Kalvinismi

Kalvinismi reformoitu kristillisyys
Guillaume Farelin, Jean Calvinin, Theodore Bezan ja John Knoxin patsaat Genevessä.
Suuntautuminen	protestantismi
Toiminta-alue	Sveitsi, Alankomaat, Skotlanti, Yhdysvallat
Perustaja	Ulrich Zwingli Jean Calvin
Perustettu	1500-luvulla Euroopassa
Irtautunut	Katolisesta kirkosta
Jäseniä	noin 56 miljoonaa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Osa artikkelisarjaa
Kalvinismi ja reformoidut kirkot
Tausta ja historia Kristinusko Uskonpuhdistus Protestantismi
Teologia Kristillinen rekonstruktio Liittoteologia Vapaan armon teologia Monergismi Predestinaatio Viisi periaatetta Sola fide Sola gratia Sola scriptura Soli Deo gloria Solus Christus Korvausteologia Täydellinen turmelus
Teokset Kristillisen uskonnon opetus Geneven Raamattu Reformoitu uskontunnustus Westminsterin standardit Reformoitu systemaattinen teologia Reformoidun kirkon tunnustuskirjat Heidelbergin katekismus Belgialainen uskontunnustus Dordtin kanonit
Pääsuuntaukset Reformoidut kirkot Presbyteerinen kirkko Kongregationaalinen kirkko Reformoidut baptistit Anglikanismi
Alasuuntaukset Etelä-Afrikan reformoidut kirkot Hugenotit Plymouthin pyhiinvaeltajat Puritanismi Uuskalvinismi Uusi kalvinismi Vapaat suunnat
Organisaatio Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisö Maailman reformoitu yhteisö Reformoitujen kirkkojen kansainvälinen konferenssi Pohjois-Amerikan reformoitu ja presbyteerinen neuvosto
Henkilöt Ulrich Zwingli Martin Bucer Peter Martyr Vermigli Heinrich Bullinger Jean Calvin John Knox Zacharias Ursinus Theodore Beza Jonathan Edwards Friedrich Schleiermacher Abraham Kuyper Karl Barth

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Konvergenssiliike Kotikirkot Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi

Jean Calvin.

Kalvinismi on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, joka sai nimensä ranskalaissyntyisen Jean Calvinin mukaan. Laajemmassa merkityksessään nimitystä kalvinismi käytetään synonyyminä reformoidulle kirkolle.

Protestantismin merkitys laajentui 1500-luvulla pian koskemaan myös muitakin kuin kirkkoa ja Martti Lutheria, esimerkiksi Sveitsissä reformaatio oli Saksaa enemmän poliittinen ja yhteiskunnallinen liike. Sveitsin tärkeimmän reformaattorin Ulrich Zwinglin ja Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestanttisuuden toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin. Kansallisesta ja teologisesta perinteestä riippuen reformoidun kirkon edustajista käytetään nimitystä reformoidut, kalvinistit tai presbyteriaanit.

Lutherin ja Calvinin erona on, että Luther säästi katolisesta kirkosta suurimman osan siitä mitä Raamattu ei suoranaisesti kieltänyt, Calvin ja Zwingli taas poistivat kirkosta kaiken mitä Raamattu ei määrännyt.

Oppi

Tunnustus ja kirkkojärjestys (1559)

Vuoden 1559 kansallisysynodissa hyväksyttiin kalvinismin oma tunnustus. Kalvinismi hylkäsi episkopalismin ja antoi piispan vallan ainoastaan Kristukselle. Erotuksena katolisesta kirkosta, kaikilla tosi seurakuntalaisilla oli sama valta. Maallinen esivalta sen sijaan oli Jumalan antama järjestys, mikäli se ei vastustanut Jumalan kaikkivaltaa.

Kalvinismin 5 kohdan muistisääntö

1900-luvulla amerikkalaiset reformoidut teologit loivat TULIP-muistisäännön, joka pyrkii tiivistämään Dordtin kanonien (1618–1619) keskeiset viisi reformoitua oppia koskevaa päätöstä:

• T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on niin synnin turmelema, ettei hän tahdo eikä edes kykene aitoon parannukseen tai pelastavaan uskoon ilman Jumalan uudestisynnyttävää voimaa. Ihminen ei voi mitenkään parantaa hengellistä tilaansa tai valmistaa itseänsä armon vastaanottamiseen. Syntiinlankeemuksen tuoma turmelus ulottuu koko ihmiseen, hänen ajatteluunsa, tunteisiinsa ja tahtoonsa niin, että hän on, mitä hengellisyyteen tulee, kuollut.

• U = Unconditional election (ehdoton armonvalinta). Ennen maailman luomista, Jumala armossansa valitsi oman tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti jotkut ihmiset pelastukseen. Tämä valinta ei perustu mihinkään tekijään ihmisessä itsessään, ei mihinkään minkä Jumala olisi heissä ennalta nähnyt kuten uskoon, parannukseen, hyviin tekoihin, uskonratkaisuun tai yhteistyöhaluihinsa. Yksittäisen ihmisen pelastuksen syy on täysin Jumalassa eikä ihmisessä ollenkaan.

• L = Limited atonement (rajoitettu sovitus). Rajoitettu tai erityinen sovitus tarkoittaa sitä, että Kristus kärsi synnin täyden rangaistuksen kaikkien Jumalan valittujen puolesta. Hänen ristikuolemansa on tehokas sovitus, joka todella pelastaa kaikki ne, joiden puolesta Hän antoi itsensä alttiiksi. Näin Kristuksen sovitus ”rajoittuu” seurakuntaan: vain seurakunta (aidot uskovat) on sovitettu Jumalan kanssa.

• I = Irresistible grace (vastustamaton armo). Evankeliumia julistettaessa valitut kääntyvät Pyhän Hengen vastustamattoman sisäisen kutsun ansiosta, kun muut kovettavat sydämensä ja paatuvat edelleen. Kukaan ei pelastuisi, jos armo olisi vastustettavissa.

• P = Perseverance of the saints (ehdoton pelastusvarmuus). Isän valitsemat, Pojan sovittamat ja Pyhän Hengen uudestisynnyttämät ovat kolmiyhteisen Jumalan ikuisen rakkauden ja huolenpidon kohteita. Aidot uskovat ovat siirtyneet kuolemasta elämään, he kuuluvat Jumalan perheväkeen, heidän ikuinen kohtalonsa on Jumalan varmoissa käsissä ja he voivat asettaa luottamuksensa siihen, ettei Hän jätä työtänsä kesken.

Dordtin tai Dortrechtin päätösten lisäksi laajimmin levinneitä reformoituja uskontunnustuksia ovat Heidelbergin katekismus (1563) ja Westminsterin tunnustus (1647).

Monin osin kalvinistit kieltävät hyperkalvinismin kaksinkertaisen valinnan.

Historia

Jean Calvin kuului toisen polven uskonpuhdistajiin joka eli vastauskonpuhdistuksen aikana. Calvin oli Geneven johtaja ja vartioi tiukasti Raamatun asemaa auktoriteettina. Genevestä tuli protestanttisuuden keskus, johon tuli hyökkäävää katollisuutta pakenevia intellektuellipakolaisia. Calvinin omaa perintöä on puritaanisuuden taustalla oleva taipumattomuus sekä näkyvän kirkko-organisaation korostaminen.

Genevessä kalvinismille muodostui idea, organisaatio ja koulutus. Geneven akatemiasta muodostui eurooppalainen instituutio, jossa oli Calvinin kuollessa 1500 opiskelijaa. Ranskalaiset papit muodostivat erityisen yhteenliittymän, Compagnie des Pasteursin, josta syntyi Jumalan valtakunnan levittämistyöhön valmis sukupolvi.

Kotimainen oppositio

Kalvinilaisuudesta tuli sisäinen mahtitekijä, joka kapinoi ruhtinaan johtamia kansalliskirkkoja vastaan. Oppositio-liikkeenä kalvinismi sai vakaumuksellisia ja koulutettuja johtajia niistä miehistä, jotka olivat paenneet kotimaidensa uskonnollisia ja yhteiskunnallisia oloja. Näistä muodostui Ranskaan yli kahdentuhannen seurakunnan verkosto. Kotiinpaluunsa jälkeen he organisoivat uuden kirkon, jossa ryhmät verkostoituivat toisiinsa ”maanalaisin”, salaisin sitein. Monet hakivat hengellistä sisältöä Vanhan testamentin profeetoista jota kannatteli tunne Jumalan majesteettisuudesta.

Koko maahan muodostui verkosto tällaisia ryhmiä, jotka myöhemmin organisoituivat kirkolliseksi ja yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Kolportöörit leivittivät Geneven kirjapainosta salaisesti pieniä traktaatteja muualla Euroopassa oleviin seurakuntaan. Kalvinismi levisi laajasti. Erityisen vahvoja alueita olivat vanhat valdolaisseudut. Hugenotit saivat kannattajia mitä erilaisimmista väestökerroksista. Uskonolliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet muodostivat yhdessä kalvinilaisuuden kasvualustan.

Synodiorganisaatio

Kalvinismin uusi aikakausi alkoi kun liike organisoitui Geneven ulkopuolella, kansalliskirkollisella maaperällä. Ranskan ensimmäinen kansallissynodi kokoontui Pariisissa 1559, joka oli ensimmäinen valtakunnallinen uskonnollinen orgnaisaatio. Toivo evankelisesta Ranskasta, jota Calvin kuvasi Institutio Religionis Christianae -kirjassaan innoitti evankelisia aktiiviseen toimintaan. Edustajana oli Ranskan kunkin evankelisen seurakunnan pappi ja yksi vanhin. Pappien ja maallikoiden yhteisessä kokouksessa käsiteltiin sekä hengellisiä että poliittisia asioita.

Kansallissynodi koettiin uhkana myöhäiskeskiajan ruhtinasjohtoisessa katolisessa kansalliskirkossa. Kalvinilaisuuden katsottiin vaarantavan voimallaan sekä kirkon uskonnollisen yhtenäisyyden että ruhtinaan poliittisen johtoaseman kansakunnassa. Taistelusta tuli verinen sekä Ranskassa, Englannissa että Saksassa.

Kalvinismi eri maissa

Skotlannin kirkko erosi katolisesta kirkosta vuonna 1560, kun parlamentti hyväksyi John Knoxin kalvinistisen uskontunnustuksen. Tämä johti sisällissotaan ja Maria Stuartin kukistumiseen. Jo aiemmin reformaattorina Skotlannissa toiminut Knox oli paennut maasta katolisen kuningatar Marian tultua valtaan ja tutustunut Calviniin Genevessä sekä ryhtynyt tämän kannattajaksi ja palannut vuonna 1559.

Kalvinismin oppeja

• Raamattu on kristinuskon ainoa perusta, joka tarjoaa myös ohjeita yhteiskuntaelämää varten.

Tunnettuja kalvinisteja

• Charles Spurgeon, saarnaaja
• William Carey, merkittävä lähetyssaarnaaja
• George Whitefield, saarnaaja
• J. I. Packer, teologi
• Francis Schaeffer, teologi
• R. C. Sproul, teologi ja pastori
• John Piper, teologi, saarnaaja ja kirjailija
• John MacArthur, pastori, opettaja ja kirjailija
• Robert L. Reymond, teologi ja kirjailija
• Charles Caldwell Ryrie, teologi ja kirjailija

Kalvinismi Suomessa

Suomessa on muutamia kalvinistis-baptistisia seurakuntia, mutta ei yhtenäistä kalvinismiin nojautuvaa kirkkokuntaa. Pääkaupunkiseudulla selkeästi reformoitua perinnettä edustaa ainakin United Community Church sekä Espoon Kotikirkko. Myös Tampereella, Pietarsaaressa ja Jyväskylässä toimii seurakuntia, jotka omaavat kalvinistisen pelastuskäsityksen.^lähde? Helluntaiherätyksen piirissä on viime aikoina ollut kalvinistista liikehdintää, jossa erityisesti liikkeen nuoret miehet ovat kiinnostuneet kalvinilaisesta teologiasta.^lähde? Kalvinistisen teologian leviämistä edistävät internet sekä yleistynyt englannin kielen taito.

Kalvinistisia ajatuksia esiintyy myös eri suuntausten sisällä. Ruotsi-Suomen valtakunnan sensuuri kielsi kalvinistisen kirjallisuuden, vaikkakin uskonpuhdistuksen alkuvuosikymmeninä 1500-luvun lopulla muuan muassa Kaarle IX kannatti kalvinismia. Sensuurin välttäneitä ja suomeksi julkaistuja teoksia olivat Thomas Wilcoxin Kallis hunajanpisara sekä John Bunyanin Kristityn vaellus. Autonomian aikana Suomessa vaikutti reformoiduista maista (muun muassa Skotlannista) tulleita sukuja ja henkilöitä, mutta nämä olivat yleensä sulautuneet uskonnollisesti luterilaiseen kirkkoon.

Suomalainen luterilaisuus on perinteisesti suhtautunut kalvinistiseen teologiaan epäluuloisesti aina Ruotsin vallan ajoilta lähtien. Professori Risto Saarisen mukaan tämä seikka käy ilmi muun muassa siinä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole halunnut liittyä Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöön allekirjoittamalla niin kutsutun Leuenbergin konkordian. Asiakirjassa todetaan, että luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen toisilleen asettamat vanhat oppituomiot ovat nykypäivänä perusteettomia.

Vuonna 2022 Suomeen perustettiin kalvinistista baptismia edustava Suomen reformoitujen baptistiseurakuntien yhdyskunta.

Kalvinistisia seurakuntia Suomessa

• Jyväskylän reformoitu baptistiseurakunta (Jyväskylä)
• Grace Baptist Church – Armon Baptistiseurakunta (Tampere)
• Agape International Baptist Church (Pedersöre)
• Christ Church of Oulu (Oulu)
• Espoon Kotikirkko (Espoo)

Katso myös

• Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki
• Reformoidut kirkot

Liittyen aiheeseen

• Etelä-Afrikan reformoidut kirkot
• Hugenotit
• Presbyteriaaninen kirkko
• Valdolaiset

Samankaltaisia ryhmiä muissa suuntauksissa

• Kryptokalvinistit
• Jansenismi

Lähteet

• Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. (Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen) Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4

Aiheesta muualla

• Täydellinen turmeltuneisuus.
• Ehdoton armovalinta.
• Armovalinta.