Kokemäenjoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kokemäenjoen vesistö
(Suomen päävesistöalue: 35)
Kokemäenjoen vesistöalue.
Kokemäenjoen vesistöalue.
Valtiot Suomi
Maakunnat Satakunta, Pirkanmaa, Kanta-Häme, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Päijät-Häme, Varsinais-Suomi
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Vesistöjako Kokemäenjoen alue (35.1),
Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2),
Näsijärven–Ruoveden alue (35.3),
Ähtärin ja Pihlajaveden reittien va (35.4),
Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5),
Keuruun reitin valuma-alue (35.6),
Längelmäveden ja Hauhon reittien va (35.7),
Vanajan reitin valuma-alue (35.8),
Loimijoen valuma-alue (35.9)
Laskujoki Kokemäenjoki
Vesistöreitti ←Kulovesi ←Pyhäjärvi ←Näsijärvi ←Ruovesi ←Tarjanne ←Vaskivesi ←Toisvesi ←Peränne ←Ähtärinjärvi
Laskupaikka Pori, Porinlahti, Selkämeri [1]
Koordinaatit 61°33′40″N, 21°40′59″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 27 046,12 km² [2]
Järvisyys 10,99 %% [2]
Alueen pituus 250 km [a]
Alueen leveys 180 km [a]
Pääuoma noin 400 km [b]
Keskiylivirtaama 600 m³/s [3]
Keskivirtaama 231 m³/s [3]
Keskialivirtaama 52 m³/s [3]
Kartta
Kokemäenjoen suisto Porinlahdella

Kokemäenjoen vesistö (vesistöaluetunnus 35) on Suomen päävesistöalue, joka on nimetty laskujokensa Kokemäenjoen mukaan. 121 kilometrin pituinen Kokemäenjoki muodostaa noin neljäsosan vesistöalueen pääuoman pituudesta, joka on noin 400 kilometriä [b].[4][2]

Pääuoma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäenjoen vesistö on pinta-alaltaan 27 046,12 neliökilometriä. Se on siten Suomen viidenneksi suurin vesistö ja se kattaa yhteensä noin 8 % koko Suomen pinta-alasta. Alueen järvisyys on 10,99 %. Kokemäenjoen valuma-alue sijaitsee lounaisessa Suomessa. Sen itäinen vedenjakaja seuraa Kymijoen vesistöä (vesistöaluetunnus 14), pohjois- ja luoteinen vedenjakaja rajoittuu Selkämereen ja Merenkurkkuun laskevien jokien valuma-alueisiin, lounainen vedenjakaja Varsinais-Suomessa Saaristomereen laskevien jokien valuma-alueisiin, ja eteläinen vedenjakaja pääkaupunkiseudulla Suomenlahteen laskevien jokien valuma-alueisiin. Pohjoisessa ja luoteessa nämä joet ovat pohjoisesta lukien Perhonjoki (vesistöaluetunnus 49), Kruunupyynjoki (48), Ähtävänjoki (47), Lapuanjoki (44), Kyrönjoki (42) ja Karvianjoki (36). Varsinais-Suomessa ne ovat Eurajoki (34), Aurajoki (28) ja Paimionjoki (27), ja pääkaupunkiseudulla Karjaanjoki (23), Vantaa (21), Mustijoki (19) ja Porvoonjoki (18).[4][2][a]

Siihen kuuluvat suurimmaksi osaksi Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnat, osia Etelä-Pohjanmaasta, Keski-Suomesta, Päijät-Hämeestä ja Varsinais-Suomesta sekä Kokemäenjoen laakso Satakunnasta. Valuma-alueen suurimpia kaupunkeja ovat Tampere, Hämeenlinna ja Pori ja pienempiä kaupunkeja ovat esimerkiksi Kangasala, Lempäälä, Pirkkala ja Nokia sekä kauempana pohjoisessa sijaitsevina taajamina Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano, Orivesi, Mänttä, Keuruu, Virrat ja Ähtäri, etelässä sijaitsevina Valkeakoski, Viiala, Toijala, Parola, Renko, Turenki ja Riihimäki, ja lännessä sijaitsevina Tammela, Forssa, Jokioinen, Humppila, Loimaa, Punkalaidun, Alastaro, Vammala, Huittinen, Harjavalta, Eura ja Ulvila.[a]

Pääuoman kulun ja pituuden määritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautaveden Salonsaari.

Jokiverkostossa pääuoma voidaan määritellä kahdella tavalla. Se voidaan määrittää nousemalla joen suistosta kohti latvoja ja jokihaaroista valitaan pääuomaksi sellainen haara, jolla on suurempi virtaama. Näin määriteltynä saadaan pääuomaksi joenuoma, joka ei ole välttämättä pisin pääuoma. Toinen tapa on pyrkiä valitsemaan jokihaaroista se, jonka latvahaara antaa joelle suurimman pituuden. Kokemäenjoen vesistöalue muodostaa osan Järvi-Suomesta, jonka perusrakenne muodostuu lukemattoman monesta järvestä, joiden lasku-uomat laskevat järvestä järveen. Vesistöviranomaisilla ei ole tarjota riittävästi virtaamatietoja pääuoman valitsemiseksi. Sen sijaan voidaan pääuoman alajuoksulla tukeutua vesistöreiteistä jaettuun informaatioon. Kokemäenjoen tapauksessa pääuomaksi valitaan se vesistöreitti, jonka virtaama on vaihtoehdoista suurempi. Virtaamatietojen puuttuessa käytetään vesistöreittien valuma-alueiden pinta-aloja valintakriteerinä.[b]

Vesistöalueen laskujoki on Kulo- ja Rautavedestä alkava Kokemäenjoki, jonka pituus on 121 kilometriä ja keskivirtaama 231 m³/s. Kokemäenjoen puolivälissä siihen yhtyy kaakosta tuleva Loimijoki, joka on Loimijoen valuma-alueen (35.9) laskujoki. Loimijoen valuma-alue on 3 156 neliökilometrin laajuinen. Loimijoki on kuitenkin Kokemäenjokeen verrattuna pieni joki. Rautaveden pohjoisosaan Siuroon laskee pohjoisesta tulevan Ikaalisten reitin valuma-alueen (35.5) lasku-uoma [5][6]. Sen valuma-alueen pinta-ala on 3 138 neliökilometriä. Rautaveden pohjoisosaan laskee lisäksi Vanajaveden-Pyhäjärven alueen (35.2) lasku-uoma Nokianvirta, jonka valuma-alue on 17 073 neliökilometrin laajuinen. Nokianvirta on siten pääuoman osa ja se alkaa Pyhäjärvestä, joka myös kokoaa yhdessä Vanajaveden kanssa eri suunnilta tulevia vesiä. Siihen laskevia vesistöreittejä on kolme (pinta-alat suluissa): Näsijärven-Ruoveden alue (35.3, 7 672 km²), joka tulee pohjoisesta, Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7, 4 449 km²), joka tulee idästä ja kolmanneksi Vanajan reitin valuma-alue (35.8, 2 191 km²), joka tulee etelästä. Perustuen valuma-alueiden pinta-aloihin, valitaan pääuomaan mukaan Näsijärven-Ruoveden alueen vesistöreitti, joka laskee Näsijärvestä Pyhäjärveen Tammerkosken kautta. Ruoveden Mustaselkä kokoaa kolmen vesistöreitin vedet yhteen: Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4, 3 193 km²) ja Keuruun reitin valuma-alue (35.6, 2 027 km²). Pääuomaan otettava Ähtärin ja Pihlajaveden reitti laskee Tarjanteen kautta Mustaselkään Salonsaaren kummaltakin puolelta [7]. Pihlajaveden reitin valuma-alue (35.48, 697 km²) tulee Tarjanteeseen koillisesta ja Ähtärin reitti (noin 1 530 km²) tulee pohjoisesta ja laskee lopussa Tarjanteen länsirantaan Visuvedellä. Ähtärin reitti muodostuu alajuoksulla Tarjanteesta, Vaskivedestä ja Toisvedestä, johon laskee yläpuolisista järvistä alkavat peräkkäiset joet Inhanjoki ja Soininjoki. Yläpuolisia järviä ovat vielä Hankavesi, Välivesi ja Ähtärinjärvi. Pääuomaan tulee vielä valita jokin yläpuolisiin järviin laskeva joki. Vaihtoehtoina ovat Poikkijoki, Leväjoki, Korpisenpuro, Kolunjoki tai Niemisjoki. Näiden virtaamat ratkaisevat viimeisten kilometrien kohtalon.[4][b][a]

Pääuoman pituudeksi saadaan lisäämällä Kokemäenjoen pituuteen (121  kilometriä) noin 260 kilometriä pitkä järvien ketjun yhteispituus Hankaveden luusuaan saakka 380 kilometriä. Yläpuolisten järvien yhteispituus on 37 kilometriä, mutta mikä joki tulee pääuomaan valita? Valittiinpa mikä joki hyvänsä, saadaan pääuoman pituudeksi yli 400 kilometriä.[b][a]

Längelmävettä ilmakuvassa.
Pihlavanlahden suistoaluetta ilmakuvassa.

Vesistöalueen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen pisin joki on Kokemäenjoki, joka laskee Satamalan Kulovedestä Porin Selkämereen. Valuma-alueen keskiosissa ei ole varsinaista jokiverkostoa, vaan vesistörakenteessa toistuvat järvet, joista virtaa lyhyet laskujoet tai kapeat salmet toisiin järviin. Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi on Pyhäjärvi, johon laskevat pohjoisesta Näsijärvi Tammerkosken kautta ja etelästä Vanajavesi Herralanvuolteen kautta. Näsijärveen laskevat pohjoisesta Ähtärin, Pihlajaveden ja Keuruun reitit. Vanajaveteen laskevat Längelmäveden, Hauhon ja Vanajaveden reitit. Pyhäjärvestä johtaa Nokianvirta Kuloveteen, johon laskee pohjoisesta Ikaalisten reitti. Kulovesi vesi virtaa salmien kautta Rautaveteen, josta varsinainen Kokemäenjoki alkaa. Kokemäenjokeen yhtyy sen keskijuoksulla Loimijoki, joka on Loimijoen valuma-alueen laskujoki.[4]

Alla on esitetty vesistöalueen luettelomainen jako eri osa-alueisiin (suluissa vesistöaluetunnus, valuma-alueen tai alueen pinta-ala ja järvien osuus pinta-alasta). Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen. Pääuomaan eli vesistöreittiin kuuluvat vesistöalueiden linkit on lihavoitu [4]:

Kanavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kautun kanava Ruovedellä.

Kokemäenjoen vesistössä toimivista kanavista vanhimmat on rakennettu 1800-luvulla matkustaja- ja tavarakuljetusten takia. Myöhemmin kanavia rakennettiin tukinuiton takia. Nykyään tukinuitto on vesistöalueella loppunut ja kanavia käyttävät lähinnä vapaa-ajan veneilijät ja muutamat matkailuyrittäjät. Näsijärven reitin kanavat, Ruoveden Muroleen kanava ja Kautun kanava, Virtain Herraskosken kanava sekä Visuveden Kaivoskannan kanava, rakennettiin kaikista kolmesta syystä.[8] Uitossa kuljetetut tukkipuut siirrettiin Näsijärven Lielahdelta Pyhäjärven Hyhkynlahteen Pispalanharjun alla kulkevaa tunnelia pitkin. Pyhäjärvi–Vanajaveden reitin kanavia ovat Kaivannonsalmen kanava Pirkkalassa, Lempäälän kanava Lempäälässä, Valkeakosken kanava ja Apian kanava Valkeakoskella sekä Kaivannon kanava Kangasalla.[9]

Vesivoimaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokialla toimii Nokianvirtaan rakennettu Melon vesivoimalaitos.

Kokemäenjoen vesistöalueella toimii 26 vesivoimalaitosta, joista osa on esitelty alla.[10]

Kokemäenjoessa on neljä vesivoimalaitosta. Alajuoksulla noin 40 kilometriä mereltä Harjavallan keskustaajaman alapuolella sijaitsee Harjavallan voimalaitos (105 megawattia, MW) ja 19 kilometriä sen yläpuolella on Kolsin voimalaitos (45 MW) Tulkkilan yläpuolella. Keikyässä sijaitsevalle Äetsän voimalaitokselle (20 MW) on mereltä matkaa noin 110 kilometriä ja joen luusuassa Kaukolassa sijaitsee sen ylin laitos Tyrvään voimalaitos (14 MW). Voimalat toimivat yhteisessä ohjauksessa eli ne ovat jokivoimalaitoksia, koska joen läpi virtaavaa vettä ei pystytä varastoimaan voimaloiden väliin muutamaa tuntia enempää. Kokemäenjoen sivujoessa Loimijoessa toimii kaksi voimalaa: Kuhalankosken voimalaitos (0,2 MW) Forssassa ja Jokioisten voimalaitos (0,75 MW) Jokioisissa.[a][11]

Yläjuoksulle mentäessä, seuraavat vesivoimalat tulevat vastaan Kulovedellä. Järveen laskee Nokian Siurossa Ikaalisten reitin valuma-alueen vedet lyhyttä koskea pitkin. Koski on puoliksi padottu eikä Siuronkosken voimalaitos (0,7 MW) tuota paljon sähköäkään. Ikaalisten reitillä on vielä Kyröskosken voimalaitos (13 MW), jonka kautta laskevat Kyrösjärven vedet Kirkkojärveen. Nokialla on Nokianvirtaa hyödyntävä Melon vesivoimalaitos (68 MW), jonka kautta laskevat Pyhäjärven vedet Kuloveteen. Tampereen Pyhäjärvellä sijaitsee Tammerkoskessa neljä vesivoimalaa. Ne ovat alhaalta lukien Alakosken voimalaitos (4,6 MW), Keskiputouksen voimalaitos (8,6 MW), Tampellan voimalaitos (3,0 MW) ja Finlaysonin voimalaitos (4,2 MW).[a][11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustolta ”Karttapaikka”. Karttapaikkaan on linkki alla olevassa lähdeluettelossa.
  2. ↑ a b c d e Pääuoman muodostumista ja sen pituutta on selostettu ja arvioitu artikkelin kappaleessa ”Pääuoma”.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kokemäenjoen suisto, Pori (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.2.2023.
  2. ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. ↑ a b c Kokemäenjoki kokemaenjoki.fi. Viitattu 4.2.2023.
  4. ↑ a b c d e Kokemäenjoen vesistö (35) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  5. ↑ Siuro (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.6.2022.
  6. ↑ Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  7. ↑ Salonsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.6.2022.
  8. ↑ Näsijärven reitin kanavat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 22.6.2022.
  9. ↑ Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 22.6.2022.
  10. ↑ Suomen vesivoimalaitokset / Hydropower plants in Finland, 221 kpl/pcs (ÅF-Consult Oy:n, ent. Oy Vesirakentaja, voimalaitosluettelo) vesirakentaja.fi. 29.3.2016. Arkistoitu 13.1.2015. Viitattu 2.5.2017.
  11. ↑ a b Voimalaitosrekisteri (Excel) (Energiaviraston ylläpitämä lakisääteinen Suomen voimalaitosrekisteri) energiavirasto.fi. Arkistoitu 7.4.2019. Viitattu 21.6.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokemäenjoen vesistö (35)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kokemäenjoen_vesistö&oldid=22989100”