, Pihlajamäki, Pihlajaniemi, Pitkärannanmäki, Pohja, Pohjoispää, Pollari, Pouttula, Poutunranta, Pukkila, Rajamäki, Riihimäki, Rintala, Rintapää, Riskunmäki, Roves, Saari, Salonmäki, Sammatti, Siltala, Simuna, Soini, Somppi, Somppila, Soukkajoki, Sutela, Sutelanlarva, Syrjämäki, Taipale, Talapuunmäki, Tanelinranta, Tehtaanmäki, Tenkkula, Teppo, Tiinuloukko, Timanttimaa, Topparla, Torkkola, Troihari, Törnävä, Uitonperä, Untamala, Uppa, Valkialanmäki, Valkiamäki, Varesvuo, Vataja, Veneskoski, Viitala, Viitalankylä, Viitalanmäki, Viitikko, Vittinki, Välineva, Västilä, Västinloukko, Ylijoki, Ylikylä, Ylistaro, Ämmälänkylä ja Ågreninmäki.

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 lopussa Seinäjoella oli 63 296 asukasta. Vuonna 2017 näistä 56 688 asui taajamissa, 5 666 haja-asutusalueilla ja 322:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Seinäjoen taajama-aste on 90,9 prosenttia.[69] Seinäjoen taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[70]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Seinäjoen keskustaajama 49 992
2 Ylistaron kirkonkylä 2 563
3 Peräseinäjoen kirkonkylä 1 809
4 Heikkilä 726
5 Halkosaari 689
6 Veneskoski 334
7 Knuuttila 333
8 Viitikko 242

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Ylistaron kirkonkylän asukkaista kolme asuu Isonkyrön kunnan puolella.

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen vähittäiskaupan volyymi on 703 miljoonaa euroa vuodessa ja moottoriajoneuvojen kaupassa Seinäjoki on Suomen suurimpia.[71] Seinäjoelle on rakennettu yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Ideapark Seinäjoki.[72] Ylistaron alueella sijaitsee Suomen suurin navetta, jossa on tilaa 600 lehmälle.[73]

Suurimpia työnantajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset:

Julkiset työnantajat:

Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokylä on nimeltään Triano.

Yrittäjyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki on 2010-luvulla tullut tunnetuksi erityisesti yritysmyönteisyydestään. Seinäjoki on sijoittunut 12 kertaa yrittäjyyttä mittaavien barometrien ja mittausten kärkeen. Seinäjoki on ollut viisi kertaa ensimmäinen Elinkeinoelämän keskusliiton kuntarankingin ykkönen, neljästi Suomen Yrittäjien kuntabarometrissä sekä kolmesti Taloustutkimuksen kuntaimagotutkimuksessa.[77] Suomen Yrittäjien vuoden 2022 tutkimuksen mukaan Seinäjoki sijoittui suurten kaupungien sarjassa ensimmäiseksi kaikilla elinkeinopolitiikan osa-alueilla.[78] Taloustutkimuksen vuoden 2021 tutkimuksen mukaan yritysjohtajat pitivät Seinäjokea yritysystävällisimpänä paikakuntana 36 suurimman suomalaisen kaupungin joukossa.[79] Yrittäjyys on osa Seinäjoen strategiaa, mikä näkyy esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen oppiaineessa alakoulusta lähtien.[80]

Kaupunkiympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen vanha Lääninsairaala edustaa 1920-luvun klassismia.

Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista.[81]

Seinäjoen keskustan vanhin rakennuskanta muodostuu pääasiallisesti 1920-luvun klassismista. Aikakaudelle tyypillisiä rakennuksia ovat Alvar Aallon suojeluskuntapiirin rakennusten ohella Talvitien talo sekä Matti Visannin suunnittelemat rakennukset. 1920-luvun rakennuksia ovat myös Yhteiskoulu eli nykyinen nuorisokeskus, Seurahuone, Marttilan kivikoulu sekä vesitorni. Aikakaudelta on peräisin myös Seinäjoen kauppalantalo, joka pystytettiin modernisoituna vanhan piirisairaalan alueelle. Aikakauden rakennuksia yhdistävät harmoninen kokonaisuus, jyhkeys ja monumentaalisuus sekä vaalea väritys. Lääninsairaalan ja Törnävän sairaalan vanhimmat osat on myös toteutettu klassistisin periaattein.[82]

1930-luvulta lähtien tilojen toiminnallisuutta korostava funktionalismi tuli tunnetuksi erityisesti Alvar Aallon töiden kautta. Tyyliä sovellettiin aluksi liike- ja kerrostalorakentamisessa. Pienrakennukset tulivat tyylin piiriin toisen maailmansodan jälkeen. Seinäjoella funktionalistista rakentamista edusti jo hävinnyt osuuskaupan rakennus. Myös valtion viljavarasto on tehty tyylin mukaisesti. Törnävän sairaala-alueella sijaitsevat puutarhurin talo ja ylilääkärin talo edustavat funktionaalista tyyliä. Aalto-keskuksen läheisyydessä sijaitseva 1940-luvun lopun Karhin talo edustaa jälkifunktionalismia.[82]

Törnävän alueella sijaitsee 1800-luvulta peräisin olevia empiretyylin rakennuksia. 1820- ja 1830-luvun empireä edustaa Östermyran ruutitehtaan kokeiluhuone Propeeri. Klassistisia piirteitä on myös muissa Östermyran rakennuksissa, erityisesti kartanon päärakennuksessa. Empiretyyli näkyy myös talonpoikaisarkkitehtuurissa. 6-ruutuiset ikkunat, profiloidut umpiräystäät ja matalat räystäsikkunat sekä peilijakoiset ovet näkyvät myös seinäjokelaisissa 1800-luvun talonpoikaistaloissa. Empiren jälkeiset kertaustyylit näkyvät Georg Theodor Chiewitzin toteuttamissa Östermyran saaren puistosuunnitelmassa sekä kartanon päärakennuksen lasiverannassa. Carl Axel Setterbergin uusgotiikkaa on nähtävissä Törnävän kirkossa.[82]

1890-luvun jugendin piirteet näkyvät aikakauden rakennuksissa erityisesti ikkunatyylinä. Jugend-henkeä ilmentävät myös päätykolmiot, taitekatot ja runsaasti ruudutetut ikkunoiden yläosat. Näitä rakennuksia on useita eri puolilla Seinäjokea. Ajan suunnittelua edustavat erityisesti Rautatieläistentalo sekä osa Kapernaumin 1920-luvun rakennuksista.[82]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestörakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki on asukasluvultaan Suomen 16. suurin kunta, asukasluku oli 65 323. Seinäjoen väkiluku oli vuoden 2022 lopussa 34,2 % Etelä-Pohjanmaan maakunnan asukasluvusta ja 1,18 % koko Suomen asukasluvusta .[83] Seinäjoki on Suomen pisimpään yhtämittaisesti väestöään kasvattanut maakuntakeskus. Kaupungin väkiluku on kasvanut joka vuosi 1950-luvun alusta lähtien.[7]

Seinäjoen väestön sukupuolirakenne oli vuoden 2022 lopussa 51,1 % naisia ja 48,9 % miehiä. Naisia on Seinäjoella suhteellisesti eniten koko maakunnassa.[83] Alle 15-vuotiaita Seinäjoen väestöstä on 16,9 %, mikä on hieman maakunnan keskiarvoa (16,1 %) korkeampi. Työikäisiä Seinäjoella on maakunnasta eniten kun 15–64-vuotiaiden osuus väestöstä on 62,4 %. Seinäjoella on maakunnasta vähiten yli 65-vuotiaita, joiden osuus on 20,7 % väestöstä.[83]

Oheisessa kaaviossa esitettynä Seinäjoen väkiluvun kehitys aikavälillä 1810–2015. Kaaviossa käytetty kulloinkin voimassa olevaa aluejakoa. Väkiluvun voimakas kasvu vuoden 2010 kohdalla selittyy kuntajaon muutoksella.

Seinäjoen väestönkehitys 1810–2022
Vuosi Asukkaita
1810
  
 575
1815
  
 672
1820
  
 802
1825
  
 931
1830
  
 1 043
1835
  
 1 033
1840
  
 1 149
1845
  
 1 413
1850
  
 1 772
1860
  
 2 141
1865
  
 1 861
1870
  
 1 732
1875
  
 2 004
1880
  
 2 321
1890
  
 2 954
1900
  
 3 328
1910
  
 4 191
1920
  
 4 939
1930
  
 7 233
1940
  
 8 661
1950
  
 11 668
1960
  
 15 605
1970
  
 20 275
1980
  
 24 644
1990
  
 27 765
2000
  
 30 290
2005
  
 35 918
2010
  
 57 811
2015
  
 61 530
2020
  
 63 834
Lähde: Tilastokeskus.[84]

Kieli ja etnisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki on yksi Suomen yksikielisimpiä kaupunkeja. Vuoden 2021 lopussa Seinäjoen väestöstä 96,7 prosenttia puhui äidinkielenään suomea. Ruotsinkielisten osuus Seinäjoen väestöstä on vain 0,2 prosenttia. Vieraskielisten osuus väestöstä on 3,1 prosenttia ja Seinäjoella asuvia ulkomaiden kansalaisia on 2,1 prosenttia. [85]

Vuoden 2021 lopussa Seinäjoella asui ulkomaalaistaustaisia henkilöitä 2046 henkeä. [86] Määrä on kasvanut vuodesta 2000 keskimäärin n. 70 henkilön vuosivauhdilla, kun vuonna 2001 Seinäjoella ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 381 henkeä.[87] Ulkomaalaistaustaisten lukumäärä on vähäisin yli 40 000 asukkaan kaupunkien joukossa.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskonto Seinäjoella
Seinäjoen helluntaiseurakunnan kirkko rakentui Huhtalan Vellamonrinteelle vuonna 2001.

Vuoden 2023 lopussa Seinäjoen asukkaista 76,7 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 2,1 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 21,2 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan.[88]

Evankelis-luterilaista kirkkoa alueella edustaa Seinäjoen seurakunta, joka koostuu Seinäjoen alueseurakunnasta sekä Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakunnista.[89] Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Seinäjoella.[14]

Seinäjokea on kuvattu hengelliseksi risteyspaikaksi, jossa ovat kohdanneet useiden eri herätysliikkeiden vaikutukset. Historiallisesti Seinäjoki on ollut herännäisyyden ja evankelisuuden valta-aluetta. Herätysliikkeiden rinnakkaiseloa on kuvattu sopuisaksi ja vaikutus on näkynyt myös Seinäjoen seurakunnan toiminnassa.[90] Herättäjä-Yhdistyksen, Evankelisen lähetysyhdistyksen ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lisäksi Seinäjoella toimivat Kansanlähetys, 310 jäsenen Seinäjoen rauhanyhdistys[91] sekä Luukkaan luterilainen seurakunta .[92]

Seinäjoen vapaaseurakunnan Konferenssikeskus Valkea valmistui Uppaan vuonna 2018.

Helluntaiherätyksen piirissä Seinäjoella toimii Seinäjoen helluntaiseurakunta, jota on kuvattu 1 400 jäsenellään huomattavan suureksi.[93][94] Lisäksi Ylistarossa ja Peräseinäjoella toimivat omat helluntaiseurakuntansa [95] Muita vapaita seurakuntia ovat n. 550 jäsenen Seinäjoen Vapaaseurakunta sekä Houm Church.[95][96]

Seinäjoella ei toimi omia ortodoksisia tai katolisia seurakuntia. Vaasan ortodoksinen seurakunta järjestää jumalanpalveluksia Seinäjoen Jumalanäidin suojeluksen rukoushuoneessa. Katolisuudessa Seinäjoki kuuluu Tampereen Pyhän Ristin katolisen seurakunnan toiminta-alueeseen.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakoulutus ja tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen ammattikorkeakoulu tarjoaa AMK- ja YAMK-tutkintoihin johtavaa koulutusta, avoimen ammattikorkeakoulun opetusta sekä täydennys- ja erikoistumiskoulutusta. Valmistuneet opiskelijat ovat arvioineet SeAMK:n Suomen parhaaksi ammattikorkeakouluksi vuosina 2021 ja 2022.[97] Seinäjoen yliopistokeskus on neljän yliopiston ja noin 90 asiantuntijan monitieteinen yhteisö. Yliopistokeskuksen muodostavat Tampereen yliopisto, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia sekä Vaasan yliopisto.[98] Tutkimusta, aikuiskoulutusta ja kehittämistytä tehdään seuraavien osaamisalojen parissa: agrobiotalous ja kestävät ruokaratkaisut, älykkäät ja energiatehokkaat järjestelmät, hyvinvointi ja luovuus sekä yrittäjyys ja kasvu. Epanet-tutkimusverkosto vahvistaa soveltavaa tutkimusta ja tuotekehitystä maakunnalle tärkeiden toimialojen parissa.[99]

Opetus ja kasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammatillista- ja aikuiskoulutusta Seinäjoella tarjoaa Sedu, joka on yli 5 000 ja 600 ammattilaisen yhteisö. Seinäjoella toimii kolme lukiota: Seinäjoen lukio, Nurmon lukio ja Ylistaron lukio. Seinäjoella sijaitsee yhteensä 22 alakoulua ja 4 yläkoulua. Yhtenäisiä peruskouluja Seinäjoella on kaksi, erityiskouluja kaksi ja varhaiskasvatuskeskuksia yksi.[100]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Seinäjoen kulttuuri

Perinnekulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen naisten kansallispuvun laativat vuonna 1964 professori Toini-Inkeri Kaukonen ja taiteilija Annikki Vormala 1920-luvulla tehdyn sommitelman pohjalta. Seinäjoen kansallispukuun kuuluu puolipellavainen paita, tummansininen körttiliivi, vanhaan seinäjokelaiseen kirkkohameeseen pohjautuva monivärinen tilkkuhame, vöyriläinen esiliina, valkoiset sukat, musta koppamyssy sekä mustat pintanhakiset avokkaat. Miehet käyttävät Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan kansallispukua.[101] Seinäjoen lukion abiturientit pukeutuvat penkkaripäivänään muusta Suomesta poiketen juuri kansallispukuun tai jussipaitaan.[102]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen asema tapahtumakaupunkina on korostunut vuosien aikana. Vuosittain toistuvista suurtapahtumista, Seinäjoki tunnetaan erityisesti Provinssista, Tangomarkkinoista ja Vauhtiajoista. Kaupungissa järjestetään vuosittain lisäksi satoja erikokoisia tapahtumia ja tilaisuuksia ulko- ja sisätiloissa.[103]

Seinäjoki on vuosien aikana toiminut tapahtumapaikkakunta useille kiertäville suurtapahtumille. Seinäjoella on mm. järjestetty Kuninkuusravit kahdeksan kertaa, viimeksi 2020, Pesäpallon Itä–Länsi-ottelut seitsemästi, viimeksi 2019, UEFAn U19-poikien EM-lopputurnaus 2018, Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati 2018, Farmari-maatalousnäyttely neljästi, viimeksi 2017, Kalevan kisat neljästi, viimeksi 2017 ja Asuntomessut vuonna 2016.[103]

Vuosina 1993–2013 Seinäjoen kaupunki järjesti toukokuussa Seinäkuun yö -nimistä vuorokauden mittaista maksutonta kulttuuritapahtumaa.[104] Kaupunki isännöi vuosittaista Harrastajateatterikesää vuodesta 1973 vuoteen 2016 saakka.[105]

Seinäjoella on järjestetty myös useita kristillisiä suurtapahtumia. Kaupunki on isännöinyt herännäisten Herättäjäjuhlia viidesti, viimeksi vuonna 2009 ja seuraavan kerran vuonna 2023. Vapaakirkon kesäjuhlat on kaupungissa järjestetty seitsemän kertaa, viimeksi 2015.[106] Kansanlähetyspäivät on Seinäjoella järjestetty 2011. Evankelisuuden Evankeliumijuhlat on kaupungissa järjestetty kahdesti, viimeksi 1998. Seinäjoen helluntaiseurakunta järjesti 1956 Törnävänsaaressa maailmanlaajuisen helluntaikonferenssin ja toisen suurtapahtuman vuonna 1968 Lyseon kentällä. Seurakunnan järjestämissä tapahtumissa kaupungissa ovat vieraillut muun muassa Reinhard Bonnke vuosina 1995 ja 2010 sekä Nicky Cruz vuonna 2017.

Musiikki ja esittävät taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen kaupunginteatteri on palkittu Suomen vuoden teatterina 2015.

Seinäjoen kaupunginorkesteri muodostuu jousi- ja puhallinkvinteteistä, joten ohjelmisto painottuu kamarimusiikkiin. Orkesteri konsertoi musiikkikäyttöön rakennetussa Seinäjoki-salissa ja tekee yhteistyötä Vaasan kaupunginorkesterin kanssa.[107]

Musiikin täydennyskoulutusta ja rytmimusiikin kehittämistyötä tehdään Seinäjoella Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Musiikin perusopetusta tarjoaa lisäksi vuonna 1936 perustettu Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto. Rytmimusiikin koulutusta ja tapahtumia järjestävät myös Rytmi-instituutti, Seinäjoen elävän musiikin yhdistys ja Sibelius-Akatemia.[108]

Seinäjoen kaupunginteatteri tarjoaa esityksiä neljällä näyttämöllä, jotka on nimetty Aalto-teeman mukaisesti päänäyttämö Alvariin, Elissa-studioon, Aino-lavaan sekä Verstas-näyttämöön. Teatterin katsomoihin mahtuu yhteensä liki 700 katsojaa. Vuonna 2015 Seinäjoen kaupunginteatteri valittiin Vuoden teatteriksi Suomessa.[109] Kaupunginteatterissa esitetään vuosittain useampia ensi-iltoja ja teatterissa nähdään omien tuotantojen lisäksi myös vierailunäytöksiä. Teatterissa toimii lisäksi teatteriravintola.[110]

Teatteria Seinäjoella järjestävät lisäksi kaupunginteatterin kesänäyttämönä toimiva Törnävän kesäteatteri, Teatteri Hysteria, Aisamäen kesäteatteri Kalajärvellä ja Jyrkän kesäteatteri Kainastossa. Ilmaisutaidon ja teatterin harrastaminen tapahtuu Seinäjoella Seinäjoen kansalaisopiston ja Luovaamon teatteriryhmissä.[111][110]

Museot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suojeluskunta- ja lottamuseo esittelee alueen sotahistoriaa ja on näytekappale Aallon arkkitehtuurista.

Seinäjoella sijaitsee monipuolisesti museoita niin alueen historiasta aina yksityiskokoelmiin. Seinäjoen historiallisia museoita edustavat Kalajärvellä sijaitseva suomalaisten siirtolaisten historiasta kertova Siirtolaisuusmuseo, jonka rakennukset ovat suomalaisten siirtolaisten rakentamia ja tuotu eri puolilta maailmaa. Seinäjoen ydinkeskustassa sijaitsee arkkitehtuuriltaan ja sotahistorialtaan merkittävä Suojeluskunta- ja lottamuseo, joka on arkkitehti Alvar Aallon nuoruudentyö.[112]

Törnävän kaupunginosassa sijaitsee alueen historiaan erikoistunut Etelä-Pohjanmaan museo. Törnävällä sijaitsee myös vanhassa mielisairaalan rakennuksessa alueen sairaanhoitohistoriaan erikoistunut Sairaalamuseo. Maakunnan historiaan ovat erikoistuneet myös Nurmon museo, Ritarin kotimuseo ja Peräseinäjoen riihimuseo. Seudun maataloushistoriasta kertovat myös Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo sekä Kriikun museomylly.[112]

Rytmikorjaamolla on esitetty alueen musiikkihistoriaa seinien Provinssi-aiheisilla valokuvilla sekä äänen tallentamiseen ja studiolaitteistoon erikoistuneessa Ääniaallot-studionäyttelyssä.[112]

Taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Seinäjoen taide- ja kulttuurikeskus Kalevan navetta sijaitsee Itikan kaupunginosassa. Vuonna 2020 avautuneessa Kalevan navetassa toimintaa ylläpitävät kaupungin kulttuuripalveluiden lisäksi lastenkulttuurikeskus, Seinäjoen taidehalli, käsi- ja taideteollisuustaitoja ylläpitävät Taito-yhdistykset, taidelainaamo sekä käsityö- ja muotoilukoulu. Rakennuksessa toimii myös Taideyliopiston Seinäjoen yksikkö sekä Seinäjoen kansalaisopiston verstaat.[113]

Seinäjoen ratapihan vanhalla varikolla toimii paikallisten taiteilijoiden ylläpitämä galleria ja työtila Varikkogalleria. Galleria esittelee vaihtuvia näyttelyitä maalauksista keramiikkatöihin. Muotoilija ja kuvanveistäjä Päivi Rintaniemen töitä esitetään Amfora-galleriassa.[112]

Seinäjoen Aalto-keskuksessa on myös sijoitettuna taidetta ja muotoilua. Aalto-kirjastossa on sijoitettuna maailman suurin Aalto-lasikokoelma, sisältäen yli 200 Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa lasiesinettä. Pääkirjasto Apilassa on esillä paikallisten taiteilijoiden ja ryhmien valmistamaa taidetta ja käsitöitä.[112]

Viihde

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen Rytmikorjaamo Vaasantieltä nähtynä.

Seinäjoella on nykyisin monenlaisia kulttuuritapahtumia, ja varsinkin musiikkitarjonta on laajaa ympäri vuoden. Esimerkiksi Rytmikorjaamo on suosittu klubi, jossa vierailee suomalaisia ja kansainvälisiä artisteja melkein joka viikonloppu. Seinäjoella on myös useita muita baareja ja klubeja joissa on hyvin aktiivista musiikkitoimintaa.

Seinäjoen keskustassa toimii kolmisalinen Bio Marilyn vanhassa maakuntatalossa.[110] Ylistaron kaupunginosassa sijaitsee perinteinen vuonna 1941 rakennettu elokuvateatteri Matin-Tupa. Matin-Tupa järjestää vuosittain Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalia.[114] Seinäjoen elokuvakerho Raina ry järjestää näytöksiä yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa.[115]

Urheilu ja liikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen ravikeskus on yksi Suomen aktiivisimmista ravikeskuksista.
Pääartikkeli: Seinäjoen urheilu, Luettelo seinäjokisista urheiluseuroista, Luettelo Seinäjoen urheilupaikoista

Seinäjoella on vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilusta on 1900-luvun alusta perustetuista urheiluseuroista. Seinäjoen vanhimmat urheiluseurat ovat Peräseinäjoen Toive, Seinäjoen Maila-Jussit, Seinäjoen Sisu ja Nurmon Jymy. Joukkueurheilun ohella Seinäjoki tunnetaan raviurheilusta. Seinäjoen ravikeskus on Etelä-Pohjanmaan suurin ja yksi Suomen aktiivisimmista ravikeskuksista.[116]

Seinäjokelaisjoukkueet ovat saavuttaneet Suomen mestaruuksia lentopallossa, amerikkalaisessa jalkapallossa, pesäpallossa, maahockeyssa, salibandyssa ja jalkapallossa. Muita kansallisen tason menestyslajeja ovat paini, yleisurheilu, pikaluistelu, uinti, ampumahiihto, pöytätennis ja moottoriurheilu.lähde?

Seinäjokiset palloiluseurat ovat pelanneet useissa lajeissa pääsarjassa, mutta varsinkin pesäpallo on kaupungin yksi kautta aikain suosituimmista lajeista. Seinäjoki on myös perinteinen jalkapallokaupunki ja nykyään sitä edustaa pääsarjatasolla Seinäjoen Jalkapallokerho, joka on noussut kansallisen tason menestyksen johdosta Seinäjoen urheilun lippulaivaksi ja kaupungin seuratuimmaksi urheiluseuraksi.lähde?

Miesten mestaruuksia palloilulajeissa on voittanut Seinäjoen Maila-Jussit pesäpallossa (4) ja lentopallossa (2), salibandyssa Seinäjoen Peliveljet (3), maahockeyssa Seinäjoki United (2) ja amerikkalaisessa jalkapallossa Crocodiles (1). Naisten pesäpallossa Maila-Jussit on myös voittanut Suomen mestaruuden (1). Muita seinäjokisia pääsarjaseuroja ovat olleet jalkapallossa Sepsi-78 ja TP-Seinäjoki, salibandyssa Nurmon Jymy, pesäpallossa Peräseinäjoen Toive, PeTo-Jussit ja Nurmon Jymy, kaukalopallossa Pallo and the Boys sekä lentopallossa Seinäjoen Kuutoset. Lisäksi Seinäjoki Rugby pelaa rugbyssa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.lähde?

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinäjoen pääteitä ja kyliä.

Maantiet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin:
Laihia, Ylistaro, Alavus Jyväskylä (luoteeseen / itään)
Tampere, Parkano, Jalasjärvi, Lapua, Uusikaarlepyy (etelään / koilliseen)
Ilmajoki, Kaskinen (lounaaseen)
Peräseinäjoki, Virrat (kaakkoon)

Peräseinäjoelta:
Jalasjärvi, Alavus (länteen / itään)
Seinäjoki, Virrat (luoteeseen / etelään)

Ylistarosta:
Lapua, Alajärvi, Kyyjärvi (itään)
Isokyrö, Laihia, Seinäjoki (länteen / etelään)
Ylihärmä (pohjoiseen)

Tilanne: 31.12.2009

Kulkuneuvo Lukumäärä
Henkilöautot 34 756
Pakettiautot 4 203
Kuorma-autot 1 528
Linja-autot 174
Moottoripyörät 3 143
Mopot 2 990
Moottorikelkat 867
Traktorit 4 861
Matkailuperävaunut 983
Muut 10 584
Ajoneuvot yhteensä 64 089

Rautatiet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieasema, linja-autoasema ja taksiasema toimivat Seinäjoella yhdistettynä matkakeskuksena.

Seinäjoelle pääsee junalla lännestä Vaasan suunnasta, etelästä Tampereen suunnasta, idästä Haapamäen ja Jyväskylän suunnasta sekä pohjoisesta Oulun ja Kokkolan suunnasta. Seinäjoen rautatieasemalla Tampere–Oulu-pääradasta erkanevat rataosat Seinäjoki–Haapamäki, Seinäjoki–Kaskinen ja Seinäjoki–Vaasa.

Lentoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen lentoasema sijaitsee Ilmajoella ja sitä on ylläpitänyt vuodesta 2016 Seinäjoen lentoasema Oy (aikaisemmin Rengonharju-säätiö). Lentoasema rakennettiin 1976 ja reittiliikenne alkoi 1982. Kenttä toimi seinäjokelaisen Finncomm Airlinesin kotikenttänä, joka operoi sieltä Helsinkiin viidesti päivässä. Myöhemmin lentoja siirtyi hoitamaan Ruotsalainen Direktflyg, joka hoiti lentoja jonkin aikaa, kunnes ilmoitti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa, että lennot eivät ole taloudellisesti kannattavia, jonka vuoksi ne lopetetaan. Säännölliset reittilennot Seinäjoen lentoasemalle loppuivat 28.3.2013.[117]

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Seinäjoen kaupunginvaltuusto
Seinäjoen kaupunginvaltuusto kokoontuu päätöksentekoon Aalto-keskuksessa sijaitsevan kaupungintalon valtuustosaliin.

Seinäjoen kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2020 Jaakko Kiiskilä[118]. Ylintä päätösvaltaa Seinäjoen kaupungissa käyttää 51-jäseninen kaupunginvaltuusto, joka päättää kaupungin talouden ja rahoituksen perusteista sekä kaupungin hallinnon rakenteesta. Kaupunginvaltuusto myös valitsee luottamushenkilöt ja tärkeimmät viranhaltijat. Kaupunginvaltuusto valitaan kunnallisvaaleilla neljän vuoden välein.[119] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Pasi Kivisaari (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Kimmo Heinonen (kok.), ja 2. varapuheenjohtajana Harry Wallin (sd.).[120]

Kaupungin hallintoa johtaa 13-jäseninen kaupunginhallitus. Sen tehtävä on valmistella kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtia, että valtuuston päätökset toteutetaan. Kaupunginhallitus huolehtii myös kaupungin yleisestä kehittämisestä sekä valvoo viranhaltijoiden toimintaa ja kaupungin taloushallintaa.[119] Kaupunginhallituksen puheenjohtaja toimii Paula Risikko (kok.), 1. varapuheenjohtajana Aki Ylinen (kesk.), ja 2. varapuheenjohtajana Piia Kattelus-Kilpeläinen (ps.)[121]

Lautakunnat valmistelevat kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi kuuluvat asiat ja huolehtivat päätöksen täytäntöönpanosta. Lautakunnan tehtävänä on huolehtia toimialansa kehittämisestä sekä ohjata sen suunnittelua ja toteutusta. Kaupunginvaltuusto valitsee lautakunnat kunnallisvaalikauden ajaksi neljän vuoden välein.[122]

Kuntaliitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 Seinäjokeen liitettiin Seinäjoen maalaiskunta, josta Seinäjoen kauppala oli erotettu 1930-luvulla.

31. joulukuuta 2004 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin Peräseinäjoen kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2005 alkaen. Uusi kunta otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[8] Seinäjoen pinta-ala kasvoi 603 km²:iin aiemmasta 134 km²:stä.

31. joulukuuta 2008 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin kahden muun kunnan, Nurmon ja Ylistaron kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[9]

Ilmajoen Munakan kylä on myös ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Seinäjoen kaupunkiin. Vuonna 2012 kylän asukkaat laativat adressin kylän liittämisestä Seinäjokeen. Laadittu adressi toimitettiin sekä Ilmajoen kuntaan että valtiovarainministeriöön.[123] Uuden Seinäjoen väkiluku on noin 58 985 asukasta, mikä tekee Seinäjoesta samaa kokoluokkaa olevan kaupungin Rovaniemen, Vaasan ja Kotkan kanssa. Laajinta kannatusta kuntien yhdistäminen sai Seinäjoella ja Ylistarossa, kun taas Nurmossa esiintyi jyrkkää vastustamista kuntaliitokseen, mikä tuli ilmi muun muassa kansanäänestyksessä. Nurmon kunnanvaltuusto keskusteli asiasta neljä ja puoli tuntia ennen päätöksentekoa. Merkittävä osa nurmolaisista asuu toiminnallisesti Seinäjoen esikaupungiksi muodostuneella Hyllykalliolla. Ylistaro puolestaan on etäämmällä Seinäjoen kaupungista sekä oli selvästi harvemmin asuttu maatalousvaltainen kunta.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntapuolueista Seinäjoella pitävät piiritoimistoaan Keskusta, Kokoomus, Sosialidemokraatit ja Perussuomalaiset. Kansallisissa vaaleissa Seinäjoki kuuluu Vaasan vaalipiiriin.

Vaalikaudelle 2023–2027 Seinäjoelta valittiin yksi kansanedustaja: Kokoomuksen Paula Risikko. Risikko on toiminut kansanedustajana vuodesta 2003 lähtien.

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[124] (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)

Vuosi KESK KOK PS SDP VIHR KD VAS muut Johto
Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä %
2000 4 766 34,6 3 833 27,9 86 0,6 3 684 26,8 365 2,7 626 4,5 370 2,7 31 0,2 6,7
2004 6 389 36,4 5 009 28,6 219 1,2 4 199 23,9 509 2,9 756 4,3 433 2,5 27 0,2 7,8
2008 8 860 31,7 8 877 31,8 1 065 3,8 5 496 19,7 810 2,9 1 287 4,6 586 2,1 959 3,5 0,1
2012 9 178 33,8 8 058 29,7 2 632 9,7 4 421 16,3 922 3,4 1 293 4,8 561 2,1 74 0,3 4,1
2017 10 010 34,5 7 949 27,4 1 974 6,8 4 481 15,4 1 982 6,8 1 431 4,9 1 041 3,6 162 0,5 7,1
2021 7 877 28,7 7 187 26,2 4 369 15,9 3 460 12,6 1 643 6,0 1 569 5,7 1 077 3,9 274 1,0 2,5

Kauppalan- ja kaupunginjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Jouppi 1930–1934
Ilmari Talvitie 1934–1935
Herman Tammilehto 1935–1954
Olavi Piha 1955–1974
Matti Nuolivirta 1974–1992
Raimo Yli-Uotila 1992–1999
Mikko Pukkinen 1999–2005
Jorma Rasinmäki 2005–2020
Jaakko Kiiskilä 2020–

Kansainvälisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen ystävyyskaupunkitoiminta alkoi 1980-luvun lopulla. Ystävyyskaupunkitoimintaan ovat kuuluneet erilaiset viralliset vierailut sekä kulttuuri-, urheilu- ja nuorisoyhteisöjen yhteistyö. Ystävyyskaupunkisuhteiden kautta Seinäjoki tavoittelee yhteistyömahdollisuuksia kaupunkiorganisaation eri toimialoilla, hyvien käytäntöjen ja toimintamallien vertailun sekä eri asteen oppilaitosten ja kansainvälistymistä.[125]

Seinäjoen ystävyyskaupunkeja ovat:

Lisäksi Seinäjoella on kaksi kiinalaista yhteistyökaupunkia:

Panorama-kuva Seinäjoelta, kuvattu Lakeuden Ristin tornista.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
  • Ala-Kulju, Reino: Seinäjoen kirja. (Kuvaus Seinäjoen vaiheista) Seinäjoen seurakunta, 1963.
  • Kyttä, Annikki & Takalo, Tenho: Seinäjoen historia II. Seinäjoen kaupunki, 1977. ISBN 951-99131-5-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Seinäjoki Oikeusministeriö. Viitattu 4.8.2021.
  7. ↑ a b Elinkeinoelämän tilanne ja näkymät Työ- ja elinkeinoministeriö: Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2020. Arkistoitu 9.12.2020. Viitattu 28.11.2020.
  8. ↑ a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin ja Peräseinäjoen kunnan lakkauttamisesta ja uuden kunnan perustamisesta (677/2003) finlex.fi. 3.7.2003. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  9. ↑ a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin, Nurmon kunnan ja Ylistaron kunnan lakkauttamisesta ja uuden Seinäjoen kaupungin perustamisesta (1073/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  10. ↑ Seinäjoki on yrittäjien ykköskaupunki MTV. Viitattu 29.11.2020.
  11. ↑ Kuntabarometri 2022 Suomen Yrittäjät. 18.5.2022. Viitattu 18.5.2022.
  12. ↑ a b Yrittäjien kuntabarometrissa Seinäjoki ykkönen jo kolmatta kertaa peräkkäin Seinäjoen Yrittäjät. 9.6.2020. Viitattu 22.11.2020.
  13. ↑ Seinäjoen Ideaparkissa 4,2 miljoonaa kävijää | Intoseinajoki.fi Into Seinäjoki. 13.11.2020. Viitattu 31.10.2021.
  14. ↑ a b Tietoa hiippakunnasta Lapuan hiippakunta. Viitattu 19.4.2021.
  15. ↑ a b c d e Lakeudella pyörii myönteinen kierre – näin Seinäjoesta tuli kasvava menestystarina 8.12.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.11.2020.
  16. ↑ a b Suomen kasvukäytävä: Seinäjoki Suomen kasvukäytävä. Arkistoitu 29.11.2020. Viitattu 22.11.2020.
  17. ↑ Seinäjoen historia s. 22
  18. ↑ a b c d e f g h i j k Seinäjoella on rautainen syntyhistoria Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.11.2020.
  19. ↑ Seinäjoki – Asutusnimihakemisto – Kotimaisten kielten keskus kaino.kotus.fi. Viitattu 30.4.2022.
  20. ↑ Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 30.4.2022.
  21. ↑ Seinäjoen historia 1 s.9
  22. ↑ Seinäjoen historia 1 s. 11
  23. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 28
  24. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 29
  25. ↑ Seinäjoen Historia 1 s. 19
  26. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 33
  27. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 37
  28. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 30–31
  29. ↑ Seinäjoen Historia s. 23
  30. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963 s. 34
  31. ↑ Ala-Kulju, Reino, 1963
  32. ↑ Seinäjoen Historia I s. 122
  33. ↑ a b c d Historia Seinäjoen kaupunki.
  34. ↑ Ala-Kulju Reino, 1963
  35. ↑ Seinäjoen historia I s. 388
  36. ↑ Seinäjoen historia I s. 388–391
  37. ↑ Seinäjoen rautatieasema-alue Museovirasto. Viitattu 12.11.2020.
  38. ↑ Harjula, Mirko: ”Ryssänupseerit” : ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956, s. 261–263. Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-28656-6-3
  39. ↑ Hokkanen, Kari: Seinäjoen päämaja sai pätevän historian 25.5.2013. Ilkka. Viitattu 16.3.2018.
  40. ↑ Seinäjoki : Suomen ensimmäisen reserviupseerikurssin muistomerkki Etelä-Pohjanmaan sotamuistomerkit. Viitattu 16.3.2018.
  41. ↑ Niinistö, Jussi: ”Mannerheimin kanahäkki” 13.8.2013. Jussi Niinistön blogi. Viitattu 16.3.2018.
  42. ↑ Puumala, Anne: Tuomittu, ammuttu, unohdettu. Ilkka, 16.2.2018.
  43. ↑ Palomäki, Risto: Mannerheim piti päämajaa ”kanakopissa” Seinäjoella 3.6.2013. Seinäjoen Sanomat. Arkistoitu 16.3.2018. Viitattu 16.3.2018.
  44. ↑ Kyttä & Takalo 1977, s. 13
  45. ↑ Kyttä & Takalo 1977, s. 472
  46. ↑ Teollisuusneuvos Israel Yritys (1887–1964). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  47. ↑ a b c Puskasta Framille: viisikymmentä vuotta tekniikan koulutusta Seinäjoella Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.11.2020.
  48. ↑ Pommikonelaivueet jylisivät taivaalla talvisodan kuukausina Yleisradio. Viitattu 12.11.2020.
  49. ↑ Talvisota Ilkan sivuilla 1939-1940 sivut 118-119
  50. ↑ Seinäjoki: Sotasairaala EP Muisto. Viitattu 12.11.2020.
  51. ↑ a b Seinäjoen Aalto-keskus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 12.11.2020.
  52. ↑ Helsingin Sanomat, 19.4.1966, s. 8. Näköislehden aukeama (digilehden tilaajille).
  53. ↑ Euroopan suurin voitehdas toiminnassa Seinäjoella. Helsingin Sanomat, 12.6.1965, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  54. ↑ Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  55. ↑ EU-kansanäänestys 1994 Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2020.
  56. ↑ Seinäjoki Areena on laajentunut Seinäjoki Areena. Arkistoitu 27.11.2020. Viitattu 22.11.2020.
  57. ↑ Ramboll: OmaSp Stadion Ramboll. Viitattu 22.11.2020.
  58. ↑ Maaseutuviraston mukana Seinäjoelle tuli neljäsosa henkilöstöstä Yle. Viitattu 22.11.2020.
  59. ↑ I.-Mediat Oy: Seinäjoen Ideapark kiilaa kymmenen suurimman kauppakeskuksen joukkoon, taakse jää muun muassa paljon puhuttu Redi – Yksi keskus pitää ykköspaikkansa vuodesta toiseen Ilkka. Viitattu 25.12.2019.
  60. ↑ Seinäjoen ydinkeskustalle kaupunkimaisempi ilme 12.8.2014. Yle. Viitattu 22.11.2020.
  61. ↑ Seinäjoen keskustori palasi takaisin vanhalle paikalleen – pitkään kestänyt myllerrys koetteli yrittäjiä 26.4.2019. Yle. Viitattu 22.11.2020.
  62. ↑ Seinäjoen asemanseudun mylläys on jättimäinen hanke 3.10.2019. Yle. Viitattu 22.11.2020.
  63. ↑ a b Ala-Kulju, Reino 1963, s. 10.
  64. ↑ a b Ala-Kulju, Reino 1963, s. 11.
  65. ↑ Seinäjoki Järviwiki. Viitattu 7.2.2018.
  66. ↑ Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 7.2.2018.
  67. ↑ Kuoras kartoitettiin Seinäjokeen [vanhentunut linkki]
  68. ↑ Seinäjoen kaupungin asuinalueet Asuinalueet. Seinäjoen kaupunki. Arkistoitu 5.5.2008. Viitattu 26.3.2009.
  69. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  70. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  71. ↑ http://www.investinseinajoki.fi/.invest_in_seinajoki_region.html/40807.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  72. ↑ http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/sein%C3%A4joelle-rakennettaneen-yksi-suomen-suurimmista-kauppakeskuksista-1.1481634
  73. ↑ http://yle.fi/uutiset/ylistaroon_nousee_tana_vuonna_suomen_suurin_navetta/7032803
  74. ↑ http://www.seinajoki.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2017/06/k2llIHeSr.html.stx (Arkistoitu – Internet Archive)
  75. ↑ Seinäjoen koulutuskuntayhtymä (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 22.8.2015.
  76. ↑ SeAMK numeroin, SeAMK. Viitattu 22.8.2015.
  77. ↑ Möller, Sari & Elhaimer, Anne: Suomen yrittäjämyönteisin kunta lähti auttamaan kyselyjen hännänhuippuja, ja ratkaisun avain saattaakin olla asenteessa Yle.fi. 26.1.2022. Viitattu 25.5.2022.
  78. ↑ Männikkö, Sanna: Seinäjoki jälleen ykkönen Into Seinäjoki. 18.5.2022. Viitattu 25.5.2022.
  79. ↑ Riipinen, Kirsi: Yritykset nostavat Seinäjoen kaupungin ykköseksi Kuntalehti. 16.12.2021. Viitattu 25.5.2022.
  80. ↑ Seinäjoki on yrittäjien ykköskaupunki MTV Uutiset. 23.5.2018. Viitattu 25.5.2022.
  81. ↑ Alvar Aalto Visit Seinäjoki. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 7.2.2018.
  82. ↑ a b c d Tyylikaudet rakentamisessa Porstua-kirjastot. Viitattu 2.12.2020.
  83. ↑ a b c Väestö 7.4.2023. Etelä-Pohjanmaan liitto.
  84. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  85. ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain. Seinäjoki 31.12.2021 Tilastokeskus. Viitattu 15.6.2022.[vanhentunut linkki]
  86. ↑ Ulkomaalaistaustaisten määrä Seinäjoella 31.12.2020 Tilastokeskus. Viitattu 15.6.2022.[vanhentunut linkki]
  87. ↑ Kieli ja kansalaisuus - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 28.9.2019.
  88. ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 10.5.2024.
  89. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  90. ↑ Ala-Kulju, Reino 1963, s. 266
  91. ↑ Järjestävät rauhanyhdistykset Kauhavan suviseurat 2023 . Arkistoitu 5.11.2023. Viitattu 5.11.2023.
  92. ↑ Herätysliikkeet - Seinäjoen seurakunta seinajoenseurakunta.fi. Viitattu 28.9.2019.
  93. ↑ Antti Pärnänen: Hengen voimalla eteenpäin is.fi. 19.9.2014. Viitattu 1.1.2021.
  94. ↑ Leevi Launonen: Seinäjoen helluntaiseurakunnan pitkäaikainen johtaja jäi eläkkelle 12.3.2015. www.helluntaiseurakunnat.fi. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  95. ↑ a b I.-Mediat Oy: Saranpää haluaa perustaa uuden seurakunnan Ilkka. Viitattu 10.9.2019.
  96. ↑ Leevi Launonen: Seinäjoen vapaaseurakunta - tietoja www.seinajoenvapaaseurakunta.fi. Viitattu 23.4.2020.
  97. ↑ Valmistuneet opiskelijat arvioivat SeAMKin toistamiseen Suomen parhaaksi ammattikorkeakouluksi/ Seinäjoen ammattikorkeakoulu. 10.2.2022. Viitattu 16.5.2022.
  98. ↑ Yliopistot Seinäjoella Seinäjoen yliopistokeskus. Viitattu 16.5.2022.
  99. ↑ Muu koulutus Seinäjoen kaupunki. Viitattu 16.5.2022.
  100. ↑ Koulut Seinäjoen kaupunki. Viitattu 16.5.2022.
  101. ↑ Seinäjoen kansallispuku & Etelä-Pohjanmaan miehen puku Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura. Viitattu 5.8.2022.
  102. ↑ Latva-Teikari, Kati: Muu Suomi pukeutuu penkkareissa karnevaaliasuun, Seinäjoen penkkareiden juttu on kansallispuku Yle. 13.2.2020. Viitattu 5.8.2022.
  103. ↑ a b Tapahtumakaupunki Seinäjoki Seinäjoen kaupunki. Viitattu 1.11.2020.
  104. ↑ Jättikö Seinäkuun Yö jäähyväiset? – Katso kuvat tapahtumasta, Ilkka 8.5.2013. Viitattu 22.8.2015.
  105. ↑ Info
  106. ↑ Kesäjuhlat Suomen Vapaakirkko. Arkistoitu 5.11.2020. Viitattu 1.11.2020.
  107. ↑ Seinäjoen kaupunginorkesteri Seinäjoen kaupunginorkesteri. Viitattu 22.8.2015.
  108. ↑ Kulttuurikohteet: Musiikki Seinäjoen kaupunki. Viitattu 30.10.2020.
  109. ↑ Seinäjoelle teatterialan ykköspalkinto, Ilkka 8.3.2015, viitattu 9.3.2015.
  110. ↑ a b c Teatterit Visit Seinäjoki. Arkistoitu 27.11.2020. Viitattu 30.10.2020.
  111. ↑ Kulttuurikohteet: Teatteri Seinäjoen kaupunki. Viitattu 30.10.2020.
  112. ↑ a b c d e Museot Visit Seinäjoki. Viitattu 30.10.2020.
  113. ↑ Talon tarina Kalevan navetta. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 30.10.2020.
  114. ↑ Festivaalin taustaa Filmiä ja valoa ry. Viitattu 30.10.2020.
  115. ↑ Raina ry esittää: Pohjanmaa[vanhentunut linkki], Elokuvakeskus Botnia, toukokuu 2014. Viitattu 22.8.2015.
  116. ↑ Raviradat: Seinäjoki Ravimaailma.fi. Viitattu 31.10.2020.
  117. ↑ Ajankohtaiasta – Seinäjoen lentoasema seinajoenlentoasema.fi. 21.3.2013. Viitattu 5.4.2013.
  118. ↑ Seinäjoen uusi kaupunginjohtaja on Jaakko Kiiskilä Yle Uutiset. Viitattu 15.6.2020.
  119. ↑ a b Päätöksenteko
  120. ↑ Kaupunginvaltuusto Seinäjoen kaupunki. Viitattu 5.1.2022.
  121. ↑ Kaupunginhallitus Seinäjoen kaupunki. Viitattu 5.1.2022.
  122. ↑ http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/paatoksenteko.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  123. ↑ Munakassa koetaan vetoa Seinäjokeen
  124. ↑ Kuntavaalit 2008 (Koko maa - puolueiden kannatus) Yle vaalitulospalvelu. Yleisradio. Viitattu 11.11.2010.
  125. ↑ Ystävyyskaupungit Seinäjoen kaupunki. Viitattu 27.09.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. lokakuuta 2024)
1. Helsinki 683 669 7. Jyväskylä 149 263 13. Lappeenranta 73 481 19. Porvoo 51 698 25. Lohja 45 670
2. Espoo 319 811 8. Kuopio 125 597 14. Vaasa 70 382 20. Salo 50 890 26. Nurmijärvi 44 991
3. Tampere 260 051 9. Lahti 121 447 15. Hämeenlinna 68 421 21. Kotka 50 336 27. Tuusula 42 112
4. Vantaa 251 070 10. Pori 83 375 16. Seinäjoki 66 556 22. Kokkola 48 372 28. Kirkkonummi 41 610
5. Oulu 216 174 11. Kouvola 78 514 17. Rovaniemi 65 673 23. Hyvinkää 47 041 29. Rauma 38 957
6. Turku 205 949 12. Joensuu 78 764 18. Mikkeli 51 960 24. Järvenpää 46 795 30. Kerava 38 444
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seinäjoki&oldid=22842271”