Michael Schumacher

Michael Schumacher
Michael Schumacher Kanadan GP:ssä 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt	3. tammikuuta 1969 Hürth, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa
Kansalaisuus	Saksa
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1991–2006, 2010–2012
Talli(t)	Jordan (1991) Benetton (1991–1995) Ferrari (1996–2006) Mercedes (2010–2012)
Kilpailuja	308 (307 starttia)
Maailman­mestaruuksia	7 (1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004)
Voittoja	91
Palkintosijoja	155
Paalupaikkoja	68
Nopeimpia kierroksia	77
MM-pisteitä	1 566
Ensimmäinen kilpailu	Belgian GP 1991
Ensimmäinen voitto	Belgian GP 1992
Viimeinen voitto	Kiinan GP 2006
Viimeinen kilpailu	Brasilian GP 2012
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
michael-schumacher.de
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Michael Schumacher (s. 3. tammikuuta 1969 Hürth, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen Formula 1 -kuljettaja. Schumacher on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä Formula 1 -kuljettajista. Hän voitti urallaan seitsemän maailmanmestaruutta, joista viisi tuli peräkkäin. Schumacher oli ensimmäinen saksalaisella lisenssillä F1-maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja.

F1-kuljettajat arvostivat vuonna 2009 Autosportin kyselyssä Schumacherin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi kuljettajaksi heti Ayrton Sennan jälkeen. Schumacherista käytetään laajalti lempinimeä ”Schumi”. Myös hänen nuorempi veljensä Ralf Schumacher kilpaili Formula 1 -luokassa vuosina 1997–2007.

Schumacher loukkaantui vakavasti lasketteluonnettomuudessa Méribelissä Ranskan alpeilla 29. joulukuuta 2013 ja vajosi koomaan. Kesäkuussa 2014 hänen perheensä ilmoitti, ettei hän enää ole koomassa. Häntä hoidetaan hänen kotiinsa rakennetussa sairaalassa Sveitsin Glandissa, missä häntä näkee vain kourallinen ihmisiä.

Ura Formula 1 -sarjassa

Michael Schumacher varikolla vuonna 2002.

Schumacher aloitti kartingin jo neljävuotiaana ja voitti vuosina 1984–1987 useita mestaruuksia kartingradoilla, siirtyen sen jälkeen tosin kartingharrastuksestaan milloinkaan täysin luopumatta avorenkaisiin autoihin ensin saksalaiseen Formel König -sarjaan jota hallitsi sitäkin ylivoimaisesti voittaen yhdeksän kymmenestä kilpailustaan ja edelleen Formula Fordin kautta Formula 3 -luokkaan. Junioriuran kohokohdaksi nousi vuoden 1990 Saksan Formula 3 -sarjan mestaruuden lisäksi luokan maineikas kansainvälinen kilpailu Macaon Grand Prix jonka voitosta Schumacher kamppaili raivoisasti Mika Häkkisen kanssa viimeiselle kierrokselle asti – kamppailu päättyi yhteentörmäykseen mutta Schumacher kykeni vaurioituneellakin autollaan vielä ylittämään maalilinjan ja voitti kilpailun. Schumacher osallistui C-ryhmän autolla World Sportscar Championship -sarjan kilpailuun Dijonissa vuonna 1990. Schumacher osallistui samana vuonna Mercedeksen kuljettajana myös joihinkin DTM-vakioautosarjan osakilpailuihin sekä Le Mansin 24 tunnin ajoon. Seuraavana vuonna alkanut Schumacherin Formula 1 -ura kesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1991 vuoteen 2006. Vuoden 2009 joulukuussa Mercedes GP julkisti kuitenkin vielä kolmevuotisen kuljettajasopimuksen jo 41-vuotiaan Schumacherin kanssa, ja hän päätti uransa viimein lopullisesti vuonna 2012.

Benetton: 1991–1995

Kaudella 1991 Schumacher osallistui ensimmäistä kertaa F1-kisaan Belgian GP:ssä Jordanin autolla tuuraten Bertrand Gachota, joka oli pidätetty Lontoossa suihkutettuaan kyynelkaasua taksikuskin päälle. Hän oli 22-vuotias. Koska Schumacher ei ollut koskaan aiemmin ajanut radalla, hän tutustui siihen pyöräilemällä koko radan läpi. Aika-ajoissa hän teki yllätyksen sijoituttuaan seitsemänneksi, mutta kytkinvika johti keskeytykseen jo kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Aika-ajosuoritus kiinnitti kuitenkin muiden tallien huomion, ja Benetton-talli kiinnitti Schumacherin loppukaudeksi riveihinsä. Schumacher saalisti loppukaudesta yhteensä neljä MM-pistettä.

Kaudella 1992 Schumacher jatkoi Benettonilla, jolla hän jatkoi hyviä suorituksia sijoittumalla MM-sarjan kolmanneksi. Schumacher ajoi jokaisessa maaliin ajamassaan kilpailussa pisteille (kuuden parhaan joukkoon) lukuun ottamatta Portugalin GP:tä. Schumacher voitti ensimmäisen kilpailunsa Belgian GP:ssä ja sijoittui kaikissa aika-ajoissa tallikaveriaan Martin Brundlea paremmin. Seuraavan kauden 1993 tallikaveri Riccardo Patrese sai saman kohtelun aika-ajoissa, ja Schumacher sijoittui MM-pisteissä neljänneksi voittaen Portugalin GP:n loppukaudesta.

Schumacherin kauden 1994 Benetton

Schumacher aloitti kauden 1994 vakuuttavasti voittamalla seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta kuusi ja sijoittumalla kerran toiseksi. Kauden keskivaiheilla hänelle kuitenkin tuli ongelmia, kun hänet hylättiin Britannian GP:ssä ja Belgian GP:ssä. Schumacher sai kahden kilpailun kilpailukiellon, koska hän oli ensiksi mainitussa jatkanut radalla mustista lipuista huolimatta. Schumacherin vastoinkäymisten vuoksi Ayrton Sennan kuoleman jälkeen Williams-tallin ykköskuljettajaksi noussut Damon Hill pääsi mukaan mestaruustaistoon. Kauden päättäneen ja mestaruuden ratkaisseen Australian GP:n loppuratkaisu oli vähintäänkin kyseenalainen. Kilpailun lopussa toisena ollut Hill tavoitti johdossa ollutta Schumacheria, Schumacher ajoi ulos ja rikkoi autonsa ajokelvottomaan kuntoon. Hill tuli takaa ja yritti ohittaa Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher kiilasi Hillin kylkeen. FIA:n mukaan kyseessä oli normaali kilpailutilanne, eikä tästä siten langetettu rangaistuksia. Kolaroinnin aiheuttamien vaurioiden johdosta Hill joutui keskeyttämään kisan. Seuraavalla kaudella 1995 Schumacher voitti yhdeksän kauden 17:stä kilpailusta ja voitti toisen mestaruutensa 33 pisteen erolla jälleen toiseksi sijoittuneeseen Hilliin. Edellisen kauden tapaan Schumacher oli Benettonin ykköskuljettaja. Ferrari-talli kuitenkin etsi kuljettajaa nostamaan takavuosina menestyneen italialaistallin suosta, ja kaudella 1996 Schumacher aloitti ensimmäisen kautensa Ferrarin riveissä.

Schumacher Yhdysvaltain Grand Prix'ssa kaudella 2004.

Ferrari: 1996–2006

Kaudella 1996 Schumacher ei pystynyt vastaamaan nopeamman Williams-tallin kuljettajakaksikolle, mutta sijoittui kuitenkin MM-sarjan kolmanneksi voittamalla kauden aikana kolme osakilpailua.

Kaudella 1997 Schumacher kävi ensimmäisen kamppailunsa mestaruudesta Ferrarin ratissa yhdessä Williams-tallin Jacques Villeneuven kanssa. Hän voitti kauden aikana viisi kilpailua ja johti pisteellä ennen viimeistä osakilpailua Jerezissä. Loppuratkaisu oli samantyylinen kuin kolme vuotta aiemmin Adelaidessa kolarointi Hillin kanssa: Villeneuve ohitti Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher tahallaan kiilasi Villeneuven kylkeen. Tällä kertaa kuitenkin Schumacher oli ainut, joka tilanteen vuoksi joutui keskeyttämään ja Villeneuve voitti mestaruuden. Tällä kertaa Schumacher ei myöskään jäänyt rangaistuksetta, vaan Kansainvälinen Autourheiluliitto FIA mitätöi Schumacherin MM-kakkostilan, mutta muita sanktioita hän ei saanut.

Kaudella 1998 Schumacher kävi tasaväkistä kamppailua mestaruudesta McLarenin Mika Häkkisen kanssa ja voitti kauden aikana kuusi kilpailua, mutta kauden viimeisessä kilpailussa Schumacherin auto sammui lähtöruudukkoon ja hän joutui lähtemään viimeiseltä tilalta. Lopulta rengasrikko päätti Schumacherin menon kolmannelta paikalta, jolloin Häkkinen kurvaili mestaruuteen.

Kaudella 1999 Schumacher oli jälleen mestaruustaistossa mukana, kunnes kauden puolivälissä Britannian GP:ssä Schumacher ajoi ulos ja katkaisi jalkansa. Vasta uransa jälkeen hän paljasti lyöneensä päänsä niin rajusti, että kypärään tuli halkeama. Schumacher arveli myös kokeneensa sydänpysähdyksen ja pelkäsi jo kuolevansa. Schumacherin loppukausi jäi väliin kahta viimeistä osakilpailua lukuun ottamatta, joiden aika-ajoissa hän sijoittui paalulle ja auttoi kahdella kakkossijallaan Ferraria tallimestaruuteen.

Kaudella 2000 Schumacher voitti ensimmäisen mestaruutensa Ferrarin riveissä ja saavutti kauden aikana yhdeksän voittoa. Mestaruuskamppailu Mika Häkkisen kanssa ratkesi vahvaan loppukauteen: Schumacher voitti kauden viimeiset neljä kilpailua ja hän varmisti mestaruutensa jo ennen kauden päättävää Malesian osakilpailua Japanin GP:ssä. Kauden ratkaisukohtana monet pitävät Indianapolisin GP:tä, jossa Häkkisen moottori hajosi kesken lupaavasti alkaneen kilpailun ja Schumacher pääsi kahdeen pisteen tappioasemasta kahdeksan pisteen johtoon.

Kaudella 2001 Schumacher oli ylivoimainen Ferrari F2001 -autollaan, kun hän voitti mestaruuden jo kauden viidenneksi viimeisessä kilpailussa Unkarin GP:ssä.

Kaudella 2002 mestaruus ratkesi ennätyksellisen aikaisin, jo kauden seitsemänneksi viimeisessä kilpailussa Ranskan GP:ssä, ja Schumacher voitti peräti 11 kauden 17 kilpailusta. Itävallan GP:ssä kuitenkin näyteltiin lajin urheiluhengen kannalta ikävä episodi. Kisaa viime metreille johtanut Ferrarin toinen kuljettaja Rubens Barrichello joutui päästämään Schumacherin ohitseen tallimääräyksellä. Kansainvälinen kattojärjestö FIA tuomitsi Ferrari-tallille tapauksesta miljoonan dollarin sakot. Viides mestaruus tiesi samalla sitä, että hän siirtyi Juan Manuel Fangion rinnalle eniten mestaruuksia voittaneena kuljettajana. Schumacher kilpaili kauden loppuun asti ilman yhtään keskeyttämisiä. Näin viimeksi kävi 40 vuotta aikaisemmin kaudella 1962 kun britti Graham Hill sai ensimmäisen mestaruutensa. Schumacherilla oli se ero, että hän sijoittui kaudella joka kilpailussa palkintopallille, kun taas Hill ei sijoittunut jossain kilpailuissa edes pisteille.

Kaudella 2003 Schumacher joutui käymään jälleen kovan mestaruustaiston, tällä kertaa yhdessä McLarenin Kimi Räikkösen ja Williamsin Juan Pablo Montoyan kanssa. Schumacher voitti kaudella kuusi osakilpailua Ferrari F2003-GA -autolla, ja vaikka mestaruustaisto oli vielä viimeisessä kilpailussa avoin, olivat kilpakumppani Räikkösen mahdollisuudet mestaruuteen lähinnä teoreettiset: Schumacherin ei tarvinnut muuta kuin sijoittua pisteille voittaakseen mestaruuden. Sen hän myös teki sijoittumalla kahdeksanneksi, ja hän voitti kuudennen mestaruutensa kahden pisteen erolla Räikköseen. Kaudella Ferrarin epäiltiin kärsineen Bridgestone-renkaiden huonommasta nopeudesta kuumilla radoilla, sillä Ferrari näytti ylivoimaiselta kauden alussa, mutta kauden keskivaiheilla ylivoima oli jo tyystin kadonnut. Toisaalta mestaruustaiston ratkaisseessa kauden toiseksi viimeisessä Yhdysvaltain GP:ssä Schumacherin nähtiin kuitenkin voittaneen juuri Bridgestone-renkaiden avulla: kilpailun aikana tuli rankkasade ja Bridgestonen tuolloin ylivoimaisina pidetyillä sadekelirenkailla Schumacher ajoi muita selvästi nopeammin ja nousi monta sijoitusta ylöspäin (Schumacher ensin putosi monta sijaa, koska Bridgestonen kuivan kelin renkaat ovat Michelinin renkaita huonommat sateella, mutta saatuaan sadekelirenkaat alle tilanne muuttui dramaattisesti). Lisäksi kaudella muuttui pistejärjestelmä, joka auttoi vastustajia saavuttamaan Schumacherin etumatkan. Vanhalla järjestelmällä hän olisi ollut selkeä mestari suuremmalla piste-erolla.

Seuraava kausi 2004 oli Schumacherin mestaruuskausista hulppein: hän voitti 13 kauden 18 osakilpailusta ja peräti 12 kauden 13 ensimmäisestä osakilpailusta, eikä Schumacherin johtoasema kuljettajien MM-sarjassa ollut missään vaiheessa uhattuna, vaikka tallikaveri Rubens Barrichellolla oli vielä teoreettiset mahdollisuudet kauden viidenneksi viimeisessä Belgian GP:ssä.

Kausi 2005 oli Schumacherille huomattavasti vaikeampi, eikä hän voittanut kuin fiaskoksi muotoutuneen Yhdysvaltojen GP:n. MM-pisteissä hän oli kolmantena, keräten 62 pistettä ja jääden mestaruuden voittaneesta Renault'n Fernando Alonsosta 71 pistettä. Schumacher oli todella pitkään uuden vuosituhannen ainoa mestari, mutta nyt tittelin haltija vaihtui ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Kaudelle 2006 Schumacher lähti n:o 5 autossaan. Kyseisellä kaudella hän voitti San Marinossa, Euroopan GP:n, Yhdysvalloissa, Ranskassa (hän otti siellä ennätyksellisen kahdeksannen voiton samalla radalla), Saksassa, Italiassa, jossa hän samalla ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jälkeen sekä Kiinassa. Kiinan voiton jälkeen Schumacher nousi MM-sarjan johtoon, vaikka hänellä oli yhtä paljon pisteitä kuin MM-sarjaa kauden ensimmäisestä kilpailusta alkaen johtaneella Fernando Alonsolla, koska hänellä oli seitsemän voittoa Alonson kuutta vastaan. Japanin Grand Prix 2006 muutti taiston aivan toisenlaiseksi. Schumacher johti kisaa selkeästi, ennen Renault'n Fernando Alonsoa, mutta vähän ennen maalia pamahti Ferrarin moottori ja Schumacher joutui keskeyttämään. Monet ihmettelivät tapausta, sillä Schumacherin auton moottori oli virallisesti hajonnut viimeksi noin 6 vuotta sitten. Taistelu MM-tittelistä muuttui radikaalisti, sillä Alonso ajoi kisan voittoon ja nappasti 10 lisäpistettä. Ero oli Schumacheriin jo 10 pistettä, joka tarkoitti sitä että Schumacherin olisi pitänyt voittaa viimeinen kilpailu, ja Alonson jäädä pisteittä. Kauden viimeisessä kilpailussa polttoaineenpaineen katoaminen pilasi Schumacherin aika-ajon, ja lähtöruutu kisaan oli vasta kymmenes. Kun kilpailua oli ajettu seitsemän kierrosta, räjähti Schumacherin autosta takarengas hänen juuri ohitettuaan Renault'n Giancarlo Fisichellan. Schumacher joutui aloittamaan raivaamisen kohti kärkeä kisan hänniltä, ja onnistui nousemaan aina neljänneksi asti. Kilpailun voitti Schumacherin tallikaveri Felipe Massa. Lehdistössä Schumacherin loppukisojen esityksiä katsottiin hyvin suopeasti, vaikka tekniset ja muut ongelmat veivät lopulta mahdollisuuden mestaruuteen.

Viimeisen kilpailunsa alla Schumacheria kunnioitettiin useilla eri lahjoilla. Juuri ennen kilpailua tunnettu jalkapalloilija Pelé lahjoitti hänelle pokaalin saksalaisen saavutusten kunniaksi. Kilpailun jälkeenkin Schumacherille kertyi uusia palkintoja: muun muassa Dubain kruununprinssi Mohammed Bin Rashid Al Maktoum lahjoitti Schumacherille oman saaren, ja lisäksi hänet nimitettiin Ferrarin kotikaupungin Maranellon kunniakansalaiseksi.

Schumacher Yhdysvaltain GP:ssä 2006

Välivuodet 2007–2009

Schumacher palasi Ferrarin rattiin yli vuoden tauon jälkeen Espanjan Barcelonassa. Ferrarilla oli tarkoitus käyttää hyväksi Schumacherin taitoa ja kokemusta formula-autosta, jossa ei ole luistonestoa ja muita sähköisiä apuvälineitä, sillä nämä poistuivat käytöstä kaudella 2008. Schumacher hämmästytti F1-piirejä ajamalla kahtena perättäisenä testipäivänä testien nopeimman kierroksen, huolimatta yli vuoden pituisesta ajotauostaan. Schumacher yllättyi itsekin vauhdistaan. "Täytyy sanoa, että hämmästyin itsekin ollessani niin nopea taas", Schumacher totesi testin jälkeen. Ferrarin hallituksen puheenjohtajan Luca Cordero di Montezemolo ilmoitti sen jälkeen, että Schumacher toimii kaudella 2008 Ferrarin kolmantena kuljettajana. Hänen palveluksiaan ei kuitenkaan tarvittu.

Kaudella 2009 Schumacherin ilmoitettiin korvaavan Unkarin GP:n aika-ajoissa vakavasti loukkaantuneen Felipe Massan Ferrarilla. Seitsenkertainen maailmanmestari vahvisti asian verkkosivuillaan. Saksalaisen paluun F1-radoille oli tarkoitus tapahtua Espanjan Valenciassa 23. elokuuta 2009. Schumacher ilmoitti kuitenkin 11. elokuuta, ettei pysty ajamaan kilpailussa niskakivun vuoksi. Schumacher oli ennen tätä ehtinyt jo testata Mugellossa Ferrarin vanhaa autoa, mutta uutta autoa hän ei saanut ajaa kauden testisääntöjen vuoksi. Schumacherin sijaan Massan korvasivat Ferrarin testikuljettaja Luca Badoer ja myöhemmin Giancarlo Fisichella.

Loppuvuonna 2009 monet lehdet huhusivat Schumacherin palaavan MM-sarjaan Mercedes GP:n autolla. Siirto varmistui 23. joulukuuta 2009, kun Mercedes kertoi kolmevuotisesta sopimuksesta. Samalla Schumacher rikkoi jo heti Bahrainissa 2010 yhden ennätyksen, kun hänestä tuli historian pisimmän F1-uran tehnyt kuljettaja. Schumacher kertoi, että Massan onnettomuuden jälkeen suunniteltu, ja sittemmin epäonnistunut paluuyritys toimi innoittajana uudelle F1-sopimukselle. Ilman Massan onnettomuuden synnyttänyttä kipinää Schumacher siis tuskin olisi palannut sarjaan.

Mercedes GP: 2010–2012

Schumacher Malesian GP:n 2010 harjoituksissa

Ensimmäisessä kilpailussaan Mercedeksellä Schumacher sijoittui aika-ajoissa seitsemänneksi, jääden muutaman sijan tallikaverilleen Nico Rosbergille. Kilpailussa Schumacher pystyi nousemaan yhden sijoituksen. Malesiaa, jossa hän keskeytti, lukuun ottamatta Schumacher sijoittui pisteille kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa, parhaimmillaan hän ylsi neljänneksi Espanjassa, jossa hän myös ensimmäistä kertaa voitti tallikaverinsa Rosbergin aika-ajoissa. Schumacher keräsi kauden aikana 72 pistettä uudistuneen pistelaskujärjestelmän ansiosta. Tilastollisesti kausi 2012 oli Schumacherin uran huonoin kokonainen kausi.

2011

Kausi 2011 sujui Schumacherilta hieman paremmin kuin edellinen. Hän keräsi edelliskautta enemmän pisteitä vaikka Mercedeksen talli kokonaisuutena ja ennen kaikkea Nico Rosberg menestyivät heikommin kuin 2010. Schumacher keskeytti kauden aikana viisi kilpailua ja ajoi parhaimmillaan neljänneksi Kanadan GP:ssä, jossa hän oli hetken aikaa toisenakin ja yritti ohitusta kilpailua johtaneesta Sebastian Vettelistä. Japanin kilpailussa Schumacher johti kilpailua kolmen kierroksen ajan vanhimpana kilpailua johtavana kuljettajana sitten Jack Brabhamin ja vuoden 1970. Schumacher saavutti kauden aikana yhteensä 76 pistettä – 13 pistettä vähemmän kuin tallikaverinsa Rosberg – ja sijoittui MM-sarjassa kahdeksanneksi. Aika-ajoissa hän hävisi edeltänyttä kautta useammin tallikaverilleen.

2012

Michael Schumacher Monacossa kaudella 2012.

Schumacher aloitti kauden Australian Melbournessa hyvin, kun hän ajoi aika-ajoissa neljänneksi. Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään kolmannelta sijalta vaihteistovikaan. Malesiassa Schumacher ajoi aika-ajoissa kolmanneksi, joka oli hänen paras aika-ajotuloksensa paluun jälkeen. Kilpailussa hän kuitenkin kolaroi Lotus-kuljettaja Romain Grosjeanin kanssa heti avauskierroksella. Schumacher sijoittui lopulta kymmenenneksi.

Kiinan aika-ajoissa Schumacher sijoittui kolmanneksi, mutta toiseksi sijoittuneen Lewis Hamiltonin autoon oltiin vaihdettu vaihdelaatikko ja hänen lähtoruutuaan pudotettiin viidellä pykälällä, joten Schumacher nostettiin kakkosruutuun. Se oli hänen paluunsa jälkeen ensimmäinen startti eturivistä. Hän hävisi tallikaverilleen Rosbergille ensimmäisen kerran aika-ajoissa, kun Rosberg ajoi paalulle. Kilpailussa kävi kuitenkin jälleen kehnosti. Schumacherin varikkopysähdyksellä Mercedes-mekaanikot eivät kiinnittäneet oikeaa takarengasta kunnolla ja Schumacher joutui keskeyttämään.

Bahrainissa Schumacherin viikonloppu meni pilalle jo aika-ajoissa. Schumacherin Mercedes-auton takasiipijärjestelmä hajosi heti ensimmäisessä aika-ajo-osiossa ja hän jäi 18. ruutuun. Schumacherin urakkaa ei helpottanut vaihdelaatikon vaihto aika-ajon jälkeen, jolloin hän sai viiden lähtöruudun rangaistuksen. Schumacher lähti lopulta 22. ruudusta. Kilpailussa Schumacher taisteli itsensä pisteille sijoittuen kymmenenneksi. Espanjassa Schumilla oli jälleen huonoa tuuria. Hän kolaroi kilpailussa Williamsin Bruno Sennan kanssa. Molemmat joutuivat keskeyttämään. Myöhemmin Schumacherille annettiin viiden lähtöruudun rangaistus tilanteesta.

Monacossa Schumacher yllätti formulakansan ja ajoi paalupaikalle. Hän ei kuitenkaan saanut lähteä paalulta, koska hänellä oli niskassaan lähtöruuturangaistus kolaristaan Bruno Sennan kanssa. Schumacherin kisa meni kuitenkin jälleen pieleen. Hän joutui keskeyttämään bensapaineongelmiin 13 kierrosta ennen maalia.

Kanadassa Schumacherin epäonninen kausi sai jatkoa. Aika-ajoissa Mercedeksen tiimi teki virhearvion ja lähetti Schumin liian myöhään nopealle kierrokselle. Schumacher ylitti maalilinjan neljä sadasosasekuntia aika-ajon päättymisen jälkeen eikä hän voinut ajaa enää aikaa. Schumacherin lähtöruuduksi tuli 9. Kisassa Schumacher joutui jälleen keskeyttämään. Tällä kertaa hydrauliikkavika jätti Schumacherin DRS-järjestelmän päälle eikä se enää sulkeutunut. Schumaherin autosta tuli täysin ajokelvoton. Schumacher meni vielä takaisin varikolle, jossa Mercedes-mekaanikot koettivat saada siiven takaisin paikalleen, mutta turhaan. Schumacher joutui jälleen keskeyttämään.

Euroopan GP:ssä Schumacher epäonnistui aika-ajoissa ja jäi 12. ruutuun. Kisassa kuitenkin onnistuneella rengastaktiikalla hän nousi peräti kolmanneksi. Kyseessä oli Schumacherin ensimmäinen ja ainoa podium-sijoitus paluunsa jälkeen. 43 vuoden iässä Schumacherista tuli myös vanhin palkintokorokkeelle yltänyt kuljettaja sitten Jack Brabhamin vuonna 1970.

Britannian GP:ssä Mercedesin vauhti ei ollut muihin kärkitalleihin verrattuna hyvää. Sateisissa aika-ajoissa Schumacher kuitenkin väläytti ja ajoi hienosti kolmanneksi. Hän löi tallikaverinsa Rosbergin aika-ajojen kakkososiossa 1,3 sekunnilla, kun Rosberg jäi 13. ruutuun. Kisa oli kuitenkin kuiva eikä Mercedesistä ollut kärkitallien haastajaksi. Schumacher sijoittui lopulta seitsemänneksi mutta voitti kuitenkin selvästi tallikaverinsa, joka jäi sijalle 15.^lähde?

Saksan GP:ssä Schumacher onnistui jälleen aika-ajoissa sateisissa olosuhteissa. Hän sijoittui neljänneksi, mutta Mark Webberin saatua lähtöruuturangaistuksen vaihdelaatikon vaihdosta nousi Schumacher kolmanteen lähtöruutuun. Kilpailussa oli kuivaa eikä Mercedesin vauhti odotetusti ollut kärkivauhtia. Schumacher ajoi seitsemänneksi. Hän ajoi myös paluunsa jälkeen ensimmäistä kertaa kilpailun nopeimman kierroksen.^lähde?

Japanin GP:n yhteydessä Schumacher kertoi tiedotteessaan, että lopettaisi F1-uransa kauden päätteeksi eikä enää palaisi kilpa-autoiluun.^lähde?

Kauden päättävässä Brasilian GP:ssä Schumacher sijoittui seitsemänneksi. Schumacher saavutti viimeisellä kaudellaan 49 pistettä sijoittuen MM-sarjassa sijalle 13.^lähde?

Ura Formula ykkösten jälkeen

Vuonna 2013 Mercedes ilmoitti Schumacherin siirtyvän kehittämään merkin siviiliautojen turvallisuutta sekä toimivan merkin virallisena lähettiläänä.

Ura moottoripyöräkisoissa

Vuonna 2008 Schumacher kokeili taitojaan mm. IDM-sarjan Superbike-luokan osakilpailussa Saksan Oscherslebenissä. 11. helmikuuta 2009 Schumacher oli testaamassa Hondan 1000 CBR-Fireblade -pyörää Espanjan Cartagenassa, kun hän kaatui radalla. Tuolloin kuitenkin ilmoitettiin, ettei Schumacher saanut vammoja onnettomuudessa. Hän kävi myös sairaalassa varmistamassa asian. Myöhemmin lääkäri Johannes Peil vahvisti Schumacherin saaneen niskanikaman, kylkiluun sekä kallonpohjan murtuman. Lisäksi pikkuaivoihin verta toimittava valtimo vaurioitui.

Saavutukset

• 308 GP-kilpailua
• Pisimpään hallitsevana maailmanmestarina: 4 vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää (8. lokakuuta 2000 – 25. syyskuuta 2005) (ennätys)
• Eniten ennätyksiä
• 91 voittoa (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen vuonna 2020)
• 77 nopeinta kierrosta (ennätys)
• 1566 pistettä
• Pisteille ajettuja kilpailuja: 221 (ennätys)
• Palkintosijoja: 155 (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen vuonna 2020)
• Eturivin lähtöpaikkoja: '116
• Pistekeskiarvo per GP-startit: 5,47 (ennätys)
• Kierroksia johdossa: 5108
• Johdetut kierrokset kilometreinä: 24 116,028 (ennätys)
• Peräkkäisiä pistesijoja: 24 (ei ennätys enää) Kimi Räikkönen rikkoi ennätyksen kaudella 2013.
• Peräkkäisiä palkintosijoja: 19 (ennätys)
• Voittoja samalla radalla: 8 voittoa Magny-Coursissa (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen kaudella 2024)
• Joka GP:ssä palkintokorokkeelle yhdellä kaudella
• GP-startteja saman tallin autolla: 181 kpl Ferrarilla (ennätys)
• Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa): 22 (ennätys)
• Maailmanmestari 1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004 (ennätys)
• Peräkkäisiä maailmanmestaruuksia: 5 (ennätys), 2000–2004
• MM-mitaleita: 12 (ennätys)
• Yhden kauden voittoennätys: 13 kpl (2004) (Jakaa Sebastian Vettelin kanssa)
• Suurin voittopistemarginaali MM-sarjassa: 67 (2002) (ennätys on rikottu sittemmin uuden pistejärjestelmän turvin)
• Aikaisimmassa vaiheessa kautta varmistunut MM-titteli: 2002 (varmisti mestaruuden heinäkuussa, kun 6 kisaa oli vielä ajamatta) (ennätys)
• Eniten kaksoisvoittoja: Schumacher ja Rubens Barrichello 24 (2000–2005) (ennätys)
• Yhden kauden piste-ennätys ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 148 (2004)
• Yhden kauden voittoennätys ilman mestaruutta, 7 (jakaa Alain Prostin ja Kimi Räikkösen kanssa, 2006) Hamilton voitti 10 kilpailua vuonna 2016 voittamatta mestaruutta.
• Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 121 (2006)
• Voittoprosentti per GP-startit: 35,4 %
• Peräkkäisiä kausia, joilta jokaiselta väh. yksi voitto, 15 (1992–2006) (ennätys)
• Eniten kakkossijoja: 43
• Eniten voittoja ja nopeimpia kierroksia (samassa GP:ssä): 48

Kausi	Talli	Sijoitus	GP:t	Pisteet	Voitot	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset	Palkintosijat	Eturivit	Pistesijat	Keskeytykset
1991	Jordan-Ford/Benetton-Ford	14.	6	4	0	0	0	0	0	3	3
1992	Benetton-Ford	3.	16	53	1	0	2	8	1	11	4
1993	Benetton-Ford	4.	16	52	1	0	5	9	1	9	7
1994	Benetton-Ford	1.	14	92	8	6	8	10	12	10	2
1995	Benetton-Renault	1.	17	102	9	4	8	11	10	12	4
1996	Scuderia Ferrari	3.	16	59	3	4	2	8	5	9	5
1997	Scuderia Ferrari	26.	17	58	5	3	3	8	7	13	4
1998	Scuderia Ferrari	2.	16	86	6	3	6	11	6	12	3
1999	Scuderia Ferrari	5.	10	44	2	3	5	6	5	7	2
2000	Scuderia Ferrari	1.	17	108	9	9	2	12	12	13	4
2001	Scuderia Ferrari	1.	17	123	9	11	3	14	13	15	2
2002	Scuderia Ferrari	1.	17	144	11	7	7	17	13	17	0
2003	Scuderia Ferrari	1.	16	93	6	5	5	8	6	16	0
2004	Scuderia Ferrari	1.	18	148	13	8	10	15	12	16	1
2005	Scuderia Ferrari	3.	19	62	1	1	3	5	3	12	6
2006	Scuderia Ferrari	2.	18	121	7	4	7	12	9	14	2
2010	Mercedes GP	9.	19	72	0	0	0	0	0	14	2
2011	Mercedes GP	8.	19	76	0	0	0	0	0	11	5
2012	Mercedes GP	13.	20	49	0	0	1	1	0	8	7
Yhteensä	19 kautta	-	308	1566	91	68	77	155	115	224	63

Väri	Tulos
Kulta	Voittaja
Hopea	Toinen sija
Pronssi	Kolmas sija
Vihreä	Pistesijoitus
Sininen	Maaliin pistesijojen ulkopuolella
	Ei sijoittunut (NC)
Violetti	Keskeytti (Kesk.)
Punainen	Karsiutui (DNQ)
	Esikarsiutui (DNPQ)
Musta	Hylättiin (DSQ)
Valkoinen	Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen	Vain harjoituksissa (PO)
	Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä	Kilpailu peruttiin (C)
	Ei harjoituksissa (DNP)
	Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
	Kilpailukiellossa (EX)
	Ei saapunut (DNA)
	Vetäytyi (WD)
Lihavoitu	Paalupaikka
Kursivoitu	Nopein kierros
† – keskeytys ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	20	Pisteet	Sijoitus
1991	Jordan	USA	BRA	SMR	MON	CAN	MEX	FRA	GBR	GER	HUN	BEL Kesk.										4	14.
	Benetton												ITA 5	POR 6	ESP 6	JPN Kesk.	AUS Kesk.
1992	Benetton	RSA 4	MEX 3	BRA 3	ESP 2	SMR Kesk.	MON 4	CAN 2	FRA Kesk.	GBR 4	GER 3	HUN Kesk.	BEL 1	ITA 3	POR 7	JPN Kesk.	AUS 2					53	3.
1993	Benetton	RSA Kesk.	BRA 3	EUR Kesk.	SMR 2	ESP 3	MON Kesk.	CAN 2	FRA 3	GBR 2	GER 2	HUN Kesk.	BEL 2	ITA Kesk.	POR 1	JPN Kesk.	AUS Kesk.					52	4.
1994	Benetton	BRA 1	PAC 1	SMR 1	MON 1	ESP 2	CAN 1	FRA 1	GBR DSQ	GER Kesk.	HUN 1	BEL DSQ	ITA EX	POR EX	EUR 1	JPN 2	AUS Kesk.					92	1.
1995	Benetton	BRA 1	ARG 3	SMR Kesk.	ESP 1	MON 1	CAN 5	FRA 1	GBR Kesk.	GER 1	HUN 11†	BEL 1	ITA Kesk.	POR 2	EUR 1	PAC 1	JPN 1	AUS Kesk.				102	1.
1996	Ferrari	AUS Kesk.	BRA 3	ARG Kesk.	EUR 2	SMR 2	MON Kesk.	ESP 1	CAN Kesk.	FRA DNS	GBR Kesk.	GER 4	HUN 9†	BEL 1	ITA 1	POR 3	JPN 2					59	3.
1997	Ferrari	AUS 2	BRA 5	ARG Kesk.	SMR 2	MON 1	ESP 4	CAN 1	FRA 1	GBR Kesk.	GER 2	HUN 4	BEL 1	ITA 6	AUT 6	LUX Kesk.	JPN 1	EUR Kesk.				78	DSQ
1998	Ferrari	AUS Kesk.	BRA 3	ARG 1	SMR 2	ESP 3	MON 10	CAN 1	FRA 1	GBR 1	AUT 3	GER 5	HUN 1	BEL Kesk.	ITA 1	LUX 2	JPN Kesk.					86	2.
1999	Ferrari	AUS 8	BRA 2	SMR 1	MON 1	ESP 3	CAN Kesk.	FRA 5	GBR Kesk.	AUT Loukk.	GER Loukk.	HUN Loukk.	BEL Loukk.	ITA Loukk.	EUR Loukk.	MAL 2	JPN 2					44	5.
2000	Ferrari	AUS 1	BRA 1	SMR 1	GBR 3	ESP 5	EUR 1	MON Kesk.	CAN 1	FRA Kesk.	AUT Kesk.	GER Kesk.	HUN 2	BEL 2	ITA 1	USA 1	JPN 1	MAL 1				108	1.
2001	Ferrari	AUS 1	MAL 1	BRA 2	SMR Kesk.	ESP 1	AUT 2	MON 1	CAN 2	EUR 1	FRA 1	GBR 2	GER Kesk.	HUN 1	BEL 1	ITA 4	USA 2	JPN 1				123	1.
2002	Ferrari	AUS 1	MAL 3	BRA 1	SMR 1	ESP 1	AUT 1	MON 2	CAN 1	EUR 2	GBR 1	FRA 1	GER 1	HUN 2	BEL 1	ITA 2	USA 2	JPN 1				144	1.
2003	Ferrari	AUS 4	MAL 6	BRA Kesk.	SMR 1	ESP 1	AUT 1	MON 3	CAN 1	EUR 5	FRA 3	GBR 4	GER 7	HUN 8	ITA 1	USA 1	JPN 8					93	1.
2004	Ferrari	AUS 1	MAL 1	BHR 1	SMR 1	ESP 1	MON Kesk.	EUR 1	CAN 1	USA 1	FRA 1	GBR 1	GER 1	HUN 1	BEL 2	ITA 2	CHN 12	JPN 1	BRA 7			148	1.
2005	Ferrari	AUS Kesk.	MAL 7	BHR Kesk.	SMR 2	ESP Kesk.	MON 7	EUR 5	CAN 2	USA 1	FRA 3	GBR 6	GER 5	HUN 2	TUR Kesk.	ITA 10	BEL Kesk.	BRA 4	JPN 7	CHN Kesk.		62	3.
2006	Ferrari	BHR 2	MAL 6	AUS Kesk.	SMR 1	EUR 1	ESP 2	MON 5	GBR 2	CAN 2	USA 1	FRA 1	GER 1	HUN 8†	TUR 3	ITA 1	CHN 1	JPN Kesk.	BRA 4			121	2.
2010	Mercedes	BHR 6	AUS 10	MAL Kesk.	CHN 10	ESP 4	MON 12	TUR 4	CAN 11	EUR 15	GBR 9	GER 9	HUN 11	BEL 7	ITA 9	SIN 13	JPN 6	KOR 4	BRA 7	ABU Kesk.		72	9.
2011	Mercedes	AUS Kesk.	MAL 9	CHN 8	TUR 12	ESP 6	MON Kesk.	CAN 4	EUR 17	GBR 9	GER 8	HUN Kesk.	BEL 5	ITA 5	SIN Kesk.	JPN 6	KOR Kesk.	IND 5	ABU 7	BRA 15		76	8.
2012	Mercedes	AUS Kesk.	MAL 10	CHN Kesk.	BHR 10	ESP Kesk.	MON Kesk.	CAN Kesk.	EUR 3	GBR 7	GER 7	HUN Kesk.	BEL 7	ITA 6	SIN Kesk.	JPN 11	KOR 13	IND 22†	ABU 11	USA 16	BRA 7	49	13.

Voitot, nopeimmat kierrokset ja paalupaikat

Voitot

Nro	Kilpailu	Lähtöruutu	Nro	Kilpailu	Lähtöruutu	Nro	Kilpailu	Lähtöruutu	Nro	Kilpailu	Lähtöruutu	Nro	Kilpailu	Lähtöruutu
1	Belgia 1992	3.	21	Belgia 1996	3.	41	Italia 2000	1.	61	Ranska 2002	2.	81	Saksa 2004	1.
2	Portugali 1993	6.	22	Italia 1996	3.	42	Yhdysvallat 2000	1.	62	Saksa 2002	1.	82	Unkari 2004	1.
3	Brasilia 1994	2.	23	Monaco 1997	2.	43	Japani 2000	1.	63	Belgia 2002	1.	83	Japani 2004	1.
4	Tyynimeri 1994	2.	24	Kanada 1997	1.	44	Malesia 2000	1.	64	Japani 2002	1.	84	Yhdysvallat 2005	5.
5	San Marino 1994	2.	25	Ranska 1997	1.	45	Australia 2001	1.	65	San Marino 2003	1.	85	San Marino 2006	1.
6	Monaco 1994	1.	26	Belgia 1997	3.	46	Malesia 2001	1.	66	Espanja 2003	1.	86	Eurooppa 2006	2.
7	Kanada 1994	1.	27	Japani 1997	2.	47	Espanja 2001	1.	67	Itävalta 2003	1.	87	Yhdysvallat 2006	1.
8	Ranska 1994	3.	28	Argentiina 1998	2.	48	Monaco 2001	2.	68	Kanada 2003	3.	88	Ranska 2006	1.
9	Unkari 1994	1.	29	Kanada 1998	3.	49	Eurooppa 2001	1.	69	Italia 2003	1.	89	Saksa 2006	2.
10	Eurooppa 1994	1.	30	Ranska 1998	2.	50	Ranska 2001	2.	70	Yhdysvallat 2003	7.	90	Italia 2006	2.
11	Brasilia 1995	2.	31	Britannia 1998	2.	51	Unkari 2001	1.	71	Australia 2004	1.	91	Kiina 2006	1.
12	Espanja 1995	1.	32	Unkari 1998	3.	52	Belgia 2001	3.	72	Malesia 2004	1.
13	Monaco 1995	2.	33	Italia 1998	1.	53	Japani 2001	1.	73	Bahrain 2004	1.
14	Ranska 1995	2.	34	San Marino 1999	3.	54	Australia 2002	2.	74	San Marino 2004	1.
15	Saksa 1995	2.	35	Monaco 1999	2.	55	Brasilia 2002	2.	75	Espanja 2004	1.
16	Belgia 1995	16.	36	Australia 2000	3.	56	San Marino 2002	1.	76	Eurooppa 2004	1.
17	Eurooppa 1995	3.	37	Brasilia 2000	3.	57	Espanja 2002	1.	77	Kanada 2004	6.
18	Tyynimeri 1995	3.	38	San Marino 2000	2.	58	Itävalta 2002	3.	78	Yhdysvallat 2004	2.
19	Japani 1995	1.	39	Eurooppa 2000	2.	59	Kanada 2002	2.	79	Ranska 2004	2.
20	Espanja 1996	3.	40	Kanada 2000	1.	60	Saksa 2002	3.	80	Britannia 2004	4.

Nopeimmat kierrokset

Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu
1	Belgian Grand Prix 1992	21	Euroopan Grand Prix 1995	41	Euroopan Grand Prix 2000	61	Monacon Grand Prix 2004
2	Australian Grand Prix 1992	22	Tyynenmeren Grand Prix 1995	42	Australian Grand Prix 2001	62	Euroopan Grand Prix 2004
3	Brasilian Grand Prix 1993	23	Japanin Grand Prix 1995	43	Espanjan Grand Prix 2001	63	Ranskan Grand Prix 2004
4	Espanjan Grand Prix 1993	24	Espanjan Grand Prix 1996	44	Belgian Grand Prix 2001	64	Britannian Grand Prix 2004
5	Kanadan Grand Prix 1993	25	Italian Grand Prix 1996	45	Espanjan Grand Prix 2002	65	Unkarin Grand Prix 2004
6	Ranskan Grand Prix 1993	26	Monacon Grand Prix 1997	46	Itävallan Grand Prix 2002	66	Kiinan Grand Prix 2004
7	Saksan Grand Prix 1993	27	Ranskan Grand Prix 1997	47	Euroopan Grand Prix 2002	67	San Marinon Grand Prix 2005
8	Brasilian Grand Prix 1994	28	Britannian Grand Prix 1997	48	Saksan Grand Prix 2002	68	Monacon Grand Prix 2005
9	Tyynenmeren Grand Prix 1994	29	San Marinon Grand Prix 1998	49	Unkarin Grand Prix 2002	69	Yhdysvaltain Grand Prix 2005
10	Monacon Grand Prix 1994	30	Kanadan Grand Prix 1998	50	Belgian Grand Prix 2002	70	Euroopan Grand Prix 2006
11	Espanjan Grand Prix 1994	31	Britannian Grand Prix 1998	51	Japanin Grand Prix 2002	71	Monacon Grand Prix 2006
12	Kanadan Grand Prix 1994	32	Unkarin Grand Prix 1998	52	Malesian Grand Prix 2003	72	Yhdysvaltain Grand Prix 2006
13	Unkarin Grand Prix 1994	33	Belgian Grand Prix 1998	53	San Marinon Grand Prix 2003	73	Ranskan Grand Prix 2006
14	Euroopan Grand Prix 1994	34	Japanin Grand Prix 1998	54	Itävallan Grand Prix 2003	74	Ranskan Grand Prix 2006
15	Australian Grand Prix 1994	35	Australian Grand Prix 1999	55	Italian Grand Prix 2003	75	Turkin Grand Prix 2006
16	Brasilian Grand Prix 1995	36	San Marinon Grand Prix 1999	56	Yhdysvaltain Grand Prix 2003	76	Brasilian Grand Prix 2006
17	Argentiinan Grand Prix 1995	37	Espanjan Grand Prix 1999	57	Australian Grand Prix 2004	77	Saksan Grand Prix 2012
18	Kanadan Grand Prix 1995	38	Malesian Grand Prix 1999	58	Bahrainin Grand Prix 2004
19	Ranskan Grand Prix 1995	39	Japanin Grand Prix 1999	59	San Marinon Grand Prix 2004
20	Saksan Grand Prix 1995	40	Brasilian Grand Prix 2000	60	Espanjan Grand Prix 2004

Paalupaikat

Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu	Nro	Kilpailu
1	Monacon GP 1994	21	Kanadan GP 1999	41	Unkarin GP 2001	61	Saksan GP 2004
2	Espanjan GP 1994	22	Malesian GP 1999	42	Yhdysvaltain GP 2001	62	Unkarin GP 2004
3	Kanadan GP 1994	23	Japanin GP 1999	43	Japanin GP 2001	63	Japanin GP 2004
4	Unkarin GP 1994	24	Espanjan GP 2000	44	Malesian GP 2002	64	Unkarin GP 2005
5	Euroopan GP 1994	25	Monacon GP 2000	45	San Marinon GP 2002	65	Bahrainin GP 2006
6	Japanin GP 1994	26	Kanadan GP 2000	46	Espanjan GP 2002	66	San Marinon GP 2006
7	San Marinon GP 1995	27	Ranskan GP 2000	47	Saksan GP 2002	67	Yhdysvaltain GP 2006
8	Espanjan GP 1995	28	Unkarin GP 2000	48	Belgian GP 2002	68	Ranskan GP 2006
9	Kanadan GP 1995	29	Italian GP 2000	49	Yhdysvaltain GP 2002
10	Japanin GP 1995	30	Yhdysvaltain GP 2000	50	Japanin GP 2002
11	San Marinon GP 1996	31	Japanin GP 2000	51	Australian GP 2003
12	Monacon GP 1996	32	Malesian GP 2000	52	San Marinon GP 2003
13	Ranskan GP 1996	33	Australian GP 2001	53	Espanjan GP 2003
14	Unkarin GP 1996	34	Malesian GP 2001	54	Itävallan GP 2003
15	Kanadan GP 1997	35	Brasilian GP 2001	55	Italian GP 2003
16	Ranskan GP 1997	36	Espanjan GP 2001	56	Australian GP 2004
17	Unkarin GP 1997	37	Itävallan GP 2001	57	Malesian GP 2004
18	Italian GP 1998	38	Kanadan GP 2001	58	Bahrainin GP 2004
19	Luxemburgin GP 1998	39	Euroopan GP 2001	59	Espanjan GP 2004
20	Japanin GP 1998	40	Britannian GP 2001	60	Euroopan GP 2004

Merkkipaalut

Nro	Merkkipaalu	Ajetut GP:t	Osakilpailu
1	Ensimmäinen kilpailu	1	Belgian GP 1991
2	Ensimmäiset pisteet	2	Italian GP 1991
3	Ensimmäinen palkintosija	8	Meksikon GP 1992
4	Ensimmäinen voitto	18	Belgian GP 1992
5	10. palkintosija	26	San Marinon GP 1993
6	100 MM-pistettä	36	Portugalin GP 1993
7	20. palkintosija	43	San Marinon GP 1994
8	10. voitto	52	Euroopan GP 1994
9	200 MM-pistettä	53	Japanin GP 1994
10	30. palkintosija	58	Espanjan GP 1995
11	300 MM-pistettä	69	Japanin GP 1995
12	40. palkintosija	74	Euroopan GP 1996
13	20. voitto	77	Espanjan GP 1996
14	400 MM-pistettä	94	Ranskan GP 1997
15	100. kilpailu	100	Luxemburgin GP 1997
16	30. voitto	110	Ranskan GP 1998
17	500 MM-pistettä	113	Saksan GP 1998
18	600 MM-pistettä	131	San Marinon GP 2000
19	40. voitto	142	Italian GP 2000
20	700 MM-pistettä	148	Brasilian GP 2001
21	50. voitto	158	Unkarin GP 2001
22	800 MM-pistettä	162	Japanin GP 2001
23	60. voitto	173	Ranskan GP 2002
24	900 MM-pistettä	174	Saksan GP 2002
25	1000 MM-pistettä	188	Euroopan GP 2003
26	70. voitto	196	Australian GP 2004
27	200. kilpailu	200	Espanjan GP 2004
28	1100 MM-pistettä	203	Kanadan GP 2004
29	80. voitto	207	Saksan GP 2004
30	1200 MM-pistettä	220	Euroopan GP 2005
31	1300 MM-pistettä	241	Kanadan GP 2006
32	90. voitto	247	Italian GP 2006
33	1400 MM-pistettä	257	Turkin GP 2010
34	1500 MM-pistettä	284	Japanin GP 2011
35	300. kilpailu	300	Belgian GP 2012

Ennätykset

• Eniten GP-startteja samassa tallissa: 181 (Ferrarilla)
• Eniten GP-startteja eturivistä: 116
• Eniten pisteitä: 1 566
• Eniten pisteille ajettuja kilpailuja: 221
• Eniten F1-kausia samassa tallissa: 11
• Eniten GP-voittoja samassa tallissa: 72
• Eniten GP-voittoja yhdellä kaudella (jaettu Sebastian Vettelin kanssa): 13
• Eniten voittoja kaudella ilman mestaruutta (jaettu Alain Prostin ja Kimi Räikkösen kanssa): 7
• Eniten voittoja samasta GP-kilpailusta: 8 (Ranskan GP)
• Eniten voittoja kauden alussa (jaettu Nigel Mansellin kanssa): 5
• Eniten nopeimpia kierroksia: 77
• Eniten nopeimpia kierroksia yhdellä kaudella (jaettu Kimi Räikkösen kanssa): 10
• Eniten peräkkäisiä palkintosijoja: 19
• Eniten palkintosijoja yhdellä kaudella (jaettu Sebastian Vettelin kanssa): 17
• Eniten kakkossijoja: 43
• Eniten maailmanmestaruuksia: (jaettu Lewis Hamiltonin kanssa):7
• Eniten hattutemppuja: 22
• Eniten johdettuja kilometrejä: 24 144
• Eniten ennätyksiä: 53
• Nuorin viisinkertainen maailmanmestari

Muut saavutukset

Schumacher on voittanut kaksi kertaa Laureuksen vuoden urheilija -palkinnon. Schumacher on ainoana kuljettajana voittanut F1-maailmanmestaruuden kahdella eri vuosituhannella. Schumacher äänestettiin 200 saksalaisen joukosta sijalle 26. vuonna 2003 järjestetyssä Unsere Besten -kilpailuohjelmassa (vastaa suomalaista Suuret suomalaiset-formaattia). Schumacher esiintyi myös Torinon olympialaisten avajaisissa 2006.

Yksityiselämä

Schumacher on naimisissa saksalaisen toimistotyöntekijänä työskennelleen Corinna Schumacherin (o.s. Betsch, s. 2. maaliskuuta 1969) kanssa. Pari meni naimisiin elokuussa 1995. Heillä on kaksi lasta, tytär Gina-Maria (s. 20 helmikuuta 1997), joka on kilparatsastaja (reining), sekä poika Mick (s. 22. maaliskuuta 1999), joka on myös Formula 1 -kuljettaja. Ennen avioliittoaan Michael Schumacher seurusteli 1990-luvun alussa suomalaisen Janina Eräkankaan kanssa.

Schumacher opiskeli oppisopimuskoulutuksella automekaanikoksi ja valmistui 1989. Schumacher tunnetaan himokuntoilijana. Ennen kautta 2000 Schumacher harjoitteli viitenä päivänä viikossa ollakseen iskussa kaudella 1999 sattuneen onnettomuuden jälkeen.

Vauhdin Maailma -lehden julkaisemassa F1 Maailmassa arvioitiin vuonna 2007 Schumacherin omaisuuden olevan n. 335 miljoonaa dollaria. Schumacher teki 10 miljoonan Yhdysvaltain dollarin summalla suurimman yksityishenkilön tekemän lahjoituksen vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen uhreille.

Schumacher omistaa laajan kokoelman siviiliautoja, joihin kuuluvat muun muassa Enzo Ferrari, Ferrari FXX ja McLaren F1.

Lasketteluonnettomuus

29. joulukuuta 2013 Schumacher joutui vakavaan onnettomuuteen ollessaan laskettelemassa Méribelin laskettelukeskuksessa Ranskan Alpeilla. Hän osui kiveen ja kaaduttuaan löi päänsä toiseen kiveen, minkä jälkeen hänet siirrettiin helikopterilla sairaalaan Grenobleen. Hän sai vakavia aivoverenvuotoja ja vammoja selkärankaansa, ja vaipui koomaan. Schumacherille tehtiin kaksi kalloleikkausta. Schumacher sairastui myös keuhkokuumeeseen, mutta selvisi siitä.

Schumacheria alettiin herätellä koomasta tammikuun 2014 lopulla. Huhtikuussa hän alkoi osoittaa pieniä merkkejä tietoisuuden palaamisesta. Kesäkuun puolivälissä hänen managerinsa Sabine Kehm ilmoitti, että Schumacher on herännyt koomasta ja hänet siirrettiin hoitoon Lausannen yliopistolliseen sairaalaan. Syyskuussa 2014 Schumacher siirrettiin kotihoitoon.. Marraskuussa 2014 entinen F1-kuljettaja Philippe Streiff kertoi Schumacherin olevan halvaantuneena pyörätuolissa, eikä hän kykene puhumaan ja hänellä on muistiongelmia. Schumacherin manageri Sabine Kehm kumosi välittömästi huhut ja sanoi, ettei perhe ole lainkaan ollut yhteydessä Streiffiin. Le Parisienne -lehti uutisoi syyskuussa 2019, että Schumacher käy Pariisissa kantasoluhoidoissa. Salaisissa operaatioissa hänet kuljetetaan Georges-Pompidou European -sairaalaan Pariisiin ambulanssilla ja paareilla, jotka on peitetty niin, ettei Schumacherin kehoa tai kasvoja näy lainkaan. Vuonna 2020 raportoitiin, että Schumacherilla on lihasten surkastumista ja osteoporoosia, koska hän ollut vuodelevossa kuuden vuoden ajan.

TV- ja elokuvaesiintymiset

Schumacher ääninäytteli itseään Pixarin Autot-elokuvassa. Schumacher näytteli myös vuonna 2008 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Asterix olympialaisissa hahmoa nimeltä Schumix.

Schumacher esiintyi Top Gear -auto-ohjelman eräässä jaksossa The Stiginä, salaperäisenä testikuskina. Lopputeksteissä Stig ja Schumacher esiteltiin erikseen, joten Schumacher lienee näytellyt Stigiä vain kyseisessä jaksossa. Schumacher ajoi kyllä Stigin asussa, koska Ferrari ei antanut kenellekään muulle lupaa ajaa Ferrari FXX -autoa.

Joulukuussa 2019 Schumacherin ensimmäisen maailmanmestaruuden 25–vuotisjuhlan ja Schumacherin 50–vuotisjuhlan kunniaksi julkaistaan dokumenttielokuva, jossa Corinna kertoo aviomiehestään ja heidän vaitonaisesta yksityiselämästään.

Katso myös

• Formula 1
• Juan Manuel Fangio

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Schumacher Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen 2023:  M. Verstappen 2024:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen