Ukrainalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainalaiset
українці
ukrajintsi
Kastejuhla länsiukrainalaisessa kirkossa vuonna 2021
Kastejuhla länsiukrainalaisessa kirkossa vuonna 2021
Väkiluku 45–50 miljoonaa
(NL v. 1989)
Asuinalueet Ukraina ja sen naapurimaat, Keski-Euroopan itäosa, Pohjois-Amerikka
Kielet ukraina
Uskonnot ortodoksisuus (enemmistö), katolisuus (vähemmistö), uskonnottomuus

Ukrainalaiset (ukr. українці, ukrajintsi) ovat itäslaavilaista ukrainan kieltä puhuva etninen ryhmä ja kansakunta. Kapean määritelmän mukaan ukrainalaiset ovat ukrainan äidinkielisiä puhujia, kun taas laajemman määritelmän rajoissa ukrainalaisina voidaan pitää kaikkia ukrainalaisiksi identifioituvia kieleen katsomatta.[1] Ukrainalaisten historiallinen asuma-alue Itä-Euroopassa kuuluu nykyisin suurimmilta osin Ukrainan valtiolle, jossa he muodostavat selkeän enemmistön koko maan väestöstä. Lisäksi ukrainalaisia ja ukrainalaistaustaisia asuu merkittäviä määriä Venäjällä sekä diasporassa Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.[2]

Nykyään neljäosa ukrainalaisista asuu Ukrainan ulkopuolella, ja heistä noin 5 miljoonaa asuu entisen Neuvostoliiton alueilla ja 2,5 miljoonaa Amerikoissa.[3]

Ukrainan kielen juuret ovat 900–1200-luvuilla Kiovan Rusin valtakunnassa puhutuissa itäslaavilaisissa kielimuodoissa, joista ovat kehittyneet myös venäjä ja valkovenäjä. Ukrainalaismurteet alkoivat hiljalleen eriytyä muista itäslaavilaisista kielistä valtakunnan hajottua, mutta puhujien poliittisen hajanaisuuden vuoksi se on tullut kirjallisuuden kieleksi ensi kerran vasta 1700-luvun lopulla. Ukrainankielisten yhteiseksi koettu kansallinen identiteetti on kehittynyt 1800-luvun puolivälistä eteenpäin ensin älymystön parissa, myöhemmin myös muissa yhteiskuntaluokissa.

  • Ukrainalaisten osuus väestöstä Ukrainan alueilla vuonna 2001.
    Ukrainalaisten osuus väestöstä Ukrainan alueilla vuonna 2001.
  • Ukrainalaisten osuus väestöstä Ukrainan piireissä vuonna 2001.
    Ukrainalaisten osuus väestöstä Ukrainan piireissä vuonna 2001.

Nimitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään käytetty ukrainankielinen nimitys ukrajintsi juontuu nimestä Ukraina, joka puolestaan mainitaan ensimmäisen kerran Kiovan kronikassa vuoden 1187 kohdalla. Nimen erilaisia johdoksia käytettiin vain satunnaisesti ennen kuin Venäjän hallitsemien alueiden ukrainankieliset aktivistit ottivat sen omakseen 1800-luvulla. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa ”ukrainalaiset” tarkoittivat keisarikunnan virkakielessä ainoastaan Sloboda-Ukrainan kuvernementin asukkaita.[1]

1800-luvun puolankielisessä kontekstissa ukrainalaisiksi kutsuttiin vastaavasti Kiovan kuvernementin väestöä. Habsburgien hallitsemassa Länsi-Ukrainassa ukrainankieliset puolestaan nimittivät itseään ensisijaisesti ”ruteeneiksi” (ks. alla), mutta puhuivat Venäjän vallassa olevien alueiden ukrainankielisistä ukrainalaisina. Ensimmäiseen maailmansotaan asti Itävalta-Unkarille kuuluneissa Galitsiassa ja Bukovinassa nimi ”ukrainalaiset” ei yleistynyt ennen 1900-luvun ensimmäistä neljännestä; Taka-Karpatiassa tämä tapahtui 1930-luvulla ja Tšekkoslovakian Prešovin alueella vasta 1940-luvun lopulla.[1]

Ruteenit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan latinasta periytyvä ruteenit (lat. rutheni tai ruteni) on vanha länsimainen eksonyymi ukrainalaisille, vaikka nykyisin ruteeneilla tarkoitetaan suomen kielessä lähinnä ukrainan lähisukukieltä ruteenia puhuvaa ihmisryhmää.[4][5] Nimityksellä on alun perin viitattu antiikin aikana muinaisessa Galliassa asuneeseen kelttiläiseen heimoon, joka on antanut nimensä nykyiselle Rodezin kaupungille. Keskiaikaisen tavan mukaan uusille kansoille saatettiin antaa antiikin hävinneiden kansojen nimiä, ja luultavasti nimen läheisyys muinaisukrainan rusynin kanssa myötävaikutti siihen, että katolisessa Euroopassa Kiovan Rusin asukkaita alettiin kutsua ruteeneiksi. Tässä merkityksessä latinankielinen sana ruteni esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1089. Ruteeneilla tarkoitettiin ensin yleisesti kaikkia itäslaaveja, mutta 1500-luvulta alkaen se alkoi rajautua selvemmin tarkoittamaan nimenomaan Puola-Liettuan valkovenäläisiä ja ukrainalaisia, kun Moskovan venäläiset muskoviitit (lat. Moscovitae) alettiin nähdä näistä erillisenä ryhmänä.[5]

Ranskakielinen kartta vuodelta 1868 kuvaa Itä-Euroopan kielellistä, poliittista ja etnistä alueellisuutta. Ukrainan ja Valko-Venäjän kohdalla tavataan kartan mukaan ”ruteenisia kieliä ja kansoja”, kun taas Venäjällä ”muskoviitteja”.

Puolan jakojen (1772–1795) seurauksena ”ruteenien” merkitys kapeni entisestään. Termillä alettiin viitata lähinnä Habsburgien monarkian hallitsemilla alueilla – Galitsiassa, Bukovinassa ja Taka-Karpatiassa – asuviin ukrainalaisiin.[5] Nimi on ollut käytössä myös alueiden paikallisten ukrainalaisten endonyyminä.[1] Halytšin kreikkalaiskatolisen metropoliitan pyynnöstä Itävallan keisarikunnan ukrainialaisia alettiin kutsua viranomaistasolla ”ruteeneiksi” vuonna 1843. 1870-luvulla Venäjän hallitsemasta Ukrainasta kotoisin oleva ajattelija Myh’ailo Drahomanov ja galitsianukrainalainen Ivan Franko alkoivat kuitenkin käyttää ukrainalaistettua sanaa rutentsi (lähteenä saks. Ruthenen) halventavassa merkityksessä viitaten sillä Habsburg-mieliseen Galitsian älymystöön. Nykyistä ukrajintsi-sanaa alettiin suosia galitsianukrainalaisten parissa 1900-luvun vaihteessa.[5]

Nykyisen ruteenivähemmistön asuma-alueet Karpaattien ympäristössä.

Habsburgien monarkian viimeisinä vuosikymmeninä Itävallan kruunun ukrainalaisalueilta kohdistui merkittävää maahanmuuttoa Amerikan maihin. Siellä ukrainalaiset käyttivät itsestään pääasiassa sanaa ”ruteenit”. Myös kyseisten maiden syntyperäinen väestö käytti ukrainalaisista samaa termiä. Sotienvälisenä aikana ruteenin merkitys rajautui yhä pienemmäksi, kun sillä alettiin tarkoittaa lähinnä Karpaatti-Ukrainan asukkaita sekä alueelta Yhdysvaltoihin tulleita maahanmuuttajia, jotka pitkälti puhuivat erillistä, muusta ukrainasta poikkeavaa kielimuotoa. Toisen maailmansodan jälkeen ”ruteeneiksi” itseään ovat kutsuneet lähes yksinomaan Taka-Karpatian maahanmuuttajien jälkeläiset Pohjois-Amerikassa, ja 1970-luvulla hekin alkoivat suosia nimeä rusynit.[5]

Slovakia tunnusti vuonna 1991 ruteenit kansalliseksi vähemmistöksi.[5] Sittemmin myös Puola, Unkari, Romania, Serbia, Kroatia ja Tšekki ovat tehneet vastaavan valtiotason tunnustuksen. Ukrainassa on ollut perinteisesti haluttomuutta nähdä ruteenit ukrainalaisista erillisenä kansanryhmänä, mutta maaliskuussa 2007 Taka-Karpatian aluehallinto tunnusti rusynit erillisenä kansallisuutena, ja elokuussa 2012 Ukrainan valtionhallinto hyväksyi lain, jossa ruteenin kieli tunnustettiin yhdeksi maan alueellisista kielistä.[6]

Katolisen kirkon kielenkäytössä sanaa ”ruteeni” käytettiin laajassa merkityksessä kaikista itäisten riituksien piiriin kuuluvista katolisista itäslaaveista aina 1960-luvun alkuun asti.[5] Tämän jälkeen termi on yhdistynyt yksinomaan Rutenian kreikkalaiskatolisen kirkkoon, jonka juuret ovat Karpaatti-Ukrainan ympäristön ruteeninkielisillä alueilla. Kirkolla on nykyisin jäseniä ennen kaikkea Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa, Tšekin tasavallassa sekä Ukrainan länsiosissa.[7]

Vähävenäläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ukrainalaisista on vanhastaan käytetty nimitystä vähävenäläiset.[8] Nimitys viittaa Vähä-Venäjään (ven. Малороссия, Malorossija), joka oli Venäjän keisarikunnan hallinnon virallinen nimi Ukrainalle vuoteen 1917 asti. Ukrainalaisten parissa sanaa ”vähävenäläinen” on käytetty 1900-luvulla halventavassa sävyssä ihmisistä, joiden ei nähty tiedostavan omaa kansallista identiteettiään riittävän hyvin.[1]

Genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainalaisten yleisin isälinjan haploryhmä on R1a, joka on tyypillinen baltoslaavilaisia kieliä puhuville kansoille Itä- ja Keski-Euroopassa.[9][10][11] Siihen kuuluu 43,3[11]–54[9] prosenttia ukrainalaismiehistä. Heidän toiseksi yleisin haploryhmänsä on noin 18[9]–27[11] prosentin tiheydellä tavattava I (etupäässä alaryhmä I2a1[11]). Muita Y-haploryhmiä esiintyy alle kymmenen prosentin taajuudella. Niihin kuuluu noin viidellä tai kuudella prosentilla oleva haploryhmä N (lähinnä alaryhmä N-M178),[11][9] joka todennäköisesti periytyy ukrainalaisiin sulautuneilta suomalais-ugrilaisilta heimoilta[10].

Autosomaalisesti ukrainalaiset ovat lähellä länsi- ja itäslaaveja, etenkin puolalaisia ja valkovenäläisiä.[11]

Ukrainalaisia järjestöjä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ukrainalaiset ovat Suomessa asuvia ukrainalaisia tai heidän jälkeläisiään. Vuonna 2015 Suomessa asui 3 000–4 000 ukrainalaista. Vuonna 2022 määrä oli noin 37 000.[12]

Suomen ukrainalaiset ry on Suomessa asuvia ukrainalaisia yhdistävä yhdistys.[13] Lisäksi Helsingissä toimii Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry[14] ja Tampereella Ukrainan kansainvälinen kulttuurikeskus.lähde?

Ukrainalaisten yhdistys Suomessa on vuonna 1997 perustettu järjestö, jonka tavoite on edustaa Suomessa asuvia ukrainalaisia. Yhdistyksen puheenjohtaja on Vassili Gotsoul.[15] Järjestö aloitti vuonna 2022 lahjoitusten vastaanoton Ukrainan tukemiseen Ukrainan sodassa.[16] Järjestön kotipaikka on Helsingissä.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Ukrainians Encyclopedia of Ukraine. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 22.2.2024.
  2. ↑ Paananen, Arja: Venäjällä nousi kohu Euroviisujen tuomariäänistä: Miksi Suomi ja 20 muuta maata antoivat Venäjälle 0 tuomaripistettä? iltasanomat.fi. 15.5.2016. Sanoma. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 7.6.2016.
  3. ↑ Ukrainians encyclopediaofukraine.com: Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 4.9.2017. (englanniksi)
  4. ↑ ruteeni Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.2.2024.
  5. ↑ a b c d e f g Himka, John-Paul: Ruthenians Encyclopedia of Ukraine. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Rusyn Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Ruthenian Catholic Church Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Ukraina Tietosanakirja. Osa 10, palsta 150. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
  9. ↑ a b c d Rootsi, Siiri (2004): Human Y-Chromosomal Variation in European Populations, s. 29. Väitöskirja, Tarton yliopisto. PDF-tiedosto.
  10. ↑ a b Kharkov, V. N. et al: Gene Pool Structure of Eastern Ukrainians as Inferred from the Y-Chromosome Haplogroups. Russian Journal of Genetics, 1.3.2004, 40. vsk, nro 3, s. 326–331. doi:10.1023/B:RUGE.0000021635.80528.2f ISSN 1608-3369 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  11. ↑ a b c d e f Kushniarevich, Alena et al: Genetic Heritage of the Balto-Slavic Speaking Populations: A Synthesis of Autosomal, Mitochondrial and Y-Chromosomal Data. PLoS ONE, 2.9.2015, 10. vsk, nro 9, s. e0135820. PubMed:26332464 doi:10.1371/journal.pone.0135820 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Ukrainalaisia työskentelee läpi talven Suomessa, joulu vietetään yhdessä Yle Uutiset. 19.12.2022. Viitattu 22.2.2023.
  13. ↑ http://www.ukrfin.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry Kauppalehti. Viitattu 22.2.2023.
  15. ↑ Suomen ukrainalaisten yhdistyksen puheenjohtaja: "Venäjän taholta voi odottaa uusia Mainilan laukauksia" Yle Uutiset. 5.2.2022. Viitattu 22.2.2023.
  16. ↑ Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry on avannut jälleen keskusvaraston ovet ja otamme vastaan avustuksia! Ukrainalaisten yhdistys Suomessa Ry vuodelta 1997. Viitattu 22.2.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ukrainians (Albertan ja Toronton yliopistojen Ukraina-tietosanakirjan artikkeli) Encyclopedia of Ukraine. 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS, University of Alberta/University of Toronto), encyclopediaofukraine.com. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ukrainalaiset&oldid=22518199”