Kihniö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kihniö

vaakuna

sijainti

Kihniön kirkko
Kihniön kirkko
Sijainti 62°12′30″N, 023°10′45″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 250
Hallinnollinen keskus Kihniön kirkonkylä
Perustettu 1920
Kokonaispinta-ala 390,50 km²
242:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 357,22 km²
– sisävesi 33,28 km²
Väkiluku 1 694
270:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 4,74 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,9 %
– 15–64-v. 53,4 %
– yli 64-v. 34,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,3 %
– muut 1,7 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Petri Liukku
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • PS
 • Kesk.
 • KD
 • SDP
 • Kok.
8
7
3
2
1
www.kihnio.fi

Kihniö on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnan pohjoisosassa. Kunnassa asuu noin 1 690 ihmistä. Kuntakeskus sijaitsee Parkanosta Jyväskylään johtavan valtatien 23 varrella. Matkaa kuntakeskuksesta Tampereelle on noin 110 kilometriä ja Pirkanmaan maakunnan luoteisrajalle noin 20 kilometriä.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön naapurikuntia ovat Kurikka, Ylöjärvi, Parkano, Seinäjoki ja Virrat. Entisiä naapurikuntia ovat Kurikkaan liitetty Jalasjärvi, Ylöjärveen liitetty Kuru ja Seinäjokeen liitetty Peräseinäjoki.

Luonnonolosuhteiltaan Kihniö kuuluu keskiboreaaliseen Pohjanmaan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen.[7] Suurimmat vesistöt ovat Kankarinjärvi ja Nerkoonjärvi.

Kihniössä sijaitsee Käskyvuori, joka on aivan Kihniön ja Kurikan rajalla sijaitseva kalliomuodostelma. Sen huippu kohoaa merenpinnasta 187,9 metrin korkeuteen. Käskyvuorella on näkötorni, laavu ja liikuntareittejä. [8]

Kihniön pohjoisosassa sijaitsee 565 hehtaarin laajuinen keidassoihin lukeutuva Natura 2000 -alue Päretkivenneva-Teerineva-Pohjasneva, jolla on laajuutensa ja monimuotoisen luontonsa vuoksi suuri luonnonsuojelullinen merkitys. Se sijaitsee keidas- ja aapasuovyöhykkeiden vaihettumisalueella, mistä syystä sillä on myös aapasuon piirteitä. Eri suotyypeistä alueella tavataan lyhytkortista nevaa, kalvakkanevaa, saranevaa sekä pienialaisia rimpinevoja. Teerinevan metsäsaarekkeissa on yli satavuotiaita havumetsiä. Päretkivenneva-Teerineva-Pohjasneva on valtion omistama valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohde. Luonnonsuojelualuetta ympäröiviä soita on ojitettu voimakkaasti, mikä kuivattaa osaa alueesta. [9]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniö oli pitkään erämaata; sen ensimmäinen talo, Linna, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1557. Keskiajalla Kihniö oli osa Kyrön pitäjää. Kyrön jakautuessa 1640 Kihniö siirtyi Ikaalisten Kyröön tai Suur-Ikaalisten emäpitäjään yhdessä Parkanon, Ikaalisten, Kankaanpään, Karvian ja Honkajoen kuntien alueitten kanssa.

Ilmari Launiksen suunnittelema Kihniön kirkko valmistui vuonna 1916, ja kunta itsenäistyi syyskuun alussa 1918; ero Parkanosta toteutui vasta kaksi vuotta myöhemmin. selvennä

Kihniön Koskenkylässä sijaitsee Markkulan puusilta, joka kuuluu Tiehallinnon valitsemiin museosiltoihin. Markkulan puusilta on vuonna 1959 rakennettu 14 metriä pitkä puusilta, joka on rakennettu perinteistä palkki- ja riippuansastekniikkaa käyttäen. Aiemmin yleinen siltatyyppi on nykyään harvinainen. Markkulan puusilta lukeutuu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin.[10]

Kihniön vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela, ja se vahvistettiin vuonna 1960.[11]

Kihniössä toimi vuosina 2015–2016 vastaanottokeskus 200 pakolaiselle.[12][13][14]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä on yhtenä merkittävimmistä elinkeinoista turvetuotanto, jota harjoittaa lähinnä Neova.lähde? Turpeen kuljetusta varten on kunnan alueella ollut rautatie. Aitonevalla on turvemuseo ympäristöpolkuineen.[15]

Kihniössä on suunnitteilla kolme tuulivoimalahanketta Myyränkankaalla, Lylyharjussa ja Mäntyperässä. Toteutuessaan ne muodostaisivat suurimman Kihniöön toteutetun investoinnin.[16] Tuulivoimahankkeista suurin on Myyränkankaan tuulivoima-alue Virtain ja Kihniön rajalla, jonne suunnitellaan enimmillään 29 voimalan laajuista aluetta.[17] [18]

Vapaa-ajan asuntoja kunnassa on 777.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2023 tilanteen mukainen.

Kihniön väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
 3 037
1980
  
 2 921
1985
  
 2 876
1990
  
 2 761
1995
  
 2 626
2000
  
 2 433
2005
  
 2 353
2010
  
 2 226
2015
  
 2 038
2020
  
 1 822
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2022 lopussa Kihniössä oli 1 771 asukasta, joista 602 asui taajamassa, 1 138 haja-asutusalueilla ja 31:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kihniön taajama-aste on 34,6 prosenttia.[20] Kunnassa on vain yksi taajama, Kihniön kirkonkylä.[21]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kihniön helluntaiseurakunta.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kihniössä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[22]

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Kihniöllä toimii Kihniön helluntaiseurakunta.[23]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kihniön alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[24]

Suomen Vapaakirkon jäsenseurakunnista Kihniöllä toimii Kihniön Vapaaseurakunta.[25]

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kyliä ovat Niskos, Linnankylä, Nerkoo, Mäkikylä, Jokikylä, Ratikylä, Naarminkylä, Kirkonkylä, Kihniönkylä, Kankari ja Korhoskylä.

Koulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä toimii Kihniön yhtenäiskoulu, jossa on luokat 0–9.[26] Vanha Mäkikylän koulu paloi 29. tammikuuta 2014.[27] Kihniön yhtenäiskoulun vieressä sijaitseva Kirkonkylän koulu toimi vuoteen 2013 asti.

Kihniöläisiä merkkihenkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kunnanjohtaja on Petri Liukku, joka valittiin virkaan vuonna 2007.[29]

Kihniön kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista kahdeksan on perussuomalaisten hallussa kaudella 2021–2025.[6] Valtuuston puheenjohtajana toimii Juha-Matti Markkola.[30] Kihniötä on nimitetty 'Suomen perussuomalaisimmaksi paikkakunnaksi', koska Perussuomalaiset-puolue on saanut siellä vaaleissa prosentuaalisesti suurimman kannatuksen Suomessa.

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
Kesk. Kok. SDP SKL
KD 		SMP
PS 		SKDL
Vas. 		Muut
1976 9 4 3 3 1 1 79,3 %
1980 9 4 3 2 2 1 81,1 %
1984 8 4 3 2 4 -- 82,9 %
1988 10 4 3 -- 4 -- 80,4 %
1992 7 3 3 4 4 -- -- 79,8 %
1996 7 3 3 2 4 -- 2a 69,9 %
2000 9 3 3 3 3 67,5 %
2004 8 2 4 3 4 -- 67,0 %
2008 7 2 3 3 6 -- 70,0 %
2012 7 2 2 2 8 -- 69,9 %
2017 7 1 2 3 7 1b 67,9 %
2021 7 1 2 3 8 -- 64,5 %
a Kihniöläinen yhteislista
b Kyykystä ylös yhteislista
Lähteet: Tilastokeskus,[31] Oikeusministeriö[32]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saija Mäki-Nevala ohjasi synnyinkunnastaan vuonna 2014 valmistuneen dokumenttielokuvan Kihniö, jossa hän palaa tarkastelemaan tyhjenevän pikkukunnan elämää vuosien muuallaolon jälkeen.[33]

Vierailukohteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Kihniön murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen pohjoisryhmään, joka on lähellä eteläpohjalaisia murteita.[34]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kipakka on tunnettua kihniöläistä pontikkaa. Kihniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lampaanpaisti ja imelletty perunalaatikko.[35]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomenmaa 3 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1970, Porvoo (ss. 285–290)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Kihniö Oikeusministeriö. Viitattu 27.10.2021.
  7. ↑ Pirkanmaan uhanalaiset lajit ja luontotyypit, s. 12. Suomen ympäristökeskus, 2021.
  8. ↑ Käskyvuoren näkötorni www.kihnio.fi. Viitattu 28.8.2023.
  9. ↑ Tiivistelmä Natura 2000 -alueen suojeluperusteista. Valtioneuvoston päätös 2018 tietojen tarkistamisesta ja verkoston täydentämisestä
  10. ↑ RKY – Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 28.8.2023.
  11. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 161. Otava 1979, Helsinki.
  12. ↑ Perussuomalaisten esitys Kihniössä: Tulossa 150–200 paikan vastaanottokeskus? Aamulehti. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Yllätysilmoitus Kihniöön: Vastaanottokeskus avataan jo viikon päästä Yle Uutiset. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015.
  14. ↑ Aapo Riihimäki: Migri lakkauttaa useita vastaanottokeskuksia Pirkanmaalla – maassa vähenee yli 2 000 majoituspaikkaa Aamulehti. 28.9.2016. Viitattu 20.2.2024.
  15. ↑ Aitonevan turvemuseo Pirkanmaan museokompassi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 23.8.2015.
  16. ↑ Kuntakierros | Jopa miljoonatulot vuodessa: tuulivoima houkuttelee nyt Parkanoa ja Kihniötä – Tätä mieltä asukkaat ovat: ”Kaikki raha on hyväksi” Aamulehti. 8.2.2022. Viitattu 20.2.2024.
  17. ↑ Timo Ylihärsilä: Katso kartat: Näihin paikkoihin Pirkanmaalla suunnitellaan uusia tuulivoimaloita – yksi hanke arvomaisemassa herättänyt erityisen paljon vastustusta Aamulehti. 3.6.2023. Viitattu 20.2.2024.
  18. ↑ Myyränkankaan tuulivoimahanke www.kihnio.fi. Viitattu 20.2.2024.
  19. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2023 Tilastokeskus. Viitattu 20.7.2024.
  20. ↑ Taajama-aste alueittain, 2022 Tilastokeskus. Viitattu 20.7.2024.
  21. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain, 2022 Tilastokeskus. Viitattu 20.7.2024.
  22. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  23. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  24. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Kihniön Vapaaseurakunta
  26. ↑ Perusopetus, Kihniö.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ Vanha koulu palaa Kihniössä. Ylen uutiset 29.1.2014
  28. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  29. ↑ Kati Kalliosaari: He johtavat Pirkanmaan kuntia: Tutustuimme 22 kuntapomoon pintaa syvemmältä – tällaiset ovat palkat, motot, harrastukset ja oho-paljastukset Aamulehti. 22.9.2019. Viitattu 29.8.2023.
  30. ↑ Kunnanvaltuusto Kihniön kunta. Viitattu 27.10.2021.
  31. ↑ Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021); Kuntavaalit, äänestystiedot, 1976-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021)
  32. ↑ Kunnallisvaalit 1996[vanhentunut linkki] (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012[vanhentunut linkki] (Oikeusministeriö 2012); Kuntavaalit 2017 (Oikeusministeriö 2017); Kuntavaalit 2021 (Oikeusministeriö 22.6.2021).
  33. ↑ http://docpoint.info/tapahtumat/elokuvat/kihnio/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 237. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  35. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 37. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kihniö&oldid=22839925”