Baptismi Ruotsissa
| Osa artikkelisarjaa |
| Baptismi |
|---|
 |
Baptismi saapui Ruotsiin 1800-luvun puolessa välissä, ja sen keskeisimpiä henkilöitä oli Fredrik Olaus Nilsson. Nilsson toimi merimiehenä ja tuli uskoon New Yorkissa merimieskappelissa. Baptistiliike syntyi ja kasvoi yhteiskunnan vapautuessa, teollistuessa ja matkustamisen lisääntyessä. Toinen tärkeä syy baptismin leviämiselle oli lukutaidon lisääntyminen, mikä mahdollisti tavallisen kansan raamatunlukemisen. Osaltaan se vaikutti maallikkosaarnaajatoiminnan leviämiseen.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baptismin synty seurakiellon aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikkalaisella höyrylaivalla työskennellessään F. O. Nilsson oli yhteydessä baptismiin. Hän oli New Yorkissa mukana merimieskappelin toiminnassa ja tuli uskoon. Vuonna 1839 Nilsson palasi Ruotsiin ja kertoi hengellisistä kokemuksistaan ensin sukulaisilleen. Ensin Nilsson osallistui Tukholmassa hedbergiläisen liikkeen toimintaan. Vuonna 1842 Nilsson aloitti saarnaajatyön Göteborgissa. Vuonna 1845 Nilsson tutustui G. W. Schröderiin ja liittyi baptistiseen liikkeeseen.[1][2]
Nilsson matkusti vuonna 1847 Hampuriin mennäkseen kasteelle ja palasi sitten Ruotsiin. Hän pyrki levittämään baptismia edelleen, mutta Ruotsissa oli vielä voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi seurojen järjestämisen. Nilsson päätti kuitenkin uhmata seurakieltoa.[1]
Tanskalainen baptistipastori järjesti 21. syyskuuta 1848 Göteborgin ulkopuolella kastetilaisuuden. Tämän jälkeen kastetut kokoontuivat Borekullassa sijaitsevaan mökkiin ja perustivat yhdessä Ruotsin ensimmäisen baptistiseurakunnan. Nilsson valittiin seurakunnan johtajaksi. Baptistisen toiminnan vuoksi Nilsson karkotettiin maasta vuonna 1850. Useat muut ruotsalaiset baptistit tuomittiin vankeusrangaistukseen. Tuon vuoden jälkeen monet heränneet alkoivat organisoitua vapaisiin seurakuntiin[1]
Baptistisen toiminnan vapautuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1856 baptistit organisoituivat osaksi Tukholman lähetysseuraa ja julkaisivat Evangelisten-lehteä. Baptistit tekivät lähetystoimintaa Taalainmaalla, Närkessä, Västmanlandissa ja Ångermanlandissa. Liikkeellä oli vahva asema myös Orsassa ja Älvdalenissa. Vuonna 1857 baptistit muodostivat yhdyskunnan, jota myöhemmin nimitettiin Ruotsin baptistiyhdyskunnaksi.lähde?
Orsan baptistit tulivat valtakunnallisesti tunnetuiksi, kun poliisi puuttui baptistiseen toimintaan. Seurakunnan jäseniä tuomittiin vankeuteen seurakiellon uhmaamisesta, vaikka kyseisen rangaistuksen täytäntöönpano oli jo tuolloin harvinaista. Baptisteja suljettiin selleihin, joissa he jatkoivat ylistystä lauluillaan. Lopulta tilanne raukesi konventikkeliplakaatin kumoamiseen. Kun Ruotsin tiukkoja uskonnollisia lakeja lievennettiin vuonna 1858, oli baptistiyhteisön koko kasvanut jo 1 400 henkilöön. 1800-luvun loppuun mennessä seurakuntien määrä oli kasvanut 500:aan ja niissä oli yli 40 000 jäsentä. Baptistit osallistuivat muiden kansanliikkeiden tavoin kansankodin rakentamiseen.[1][2]
Vuonna 1866 baptistit aloittivat raamattukoulutoiminnan, joka tunnettiin nimellä Betel-seminaari. Seminaarin rehtori tuli Amerikasta. Baptistinen naisliitto perustettiin vuonna 1914.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Equmeniakyrkans historia: Svenska baptistsamfunet Equmeniakyrkan. Viitattu 12.9.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Hedin, Christer: ”Baptismen etableras i Sverige”, Kristendomens historia i Sverige. Stockholm: Norstedts, 2017. ISBN 978-91-1-310678-6 (ruotsiksi)