Rietajärvi
Rietajärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kanta-Häme |
Kunnat | Hämeenlinna |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Turpoonjoen valuma-alue (35.98) |
Laskujoki | Rietaoja [1] |
Järvinumero | 35.984.1.022 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 126,5 m [1] |
Rantaviiva | 3,073 km [2] |
Pinta-ala | 0,23622 km² [2] |
Suurin syvyys | 1,6 m [3] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Rietajärvi on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa oleva järvi, joka kuuluu Ilmetynjoen valuma-alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[2][1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 24 hehtaaria ja sen pituus on 750 metriä ja leveys 600 metriä. Siihen laskee kuusi suo-ojaa, joista yksi tuo Honkalanlammin ja Nyypakanlammin sekä niitä ympäröivän suuren suon vedet. Järven luusua sijaitsee järven lounaisrannalla, josta saa alkunsa 2,7 kilometriä pitkä Rietaoja.[2][1]
Järven rantaviiva on 3,1 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa. Järvessä on kiviä sekä lähes 100 metriä pitkä metsäinen saari ja neljä pienempää luotoa. Järven rannat ovat paikoin soistuneita. Rannalla on maatila ja itä- ja etelärannoille on rakennettu loma-asuntoja, joille johtaa tiet kantatieltä 54. Hämeenlinnan ja Lopen välinen raja ohittaa järven 300 metrin päästä idässä.[2][1]
Luonnontila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rietajärvi on ruskeavetinen ja humuspitoinen pikkujärvi, jonka tila on tyydyttävä. Ravinteet ovat lähes normaalit lukuun ottamatta fosforin kohonneita arvoja. Kesällä veden happitilanne on hyvä, mutta talvella järvi on lähes hapeton. Vesi on vain lievästi samea.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Relajärvi".[4] Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järvi nimenä luki taas "Relajärvi".[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Rietajärvi, Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
- ↑ a b Jutila, Heli: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2007, isbn 978-952-9509-67-6, 2008
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
- ↑ Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos