Liesjärvi (Tervo)
| Liesjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Tervo, Kuopio (Karttula) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Tallusjärven valuma−alue (14.77) |
| Tulouomat |
Liikkasenjoki Liikkasenjärvestä, Haukijoki Haukijärvestä, Korosjoki Koroksesta, Asumaisenpuro Asumaisen-lammesta |
| Laskujoki | Liesjoki Tallusjärveen |
| Järvinumero | 14.773.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 107,4 m [1] |
| Pituus | 5,5 km [1] |
| Leveys | 2 km [1] |
| Rantaviiva | 25,23 km [2] |
| Pinta-ala | 3,15282 km² [2] |
| Tilavuus | 0,00547204 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 1,74 m [2] |
| Suurin syvyys | 7,9 m [2] |
| Valuma-alue | 95 km² [3] |
| Keskivirtaama | 1,11 m³/s (MQ) [3] |
| Veden viipymä | 1,8 kk [3] |
| Saaria | 26 [1] |
| Hämeensaari, Lehtosaari, Keskisaari, Kesäsaari | |
 Liesjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Liesjärvi on Pohjois-Savossa Tervon Talluskylässä, ja hieman myös Kuopion Karttulassa, sijaitseva järvi. Se sijaitsee Kuopiosta 34 kilometriä länsiluoteeseen.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liesjärvi on 5,5 kilometriä pitkä, 2,0 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 315 hehtaaria eli 3,2 neliökilometriä. Järvi on kartoissa muodoltaan kolmisakarainen. Järveen työntyy kaakosta pullean muotoinen ja parikilometriä pitkä Särkelänniemi. Sen pohjoispuolelle jää lahdensuultaan kapea Marjolahti, joka on 1,7 kilometriä pitkä ja 500 metriä leveä. Lahti on hyvin matala ja ruhottunut lahti. Marjolahtea lukuun ottamatta järvessä ei ole mainittavia erityispiirteitä. Järven pohjoisosassa sijaitsevat Hangasniemen eri puolilla pienet Haudanlahti ja Likolahti, Hämeensaaren vieressä Piikalahti, Marjolahden lahdensuun lähellä Kuikkalahti ja Kotolahti, näiden vastarannalla Saikkolanniemen sivuilla Hankelanlahti ja Viinalahti, ja järven kaakkoispäässä sijaitsevat Rääsylahti ja Talvilahti. Hankelanlahti työntyy Saikkolanniemen ja Hankelanniemen väliin. Liesjärven rannat ovat alavia tai loivarinteisiä, ja sen rannat ovat yleensä matalapohjaisia.[2][4][1][5]
Järvessä on kartan mukaan 26 saarta. Haudanlahdella sijaitsee Sikosaari ja Rapoluoto, Piikalahden lähellä Kiiskiluoto, järven keskiosassa on kahdeksan saaren ryhmässä Kuoliosaari, Keskisaari ja Lehtosaari, ja Räsylahdella on vielä Kesäsaari. On tulkinnanvaraista kutsua Hämeensaarta saareksi, sillä sen on tien ympäristöstä maatunut kiinni mantereeseen.[2][1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 5,47 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 1,7 metriä (myös arvoa 2,6 m esiintyy [6]). Järven pohjassa on viisi yli 3-metristä painaumaa, joista yhdessä pohja painuu yli 6-metriseksi syvänteeksi. Tämä syvänne sijaitsee Hämeensaaren ja Piikalahden edustalla ja siitä on mitattu 7,9 metrin syvyys [7]. Marjolahti on kauttaaltaan alle metrin syvyinen. Liesjärvessä järvenpohja vaihtelee mutaliejusesta hiekkapohjaiseen pohjanlaatuun [4].[2][1]
Järven rantaviivan pituus on 25,2 kilometriä. Järven rannat ovat pääosin sekapuustoista kangasmetsää, joiden yhtenäisyyttä rikkovat useat peltopalstat ja -alueet [4]. Järven suurin asutuskeskittymä on Talluskylä järven luoteisrannassa. Sieltä aukeaa järvelle Talluskylän maalaismaisema. Lisäksi järven keskivaiheilla länsirannassa sijaitsee Eteläkylä ja itärannassa Heikkilä. Järven voi kiertää teitä pitkin. Talluskylästä alkaa etelään Liikkaseen johtava yhdystie 5542, josta haarautuu Eteläniemen ja Koroskylän kautta pohjoiseen kulkeva kylätie. Kylätie yhtyy pohjoisessa Talluskylän suunnalta tulevaan yhdystiehen 5551. Rantojen läheisyydessä sijaitsee 25 kiinteästi asuttua tilaa ja rannoille tai saariin on rakennettu yli 30 vapaa-ajan asuntoa. Järvi kuuluu lähes kokonaan Tervon kuntaan, mutta järven eteläosassa on pieni Kuopiolle kuuluva vesialue.[2][1][8]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liesjärvi on luokiteltu matalaksi humusjärveksi. Ranta-asukkaiden mukaan maanviljelys ja metsäojitukset ovat aiheuttaneet järven rehevöitymisen.[4] Se oli mukana pienten järvien ekologista tilaa vertailevassa tutkimuksessa vuosina 2000–2005. Liesjärveä luonnehdittiin silloin järveksi, joka koostuu kahdesta morfologisesti erilaisesta osa-altaasta. Järven itäosan Marjolahti on hyvin matala ja se on kasvanut vesikasvillisuudesta lähes umpeen. Lahteen laskee yläpuolisen Haukijärven valuma-alueen vedet. Marjolahdesta ei kuitenkaan otettu vesinäytteitä.[3][9]
Tuona aikana vedenväri oli (keskiluvut arvioitiin mediaaneina) keskimäärin 90 mg Pt/l (pienin ja suurin arvo: 50–100), näkösyvyys oli keskimäärin 1,4 metriä (1,3–2,2 m), happamuustaso oli pH 6,4 (6,1–7,0) ja alkaliniteetti 0,181 mmol/l (0,175–0,186 mmol/l). Veden ravinteita mitattiin kokonaispitoisuuksin. Veden kokonaisfosforipitoisuus 22 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l, vaihtelu 17–30 μg/l), kokonaistyppipitoisuus 610 μg/l (490–670 μg/l) ja a-klorofyllipitoisuus18 μg/l (9,3–44 μg/l). Veden happipitoisuus mitattiin talvella ja kevättalvella pohjan läheisyydestä. Happipitoisuus oli keskimäärin 0,6 milligrammaa litrassa vettä (mg/l), kun vaihteluväli oli 0,1–1,3 mg/l.[3]
Liesjärvi oli tämänkin tutkimuksen mukaan kuormituksesta johtuen muuttunut rehevöityneeksi järveksi. Syy rehevöitymiseen esitettiin järven tiheää asutusta ja maataloustoimintaa, sillä järven lähivaluma-alueella on peltomaata 8 %, mikä on järven koko valuma-alueeseen suhteutettuna yli 3 %. Myös tutkimuksen mukaan järven biomassan ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Liesjärvi on eutrofinen järvi. Liesjärvi on ollut vesistökunnostuskohteena 1990-luvun lopulla, jolloin esimerkiksi järven vedenpintaa on nostettu.[3]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rehevän Liesjärven vesikasvillisuus on monimuotoista. Esimerkiksi kellus- ja uposlehtistä kasvillisuutta esiintyy runsaasti. Myös ilmaversoiset, pohjalehtiset ja jopa irtokellujat ovat yleisiä. Esimerkkejä edellisiin ryhmiin kuuluvista yleisimmistä kasvilajeista ovat ahvenvita, uistinvita, ulpukka, siimapalpakko ja pikkulimaska. Vuonna 1996 Liesjärvellä on havaittu rauhoitettu punakukkainen muoto suomenlumpeesta. Yleisiä rantakasveja olivat terttualpi, viiltosara, jouhisara ja pullosara.[4][6]
Vuosien 2000–2005 koeverkkokalastuksessa saatiin saaliiksi pääasiassa ahventa ja särkeä. Muita koekalastuksessa saatuja lajeja olivat kiiski, hauki, salakka, säyne, lahna ja muikku.[3]
Vuonna 2007 julkaistu pienimuotoinen tutkielma esitti, että Liesjärven pohjaeläimistön tila on enimmäkseen hyvä, joskin se on vähälajisempi kuin karuilla järvillä. Lajien vähäisyys johtui tutkielman mukaan rehevöitymisestä. Lajikirjossa korostuivat surviaissääsket, joita esiintyi useita eri lajeja. Yleisempiä olivat esimerkiksi Zalutschia zalutschicola ja Propsilocerus jacuticus. Sääskiin kuuluva Chaoborus flavicans oli myös yleinen.[9]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Tallusjärven valuma-alueella (14.77), jonka Liesjärven valuma-alueeseen (14.773) järvi kuuluu. Liesjärven valuma-alueen pinta-ala on 95,74 neliökilometriä [10] ja siinä Liesjärvi on laajin valuma-alueensa 25:stä vähintään hehtaarin laajuisesta järvestä. Seuraavaksi laajimmat ovat Haukijärvi (154 ha), Koros (133 ha) ja Murtonen (111 ha). Liesjärveen laskee kaksi suurempaa jokea: Haukkajoki Haukkajärvestä ja Liikkasenjoki Liikkasenjärvestä (16 ha). Liikasenjoki muodostaa Liesjoen tapaan lyhyen osuuden vesistöalueen pääuomasta. Liesjärven pohjoispuolella sijaitsee Koros, jonka kilometrin mittainen Korosjoki [11] laskee Haudanlahteen. Samaan alhteen laskee myös Asumaisenlammesta (12 ha) alkava Asumaisenpuro. Suoraan Liesjärveen laskevat myös Pylkönlampi (1 ha), jonka laskuoja purkautuu Viinalahteen, ja Koroslampi (4 ha), jonka Korosoja laskee Lehtosaaren taakse. Särkelänniemellä sijaitsee viel Oulunlampi (1 ha), jolla ei karttojen mukaan ole laskuojaa. Liesjärven laskujoki on Liesjoki, joka laskee 1,2 kilometrin mittaisena Tallusjärveen. Liesjoessa on pato ja patolampi.[11] Liesjärven vedenpinnan korkeus on 107,4 metriä mpy, joten Liesjoelle kertyy pudotusta 2,7 metriä.[1][2][12]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosien 1971 ja 1972 peruskartoissa on moniin rantakosteikkoihin merkitty yhteisiä maa-alueita. Nämä ovat yleensä olleet vesijättömaita, joita muodostuu kiinteän omistuksen ulkopuolelle, kun järven vedenpintaa lasketaan. Liesjärven pintaa nostettiin vuonna 1999. Pinnannoston jälkeen on vesikasvillisuutta niitetty useampana vuonna peräkkäin.[3][6] Monet maatilat järven ympärillä ovat vähentäneet viljelyä ja metsittäneet peltopalstojaan.[13][14][11][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Liesjärvi, Tervo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ a b c d e f g h Kanninen, Antti (toimittaja): Pienten humusjärvien ekologisen tilan arviointi. s. 9–17, 71, 85. (sarjasta Suomen ympäristö ; 42/2009) Kuopio: Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3643-6 ISSN 1238-7312 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 21.1.2025.
- ↑ a b c d e Liesjärvi (14.773.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ Liesjärvi, Tervo (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ a b c Vallinkoski, Antti & al.: Vesikasvillisuus pienten järvien tilan ilmentäjänä, s. 73. (sarja: Suomen ympäristö 725) Kuopio: Pohjois-Savon- ja Etelä-Savon ympäristökeskus, 2004. ISBN 952-11-1825-3 ISSN 1238-7312 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 22.1.2025.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ Liesjärvi, Tervo (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ a b Väisänen, Anna: Syvänne- ja litoraalipohjaeläinten käyttö pienten humusjärvien ekologisen tilan arvioinnissa (PDF) (pro gradu-tutkielma, s. 9) 2007. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.1.2025.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 3331 02 Kurolanlahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1972. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 22.1.2025.
- ↑ Liesjärven valuma-alue (14.773) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3331 01 Itä-Karttula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1971. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 22.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3331 01 Itä-Karttula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 22.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3331 02 Kurolanlahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 22.1.2025.
