Ylimmäinen (Tammela)
Ylimmäinen | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kanta-Häme |
Kunnat | Tammela |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.93) |
Laskujoki | oja Keskiseen [1] |
Järvinumero | 35.934.1.017 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 124,8 m [1] |
Rantaviiva | 1,858 km [2] |
Pinta-ala | 0,08629 km² [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Ylimmäinen on Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi kuuluu Myllyjoen valuma-alueella Pehkijärveen laskevaan Teuronjoen valuma-alueeseen, jonka keskusjärven eli Rautijärven itäiseen, Kyläsillanjokeen päättyvään, reittiin se kuuluu.[2][1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 8,6 hehtaaria ja sen pituus on 800 metriä ja leveys 200 metriä. Siihen laskee kolme metsäojaa. Niistä yksi on Pikku-Ylimmäisen laskuoja. Toinen on Pörrösaarenjoki, joka tuo yläjuoksulta muun muassa Kanalammin ja Kanajärven vedet. Järven luusua sijaitsee järven etelärannalla, josta saa alkunsa 350 metriä pitkä laskuoja Keskiseen.[2][1]
Järven rantaviiva on 1,9 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa. Järven pohjoisrannat ovat hieman soistuneita. Rannoille on rakennettu 16 loma-asuntoa, joille johtaa tiet Kuuslammin kylältä tai Teurolta.[2][1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järvin nimi on kirjoitettu "Tammelanlampi". Sen rannoille on piirretty ruohottumista ilmaisevat karttamerkit. Järvi oli tuolloin asumaton ja lähin Kulmalan talo sijaitsi 600 metrin etäisyydellä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ylimmäinen (Tammela) (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
- ↑ Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos