Määrlammi
| Määrlammi | |
|---|---|
 Määrlammi kuvattuna itäpäästä |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Häme |
| Kunnat | Tammela |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.93) |
| Laskujoki | oja Tanilanlammiin [1] |
| Järvinumero | 35.931.1.009 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 98,6 m [1] |
| Rantaviiva | 3,402 km [2] |
| Pinta-ala | 0,021607 km² [2] |
| Keskisyvyys | 7−10 m[3] |
| Suurin syvyys | 20−30 m[4][3] |
 Määrlammi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Määrlammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa Kaukolanharjun vieressä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen.[2][1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 21,6 hehtaaria ja sen pituus on 1,2 kilometriä ja leveys 350 metriä. Järveen laskee etelästä Pauninoja, joka käy laskeutumisaltaassa (Pauninkosteikko) ennen järveen laskemistaan. Järven vedet laskevat 60 senttimetriä alempana olevaan Tanilanlammiin lyhyttä ojaa myöten. Järven rantaviiva on 3,4 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin Kaukolannummen harjualueen kangasmetsää, jonka eteläpuolella Lepistön kylässä on paljon peltomaata. Vain järven eteläranta on rakennettua. Loma-asuntoja on alle 30.[2][1][4][3][5]
Luonnontila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on hyvin kirkasvetinen, mutta veteen on kertynyt ravinteita, jotka eivät poistu järvestä. Järven tilaa luonehditaan nykyään reheväksi. Ravinteet aiheuttavat toistuvasti leväkukintoja. Järven pohjassa esiintyy säännöllisesti happikatoa. Järven suojeluun on ryhdytty esimerkiksi perustamalla vuonna 2011 Pauninojaan Pauninkosteikko, joknka tehtävänä on suodattaa itseensä osan ravinteista. Koskeikon pinta-ala on 0,72 hehtaaria. Myös vesihuoltoon on kiinnitetty huomiota. Järven rannassa on pieni vedenottamo.[4][3][5][6]
Järvellä pesivät esimerkiksi isokoskelot ja kuikat.[3] Vuonna 2012 suoriteun koekalastuksen perusteella järven kalakantaan kuuluvat ahven, särki, hauki ja kiiski. Näistä särki on yleisin kalalaji, mutta ahvenen biomassa on noin puolet järven kalabiomassasta. Koekalastuksessa saatiin pieniä särkiä ja ahvenia, mikä viittaa ylisuureen kalakantaan.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lars Forsellin kartassa vuodelta 1692 järven nimi oli kirjoitettu "Märälambi". Samantapainen nimi esiintyy Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855−1856. Siinä lukee "Marjärvi". Sen sijaan Senaatin kartastossa vuodelta 1884 järven nimi on "Märklampi". Myöhemmin järven nimi on vaihtunut Määrlammeksi. Senaatin kartassa näkyy jo Pauninoja.[7][8][9]
Määrlammi ja sen laajempi ympäristö kuului aikoinaan Saaren kartanolle, joka myi vuonna 1980 Raanpään alueen Tammelan kunnalle ja Forssan kaupungille. Suujärven ja Määrlammin välisen harjanteen poikki on kaivettu noin 2 metriä syvä kaivanto, jota pitkin on siirretty veneitä lammita toiseen ja siirretty härkien vetäminä tukkeja järveltä toiselle. Tämä kaivanto saattaa näkyä Senaatin kartastossa ja Kalmbergin kartaston digitaaliversiossa on siinä kohtaa kynänjälki.[5][8][9]
Vielä 1920-luvulla Määrjärven rannat olivat asumattomia, mutta sotien jälkeen sinne hakeutui kesäasukkaita.[5]
Luonnonhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja sen reuna vetäytyi kohti luodetta, purki jäätikön alta virtaava jäätikköjoki nykyiseen Kaukolaan vetensä. Veden virtauksen mukana kulkeutui paljon kiveä ja hiekkaa, jota läjittyi purkaustunneliin ja kasautui purkausaukon eteen. Nämä kivi- ja hiekkajäänteet muodostavat Kaukolannummen harjut, joka osa Lopelta Humppilaan jatkuvaa harjujaksoa. Suurin harju on Kaukolanharju, jonka pitkä yhtenäinen selänne kiemurtelee nummen reunaa.[10][11]
Kaukolanharju muodostaa Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin rikkonaiseen kannaksen, jossa veden täyttämät harjujen välit ja supat muodostavat mosaiikkimaisen vyöhykkeen. Harjun rakenteita kulkee myös järven vedenpinnan alla ja osa niistä ovat peittyneet myös savien alle. Alue on nykyään osa Saaren kansanpuistoa, jossa voi vapaasti retkeillä ja tutustua luonnonkohteisiin ja alueen historiaan.[10]
Alueen 11−13 lampea ovat syntyneet, kun jäätikköjoen suuaukon reunan jääseinämästä irtosi jäävuorenkappaleita, jotka hautautuivat hiekan joukkoon. Myöhemmin, kun mannerjään reuna oli vetäytynyt riittävän kauaksi, hiekan alla olleet jäävuoret sulivat ja hiekkaan jäi sille paikalle syvä ja jyrkkäreunainen painauma. Näitä painaumia kutsutaan harjusupiksi tai vain supiksi.[10][11][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Määrlammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.3.2015.
- ↑ a b c d e Laine, Teuvo: Määrlammin alueen jätevesihuolto (opinnäytetyö), 2011
- ↑ a b c Lahtonen, Hannu: Määrlammin suojelu r.y., 2012
- ↑ a b c d Willman, Lasse: Määrlammi kivikaudesta kesäasutukseen
- ↑ a b Partanen, Janne: Koekalastus seitsemällä Tammelan järvellä (Arkistoitu – Internet Archive), raportti, 2013
- ↑ Forsell, Lars: Tammelan Saari ja Kaukola, 1692, Jyväskylän yliopisto
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
- ↑ a b Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 24) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos
- ↑ a b c Saaren kansanpuisto Luontoon.fi. 2015. Metsähallitus. Viitattu 11.3.2015.
- ↑ a b Jäätikköjokimuodostumat GTK. Geologinen tutkimuskeskus. Viitattu 11.3.2015.
- ↑ Saaren kansanpuisto - Järvet ja lammet tammela.fi. 2015. Tammela: Tammelan kunta. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 11.3.2015.
