Mustikkalammi
Mustikkalammi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kanta-Häme |
Kunnat | Tammela |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Turpoonjoen valuma-alue (35.98) |
Laskujoki | ei ole [1] |
Järvinumero | 35.981.1.006 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 115,9 m [1] |
Rantaviiva | 0,367 km [2] |
Pinta-ala | 0,00981 km² [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Mustikkalammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa oleva järvi, joka kuuluu Turpoonjoen alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[2][1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on soikion muotoinen ja sen halkaisija on 130 metriä. Sen pinta-alaksi tulee siten 0,98 hehtaaria. Siihen ei tule ojia eikä siitä lähde laskuojaa. Lampi sijaitsee hiekkamaastossa olevassa painaumassa, joka on soistunut rinteisiin saakka. Rinteen alaosassa kulkee metsäautotie, jonka varrella on järven lähellä kaksi loma-asuntoa. Niille pääsee yhdystieltä 2824.[1]
Järvi sijaitsee Karjuharjun eteläpuolella. Harju on osa Kolmatta Salpausselkään kuuluvaa harjujaksoa ja hiekka-aluetta. Alue kuuluu niin sanottuun Perunnummen hiekkamassiiviin, joka on hyvää pohjavesialuetta. Tämä heijastuu järviin ja lampiin, jotka ovat usein kirkasvetisiä. Koska järvi sijaitsee harjun rinteessä ja seutu on täynnä painanteitä, saattaa järvi olla suppa.[3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mustikkalammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.4.2015.
- ↑ GTK: Pertunnummen alueen maaperäkartta[vanhentunut linkki]
- ↑ Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella (Arkistoitu – Internet Archive), Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
- ↑ Koljonen, Jarmo: Pohjavesitutkimukset Forssan seudun varavesilähteen löytämiseksi 1993-2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Ramboll, 2012