Rasvanki
| Rasvanki (järvenosa: Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki) |
|
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Tervo |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Iisveden−Virmasveden alue (14.722) |
| Tulouomat |
Äyskoski ja Kolun kanava Nilakasta, Harinka Ahvenisesta, Linnonsalmi ja Siltasalmi Virmasvedestä |
| Lasku-uoma | Pulkkilansalmi ja Airosalmi Iisveteen |
| Taajamat | Tervon kirkonkylä |
| Järvinumero | 14.722.1.001 |
| Mittaustietoja (järvenosa) | |
| Pinnankorkeus | 97,9 m [1] |
| Pituus | 17,9 km [1] |
| Leveys | 4,3 km [1] |
| Rantaviiva | 80 km [2] |
| Pinta-ala | 32 km² [3][4] |
| Keskivirtaama | yli 24 m³/s [5][a] |
| Saaria | noin 130 [b] |
| Ryönänsaari, Sikosaari, Pölkkysaari | |
 Rasvanki |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rasvanki on Pohjois-Savossa Tervossa sijaitsevan Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin järvenosa. Ainoa järven rannassa sijaitseva taajama on Tervon kirkonkylä.[6][1]
Vaikka paikalliset asukkaat käyttävät nimitystä Rasvanki, se ei ole itsenäinen järvi. Vesistöviranomaiset liittävät siihen myös Virmasveden ja Iisveden, sillä niitä yhdistävät toisiinsa leveät salmet ja järvenosien vedenpinnan korkeudet ovat likimain samat. Sen sijaan lähellä sijaitseva Niinivesi ei lueta mukaan järveen, vaikka tämän vedenpinnan korkeus on Karttapaikan mukaan sama.[6][1][2]
Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin yleisiä asioita käsitellään omassa artikkelissa ja tässä artikkelissa esitellään Rasvangin järvenosan asiat yksityiskohtaisemmin.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvangin pituus on luoteessa Koskiselän Äyskoskelta mitattuna Linnonsalmen puoliväliin 17,9 kilometriä. Linnonsalmen puoliväli on luonteva kohta Rasvangin ja Virmasveden raja-alueeksi vaikka salmi onkin pitkä. Toinen luonteva rajakohta on Linnonsaaren ja Käpysaaren välisen Siltasalmen silta. Sekä Pulkkilansaaren luoteispäässä oleva Hyvölänsalmi sekä Pulkkilansaaren ja Käpysaaren välisen Airosalmen kapein kohta ovat sopivia rajakohtia Iisveden ja Rasvangin välille. Tämän vuoksi Rasvangin suurin leveys 4,3 kilometriä löytyy Aironiemen ja vastarannalla Ryönänsalmen välillä. Rasvangin pinta-ala on usein määritetty 32 neliökilometriksi [3][4]. Rasvanki on järvenosana luonteeltaan kaksiosainen. Eteläosa on osista suurin ja siitä yli puolet on aavaa järvenselkää. Kaakkoisosa sukeltaa saaristoisena Linnonsalmeen, josta pääsee Virmasveteen. Pohjoisrannikosta työntyy Joutenniemi ja Riitniemi. Järvenosan pohjoispuoliskon muodostaa lähes kymmenen kilometriä pitkä lahti, jonka pohjukkaa kutsutaan Koskiseläksi ja kapeikkoa Tervonsalmeksi. Salmen yli kulkee yli 150-metrinen silta, joka yhdistää eri puolilla salmea sijaitsevat Tervon taajama-alueet toisiinsa. Rasvangin rannikko on korkeussuhteiltaan alavaa metsämaata poikkeuksena kaakkoisosassa kohoavaa Lapinmäkeä. Se näkyy kauaksi järvelle noin 55 metrin korkeuteen kohoavana mäkenä. Myös Käpysaaren Aironiemessä on mäki, joka kohoaa kuitenkin vain alle 40 metrin korkeuteen. Eniten peltomaata näkyy järvelle Joutenlahdella Tervon ympäristössä.[1][7]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvangissa on kartoista laskettuna noin 130 saarta [b]. Tähän lukuun ei sisälly Linnonsaari, Käpysaari ja Pulkkilansaari, jotka sijaitsevat järvenosien rajalla. Suuri osa saarista ovat pieniä luotoja, mutta joukossa on myös joitakin suurempia saaria. Äyskosken alla sijaitsevat saaret sijaitsevat veneväylän vieressä ja ne voivat olla peräisin väylän ruoppaamisesta. Koskiselällä suurin saati on Sikosaari (24 ha), joka on 1,3 kilometriä pitkä. Rasvangin järvenselän reunoilla on pientä saaristoa. Joutenlahdelta ja Pulkkilansaaren edustalta voidaan mainita Hämeensaari (3 ha), Kumpusaari (6 ha), Lehtosaari, Kannassaari ja Talassaari. Riitniemen kaakkoispuolelta ovat esimerkiksi Auvisensaari (2 ha), Hynnisensaari (3 ha), Poikkisaari ja kauempana Jakosaari (2 ha). Erikoisuutena mainittakoon Malvisaari ja Kalliosaari, jotka on yhdistetty toisiinsa kävely-yhteydellä. Virmasveden kaakkoisosissa ovat vielä Ryönänsaari (16 ha), Lehtosaari, Pölkkysaari (15 ha), Hoikinsaaret, Pahkasaari, Voudinsaari (4 ha) ja Haasiansaaret. Vain Pulkkilansaari, Käpysaari ja Linnonsaari ovat vuoden ympäri kiinteästi asuttuja.[1][c]
Syvyyssuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvanki on luodattu ainakin osittain. Ne on luodattu 1980–1990-lukujen vaihteessa.[2] Tässä on ollut käytettävissä peruskarttoihin painetut syvyyskäyrät, joiden mukaan vain veneväylistä ja niiden lähiympäristöistä on luotaustietoja. Niitä ei vielä ole Pulkkilansalmessa [8], mutta järvenselän pohjoisosissa on väylän ympärillä yleensä 3–10 metriä syvää. Tervoon johtavassa salmessa on vain yksi yli 10-metrinen kohta, mutta sillan jälkeen ei ole luotaustietoja.[9] Järvenselän itäosissa on luotaustietoja kaakkoon päin Linnonsalmeen asti. Vaikka tällä reitillä vaikuttaisi olevan matala syvännejakso, on täällä järvenpohja epätasainen ja sen syvyydet vaihtelevat metristä 20 metriin. Suurimmat syvyydet löytyvät Suurpään itäpuolelta ja Kannansaaren lounaispuolella.[10] Jos syvyyskäyriä on tämän jälkeen täydennetty, eivät ne ehtineet peruskartta-aineistoon.[11]
Vesiväylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan veneväylät on merkitty karttoihin neljällä eri syväyksellä, jotka ovat 2,4 m, 1,8 m, 1,5 m ja 1,2 metriä. Rasvangin pääväylä on 2,4-metrinen ja se on merkitty Pulkkilansalmen ja Kolun kanavan välille. Se johtaa yläjuoksulla keiteleeseen ja Pielavedelle saman syvyisenä. Syväväylä haarautuu ensin Tervossa 1,5-metriseksi pienveneväyläksi venesatamiin ja Kolun kanavalta Äyskoskelle johtavaksi 1,2-metriseksi veneväyläksi. Pulkkilansalmen väylä haarautuu järvenselällä myös etelään johtavaksi 1,8-metriseksi väyläksi, joka kulkee Linnonsalmen kautta Virmasvedelle.[1][2]
Syvin väylä on pääasiassa uiton käytössä. Se on osa Rasvingin kautta kulkevaa Pielavesi–Neiturin -väylää, joka on 125 kilometriä pitkä ja jossa on pudotusta seitsemän metriä. Väylällä on neljä sulkukanavaa.[2]
Asutusta ja liikenneolot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervo on järvenosan ainoa taajama-alue. Rannikolla on asutusta haja-asutuksena tai kyliin ja kulmakuntiin keskittyneenä. Tällaisia ovat pohjoispään Äyskoski sekä eteläosan Joutenlahti ja Ruokolahti. Järvenosassa oli vuonna 1988 115 loma-asuntoa [2]. Rasvanki sijaitsee kokonaan Tervossa. Rasvangin ympäri ei voi ajaa autolla, koska sillä ei ole tieyhteyttä esimerkiksi Linnonsalmen yli. Tervossa Koskiselän suun ylittää seututie 551. Se seuraa Rasvangin itärannikkoa Karttulaan asti. Kaakkoisrannikolle pääsee Karttulasta Kuivaniemelle johtavaa tietä pitkin. Koskenselän itärannikkoa seuraa Utrianlahdelle johtava kylätie. Se kohtaa siellä yhdystien 5517, jota voi ajaa Äyskosken kautta Koskiselän länsipuolelle ja takaisin Tervoon. Tervosta kulkee Rasvangin länsipuolella yhdystie 5460 Vaajasalmen suuntaan. Yhdystieltä voi poiketa rannikolle paikallisteitä pitkin. Kuitenkaan kaikkialle länsirannikon kohteisiin on täältä vaikea päästä. Jos yhdystieltä ajaa Vehkarantaan ja lossilla Pulkkilansaareen, päättyy matka siihen. Airosalmen yli ei pääse Käpysaareen, jonne voi ajaa vain tulemalla sinne kaukaa Suonenjoen suunnalta, Iisveden ja Virmasveden väliseltä niemeltä käsin. Tällöin voi saavuttaa Rasvangin etelärannikon Käpysaaresta ja Linnonsaaresta käsin.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu ja luonnonsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvangin vedenlaatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Vesi on vähähumuksista ja varsin kirkasta.[12] Kuitenkin järvenosan pohjoisosassa ja etenkin Tervonsalmen yläpuolella Koskivedessä näkyy Äyskosken kalankasvatustoiminnan rehevöittävä vaikutus veden ravinnepitoisuuksien nousuna. Tämä on aiheuttanut alueella leväkukintoja. Ravinteita joutuu vesistöön maanviljelyn vuoksi ja Tervon kirkonkylän vedenpuhdistuslaitoksen poistoputkesta.[2]
Rasvangilla on merkitty rannikolle ulottuvia ja kokonaisia saaria käsittäviä luonnonsuojelualueita. Lukuisat saaret tai saarien osat kuuluvat laajaan Rasvangin saariston luonnonsuojelualueeseen. Tähän kuuluvia maakappaleita löytyy Linnonsaarelta, Käpysaarelta ja niiden välisen vesialueen saarista. Monet Linnonsaaren suojellut maakappaleet muodostavat Tilkinniemen luonnonsuojelualueen ja Käpysaarella vastaavasti Aironiemen suojelualueen. Pulkkilansaaren suojelualueet kuuluvat kaikki omaan suojelualueeseen. Rasvangin kaakkoiskulmassa Linnonsalmen pohjoispuolella sijaitsee Piakkaniemen-Otinniemen suojelualue ja Pölkkysaaren luonnonsuojelualue. Rasvangin keskiosassa Riitniemellä on pieni suojelualue ja Hynnisensaarella erillinen suojelualue.[13]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisveden lahdenpohjukassa sijaitsee vedenkorkeuden mittausasema, jonka vuosina 1910–2023 mittaamia pinnantasoja käytetään seuraavassa hyväksi. Rasvangin vedenpinnan korkeudeksi on karttoihin merkitty 97,9 metriä mpy. [1] Pinnankorkeus on kuitenkin vaihdellut korkeudesta 97,07 metriä (HW, mitattu 17.4.1942) korkeuteen 98,46 metriä (NW, 10.6.1988). Keskimääräiseksi yläkorkeudeksi (MHW) on muodostunut 98,01 metriä ja alakorkeudeksi (MNW) 97,45 metriä mpy.[14] Rasvangin vedenpinnan korkeuksia on mitattu vuodesta 1894 alkaen.[2]
Rasvangin läpi virtaa huomattava määrä vettä, sillä yläpuolisen Äyskosken keskivirtaama (MQ) on noin 17,1 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, [15]) ja alapuolisen Niinivedestä alkavan Nokisenkosken keskivirtaama 33 m³/s [15] (vuosina 1931–1975 se oli 36 m³/s [2]). Rasvangin virtaama on näiden arvojen välissä, koska Äyskosken virtaamaa täydentää jo Ahvenisesta laskevan Haringan keskivirtaama 0,6 m³/s [5], ja näiden lisäksi on vielä kaikki vesi, joka virtaa Virmasvedeltä Linnonsalmen ja Siltasalmen kautta Rasvankiin. Virmasveden keskivirtaaman suuruus on vähintään 6,7 m³/s, jolloin Rasvangin keskivirtaamaksi saadaan yli 24 m³/s.[1] Äyskosken virtaamia on mitattu jo vuodesta 1896 alkaen.[2]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Virmasveden alueella (14.72), jonka Iisveden–Virmasveden alueeseen (14.722) järvi kuuluu. Rasvanki kuuluu Rautalammin reitin valuma-alueen pääreittiin.[16][17][18]
Virmasveden alueen pinta-ala on 1 047 neliökilometriä (km²), josta Rasvanki muodostaa vain 32 km². Rasvangin vesistöalueen lähialueella on pieniä ojia ja puroja, jotka laskevat suoraan Rasvankiin. Rasvangin lähialueen pinta-ala on sen järvenosaan nähden pieni, koska itäpuolella siihen rajautuu Tallusjärven valuma-alue (14.77, 419 km² [19]), länsipuolella Niiniveden alue (14.721, 225 km² [20][19]) ja etelässä sijaitsevat vielä Iisvesi ja Virmasvesi. Tärkein vesilähde on pohjoisesta tuleva Nilakan alueelta tuleva Äyskoski ja Kolun kanava. Yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 2 157 km² [19]. Virmasvesi työntää vettä Linnonsalmea myöten Rasvinkiin. Virmasveden valuma-alueen pinta-alaa ei ole tässä tiedossa. Sen sijaan Tallusjärven valuma-alueen lasku-uomat ovat tiedossa. Ne kuuluivat aikoinaan vesistöreittiin, jota kutsuttiin Talluksen reitiksi [4]. Se on valuma-alueena bifurkaatioalue, jonka pienempi lasku-uoma on Haringankoski, joka alkaa Ahvenisesta ja loppuu alajuoksulla Haringanlampeen ja Alajokeen. Toinen lasku-uoma on Savikoski, joka laskee Ala-Muuraisesta Virmasveden Pieni-Virmakseen. Rasvangin järvenselkään laskee vain muutaman järven laskuoja. Näitä järviä ovat Iloharjunlampi (1 ha), äsken mainittu Haringanlampi (9 ha) ja Lehtolampi (3 ha), sekä Tervon lähiympäristössä sijaitseva pieni Hälvänlampi sekä Riitlampi ja Pohjalampi, jotka eivät kuitenkaan ole itsenäisiä järviä. Koskiselän rannikolle ei laske lähialueen järviä.[1][16][17][18]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Virmasveden keskivirtaama on laskettu yhdistämällä eri lähteissä olevia keskivirtaamia ja suhteuttamalla Virmasveden valuma-alueen pinta-ala Nokiskenkosken keskivirtaamaan ja sen valuma-alueiden pinta-aloihin. Virmasveden virtaaman arviointi on selostettu artikkelin kappaleessa Hydrologiaa ja Rasvangin virtaama sen omassa kappaleessa Hydrologiaa.
- ↑ a b Saarien laskenta on suoritettu Karttapaikan verkkopalvelussa huomioimalla vain sinisellä rantaviivalla merkittyjä saaria. Järvenosien reuna-alueella sijaitsevia yhteisiä saaria ei ole huomioitu, mutta samalla lukumäärä on pyöristetty ylöspäin 10 saaren tarkkuuteen.
- ↑ Saarien pinta-alat on katsottu ruotsinkielisestä Wikipediasta saarien omista artikkelista, jossa niille on ilmoitettu pinta-alat ja alalle on lähde.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Rasvanki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j Rautalammin reitti – Kansallisvesi, s. 17, 23–24, 41, 66, 81, 84, 86, 105, 234. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3 ISSN 0786-9592 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b WSOY Facta - Rasvanki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri & Sivonen, Olli & Valkeajärvi, Pentti: Rautalammin reitin yläosan taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma, s. 4, 26,. (Raportteja 17) Helsinki: Pohjois-Savon ELY-keskus, 2018. ISBN 978-952-314-679-2 ISSN 2242-2854 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 80–81. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Rasvanki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 09 Vehkaranta. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3313 07 Tervo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1991. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 12 Karttula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3313 10 Tallusjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Pohjois-Savon ELY: Rautalammin reitti Pohjois-Savon ELY. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Rasvanki, suojelualueet Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 20.6.2024.
- ↑ Kymijoen vesistöalue - Iisvesi (vesi.fi, vesistöennusteet) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen ympäristöhallinto. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b Virtaamatiedot: Pohjois-Savo (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 19.6.2024
- ↑ a b Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki (14.722.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ a b Iisveden–Virmasveden alue (14.722) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ a b Virmasveden alue (14.72) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Nilakan alue (14.73) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi