Baptismi Venäjällä

Venäläinen baptismi on Venäjän suurin protestanttinen vähemmistö. Suurin osa venäläisistä protestanteista on evankelisia baptisteja. Venäläisen baptismin suurin unioni on piispa Pjotr Mitskevitšin johtama Venäjän evankelisten kristittyjen baptistien liitto (ven. Российский союз евангельских христиан-баптистов, Rossijski sojuz jevangelskih Hristian baptistov) johon kuuluu 1 640 seurakuntaa ja noin 69 000 jäsentä.

Evankelinen liike ja baptistit tulivat Venäjälle Pietarin, Kaukasian ja Ukrainan kautta. Venäläinen baptismi syntyi 1860- ja 1870-luvulla.

Historia

Baptismi Keisari-Venäjällä

Venäläinen baptismi syntyi samanaikaisesti kolmelta taholta 1860- ja 1870-luvulla: Ukrainassa baptismi levisi Venäjän saksalaissiirtolaisten parissa, Kaukasiassa baptismi sai alkunsa ulkolaisten lähetystyöntekijöiden kautta ja Pietarissa syntyi 1870-luvulla liike, jonka kannattajia kutsuttiin evankelisiksi kristityiksi. Lordi Radstock vieraili tuolloin Pietarissa ja sai kuulijoita yläluokasta. Baptismi sai suurta kannatusta erityisesti Etelä-Venäjän talonpoikien keskuudessa.

Saksalaisväestön baptismi

Venäjän eteläosassa sekä stundismi että mennoniittaliike olivat tunnistettuja ilmiöitä. Samoilla seuduilla alkoi myös Venäjän baptismi saksalisten siirtolaisten keskellä. Saksasta tulleet saarnaajat pitivät 1860-luvulla yhteyttä mennoniittoihin.

Venäläisväestön baptismi

Zelenogradin baptistikirkko.

Varsinainen venäläinen baptismi alkoi esiintyi 1870-luvulla. Tämä haara kasvoi ensin etelässä ja kaakossa, tyyssijanaan Tbilisi. Keisari-Venäjän ensimmäinen baptistikonferenssi pidettiin vuonna 1884, jossa järjestäytyi Yhteisvenäläinen baptistiunioni Vasili Pavloffin johtamana.

Venäläisväestön toinen haara kasvoi Pietarissa ja se lähti englantilaisen lordi Radstockin ympärillä liikuvasta herätyksestä. Tässä herätyksessä Ivan Prokhanoffista tuli kiistämätön johtaja. Tämä yhdyskunta otti nimekseen "Evankeliset kristityt" ja se oli selvästi baptistinen. Pietarin evankeliset kristityt kutsuivat koolle kaikki evankelikaaliset ryhmät etsimään yhteistyötä.

Baptistien ja evankelisten kristittyjen toiminta sallittiin uskonnonvapausediktin jälkeen vuonna 1905. Baptistiliitto piti yleisvenäläisen konferenssin samana vuonna. Myös evankeliset kristityt perustivat oman kansallisen liittonsa. Sekä baptistit että evankeliset kristityt liittyivät vuonna 1906 baptistien maailmanliittoon ja olivat edustettuna 1911 pidetyssä baptistien maailmankokouksessa.

Vuonna 1922 Evankelisiin kristittyihin kuului 250 000 jäsentä, kun taas vanhemmassa baptistiunionissa oli lähes 100 000 jäsentä. Yhteinen järjestö luotiin vuonna 1922.

Baptismi ja venäläinen yhteiskunta

Alkuaikoinaan baptismi korosti kristittyjen tasa-arvoa ja sillä oli siten myös yhteiskunnallista vaikutusta. Baptismi nousi perinteisten kirkkojen pappisvaltaisuutta ja institutionalisuutta vastaan korostaen yksinkertaista kristillisyyttä ja yksilön hurskautta. Baptismi toi Raamatun kaikkien luettavaksi. Tällainen kristillisyys tarjosi vaihtoehdon keisarin yksinvaltiuteen sidotulle ortodoksiselle kirkolle.

Sekä Venäjän valtiovalta että ortodoksinen kirkko näkivät baptismissa poliittisen vaaratekijän. Baptismi yhdistettiin niihin uusiin virtauksiin, joiden katsottiin horjuttavan yksinvaltiuden perusteita. Sekä tsaari Aleksanteri III että yliprokuraattori Konstantin Pobedonostsev olivat huolissaan liikkeen vaikutuksesta.

Lähteet

• Lahtinen Aarno, Laitila Teuvo & Suttner Ernst Chr.: Usko, toivo ja vallankumous. (Kristinusko ja kirkot Neuvostoliitossa) Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11578-2