Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Töölössä.
Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Töölössä.
Perustettu 1882
Tyyppi Julkinen
Dekaani Em­i­lie Gard­berg (18.1.2021 lähtien)
Opiskelijoita 1 400
Sijainti Helsinki, Suomi (60°10′18″N, 024°55′56″E)
Osoite Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16
R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9
N-talo: Nervanderinkatu 13
Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C
Sivusto www.uniarts.fi

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA[1]) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotason oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.[2]

Sibelius-Akatemiassa voi opiskella yhdeksässä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 500.[2] Vuoden 2020 keväällä valittiin 175 opiskelijaa.[3] Yliopisto toimii Helsingissä, Kuopiossa ja Seinäjoella. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Mannerheimintiellä, R-talo Pohjoisella Rauta­tie­kadulla (eduskunnan käytössä vuosina 2015–2017) ja N-talo Nervanderinkadulla[4]. Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä olivat myös T-talo Töölössä ja P-talo Pitäjän­mäellä.

Sibelius-Akatemiaa on johtanut tammikuusta 2021 lähtien dekaani Emilie Gardberg.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-Akatemia perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Martin Wegelius, joka toimi tehtävässä vuoteen 1906 kuolemaansa saakka.[5] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[6] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939. Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa musiikinteoriaa ja sävellystä.[5]

Sibelius-Akatemian tunnus ennen Taideyliopiston perustamista.

Vuonna 1980 Sibelius-Akatemiasta tuli valtion laitos. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö.[5] Seinäjoen koulutusyksikkö perustettiin vuonna 1991.[7] Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[5] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.

Oppilaitoksen johtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.

Osastot ja oppiaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[2][8]

Osasto Oppiaineet
Klassisen musiikin osasto klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[9]
sävellys ja musiikinteoria
musiikin johtaminen
kirkkomusiikki
jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa)
Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto musiikkiteknologia
jazzmusiikki
kansanmusiikki
musiikkikasvatus

kulttuurinen musiikintutkimus
taidehallinto (vain maisterikoulutus)
Nordic Master in Global Music (vain maisterikoulutus)
jatkokoulutus (MuTri-tohtorikoulussa)

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-Akatemia julkaisee kahta vertaisarvioitua tieteellistä aikakauslehteä, jotka ovat klassiseen musiikkiin keskittyvä Trio ja musiikin pedagogiikkaan keskittyvä Musiikkikasvatus. Lisäksi Sibelius-Akatemian julkaisusarjoissa on julkaistu tieteellisiä teoksia, tietokirjoja ja äänitteitä.[10]

Konserttitalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-Akatemian konserttitalo, Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo, on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[11] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.

Suomen eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa vuosina 2015–2017 Eduskuntatalon peruskorjauksen ajan.[12]

Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n aiemmin omistama rakennus myytiin keväällä 2018 yksityiselle ruotsalaiselle kiinteistösijoittajalle Hemsölle, joka on erikoistunut yhteiskuntakiinteistöihin ja omistaa Suomessa useita oppilaitoskiinteistöjä. Rakennuksen peruskorjaus alkoi omistajanvaihdoksen jälkeen ja valmistui syksyllä 2019.[13][14]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.2.2020.
  2. ↑ a b c Sibelius-Akatemia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
  3. ↑ Sibelius-Akatemian opiskelijavalinnan tulokset: kevät 2020 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Töölön kampus Taideyliopisto. 23.1.2020. Viitattu 1.12.2020.
  5. ↑ a b c d Sibelius-Akatemian historia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
  6. ↑ Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
  7. ↑ Sibelius-Akatemia, history Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 21.12.2011. Viitattu 31.8.2011.
  8. ↑ Tutustu koulutustarjontaan Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 116.8.2013. Viitattu 23.6.2020.
  9. ↑ sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
  10. ↑ Sibelius-Akatemian julkaisut Taideyliopisto. 17.3.2020. Viitattu 12.3.2024.
  11. ↑ R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
  12. ↑ Tausta: Eduskunnan kuudes kokoontumispaikka Helsingin Sanomat. 12.1.2015. Viitattu 9.9.2017.
  13. ↑ Ruotsalainen Hemsö ostaa kolme Taideyliopiston käytössä olevaa kiinteistöä. Taideyliopisto, 2.3.2018.
  14. ↑ Sibelius-Akatemian entinen päärakennus korjataan akustiikan ehdoilla. Rakennuslehti, 3.5.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dahlström, Fabian: Sibelius-Akatemia 1882–1982. Sibelius-Akatemia, 1982. ISBN 951-859-162-8
  • Pajamo, Reijo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi. Sibelius-Akatemia, 2007. ISBN 952-5531-29-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taideyliopiston_Sibelius-Akatemia&oldid=22624501”