Formula 1 -kausi 1982
| Formula 1 -kausi 1982 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Järjestäjä | FISA, FIA, Formula One Group | ||||||
| Järjestyksessä oleva kausi | 33. | ||||||
| Kilpailuja | 16 | ||||||
| Kuljettajia | 40 38 osallistui kilpailuun | ||||||
| Valmistajia | 18 | ||||||
| Moottoreiden valmistajat |
 Cosworth  BMW  Renault  Alfa Romeo Matra Ferrari Hart |
||||||
| Rengasvalmistaja(t) | G M A P | ||||||
| Kuljettajien mestari |
 Keke Rosberg (44p.) |
||||||
| Valmistajien mestari |
Ferrari (74p.) |
||||||
| Eniten voittoja |
Didier Pironi John Watson Alain Prost  Niki Lauda (Kaikki 2 kpl) |
||||||
|
|||||||
Formula 1 -kausi 1982 oli sarjan 33. kausi ja samalla yksi historian erikoisimmista kausista. Kaudella ajettiin 16 osakilpailua, joissa nähtiin 11 eri voittajaa. Mestaruuden vei lopulta vain yhden osakilpailun voittanut Keke Rosberg. Valmistajissa mestariksi palkittiin Ferrari.[1]
Kauden aikana kuoli kaksi kuljettajaa, joista Ferrarin Gilles Villeneuve kuoli Belgian GP:n aika-ajoissa sattuneessa kolarissa ja nuori tulokaskuljettaja Riccardo Paletti Kanadan osakilpailussa.[2][1] Lisäksi Didier Pironi kolaroi itsensä hengenvaarallisesti ulos kauden viidenneksi viimeisen osakilpailun, Saksan GP:n, harjoituksissa. Ennen kolarointia Pironi oli MM-sarjan johdossa, mutta onnettomuudesta aiheutuneet jalkamurtumat päättivät hänen kilpauransa.[1]
Yhteenveto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausi 1982 oli yksi F1-historian tasaisimpia. 16 osakilpailua sisältäneellä kaudella nähtiin 11 eri osakilpailuvoittajaa: Alain Prost, Niki Lauda, Didier Pironi, John Watson, Riccardo Patrese, Nelson Piquet, René Arnoux, Patrick Tambay, Elio de Angelis, Keke Rosberg ja Michele Alboreto. Voitot jakaantuivat seitsemälle eri tallille: Renault, McLaren, Ferrari, Brabham, Lotus, Williams ja Tyrrell.[1]
Kausi alkoi Etelä-Afrikan osakilpailulla, missä kuljettajat menivät FISAn ehdottaman uuden superlisenssisäännön vuoksi lakkoon ja he lukittautuivat hotelliin. Osapuolet pääsivät väliaikaiseen sopuun ja kuljettajat osallistuivat kilpailuun.[3]
Prost voitti kauden alussa kaksi ensimmäistä kilpailua. Kauden toisen kilpailun, Brasilian GP:n, voittoon hän nousi, kun edellä ajaneiden Piquet'n ja Rosbergin suoritukset hylättiin autojen alipainon vuoksi.[1] Huomiota herätti myös Williams-kuljettaja Carlos Reutemannin lopettamispäätös.[4] Williamsin tallipäällikkö Frank Williams palkkasi Rosbergin tallikaveriksi Derek Dalyn, kun edellisellä kaudella ajanut Alan Jones ilmoitti ennen kauden alkua siirtyvänsä muihin sarjoihin.
Kauden kolmannessa osakilpailussa Long Beachissa paluun F1-sarjaan tehnyt Niki Lauda ajoi McLarenilla voittoon ensi kertaa sitten kauden 1978. Keskeytyksestään huolimatta Prost jatkoi pistejohdossa.[5]
Seuraavassa osakilpailussa San Marinon GP:ssä Imolassa huomiota herättivät eniten FOCA-yhdistykseen kuuluvien tallien Brabhamin, Williamsin, Lotuksen, McLarenin, Ligierin, Arrowsin, Marchin, Fittipaldin, Ensignin ja Theodoren muodostama boikotti FIA:ta kohtaan. Boikotti koski Piquet'n ja Rosbergin hylkäystä Brasilian GP:ssä. Ferrari-kuljettajat Pironi ja Villeneuve ajoivat helppoon kaksoisvoittoon, mutta vastoin tallin tahtoa Pironi ajoi ruutulipulle ennen Villeneuvea. Villeneuve vannoi, ettei enää koskaan puhuisi tallitoverilleen.[6][1]
Belgian GP:ssä voittoon ajoi McLaren-kuljettaja Watson ohitettuaan viimeisillä kierroksilla pitkään johdossa ajaneen Rosbergin. Eniten huomiota sai kuitenkin Villeneuven kuolema aika-ajoissa tämän törmättyä Jochen Massin Marchiin. Auto lensi ilmaan ja osui keula edellä maahan. Villeneuve irtaantui repeytyneistä turvavöistään, lensi päin verkkoaitaa ja kuoli sairaalassa myöhemmin illalla niskanmurtumaan.[2][1]
Kauden kuudes osakilpailu Monacon GP sisälsi mielenkiintoiset viimeiset kierrokset. Kolme kierrosta ennen maalia kärjessä ajaneen Prostin auto pyörähti shikaanissa ja hajosi kaiteeseen. Johtoon noussut Patrese pyörähti toiseksi viimeisellä kierroksella Loewsin mutkassa, johon auto sammui. Kärkipaikan ottaneen Pironin autosta loppui polttoaine, samoin kuin hänen jälkeensä kilpailun kärkeen nousseen Andrea de Cesariksen Alfa Romeosta. Patrese onnistui uudelleenkäynnistämään Brabhaminsa ja ajoi voittajana maaliin saaden palkintokorokkeelle rinnalleen kilpailun keskeyttäneet Pironin ja de Cesariksen.[1][7]
Kauden puolivälissä Watson johti sarjaa 30 pisteellä. Häntä seurasivat Pironi (20), Prost (18) ja Rosberg (16). Pironi onnistui kuitenkin keräämään seuraavista kolmesta kilpailusta peräti 19 pistettä Watsonin jäädessä pisteittä. Watson ja Prost alkoivat pudota mestaruustaistelusta Rosbergin sinnitellessä mukana. Pironin mestaruus näytti melko varmalta ja hänestä olisi voinut tulla ensimmäinen ranskalainen F1-maailmanmestari, kun ero Rosbergiin oli 11 kilpailun jälkeen peräti 16 pistettä.
Kohtalo puuttui kuitenkin jälleen kerran tapahtumien kulkuun. Saksan GP:n vapaissa harjoituksissa satoi kaatamalla, mutta sarjaa johtanut Pironi päätti yrittää vielä yhtä nopeata kierrosta. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään sateen läpi, vaan törmäsi Alain Prostin Renault'hon ja katkaisi jalkansa.[1][8] Monista leikkauksista ja toimenpiteistä huolimatta Pironi vannoi palaavansa Formula 1:iin, mikä jäi kuitenkin toteutumatta.[8] Ilman tätä onnettomuutta Pironi olisi hyvinkin saattanut voittaa F1-mestaruuden.
Itse kilpailussa Saksan GP:n voittoon ajoi Villeneuvea tuurannut Patrick Tambay. Kilpailun johdossa ollut Nelson Piquet yritti ohittaa kierroksella Eliseo Salazaria, jolloin molempien kisa päättyi kolariin. Piquet'n ja Salazarin välille syntyi tappelu, jonka ratavirkailijat lopulta keskeyttivät.[9]
Pironin onnettomuus antoi neljälle muulle kuljettajalle mahdollisuudet mestaruuteen (Rosberg, Watson, Prost, Lauda). Saksan GP:tä seuranneessa Itävallan GP:ssä Prostin mestaruusmahdollisuudet kariutuivat tekniseen vikaan ja keskeytykseen johtoasemasta viisi kierrosta ennen maaliviivaa. Kilpailun voitolla Prost olisi ollut vahvasti kiinni mestaruudessa. Voittoon ajoi Lotus-kuljettaja de Angelis vain 0,05 sekuntia ennen toiseksi tullutta Rosbergia.[10][1]
Rosberg näytti lähes ratkaisseen mestaruuden hyväkseen kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Sveitsin GP:ssä (joka ajettiin todellisuudessa Ranskan Dijonissa) ajettuaan ensimmäisenä suomalaisena F1-kilpailun voittoon. Hän siirtyi MM-sarjan johtoon kolmen pisteen erolla, kun enää kaksi osakilpailua oli jäljellä. Ainoat uhkaajat olivat Prost, Watson ja Lauda.[11] Pironi puolestaan oli edelleen sairaalassa.
Viimeistä edellisessä kilpailussa Italian GP:ssä Rosbergilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus. Yritys epäonnistui hänen jouduttua käymään varikolla etusiiven hajoamisen vuoksi. Pysähdys vei aikaa lähes kaksi minuuttia, mikä pudotti Rosbergin lopulta kahdeksanneksi. Kilpailussa neljänneksi ajanut Watson piti itsellään vielä mahdollisuuden mestaruuteen.[1][12]
Watson epäonnistui mestaruudentavoittelussaan Las Vegasin osakilpailussa jäädessään Michele Alboreton taakse toiseksi, Rosbergin sijoituttua viidenneksi. Mestaruus alkoi kallistua Rosbergille jo aika-ajoissa kun Watson ajoi yhdeksänneksi ja Rosberg nousi hänen eteensä kuudenneksi. Paalupaikalta lähtenyt Alboreto ajoi rauhassa maaliin lähes puoli minuuttia ennen Watsonia. Rosberg varmisti maailmanmestaruutensa, ollen näin ensimmäinen suomalainen F1-maailmanmestari.[1][13]
Kilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MM-pisteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuljettajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Kuljettaja | RSA.svg){kind=small}
|
BRA
|
USW
|
SMR
|
BEL
|
MON
|
USE
|
CAN
|
NED
|
GBR
|
FRA
|
GER
|
AUT
|
SUI
|
ITA
|
LVS
|
Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Keke Rosberg
|
5 | DSQ | 2 | 2 | Kesk. | 4 | Kesk. | 3 | Kesk. | 5 | 3 | 2 | 1 | 8 | 5 | 44 | |
| 2 | Didier Pironi
|
18 | 6 | Kesk. | 1 | WD | 2 | 3 | 9 | 1 | 2 | 3 | DNS | 39 | ||||
| 3 | John Watson
|
6 | 2 | 6 | 1 | Kesk. | 1 | 3 | 9 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 9 | 13 | 4 | 2 | 39 | |
| 4 | Alain Prost
|
1 | 1 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 7 | NC | Kesk. | Kesk. | 6 | 2 | Kesk. | 8 | 2 | Kesk. | 4 | 34 |
| 5 | Niki Lauda
|
4 | Kesk. | 1 | DSQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 4 | 1 | 8 | 5 | 3 | Kesk. | Kesk. | 30 | ||
| 6 | René Arnoux
|
3 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 10 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 1 | 2 | Kesk. | 16 | 1 | Kesk. | 28 |
| 7 | Patrick Tambay
|
8 | 3 | 4 | 1 | 4 | Kesk. | 2 | DNS | 25 | ||||||||
| 8 | Michele Alboreto
|
7 | 4 | 4 | 3 | Kesk. | 10 | Kesk. | Kesk. | 7 | Kesk. | 6 | 4 | Kesk. | 7 | 5 | 1 | 25 |
| 9 | Elio de Angelis
|
8 | Kesk. | 5 | 4 | 5 | Kesk. | 4 | Kesk. | 4 | Kesk. | Kesk. | 1 | 6 | Kesk. | Kesk. | 23 | |
| 10 | Riccardo Patrese
|
Kesk. | Kesk. | 3 | Kesk. | 1 | Kesk. | 2 | 15 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 5 | Kesk. | Kesk. | 21 | |
| 11 | Nelson Piquet
|
Kesk. | DSQ | Kesk. | 5 | Kesk. | DNQ | 1 | 2 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 4 | Kesk. | Kesk. | 20 | |
| 12 | Eddie Cheever
|
Kesk. | Kesk. | Kesk. | 3 | Kesk. | 2 | 10 | DNQ | Kesk. | 16 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 6 | 3 | 15 | |
| 13 |  Derek Daly
|
14 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 6 | 5 | 7 | 5 | 5 | 7 | Kesk. | Kesk. | 9 | Kesk. | 6 | 8 | |
| 14 | Nigel Mansell
|
Kesk. | 3 | 7 | Kesk. | 4 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 9 | Kesk. | 8 | 7 | Kesk. | 7 | |||
| 15 | Gilles Villeneuve
|
Kesk. | Kesk. | DSQ | 2 | DNS | 6 | |||||||||||
| 16 |  Carlos Reutemann
|
2 | Kesk. | 6 | ||||||||||||||
| 17 | Andrea de Cesaris
|
13 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 3 | Kesk. | 6 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 10 | 10 | 9 | 5 |
| 18 | Jacques Laffite
|
Kesk. | Kesk. | Kesk. | 9 | Kesk. | 6 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 14 | Kesk. | 3 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 5 | |
| 19 | Mario Andretti
|
Kesk. | 3 | Kesk. | 4 | |||||||||||||
| 20 | Jean-Pierre Jarier
|
Kesk. | 9 | Kesk. | 4 | Kesk. | DNQ | Kesk. | Kesk. | 14 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | Kesk. | Kesk. | DNS | 3 |
| 21 | Marc Surer
|
7 | 9 | 8 | 5 | 10 | Kesk. | 13 | 6 | Kesk. | 15 | Kesk. | 7 | 3 | ||||
| 22 | Bruno Giacomelli
|
11 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 11 | 7 | 9 | 5 | Kesk. | 12 | Kesk. | 10 | 2 |
| 23 |  Eliseo Salazar
|
9 | Kesk. | Kesk. | 5 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 13 | DNQ | Kesk. | Kesk. | DNQ | 14 | 9 | DNQ | 2 |
| 24 | Manfred Winkelhock
|
10 | 5 | Kesk. | DSQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | 12 | DNQ | 11 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | NC | 2 |
| 25 | Mauro Baldi
|
DNQ | 10 | DNQ | Kesk. | DNQ | Kesk. | 8 | 6 | 9 | Kesk. | Kesk. | 6 | DNQ | 12 | 11 | 2 | |
| 26 | Chico Serra
|
17 | Kesk. | DNQ | 6 | DNPQ | 11 | DNQ | Kesk. | Kesk. | 11 | 7 | DNQ | 11 | DNQ | 1 | ||
| 27 | Brian Henton
|
DNQ | DNQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 8 | 9 | NC | Kesk. | 8 | 10 | 7 | Kesk. | 11 | Kesk. | 8 | 0 |
| 28 | Jochen Mass
|
12 | 8 | 8 | Kesk. | DNQ | 7 | 11 | Kesk. | 10 | Kesk. | 0 | ||||||
| 29 |  Slim Borgudd
|
16 | 7 | 10 | 0 | |||||||||||||
| 30 | Raul Boesel
|
15 | Kesk. | 9 | 8 | DNPQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | DNQ | Kesk. | DNQ | Kesk. | DNQ | 13 | 0 | |
| 31 |  Roberto Guerrero
|
DNQ | DNQ | Kesk. | DNQ | DNQ | Kesk. | Kesk. | DNQ | Kesk. | DNQ | 8 | Kesk. | Kesk. | NC | DNS | 0 | |
| 32 | Derek Warwick
|
Kesk. | DNQ | DNQ | Kesk. | Kesk. | DNQ | Kesk. | Kesk. | 15 | 10 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 0 | ||
| 33 | Rupert Keegan
|
DNQ | Kesk. | Kesk. | DNQ | 12 | 0 | |||||||||||
| 34 | Geoff Lees
|
Kesk. | 12 | 0 | ||||||||||||||
| — | Teo Fabi
|
DNQ | DNQ | DNQ | NC | Kesk. | DNPQ | DNQ | Kesk. | Kesk. | DNQ | Kesk. | Kesk. | Kesk. | DNQ | 0 | ||
| — | Riccardo Paletti
|
DNQ | DNQ | DNQ | Kesk. | DNPQ | DNPQ | Kesk. | Kesk. | 0 | ||||||||
| — | Tommy Byrne
|
DNQ | Kesk. | DNQ | DNQ | Kesk. | 0 | |||||||||||
| — | Jan Lammers
|
DNQ | DNQ | DNQ | Kesk. | DNQ | DNQ | 0 | ||||||||||
| — |  Emilio de Villota
|
DNPQ | DNPQ | DNQ | DNQ | DNPQ | 0 | |||||||||||
| — | Roberto Moreno
|
DNQ | 0 | |||||||||||||||
| Sija | Kuljettaja | RSA
|
BRA
|
USW
|
SMR
|
BEL
|
MON
|
USE
|
CAN
|
NED
|
GBR
|
FRA
|
GER
|
AUT
|
SUI
|
ITA
|
LVS
|
Pisteet |
Valmistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Valmistaja | Runko | Moottori | Pisteet | Voitot | Palkintosijat | Paalupaikat |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Ferrari
|
126C2 | Ferrari 021 | 74 | 3 | 11 | 3 |
| 2 | McLaren-Ford
|
MP4/1B | Ford Cosworth DFV | 69 | 4 | 8 | 0 |
| 3 | Renault
|
RE30B | Renault-Gordini EF1 | 62 | 4 | 8 | 10 |
| 4 | Williams-Ford
|
FW07D FW08 |
Ford Cosworth DFV | 58 | 1 | 7 | 1 |
| 5 | Lotus-Ford
|
87B 91 |
Ford Cosworth DFV | 30 | 1 | 2 | 0 |
| 6 | Tyrrell-Ford
|
011 | Ford Cosworth DFV | 25 | 1 | 2 | 0 |
| 7 | Brabham-BMW
|
BT50 | BMW M12/13 | 22 | 1 | 2 | 1 |
| 8 | Ligier-Matra
|
JS17 JS17B JS19 |
Matra MS81 | 20 | 0 | 4 | 0 |
| 9 | Brabham-Ford
|
BT49D | Ford Cosworth DFV | 19 | 1 | 3 | 0 |
| 10 | Alfa Romeo
|
179D 182 182B |
Alfa Romeo 1260 | 7 | 0 | 1 | 1 |
| 11 | Arrows-Ford
|
A3 A4 A5 |
Ford Cosworth DFV | 5 | 0 | 0 | 0 |
| 12 | ATS-Ford
|
D5 | Ford Cosworth DFV | 4 | 0 | 0 | 0 |
| 13 | Osella-Ford
|
FA1C FA1D |
Ford Cosworth DFV | 3 | 0 | 0 | 0 |
| 14 | Fittipaldi-Ford
|
F8D F9 |
Ford Cosworth DFV | 1 | 0 | 0 | 0 |
| 15 | March-Ford
|
821 | Ford Cosworth DFV | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 16 | .svg){kind=small} Theodore-Ford
|
TY01 TY02 |
Ford Cosworth DFV | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 17 | Toleman-Hart
|
TG181C TG183 |
Hart 415T | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 18 | Ensign-Ford
|
N180B N181 |
Ford Cosworth DFV | 0 | 0 | 0 | 0 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Rosberg Takes the Championship with Just One Win ESPN. Arkistoitu 29.9.2015. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b John Watson Win for McLaren Overshadowed by Ferrari's Gilles Villeneuve's Death 9.5.1982. ESPN. Arkistoitu 10.7.2015. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Kanal, Samarth & Stuart, Greg: 10 unforgettable F1 moments from the month of January, from driver shootouts to surprise tests Formula1.com. 7.1.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Piquet Wins before Ferrari Protests 21.3.1982. ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Niki Lauda Takes First Win for almost Five Years at Long Beach 4.4.1982. ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Didier Pironi Snatches Victory from Gilles Villeneuve on a Dark Day at Imola 25.4.1982. ESPN. Arkistoitu 31.7.2017. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Riccardo Patrese Wins after Chaotic Closing Laps in Monaco 23.5.1982. ESPN. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Didier Pironi - France ESPN. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Tambay Wins for Distraught Ferrari after Pironi Crash 8.8.1982. ESPN. Arkistoitu 29.6.2018. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ De Angelis Edges out Rosberg in Thriller 15.8.1982. ESPN. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Rosberg's Maiden Win Strengthens Title Chances 29.8.1982. ESPN. Arkistoitu 20.2.2018. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Arnoux Wins to Take Title Race to Vegas 12.9.1982. ESPN. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Rosberg's the Champion Despite just One Win 25.9.1982. ESPN. Arkistoitu 23.1.2022. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)