Korholankosket

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korholankosket
Maat Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Konnevesi, Hankasalmi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kuusveden−Kynsiveden alue (14.35)
Pinta-ala 5 974,82 km² [1]
Järvisyys 20,5 % [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Vanginvesi
  62.544011°N, 26.23266°E
Laskupaikka Kynsivesi
  62.53238°N, 26.22274°E
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 90,3 m [2]
Laskukorkeus 87,8 m [2]
Korkeusero 2,5 m
Pituus 2,5 km [2]
Leveys 50 – 230 m [2]
Kaltevuus 1 m/km
Keskivirtaama 54,1 m³/s (MQ) [3]
Keskialivirtaama 30,8 m³/s (MNQ) [3]
Muuta

Korholankosket on Keski-Suomen Konneveden ja Hankasalmen rajalla sijaitseva joki ja koskijakso, joka muodostaa Rautalammin reitistä noin 2,5 kilometriä pitkän osuuden. Joessa vesi laskee Vanginvedestä Kynsiveteen.[2]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskien itärannat kuuluvat Hankasalmen Kärkkäälän kylälle ja itärannat Konneveden Hytölän kylälle. Vanginvesi kapenee lahdenpohjukaksi tai Vanginvirran salmeksi, jossa veden virtaaminen on suurta. Koskijakson eri osuudet ovat yläjuoksulta lukien Yläinen-, Keskinen- ja Hannulankoski. Koskien jälkeen virtaa jokimaisia osuuksia, joiden yhteispituudeksi tulee noin 2,5 kilometriä. Yläinenkoski on kartasta mitattuna yli 150 metriä pitkä. Kosken jälkeen on länsirannassa kalankasvatuslaitos, jonka vedet johdetaan kanavaa myöten Kynsiveteen. Joen tekemän mutkan jälkeen alkaa noin 350 metriä pitkä Keskisenkoski, jossa on pudotusta 0,6 metriä [4]. Kosken jälkeen joki levenee suvantomaiseksi vesialueeksi, jossa kolme saarta ja paikoin kuusi metriä syvää. Heinäsaaren jälkeen joki kapenee ja madaltuu muodostaen Hannulankosken. Sen on kartasta mitattuna 250 metriä pitkä ja siinä on pudotusta 0,5 metriä [4]. Vanginveden ja Kynsiveden vedenpintojen korkeusero on 2,5 metriä. Joki purkautuu Saksalansaaren takana olevaan salmeen. Joen keskivirtaama on 57–60 kuutiometriä sekunnissa [4], nykyään ehkä 54 m³/s [3].[2]

Kosket omistaa Konneveden kunnan tytäryhtiö Kellankosken Voima Oy.lähde? Joen ylitse ei ole rakennettu siltaa.[2]

Vesistösuhteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskijaksoon yhtyy kaakosta tuleva Kangaspuro, joka alkaa Ahvenlammesta ja laskee Lukkarilammen läpi Heinäsaaren yläpuolelle.[2]

Luontoarvoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korholankosket ovat Keski-Suomen maakunnan neljänneksi suurin rakentamaton koskialue. Ne ovat perhokalastajien suosiossa. Kalastuslupia myydään ainoastaan koskiryhmän keskimmäiselle koskelle, eli Keskisenkoskelle [5].[6][7] Vesi on laadultaan hyvää ja sen väri on kirkas. Luontaisia saaliskaloja ovat järvitaimen, harjus, siika, hauki, ahven sekä istutetut kannat: järvitaimen ja kirjolohi. Pääasialliset saaliskalat ovat taimen ja harjus.[8]

Koskijakso kuluu mukaan Konnevesi-Laukaa-melontareittiin.[9] Yläinen- ja Keskinenkoski muodostavat tärkeän koskikaran talvehtimispaikan.[10]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannulankoskessa on ollut myös vesimylly, jonka historiasta kertoo kyltti virran varressa.[4]

Joen hyötykäyttö on aiheuttanut muutoksia koskessa ja sen vedenlaadussa. Muutoksia ovat aiheuttaneet mm. uomaperkaukset, uittouomien rakentaminen, kalankasvatus ja vesilaitostoiminta. Korholankosket kunnostettiin vuosina 2009–2011 alueellisen kalatalousviranomaisen tilaamana ja Keski-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelemana ja toteutuksen ohjanneena yhteistyöhankkeena. Sen kustannukset olivat 220 000 euroa.[6][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  2. ↑ a b c d e f g h Korholankosket, Konnevesi ja Hankasalmi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.8.2023.
  3. ↑ a b c Nyman, Stefan & Tolppanen, Jari: Korholankosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan lupamääräyksen mukainen selvitys mahdollisuuksista tehostaa maa-altaiden lietteen poistoa, Konnevesi (PDF) (Päätös, Nro 217/2020, Dnro LSSAVI/17692/2019) 28.9.2020. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto. Viitattu 5.8.2023.
  4. ↑ a b c d Koski-inventointi, s. 70. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ a b Kallio, Konsta: Yhteishallinta virtavesien kunnostuksissa : tapaustutkimus näkökulmien yhteensovittamisesta Korholankoskien kunnostuksessa, s. 33–34. (Pro Gradu-tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.8.2023).
  6. ↑ a b Korholankosket saadaan viimeinkin kuntoon yle.fi. 2009. Helsinki: YLE. Viitattu 2.11.2013.
  7. ↑ Keski-Suomen ympäristökeskus: Korholankoskien kunnostus Tiedote 30.9.2009, (julkaissut Perhokalastajat.net). Viitattu 2.11.2013
  8. ↑ Laatuapajat, Keskisenkoski (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 2.11.2013
  9. ↑ Konnevesi-Laukaa-melontareitti (PDF) aitomaaseutu.fi. Viitattu 5.8.2023.
  10. ↑ Keski-Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet (PDF) (sivu 26) 2013. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Viitattu 5.8.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautalammin reitti
Hankavesi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korholankosket&oldid=22787934”