Kymijoen alue
Kymijoen alue (1. jakovaihe: 14.1) |
|
---|---|
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta. |
|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Uusimaa, Päijät-Häme, Etelä-Savo |
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
Merialue | Itämeren valuma-alue |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
1. jakovaihe | Kymijoen alue (14.1) |
Vesistöjako |
Kymijoen alaosan alue (14.11), Pyhäjärven alue (14.12), Konniveden alue (14.13), Ruotsalaisen alue (14.14), Teutjoen valuma-alue (14.15), Arrajoen valuma-alue (14.16), Rievelin valuma-alue (14.17), Harjunjoen−Lappalanjärven a (14.18), Kivijärven reitin valuma-alue (14.19) |
Laskujoki | Kymijoki |
Vesistön pääreitti | Kymijoen alue ←Suur-Päijänteen alue ←Leppäveden–Kynsiveden alue ←Viitasaaren reitin valuma-alue |
Laskupaikka | Kotka, Pyhtää, Ruotsinpyhtää |
Koordinaatit | |
Mittaustietoja | |
Valuma-alue | 37 158,74 km² [1] |
Järvisyys | 13,4 % [1] |
Jakovaiheen alue | 4 866,14 km² [1] |
Pääuoma | yli 530 km [a] |
Keskiylivirtaama | 378 m³/s (MHQ) [2] |
Keskivirtaama | 279 m³/s (MQ) [2] |
Keskialivirtaama | 126 m³/s (MNQ) [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Kymijoen alue (vesistöaluetunnus 14.1) on Kymijoen vesistössä (14) sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen valuma-alue, joka muodostuu mereen laskevasta Kymijoesta, Kymijoen lähialueiden sekä Valkealan reitin vesistöistä.[3]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymijoen alueen pinta-ala on 4 866 neliökilometriä ja sen järvisyys on 13,4 %. Se on Kymijoen vesistön alin vesistöalue ja sen laskujoki Kymijoki laskee Suomenlahteen. Kymijoen alue sijaitsee alajuoksulla pääosin Kymenlaaksossa mutta hieman myös Uudellamaalla, itäosat ylettyvät myös Etelä-Karjalan puolelle, luoteisosat sijaitsevat pohjoisessa Etelä-Savossa ja lännessä Päijät-Hämeessä.[3]
Kymijoen vesistöalueen sisällä Kymijoen alueen pohjoispuolella levittäytyy suurena Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9) ja lännessä Suur-Päijänteen alue (14.2). Muualla sitä ympäröivät muuta vesistöalueet. Idässä sillä on lyhyt yhteinen vedenjakaja Vuoksen vesistön (04) kanssa. Kouvolan kaakkoispuolella Kymijoen alueen ja meren välissä sijaitsee lyhyiden jokien vesistöjä, jotka ovat lännestä itään Summanjoen vesistö (13), Vehkajoen vesistö (12), Virojoen vesistö (11), Urpalanjoen vesistö (09) ja Vilajoen vesistö (08). Kouvolan lounaispuolella sijaitsevat puolestaan Taasianjoen vesistö (15), Koskenkylänjoen vesistö (16) ja Porvoonjoen vesistö (18). Erikoisuutena voidaan lopuksi mainita, että Kymijoella on kaksi suistohaaraa, joiden väliin jää pienien jokien valuma-alueita, jotka laskevat suoraan mereen. Niitä ovat esimerkiksi Svartbäckenin valuma-alue (81.022) ja Siltakylänjoen valuma-alue (81.020).[3][4]
Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymijoen vesistön pääuoma noudattaa alajuoksulta lukien seuraavaa vesistöreittiä: Kymijoki on vesistöalueen laskujoki, joka kuuluu Kymijoen alueeseen (14.1). Siihen laskee Päijänne, joka sijaitsee Suur-Päijänteen alueella (14.2), ja Päijänteeseen laskee Vaajakoskella Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) vedet. Yläjuoksulla pääuoman eri vesistöt kuuluvat Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4), jossa pääuoma alkaa Salamajärven lounaispuolella sijaitsevasta Hepolammesta.[b]
Kymijoen alue sijaitsee Kymijoen vesistön alajuoksulla sen alimmaisena vesistöalueena. Sen kautta virtaa samalla myös vesistöalueen pääuoman alajuoksu, joka täällä muodostuu yksinomaan Kymijoesta. Kymijoella tarkoitetaan Kalkkistenkoskesta alkavaa, usean eri järven kautta virtaavaa, suurta jokea, joka laskee Suomenlahteen Kotkassa ja Pyhtäällä useaa suuhaaraa myöten. Kymijoen yläjuoksulla sijaitsevat järvet Ruotsalainen (79 km²), Konnivesi (50 km²) ja Pyhäjärvi (62 km²). Ruotsalaisen ja Kalkkistenkosken välissä on järvimäinen osa, jota kutsutaan Kymijoeksi. Ruotsalaisen ja Konniveden välissä virtaan lyhyt Jyrängönvirta ja Konniveden ja Pyhäjärven välissä on Vuolenkoskelta alkava kapea ja 20 kilometriä pitkä virtamainen virtavesiosuus, jossa siinäkin on järvimäisiä vesialtaita. Pyhäjärvestä alkaa taas Kouvolan läpi virtaava jokimaisen Kymijoen alajuoksun osuus, joka laskee mereen.[5][b]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen jakovaiheen alueita ovat seuraavat yhdeksän aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan kuuluvat vesistöalueiden linkit on lihavoitu. Kaavioon on lisätty myös merkinnät, mihin vesistöalueeseen yläpuoliset Mäntyharjun reitin valuma-alue ja Suur-Päijänteen alue laskee vetensä [3][1]:
- Kymijoen alaosan alue (14.11) → Suomenlahti
- Teutjoen valuma-alue (14.15)
- Harjunjoen–Lappalanjärven alue (14.18)
- Kivijärven reitin valuma-alue (14.19)
- Arrajoen valuma-alue (14.16)
- Pyhäjärven alue (14.12) ← Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9)
- Konniveden alue (14.13)
- Ruotsalaisen alue (14.14) ← Suur-Päijänteen alue (14.2)
- Rievelin valuma-alue (14.17)
Vesistöalueen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen päävesistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kymijoen vesistö
Kymijoen vesistö on Suomen päävesistöalue (vesistöaluetunnus 14), jonka valuma-alueen pinta-ala on 37 158,74 neliökilometriä ja sen järvisyys on 18,34 %. Kymijoen alue muodostaa noin 13 % vesistöalueesta.[1]
Pääuoman sivu-uomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alapuoliseen taulukkoon on luetteloitu alajuoksulta alkaen Kymijoen sivu-uomia, jotka yhtyvät siihen tai sen vesireitillä sijaitseviin järviin. Taulukon tietoja täydennetään sitä mukaan, kun sivu-uomista julkaistaan lisää tietoa. Suistohaaroihin yhtyvissä kohteissa etäisyys mereen tarkoittaa lyhintä etäisyyttä merenrantaan omaa suistohaaraa myöten. Muissa kohteissa etäisyydellä tarkoitetaan matkaa Pernoon haarautumiskohtaan, lisättynä matkalla mereen lyhintä suistohaaraa myöten. Mittausarvot sisältävät yläjuoksulla muutaman kilometrin virheen. Pituus tarkoittaa sivu-uoman pääuoman pituutta.[4]
nimi |
pääuoman kohta |
etäisyys mereen (km) |
pituus (km) |
virtaama (MQ) (m³/s) |
valuma- alue (km²) |
lähteet | |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Kymijoki laskee Suomenlahteen | |||||||
Suuroja | Korkeakoskenhaara | 3 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Pekanoja | Pernoonhaara | 12 | 16 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Uksinpekki | Ruotsinpyhtää | 3 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Kukkupekki | Suvijärvi | 10 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Salmi | Suvijärvi | 10 | 205 | 2,2,3,–,–,[1] | |||
Munasuonoja | Tammijärvi | 18 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Tallusjoki | Tammijärvi | 21 | 177 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Päkinoja | Vastila | 26 | 9 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Kymijoen uoma haarautuu Pernoossa, josta lyhin etäisyys merelle on 15 kilometriä. | |||||||
Takajoki | Huruksela | 23 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Juotjoki | Huruksela | 26 | 46 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Kortesuonoja | Koskenalus | 38 | 20 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Sorsajoki | Myllykoski | 44 | 77 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Myllypuro | Värälänkoski | 55 | 30 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Purhonoja | Koria | 61 | 8 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Ahkoja | Koria | 64 | 13 | 2,2,3,–,–,4 | |||
Akanoja | Keltti | 69 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Myrkkyoja | Kuusaanlampi | 74 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Harjunjoki | Voikkaa | 77 | 6,5 | 1 282 | 2,2,3,–,[6],[1] | ||
Muronoja | Välikymi | 85 | 2,2,3,–,–,– | ||||
Kymijoen pitkä uoma alkaa Voikkaalta, josta lyhin etäisyys merelle on 87 kilometriä. | |||||||
Lintukymi | Pyhäjärvi | 91 | 38 | 5 833 | 2,2,5,–,[7],[1] | ||
Kollinoja | Pyhäjärvi | 92 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Myllyoja | Kimolanlahti | 103 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Pullonoja | Kimolanlahti | 101 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Mäyränoja | Pyhäjärvi | 98 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Kupparinoja | Pellinginselkä | 103 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Heikkolanjoki | Kirkkojärvi | 109 | 31 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Myllyoja | Sitikkala | 115 | 17 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Välijoki | Kettujärvi | 131 | 10 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Kotojoki | Arrajärvi | 135 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Arrajoki | Arrajärvi | 133 | 2,7 | 344 | 2,2,5,–,[8],[1] | ||
Kymijoen ylin voimalaitos sijaitsee Vuolenkoskella, josta lyhin etäisyys merelle on 132 kilometriä. | |||||||
Pato-oja | Konnivesi | 138 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Sulkavankoski | Heinolan kirkonkylä | 154 | 6,5 | 766 | 2,2,5,–,[9],[1] | ||
oja Kotajärvestä | Heinolan kirkonkylä | 154 | 11 | 2,2,5,–,–,4 | |||
oja Läpiänjärvestä | Tamppilahti | 145 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Myllyoja | Nyynäistenlahti | 159 | 33 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Hanjoki | Rutalahti | 162 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Lauhjoki | Ottaselkä | 168 | 127 | 2,2,5,–,–,4 | |||
oja Paljärveen | Hopeaselkä | 164 | 16 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Pyhäjoki | Rauvalanpohja | 168 | 2,2,5,–,–,– | ||||
Rumpinoja | Kalkkinen | 172 | 18 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Sillanpäänoja | Kalkkinen | 174 | 7 | 2,2,5,–,–,4 | |||
Kymijoki alkaa Päijänteen eteläpäästä, jossa valuma-alueen pinta-ala on 26 459 km² [1] |
Lähteet: 1 = tietoluettu omasta artikkelista, 2 = Karttapaikka-verkkopalvelu [10], 3 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu [4], 4 = VALUE-verkkopalvelu [11], 5 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä
Taulukossa on sivu-uomia, jotka liittyvät vesistöviranomaisten toimittamaan vesistöjakoon seuraavalla tavalla. Salmi on lyhyt joki Teutjärvestä, jotka molemmat kuuluvat Teutjoen valuma-alueeseen (14.15). Harjunjoki on Valkealan reitin laskujoki. Reitin vesistöalueita ovat peräkkäiset Harjunjoen–Lappalanjärven alue (14.18) ja Kivijärven reitin valuma-alue (14.19). Arrajoki on Arrajoen valuma-alueen (14.16) laskujoki. Sulkavankoski laskee Konniveteen tuoden sinne Rievelin valuma-alueen (14.17) vesiä. Suurin sivujoki on Lintukymi, joka tuo koko Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) vedet. Kalkkistenkoski tuo eniten vettä Kymijokeen, mutta sitä ei voi kutsua sivujoeksi, vaan pääuoman yläpuoliseksi osuudeksi.[3][4]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kymijoen vesistön pääuoman pituudelle ei ole kirjallisuuslähteitä. Sen määrittäminen kartasta mittaamalla on hankalaa, jos jokien mutkittelu on voimakasta. Suuri osa pääuomasta on laajoja järvenselkiä, jossa matkan mittaaminen on helppoa. Mittaamisen eri vaiheet on selostettu kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo ja kun vesistöviranomaisten arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!
- ↑ a b Kymijoen pääuoman määrittämistä on käsitelty Kymijoen vesistön artikkelissa kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2007. Suomen ympäristö 45/2007 ISBN 978-952-11-2935-3 ISSN 1796-1637 Teoksen verkkoversio (PDF).
- Hyvärinen, Veli & Gürer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut, SYKE, 2007, s. 59–66
- ↑ a b c d e Kymijoen alue (14.1) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ a b c d Kymijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 3.3.2023.
- ↑ Kymijoen yläjuoksu, Vuolenkoski (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2023.
- ↑ Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 129 (Kannuskosken virtaamatietoja vuosilta 1961–1970), viitattu 8.3.2023
- ↑ Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 127 (Siikakosken virtaamatietoja vuosilta 1963–1970), viitattu 8.3.2023
- ↑ Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 123 (Sylvöjärven lähtövirtaama-arvoja vuosilta 1941–1959), viitattu 8.3.2023
- ↑ Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 122 (Ala-Räävelin Sulkavankosken lähtövirtaama-arvoja vuosilta 1934–1970), viitattu 8.3.2023
- ↑ Kymijoki, pääuoman haarautuminen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2023.
- ↑ Kymijoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.2.2023