Koskelovesi–Miekkavesi
Koskelovesi-Miekkavesi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pohjois-Savo |
Kunnat | Rautalampi, Suonenjoki |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Konneveden alue (14.71) |
Tulouomia |
Nokisenkoski Niinivedestä, Sikosalmi Leväjärvestä, Mustapuro, Vakkarpuro |
Lasku-uoma | Tyyrinvirta Lonkariin |
Järvinumero | 14.713.1.001 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 97,6 m [1] |
Pituus | 15,5 km [1] |
Leveys | 4,6 km [1] |
Rantaviiva | 85,179 km [2] |
Pinta-ala | 25,4904 km² [2] |
Tilavuus | 0,07981422 km³ [2] |
Keskisyvyys | 3,13 m [2] |
Suurin syvyys | 25 m [2] |
Valuma-alue | 4 645,46 km² [3] |
Keskivirtaama | 45 m³/s (MQ) [4][a] |
Veden viipymä | 21 d [b] |
Saaria | 26 [1] |
Kaposaari, Pukkisaari | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Koskelovesi-Miekkavesi on Pohjois-Savossa Rautalammella ja Suonenjoella, Rautalammin kirkonkylän ja Suonenjoen keskustaajaman välissä, sijaitseva järvi. Paikalliset käyttävät järvialtaista eri nimiä, Koskelovesi ja Miekkavesi, ja järvialtaita yhdistää 400 metriä leveä Saunavirta. Vesistöviranomaiset kohtelevat järvialtaita yhtenä järvenä [5] ja niin tehdään myös tässä artikkelissa. Järven läpi virtaa Rautalammin pääreitistä.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on 15,5 kilometriä pitkä, 4,6 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 2 549 hehtaaria eli 25,5 neliökilometriä. Miekkaveden pinta-ala on noin 6,0 ja Koskelovedellä 19,6 neliökilometriä [6]. Järvi sijaitsee laajan Keiteleen drumliinikentän eteläosassa ja alueella onkin runsaasti drumliiniselänteitä. Järven luusuassa Virrankylässä sijaitsee erityisen selväpiirteisen selänne [7], jonka leveämpi ja kallioinen pää laskee Tyyrinvirtaan ja sen kapeneva kaakkoon osoittava häntäpää katoaa vasta parin kilometrin päässä maakerrosten alle. Tällaisien selänteiden häntäpäitä löytää Koskeloveden luoteisrannikolta niemenkärkinä ja vedenalaisina särkkinä. Niitä ovat esimerkiksi Paasiaisniemi, Sääksenniemi, Pirttiniemi ja Raudunniemi. Myös Kaaponsaari on vedenalainen drumliini. Drumliinit muodostavat vielä Rajalanniemellä Tiitilänsalmessa niemiä ja lahtia. Toinen jääkauden aikainen jäänne on pitkä Suonenjoelta Lintuharjun ja Saunaniemen kautta Vaajasalmelle kulkeva harjujakso. Saunavirran luoteispuolelta tulee 3,5 kilometriä pitkä niemi, joka työntyy kaakkoon päin sieltä luoteeseen työntyvän 8 kilometriä pitkän niemen viereen. Niemien väliin jää Miekkavesi, joka alkaa niemien kohdatessa Nokisenkoskella toisensa. Niemet ovat syntyneet kahden harjujakson yhtyessä Vihannon seudulla toisiinsa. Järvellä on kartan mukaan 26 saarta. Suurimmat saaret ovat Kaposaari Koskelovedellä sekä Pukkisaari ja Niinisaari Miekkavedellä. Niissä sijaitsee vapaa-ajan asunto. Muita saaria ovat Mutinsaari, Rytkölänsaari ja Likosaari Miekkavedellä sekä Saunasaari, Kaksossaaret, Raudansaari, Talasaari, Kokkoluoto, Runsansaari, Tungankallio, Kajusaari ja Saparosaari Koskelovedellä.[1][2][8]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 79,81 miljoonaa kuutiometriä, jolloin keskisyvyydeksi tulee 3,1 metriä. Miekkavesi on melko tasapohjainen, joskin siinä on joitakin syvänteitä. Sillä on yli 10-metrinen syvännejakso, joka johtaa johti Saunavirran salmea. Myös Luodelahdessa on yli 10 metriä syvää. Luodelahtea suojaa Luodeniemi, joka vaikuttaa muodostavat Vääräsaaren, Niinisaaren, Mutisaaren ja Mutiniemen kanssa kapean harjujakson. Harjujakson liepeillä sijaitsee pieniä syvänteitä, jotka muistuttavat suppapainaumia. Tilanne on samantapainen Kangaslahdella ja Hämeenniemellä, Saunasaaressa ja Saunavirralla sekä Saunaniemellä ja Tiikinlahdella. Koskeloveden luoteis- ja keskiosan järvenselkä on melko tasapohjainen järvenosa. Sen epätasaisuudet johtuvat drumliineista eikä sen syväys ei ylitä neljää metriä. Titilänsalmen kaakkoispuolella pohja alkaa painua yli 10-metrin syvyyteen. Lahden pohjukka muodostaa syvännejakson, jossa jo rantavedessä on useita metriä syvää. Täällä Karkeavuoren edustalla sijaitsee järven syvin kohta 25 metriä [9].[2][10][11][12]
Järven rantaviivan pituus on 85,2 kilometriä [2], josta Miekkavedelle kuuluu 29 kilometriä ja Koskelovedelle 56 kilometriä [6]. Järvenosien välissä kulkevan harjujakson rannat ovat usein kivikkoa tau hienoa hiekkaa. Järven rannikot ovat alavaa maastoa ja rannat ovat matalia. Siksi rannikolla sijaitsee laajoja soistumia. Laajoja kosteikkoja on Koskelonlahdella, Oikarinlammella, Raudanniemellä, Vakkarsuolla ja Töyrisuolla. Rannikosta merkittävä osuus on metsämaata, mutta rannikolle ulottuu myös paikoitellen peltomaata. Tämä tilanne on yleinen Koskelojärven luoteis-, länsi- ja lounaisrannoilla. Pieniä peltopalstoja esiintyy kuitenkin kaikkialla. Suonenjoen ja Rautalammin taajama-asutus ei ulotu järvelle asti, mutta rannikolla sijaitsee muutama kulmakunta. Niitä ovat pohjoisessa Vaajasalmi, lännessä Virrankylä ja Vehkamurto, idässä Vihanto ja kaakossa Rajalanniemi. Rautalammilta alkaa pohjoiseen kulkeva yhdystie 5451, joka kohtaa Vaajasalmella seututien 545. Seututie jatkaa järven itäpuolella kaakkoon päin kohti Suonenjokea. Suonenjoella seututie risteää valtatietä 9, jota seuraamalla lounaaseen päin kohdataan Levän kulmakunnalla Rautalammille luoteeseen päin kulkeva kantatie 69. Tämä ympyrätie sulkeutuu Rautalammilla, ja tieltä pääsee lähes mille rannikon kohdalle tahansa. Rannikolla on kiinteää asutusta yli 40 talouden verran, josta maatiloja on noin 15. Vuonna 1988 oli järven rannoilla 179 loma-asuntoa [6], kun niitä on vuonna 2023 kartasta laskien yli 220. Saunaniemessä sijaitsee Suonenjoen seurakunnan leirikeskus [13]. Järvi kuuluu Suonenjoelle ja Rautalammille siten, että kuntaraja ylittää järven Tiitilänsalmelta Kajusaareen, saarelta Saunasaareen ja sieltä Miekkaveden halki Vaajasalmen itäpuolelle.[1][8][14]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskelovesi-Miekkavesi vesialueen vesistöjen ekologinen tila ja vedenlaatu on erinomainen.[15]
Järven ympäristössä sijaitsee usean alueen Natura 2000- hankkeella rauhoitettu Lintharju-Kirjosuo sekä Vakkarsuon luonnonsuojelualue (FI0600039, 1 035 hehtaaria). Siitä sijaitsee järven etelärannikolla puoliksi ojitettu Vakkarsuo, jonka alue päättyy järven rantaan. Alueeseen sisältyy Koskelonveden ja Tiikinlahden väliin jäävä Saunaniemi, joka on kangasmetsää. Harjujakso on myös suojeltu ja tämän suojelualue ulottuu aivan Tiikinlahden pohjukkaan.[16]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskelovesi-Miekkaveden valuma-alueen pinta-ala määritetään Koskeloveden luusuassa Tyyrinvirran niskalta. Tyyrinvirran keskivirtaamaksi (MQ) on ilmoitettu 45 kuutiometriä sekunnissa (m³/s [4]). Järven yläpuolisella Nokisenkoskella sijaitsee mittausasema, jossa keskivirtaamaksi on saatu 40 m³/s [4], tai 36–37 m³/s [6]), joten järveen laskevista joista, ojista ja pohjavedestä kertyy erotuksena yli 5 m³/s. Siitä määrästä tulee Sikosalmen kautta merkittävä määrä.[3]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskelovesi-Miekkavesi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Konneveden alueella (14.71), jonka Koskeloveden alueeseen (14.713) järvi kuuluu. Järvenen valuma-alueen pinta-ala on 4 645 km² ja sen järvisyys on 20,06 % [3]. Rautalammin reitinin pääreitti kulkee järven läpi yläpuoliselta Niiniveden Nokisenkoskelta alapuolisiin Tyyrinvirran, Lonkarin ja Hankaveteen. Kaakosta virtaa Pieksäjärven valuma-alueen (14.79) vesistöalueen vedet Sikosalmea myöten Koskeloveteen [17]. Sen valuma-alueen pinta-ala on 350,3 km² [3] ja valuma-alueen keskusjärvi on Pieksänjärvi. Järven lounaisrannikolle tulee muutama laskuoja, jotka luetaan järven lähialueen vesistöiksi. Yksinäinen Vehkalampi (7 ha) laskee Tiitilänsalmeen. Luoteeneen päin laskee Vakkarpuro, jonka valuma-alueella ovat esimerkiksi Hoikka (6 ha), Kaijärvi (4 ha), Särkijärvi (1 ha), Palolampi (2 ha), Ukonlampi (3 ha) ja Ruunalampi (2 ha). Koskelojärven itärantaan laskee Töyrisuon läpi yksinäinen Päijänteenlampi (4 ha). Sen rinnalla virtaa lähes samalle rannalle laskeva Mustapuro, jonka valuma-alueella ovat Lehmilampi (1 ha), Tuomaisenlampi (2 ha), Aluslampi (4 ha) ja kauempana sijaitseva Akkolampi (1 ha). Lintuharjun laskuojattomia suppia ovat esimerkiksi Ahvenlampi (2 ha) ja Palolampi (2 ha). Yksinäinen suppa Kukkuranlampi (1 ha) sijaitsee harjujakson luoteispäässä ja sen pohjavedet luetaan Miekkaveden Tiikinlahden piiriin.[1][5][18]
Koskeloveden laskujoki on Tyyrinvirta. Koska Koskeloveden vedenpinnan korkeus on 97,6 metriä mpy ja Lonkarilla 96,2 metriä mpy., muodostuu Tyyrinvirtaan vesitilanteesta riippuen 1,4 metrin pudotus.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö suli ja oheni merkittävästi. Mannerjäätikön koko pieneni niin, että jäätikön reuna kulki lopulta alueen yli. Jäätikön reunalla lainehti aluksi Itämeren varhainen Baltian jääjärvi-vaihe, joka laajeni mannerjään reunan vetäytyessä Ancylusjärvi-vaiheeksi. Jäätikön alta vapautuneet maa-alueet jäivät Ancylusjärven pinnan alle, koska veden korkeus on 8400 eaa. huuhtonut sellaisia mäenrinteitä, joiden korkeus on nykyään 105–109 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy.). Vaikka mannerjäätikkö vielä näkyi, asutti Pohjois-Savoa jo harvalukuinen joukko ihmisiä. Nopean maankohoamisen seurauksena Itämeren pinta laski nopeasti ja se ohitti Koskelovesi–Miekkaveden vedenpinnan korkeuden 7700 eaa. mennessä. Erikoisena tietona on mainittava, että Muinais-Saimaa on laskenut Miekkaveden, Koskelojärven, Tyyrinvirran ja Hankaveden kautta noin 7000–4800 eaa. Osittain Muinais-Saimaan johdosta, mutta myös epätasaisen maankohoamisen seurauksena, jolloin eteläpuolella sijainnut Muinais-Päijänne alkoi pohjoisosistaan tulvimaan tällekin alueelle. Näiden yhtäaikaisista tapahtumista johtui, että vedenpinta alkoi hitaasti nousemaan. Muinais-Päijänteen korkein ranta saavutettu 5500–4800 eaa. Silloin seudun vedenpinta on sijainnut 100–101 metrin korkeudella mpy., eli se peitti alleen laajasti myös Koskelovesi–Miekkaveden. Tätä järvivaihetta kutsutaan myös Sisä-Suomen suurjärveksi, ja sitä kesti noin 500 vuotta. Vedenpinnan toinen laskutrendi käynnistyi kuitenkin pian ja 4000 eaa. mennessä vesi laski alle nykyisen tason. Tämän jälkeen alueen vedenpinnat ovat taas hiljalleen kohonneet.[19][20][21]
Lähihistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miekkaveden seutu on sijainnut ikiaikaisten Hämeen ja Savon rajavyöhykkeellä. Keskiajalla alue on etelässä asuvien talonpoikien eränautinta-aluetta ja esimerkiksi Hämeenniemen rannoilla sijaitsee erätulien jäänteitä. Erätoimintaa oli varmuudella vielä 1500-luvulla ja tämän jälkeen on alkanut pysyvän asutuksen leviäminen kohti pohjoista kohti ja siten järven kaukoympäristöön. Kiinteä maanviljelysasutus asettui kauaksi järven lähipiiristä. Torppariasutus levisi vasta 1700-luvulla Miekkaveden pohjoispuolelle.[19]
Vuoden 1973 peruskartassa on rannikoiden peltomaata enemmän kuin vuoden 1987 tai 1988 peruskartoissa. Laajoja peltomaita on metsitetty esimerkiksi Miekkaveden Luodelahdella ja Vääräsaaren kohdalla, ja Koskeloveden Koskelolahdella, Raudanniemellä, Taipaleenlahdella ja Tiitilänsalmella. Monissa saarissa on ollut peltopalstoja, mutta ne on metsitetty. Toisaalta, peltomaata raivattiin lisää Raudanniemen pohjoispuolella. Vakkarsuo rauhoitettiin osittain vuoteen 1988 mennessä.[22][23][24][10][25][26][11][12]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Koskelovesi-Miekkavesi, Rautalampi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Koski-inventointi, s. 80. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Koskelovesi-Miekkavesi (14.713.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b c d Rautalammin reitti - Kansallisvesi (PDF) (sarja A, nro 108, ISBN 951-47-6365-3, sivu 19, 66) 1992. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus. Viitattu 16.9.2023.
- ↑ Virrankylän drumliini (Rautalampi) (PDF) (Liite MOR-Y07-006) Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. 2007. Ympäristöministeriö. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ a b Koskelovesi-Miekkavesi, Rautalampi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3223 12 Rautalampi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Saunaniemen leirikeskus suonenjoenseurakunta.fi. Suonenjoki: Suonenjoen seurakunta. Viitattu 21.9.2023.
- ↑ Koskelovesi-Miekkavesi, Rautalampi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ Rautalammin reitin valuma-alue skvsy.fi. Kuopio: Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 4.8.2021.
- ↑ Lintharju-Kirjosuo sekä Vakkarsuo (FI0600039) Natura 2000- standard data form. Euroopan unioni. Viitattu 21.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Pieksäjärven valuma-alue (14.79) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.9.2023.
- ↑ Koskeloveden alue (14.713) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ a b Tiainen, Teemu & al.: Suonenjoki Iisvesi-Miekkavesi osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi (PDF) (sivu 4) 2017. Mikroliitti Oy / FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Jussila, Timo: Rautalammen Hankaveden rantayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2004 (PDF) (sivut 5, 7) mikroliitti.fi. 2004. Mikroliitti Oy, Rautalammen kunta.
- ↑ Remes, Kaisa-Maria & Tervo, Tapani & Nenonen, Jari: Imatran geoinventointi (docplayer.fi), Geologian Tutkimuskeskus, Kuopio, 2013
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 12 Rautalampi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 12 Rautalampi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 03 Suonenjoki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suonenjoki–Rautalampi: Pohjois-Savon melontareitit. Kuopio: Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2016. Kartan verkkoversio (PDF)
- Huttunen, Antti: Satoja kertoja nähty maisema otti ja yllätti (Koskeloveden kalliohakkaukset, Suonenjoki) retkipaikka.fi. 6.11.2015. Retkipaikka.
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi