Formula 1 -kausi 1952

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1952
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 3.
Kilpailuja 8
Rengasvalmistaja(t) P, E, D, F
Kuljettajien mestari Alberto Ascari
← 1951 1953 →

Formula 1 -kausi 1952 oli historian kolmas Formula 1 -kausi. Kauden aikana ajettiin kahdeksan osakilpailua, joista neljän parhaimman pisteet laskettiin mukaan kuljettajan MM-loppupisteisiin. Pisteitä saivat kilpailujen viisi parasta (8, 6, 4, 3, 2 pistettä), ja nopeimman kierroksen ajanut kuljettaja sai yhden pisteen. Alberto Ascari voitti kaudella kuusi kilpailua ja hänen voittoprosenttinsa oli 75, joka on F1-historian suurin voittoprosentti yhdellä kaudella.[1]

Tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1952 alkoi melko dramaattisesti kun hallitseva maailmanmestari Juan Manuel Fangio ajoi testeissä raa'asti ulos taittaen niskansa niin pahasti, ettei päässyt ajamaan koko kaudella yhtään osakilpailua. Kaiken lisäksi kun kustannuksien leikkaamisen takia siirryttiin poikkeuksellisesti ajamaan Formula 2 -autoihin, koko kausi oli kuin luotu Ferraria varten, mikä näkyi radalla.[2] Alberto Ascari voitti Ferrarilla mestaruuden sekä kauden kahdeksasta kilpailusta kuusi ja aloitti näin huikean seitsemän peräkkäisen voiton putken, mitä kukaan ei ole tähänkään päivään mennessä onnistunut rikkomaan.[3] Ferrari-talli otti viisi peräkkäistä kaksoisvoittoa kauden aikana.[4]

Kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Renkaat Raportti
1 Sveitsi Sveitsin GP 18. toukokuuta Bremgarten Italia Piero Taruffi Italia Ferrari P Raportti
2 Yhdysvallat Indianapolis 500 30. toukokuuta Indianapolis Yhdysvallat Troy Ruttman Yhdysvallat Kuzma-Offenhauser F Raportti
3 Belgia Belgian GP 22. kesäkuuta Spa-Francorchamps Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti
4 Ranska Ranskan GP 6. heinäkuuta Rouen-Les-Essarts Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti
5 Iso-Britannia Britannian GP 19. heinäkuuta Silverstone Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti
6 Länsi-Saksa Saksan GP 3. elokuuta Nürburgring Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti
7 Alankomaat Hollannin GP 17. elokuuta Zandvoort Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti
8 Italia Italian GP 7. syyskuuta Monza Italia Alberto Ascari Italia Ferrari P Raportti

Pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1. Alberto Ascari 12 Italia Italia 36 (53,5) 6 6 5
2. Giuseppe Farina 10 Italia Italia 24 (27) 4 2
3. Piero Taruffi 14 Italia Italia 22 1 3
4. Mike Hawthorn 42 Iso-Britannia Iso-Britannia 10 1
5. Rudi Fischer 18 Sveitsi Sveitsi 10 2
6. Robert Manzon 2 Ranska Ranska 9 1
7. Troy Ruttman 98 Yhdysvallat Yhdysvallat 8 1 1
8. Luigi Villoresi 16 Italia Italia 8 2
9. José Froilán González 26 Argentiina Argentiina 6,5 1
10. Jean Behra 6 Ranska Ranska 6 1
11. Jim Rathmann 59 Yhdysvallat Yhdysvallat 6 1
12. Sam Hanks 18 Yhdysvallat Yhdysvallat 4 1
13. Dennis Poore 30 Iso-Britannia Iso-Britannia 3
14. Duane Carter 1 Yhdysvallat Yhdysvallat 3
15. Ken Wharton 40 Iso-Britannia Iso-Britannia 3
16. Alan Brown 38 Iso-Britannia Iso-Britannia 2
17. Felice Bonetto 22 Italia Italia 2
18. Eric Thompson 5 Iso-Britannia Iso-Britannia 2
19. Art Cross 33 Yhdysvallat Yhdysvallat 2
20. Paul Frère 14 Belgia Belgia 2
21. Maurice Trintignant 4 Ranska Ranska 2
22. Bill Vukovich 26 Yhdysvallat Yhdysvallat 1
23. Peter Hirt 20 Sveitsi Sveitsi
24. Peter Collins 54 Iso-Britannia Iso-Britannia
25. Paul Pietsch 127 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
26. Yves Giraud Cabantous 24 Ranska Ranska
27. Lance Macklin 52 Iso-Britannia Iso-Britannia
28. Ken Downing 22 Iso-Britannia Iso-Britannia
29. Marcel Balsa 110 Iso-Britannia Iso-Britannia
30. Manny Ayulo 8 Yhdysvallat Yhdysvallat
31. Josef Peters 129 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
32. Kenneth McAlpine 28 Iso-Britannia Iso-Britannia
33. Louis Rosier 62 Ranska Ranska
34. Peter Whitehead 68 Iso-Britannia Iso-Britannia
35. Rudolf Krause 136 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
36. Jimmy Bryan 77 Yhdysvallat Yhdysvallat
37. Willi Heeks 123 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
38. Toulo de Graffenried 60 Sveitsi Sveitsi
39. Johnny McDowell 31 Yhdysvallat Yhdysvallat
40. Tony Gaze 56 Australia Australia
41. Tony Bettenhausen 27 Yhdysvallat Yhdysvallat
42. Toni Ulmen 125 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
43. Theo Helfrich 122 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
44. Stirling Moss 32 Iso-Britannia Iso-Britannia 1
45. Tony Crook 23 Iso-Britannia Iso-Britannia
46. Rudolf Schoeller 118 Sveitsi Sveitsi
47. Philippe Étancelin 28 Ranska Ranska
48. Roy Salvadori 14 Iso-Britannia Iso-Britannia
49. Roger Laurent 119 Iso-Britannia Iso-Britannia
50. Rodger Ward 34 Yhdysvallat Yhdysvallat
51. Robin Montgomerie-Charrington 40 Iso-Britannia Iso-Britannia
52. Robert O'Brien 44 Yhdysvallat Yhdysvallat
53. Reg Parnell 8 Iso-Britannia Iso-Britannia
54. Prinssi Bira 26 Thaimaa Thaimaa
55. Piero Dusio 44 Italia Italia
56. Piero Carini 104 Italia Italia
57. Spider Webb 48 Yhdysvallat Yhdysvallat
58. Bob Sweikert 73 Yhdysvallat Yhdysvallat
59. Eddie Johnson 81 Yhdysvallat Yhdysvallat
60. Duncan Hamilton 28 Iso-Britannia Iso-Britannia
61. Duke Nalon 36 Yhdysvallat Yhdysvallat
62. Dries van der Lof 30 Alankomaat Alankomaat
63. David Murray 7 Iso-Britannia Iso-Britannia
64. Cliff Griffith 22 Yhdysvallat Yhdysvallat
65. Chuck Stevenson 16 Yhdysvallat Yhdysvallat
66. Chico Landi 48 Brasilia Brasilia
67. Chet Miller 21 Yhdysvallat Yhdysvallat
68. Eitel Cantoni 50 Uruguay Uruguay
69. Bobby Ball 55 Yhdysvallat Yhdysvallat
70. Alberto Crespo 58 Argentiina Argentiina
71. Bob Scott 93 Yhdysvallat Yhdysvallat
72. Bill Schindler 7 Yhdysvallat Yhdysvallat
73. Bill Aston 64 Iso-Britannia Iso-Britannia
74. Bernd Nacke 130 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
75. Andy Linden 57 Yhdysvallat Yhdysvallat
76. André Simon 8 Ranska Ranska
77. Adolf Brudes 126 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
78. Joe James 14 Yhdysvallat Yhdysvallat
79. Johnny Claes 113 Belgia Belgia
80. Charles de Tornaco 70 Belgia Belgia
81. Gino Bianco 46 Brasilia Brasilia
82. Johnnie Parsons 5 Yhdysvallat Yhdysvallat
83. Jim Rigsby 29 Yhdysvallat Yhdysvallat
84. Jimmy Reece 37 Yhdysvallat Yhdysvallat
85. Jan Flinterman 20 Alankomaat Alankomaat
86. Jack McGrath 4 Yhdysvallat Yhdysvallat
87. Henry Banks 2 Yhdysvallat Yhdysvallat
88. Helmut Niedermayr 124 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
89. Harry Schell 33 Yhdysvallat Yhdysvallat
90. Hans Stuck 20 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
91. Élie Bayol 34 Ranska Ranska
92. Graham Whitehead 1 Iso-Britannia Iso-Britannia
93. George Fonder 65 Yhdysvallat Yhdysvallat
94. George Connor 54 Yhdysvallat Yhdysvallat
95. George Abecassis 16 Iso-Britannia Iso-Britannia
96. Gene Hartley 67 Yhdysvallat Yhdysvallat
97. Fritz Riess 121 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
98. Fred Agabashian 28 Yhdysvallat Yhdysvallat 1
99. Franco Rol 24 Italia Italia
100. Franco Comotti 38 Italia Italia
101. Ernst Klodwig 135 Länsi-Saksa Länsi-Saksa
102. Eric Brandon 36 Iso-Britannia Iso-Britannia
103. Hans Klenk 128 Länsi-Saksa Länsi-Saksa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Wins - In a year • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 10.8.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Ascari and Ferrari Completely Dominate ESPN. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Alberto Ascari Championship - Hall of Fame. Formula 1. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Statistics Constructors - Podiums - Consecutive one-two • STATS F1 statsf1.com. Viitattu 26.3.2022.
Formula 1 -kausi 1952
 Sveitsi  Indianapolis 500  Belgia  Ranska
 Britannia  Saksa  Hollanti  Italia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_-kausi_1952&oldid=22651999”