Ruoholammi (Lopen Räyskälä)
Ruoholammi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kanta-Häme |
Kunnat | Loppi |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Turpoonjoen valuma-alue (35.98) |
Laskujoki | oja Tervalammiin [1] |
Järvinumero | 35.984.1.011 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 124 m [1] |
Rantaviiva | 0,42 km |
Pinta-ala | 1,22 ha |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Ruoholammi on Kanta-Hämeessä Lopella oleva lampi, joka kuuluu Ilmetynjoen valuma-alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[1][2]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lammen pituus on 170 metriä ja leveys 120 metriä. Siihen on kaivettu kolme suo-ojaa, joista yksi laskee Tervalammiin. Lammen ranta on soistunutta, mutta ympäristö on hiekkapohjaista kangasmaastoa. Rannat ovat rakentamattomia ja lähin tie on yhdystie 2824, joka ohittaa lammen 200 metrin päästä.[1]
Luonnonhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reuna päättyi näillä seuduilla suoraan mereen noin 11 400−11 300 vuotta sitten.[3]. Ilmaston kylmeneminen hidastutti jäätikön sulamista ja rena pysyi noin 100 vuotta paikallaan jättäen sulmisessa irronneet hiekat, kivet ja maat samalle kohdalle. Siihen kertyi muodostelma, joka tunnetaan nimellä Kolmas Salpausselkä. Muodostelman pintamaa on hiekkaa, joka muodostaa Pernunharjun ja Hautanummen kohoumat. Pernunjärven muodostumisessa vaikuttaneet jäätikköjokivirtaukset kasasivat suuren sandurin. Lampi on syntynyt sandurin reunan ja harjun väliseen painaumaan.[3][4][5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järven nimenä luki "Rauhajärvi".[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ruoholammi, Lopen Räyskälä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
- ↑ a b Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet, s. 69−86. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ GTK: Pertunnummen alueen maaperäkartta[vanhentunut linkki]
- ↑ Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella (Arkistoitu – Internet Archive), Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
- ↑ Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 25) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos