Lakeuden Risti
| Lakeuden Risti | |
|---|---|
 Lakeuden Risti. |
|
| Sijainti | Seinäjoki |
| Seurakunta | Seinäjoen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1960 |
| Suunnittelija | Alvar Aalto |
| Materiaali | kivi |
| Istumapaikkoja | 1 200 |
 |
|
Lakeuden Risti (myös Lakeuden risti)[1] on vuosina 1957–1959 rakennettu ja vuonna 1960 käyttöön vihitty kirkkorakennus Seinäjoella. Kirkon suunnitteli akateemikko Alvar Aalto. Kirkko sijaitsee Aalto-keskuksessa kaupungintalon ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Erityisen tunnetuksi kirkon on tehnyt sen 65 m korkea kellotorni, josta näkyy lähes koko Seinäjoen kaupunki. Se onkin turistien suosima matkailukohde. Lakeuden Risti on museoviraston suojelema, kuten koko muukin Aalto-keskus.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uuden kirkon rakentaminen Seinäjoelle tuli ajankohtaiseksi, kun asemanseudulle syntynyt kauppala muodostui seurakunnan keskukseksi ja seurakuntataloa suunniteltiin.[2] Törnävän kirkko jäi maalaiskunnan puolelle eikä kauppalalla ollut omaa kirkkoa. Asia korjattiin hankkimalla rukoushuone, jonka sali vihittiin kirkoksi. Tila oli kuitenkin kovin pieni, joten kirkkovaltuusto teki 1943 periaatepäätöksen tonttien hankkimisesta uutta kirkkoa varten. Koska seurakunnan taloudellinen tilanne oli heikko, rakennushanke eteni hitaasti.lähde?
Vuonna 1943 kirkkovaltuusto periaatepäätöksen tonttien hankkimisesta uutta kirkkoa varten. Jo ennen tätä kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa oli epävirallisesti keskusteltu asiasta. 1920-luvulla kirkolle aiottu tontti oli annettu lääninsairaalaa varten. Uuteen asemakaavaan kirkon paikaksi varattu tontti oli vielä tuolloin aukealla Larvalan pellolla. Maat tulivat kauppalan omistukseen, kun Marttilan uuden koulun tontti oli jäänyt erottamatta Larvalan talosta, jolta tontti oli ostettu. Larvala teki sittemmin takausten johdosta vararikon ja kaupunki osti Larvalan talon asian järjestelemiseksi.[2]
Vuonna 1944 kirkonkokous hyväksyi suunnitellun uuden kirkon tonttien oston. Vuonna 1949 tehtiin päätös 1 miljoonan markan varaamisesta uuden kirkon rakennusrahastoon. 17. toukokuuta 1950 kirkkovaltuusto asetti kirkonrakennustoimikunnan. Toimikunta pohti kirkon paikaksi myös Linnanmännikköä. Äänestyksen jälkeen paikaksi valikoitui kuitenkin jo ostettu tonttialue.[3]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkonrakentamistoimikunta päätti julistaa kirkon suunnittelusta yleisen kilpailun. Kilpailulautakuntaan kuuluivat rakennustoimikunnasta Reino Ala-Kulju, Israel Yritys, Oskari Herttua ja I. V. Ahonen. Arkkitehtiliiton puolesta lautakuntaan osallistuivat yliarkkitehti Martti Välikangas ja arkkitehti Viljo Rewell.[4]
Vuonna 1951 järjestettyyn kilpailuun osallistui 45 arkkitehtiä. Kilpailun voittajaksi valittiin ehdotus Lakeuksien risti, joka osoittautui akateemikko, professori Alvar Aallon ja hänen avustajiensa työksi. Kirkonrakennustoimikunnan lähtökohtana oli, että uuden kirkon tulisi voida palvella paitsi maakunnan keskeisen kaupungin kirkkona, myös hiippakunnan tuomiokirkkona.[4] Tuolloin nimittäin Seinäjoesta suunniteltiin uuden hiippakunnan keskusta. Piispanistuin sijoitettiin sittemmin kuitenkin Lapualle.
Vaikka kilpailutoimikunta suositteli yksimielisesti Aallon ehdotusta uudeksi kirkoksi, rakennustyöt viivästyivät. Suurimpana syynä olivat rakentamisen aiheuttamat taloudelliset rasitukset. Aalto oli ehdottanut suunnitelmassaan kirkkoa päällystettäväksi hiotulla mustalla graniitilla, mikä olisi kuitenkin aiheuttanut liian suuria kustannuksia. Suunnitelmasta jouduttiin osin luopumaan.
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkovaltuusto hyväksyi uusitun ehdotuksen, jonka mukaan kirkon rakentaminen aloitettaisiin vuonna 1957. Seuraavana vuonna vasta perustetun Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli hyväksyi piirustukset, vaikka se pitikin kirkkoa liian suurena ja epäili kauppalan kykyä rakentaa kirkkoa. Rakennustyö annettiin tarjouskilpailun jälkeen paikalliselle rakennusliikkeelle, joka aloitti työt 25. toukokuuta 1957. Harjannostajaisia vietettiin tammikuussa 1958. Taloudellinen tilanne oli edelleen huono, ja näytti siltä, että kellotornin rakentamisesta oli luovuttava. Keräysten ja lahjoitusten ansiosta rakentamista saatettiin kuitenkin jatkaa, ja kellotorni valmistui syksyllä 1958. Seuraavana kesänä kirkon annettiin kuivua kunnolla, minkä jälkeen kirkkoon asennettiin muun muassa urut ja penkit. Käyttöön Lakeuden Risti vihittiin 10. huhtikuuta 1960, samana vuonna kun Seinäjoen kauppala muutettiin kaupungiksi.
Kirkon yleiskuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon seinäpinta on muurattu tiilestä, ja se on slammattu valkoiseksi. Seinien alaosa on päällystetty hiotulla mustalla graniitilla kuten myös toimituskappelin seinät. Kirkon katto on kuparia. Varsinaisen kirkko-osan tilavuus on 17 000 m³. Lattiapinta-alaa koko kirkkorakennuksessa on yli 1 600 m².
Lakeuden Ristin kirkkosali on muodoltaan katedraalikirkko. Salissa on 1 200 istumapaikkaa. Lisäksi urkuparvella on 24 paikkaa. Sali on 47 m pitkä, ja sen lattia kohoaa, niin että salin takaosa on 60 cm etuosaa korkeammalla.
Sisustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon sisustus on kauttaaltaan Alvar Aallon suunnittelema. Penkkejä kirkossa on 82, ja ne on tehty punahongasta. Penkit on käsitelty vahalla, jotta penkkien puuaines säilyttäisi aidon värinsä. Yli puolet penkeistä hankittiin lahjoitusvaroin. Lakeuden Ristin kattokruunut ovat tompakkia, ja ne on valmistanut pääosin käsityönä Valaistustyö Viljo Hirvonen.
Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja vuodelta 1960. Urkujen koneisto on sähköpneumaattinen. Urkuihin kuuluu 53 itsenäistä äänikertaa ja kellot. Soittopöydässä on neljä sormiota ja jalkio. Julkisivu on Aallon käsialaa. Urkujen rakenne on siinä mielessä erikoinen, että suurin osa pilleistä on urkuparvella avoimessa tilassa ilman ympäröivää urkujulkisivurakennetta.
Kuoriosan lattia, saarnatuoli, alttaripöytä sekä piispanpenkit ovat italialaisesta Blanc Clair -marmorista. Piispanpenkkien siivekkeet ja polvistumispenkit on tehty valkopyökistä, ja niiden pehmusteet ovat mustaa nahkaa.
Alttarivaatteita – alttarin esivaate, alttariliina ja kirjatelineen liina sekä saarnatuolin kirjateline – on viisi eri liturgista väriä. Myös ne ovat Aallon suunnittelemia. Alttarivaatteet on valmistanut helsinkiläinen Käsityönystävät Oy. Poikkeuksen tästä tekee saarnatuolin kirjatelineen liina, jonka on tehnyt taiteilija Ellen Alakanto.
Kellotorni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinaisen kirkkorakennuksen pohjoispuolella oleva kellotorni on 65,2 m korkea. Tornissa on näköalatasanne, ja sinne pääsee hissillä tai rappusia pitkin, joissa 276 askelmaa ja välillä on 16 lepotasannetta. Kirkonkellot, joita on kolme kappaletta, on valanut länsisaksalainen Gebrüder Rinckerin kellovalimo. Niiden painot ovat 1 828 kg, 1 191 kg ja 841 kg. Isoimmassa kellossa on teksti "GLORIA IN EXCELSIS DEO", keskimmäisessä "SE ON TÄYTETTY" ja pienimmässä "KIITÄ HERRAA, MINUN SIELUNI". Aikakellon on lahjoittanut Seinäjoen kauppala. Tornin jokaisella sivulla on kellotaulut. Kellotornin juurella oleva veistos, joka kuvaa pulppuavaa lähdettä, paljastettiin Seinäjoen seurakunnan 100-vuotisjuhlien yhteydessä 1963. Se on hankittu lahjoitusvaroin, ja sen suunnitteli Alvar Aalto.
Kirkon ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkokadun ja Koulukadun kulmauksessa sijaitsevan Lakeuden Ristin länsipuolelle rakennettiin 1965–1966 seurakuntakeskus, jota on toisinaan kutsuttu sosiaalikirkoksi. Keskuksen ja kirkkorakennuksen välissä on kirkkopiha, joka on suunniteltu niin, että siinä voidaan järjestää ulkoilmatilaisuuksia. Keskuksen seurakuntaosaan kuuluvat seurakuntasali ja sen eteistilat, kerho- ja kirjastotilat sekä toisessa kerroksessa olevat pyhäkoululuokat ja musiikkisali. Kellarikerroksessa sijaitsevat askartelu-, nuoriso-, liikunta- ja partiotilat. Kirkkoherranvirasto, taloustoimisto ja kokoustilat ovat rakennuksen länsisiivessä.
Kirkkorakennuksen itäpuolella on Pajuluomaan rajoittuva Kirkkopuisto, jossa on Terho Sakin muovaama karjalaisten evakkojen kunniaksi pystytetty patsas Heimotulet.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reino Ala-Kulju: Seinäjoen kirja, s. 253–266. Seinäjoen seurakunta, 1963. .
- Annikki Kyttä ja Tenho Takalo: Seinäjoen historia II, s. 242–249. Seinäjoen kaupunki, 1977. ISBN 951-99131-5-7
- Seinäjoen seurakunnan Internet-sivut
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Markus: Näkyyhän se varmasti. Alvar Aalto ja Seinäjoki. Jyväskylä: Veterator, 2004.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lakeuden Risti Wikimedia Commonsissa
- Lakeuden Risti (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
| Tuomiokirkkoja |
Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere |
|---|---|
| Katedraaleja |
Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali |
| Paikkamäärältään suuria |
Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi |
| Vanhoja puukirkkoja |
Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko |
| Vanhoja kivikirkkoja |
Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila |
| Modernistisia |
Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko |
| Luovutettujen alueiden kirkkoja |
Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko |
| Luettelo Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista | |
|---|---|
| 1919–1929 |
Alajärven suojeluskuntatalo | Villa Väinölä | Jyväskylän työväentalo | Seinäjoen suojeluskuntatalo | Lounais-Suomen Maalaistentalo | Läntinen Pitkäkatu 20 | Jyväskylän suojeluskuntatalo | Muuramen kirkko |
| 1930–1945 |
Paimion parantola | Turun Sanomien toimitalo | Villa Tammekann | Oulun sulfiittiselluloosatehdas | Viipurin kaupunginkirjasto | Alvar Aallon kotitalo | Savoy-maljakko | Sunilan asuinalue | Sunilan sellutehdas | Tehtaanmäen asuinalue | Terassitalo | Villa Mairea | Stora Enson Anjalankosken tehtaat |
| 1946–1959 |
Strömbergin tehtaan asuinalue | Rautatalo | Insinööritalo | Otahalli | Säynätsalon kunnantalo | Oulun lannoitetehdas | Aerola | Muuratsalon koetalo | Pamilon vesivoimalaitos | Summan paperitehdas | Alvar Aallon ateljee | Jyväskylän uimahalli | Jyväskylän yliopiston päärakennus | Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo | Hansaviertel | Aalto-paviljonki | Korkalovaaran asuinalue | Kolmen Ristin kirkko | Aalto-keskus | Kulttuuritalo | Maison Louis Carré |
| 1960–1969 |
Lieksankosken voimalaitos | Lakeuden Risti | Keski-Suomen museo | Lappia-talo | Aaltohuset | Alvar-Aalto-Kulturhaus | Aalto-Hochhaus | Pyhän Hengen kirkko ja seurakuntakeskus | Enso-Gutzeitin pääkonttori | Seinäjoen kaupungintalo | Viitatorni | Ilokivi | Pylkönmäen kirkko | Teknillisen korkeakoulun päärakennus | Seinäjoen kaupunginkirjasto | Seinäjoen seurakuntakeskus | Rovaniemen kaupunginkirjasto | Pyhän Stefanoksen kirkko | Valtion virastotalo (Seinäjoki) | Kirjatalo | Villa Kokkonen |
| 1970–1991 |
Alajärven hallintokeskus | Villa Skeppet | Pohjolan talo | Otaniemen vesitorni | Finlandia-talo | Kunsten | Alvar Aalto -museo | Sähkötalo | Ristinkirkko | Riolan kirkko | Jyväskylän kaupunginteatteri | Seinäjoen kaupunginteatteri | Essenin oopperatalo | Alajärven kaupunginkirjasto |