Siirtolaisuus Suomeen

Siirtolaisuus Suomeen tarkoittaa muuttoliikettä, jossa toisesta maasta tulleet henkilöt asettuvat pysyvästi asukkaina tai kansalaisina Suomeen. Suomeen on muuttanut ihmisiä kautta historian. Suuria muuttoaaltoja on ollut keskiajalta lähtien etenkin Ruotsista ja Venäjältä sekä Virosta. Suomeen on 1900–2000-luvulla tullut pakolaisia ympäri maailmaa käynnissä olleiden sotien ja vainojen vuoksi. Kasvutahti maahanmuutossa on ollut nopeaa 2000-luvulla. Yleensä väestöön kohdistuvat muutokset ovat hitaita, mutta maahanmuutossa Suomeen muutos on ollut nopeaa.

Käsitteitä

Maahanmuuttajalle ei ole vakiintunutta määritelmää. Esimerkiksi tilastot saattavat perustua eri kohdejoukkoihin:

• Ulkomaalaistaustainen on henkilö, jonka molemmat vanhemmat (tai ainoa tiedossa olevan vanhempi) on syntynyt ulkomailla. Osa ulkomaalaistaustaisista on syntynyt ulkomailla (maahanmuuttajat) ja osa Suomessa (niin sanottu toinen sukupolvi). Ulkomaalaistaustaisen taustamaa on pääsääntöisesti äidin syntymävaltio.
• Vieraskielinen on henkilö, jonka rekisteröity äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Osa vieraskielisistä on syntynyt ulkomailla, osa Suomessa. Monet vieraskieliset ovat myös suomen- tai ruotsinkielisiä. Maahanmuuttajat ovat siten vieraskielisiä laajempi joukko.
• Ulkomaan kansalainen on henkilö, jolla ei ole Suomen kansalaisuutta. Suomen kansalaisilla voi olla myös jonkin toisen maan kansalaisuus. Jos syntyvän lapsen äidillä on Suomen kansalaisuus tai jos lapsen isällä on Suomen kansalaisuus ja hän on avioliitossa lapsen äidin kanssa, saa lapsi Suomen kansalaisuuden. Suomen kansalaisuuden omaavan miehen lapsi saa Suomen kansalaisuuden myös silloin, kun lapsi on avioliiton ulkopuolinen, mutta Suomessa syntynyt.

• Ulkomailla syntynyt. Suomessa syntyneiden henkilöiden syntymämaa määräytyy äidin vakituisen kotimaan mukaan syntymähetkellä. Ulkomailta muuttavan henkilön syntymämaaksi rekisteröidään henkilön ilmoittama syntymämaa.
• Paluumuuttaja on henkilö, joka on asunut maan rajojen ulkopuolella ja palaa sitten asumaan kotimaahansa.

Ulkomaalaistaustaisten määrä

Vuoden 2022 lopussa ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen koko väestöstä oli 9,1 prosenttia, mutta tätä osuutta tarkastellessa usein unohtuu, että koko väestöön kuuluvat muun muassa suuret ikäluokat. Koska vieraskieliset maahanmuuttajat ovat suurimmaksi osaksi iältään alle 40-vuotiaita, niin vieraskielisen väestön osuus on kasvussa nuoremmissa ikäluokissa ja osuus on varsin nopeasti noussut 2000-luvun 20 ensimmäisen vuoden aikana. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun alle kouluikäisistä 27,8 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Esimerkiksi Vantaalla ja Närpiössä joka kolmas alle kouluikäinen on ulkomaalaistaustainen.

Vuonna 1990 Suomeen saapui runsaat 13 000 maahanmuuttajaa. Vuonna 2002 ulkomaalaistaustaisia oli Suomessa 2,5 prosenttia. Vuonna 2013 maahanmuuttajia saapui noin 31 000. Maahanmuuttajien määrä Suomessa on lähes kymmenkertaistunut vuosina 1990–2010. Tuona aikana vieraskielinen väestö kasvoi 25 000 henkilöstä 224 000 henkilöön. Määrä on kasvanut erityisesti 2000-luvulla, ja joka kolmas vieraskielinen on muuttanut Suomeen vuoden 2005 jälkeen. Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alussa suurin osa muuttajista tuli Euroopan valtioista, mutta 2000-luvulla on lisääntynyt myös muuttoliike Aasian valtioista. 2000-luvulla ulkomaan kansalaisten määrä lisääntyi 77 000 henkilöllä, joista 54 prosenttia oli eurooppalaisia ja kolmasosa aasialaisia.

Vuonna 2016 Suomeen muutti 34 905 henkeä, mikä on itsenäisyyden ajan ennätys. Suomen saama muuttovoitto koostui lähes täysin Euroopan unionin ulkopuolelta tulleista muuttajista vuonna 2016.

Vuoden 2018 joulukuussa joka seitsemäs lapsi Suomessa syntyi ulkomailta muuttaneelle äidille, Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla joka neljäs. Osuus on kasvanut nopeasti. Ulkomaalaistaustaiset naiset synnyttävät lapsia enemmän kuin suomalaistaustaiset äidit. Lähes kaikkien ulkomaalaisten äitien vuonna 2018 synnyttämien lasten isät ovat ulkomailta. Synnytysikäisistä Suomessa asuvista naisista maahanmuuttajia vuonna 2018 oli 10,2 prosenttia. He saivat 14,4 prosenttia kaikista tuona vuonna syntyneistä lapsista. Iso osa Suomen maahanmuuttajaäideistä on Somaliasta ja Irakista.

Vuoden 2019 lopussa Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 423 494 eli noin 8 prosenttia väestöstä. Heistä oli ulkomailla syntyneitä 351 721.

Vuoden 2021 lopussa Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 469 633 eli noin 8,5 prosenttia väestöstä. Heistä oli ulkomailla syntyneitä 388 196. Vuoden 2021 lopussa ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista sellaisia, joiden äidinkieli ei ollut suomi, ruotsi tai saame, oli 375 752 henkeä. Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia, joiden äidinkieli ei ollut suomi, ruotsi tai saame oli 66 648. Tilastokeskuksen maahanmuuttotilastot alkavat vuodesta 1987. Uudellamaalla asui vuoden 2022 alussa 58 prosenttia koko maan vieraskielisistä.

Vuonna 2022 nettomaahanmuutto kasvoi Suomessa uuteen ennätykseen, 34 363 henkeen. Luvussa eivät ole mukana Ukrainan pakolaiset. Kun Venäjä hyökkäsi kevättalvella 2022 Ukrainaan, Suomen sisäministeriö arvioi, että Ukrainasta saapuu Suomeen 40 000–80 000 turvapaikanhakijaa. Maaliskuun loppuun mennessä yli 11 000 Ukrainasta saapunutta oli hakenut Suomesta tilapäistä suojelua. Huhtikuun alussa Suomeen oli tullut arviolta 25 000 ukrainalaista sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Toukokuun puolivälin jälkeen Suomessa oli jätetty 23 781 tilapäisen suojelun hakemusta. Päätöksiä hakemuksiin oli 18. toukokuuta mennessä tehty 20 622. Päätöksistä 20 427 oli myönteisiä. Tuolloin arvioitiin, että kesällä 2022 jopa 20 000 ukrainalaista voi saapua Suomeen. Lokakuun alkuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 40 000 ukrainalaista, joista kolmannes halusi jäädä maahan. Lähes 40 prosentilla suunnitelmat olivat avoinna. Joulukuuhun mennessä tilapäistä suojelua Suomesta hakeneita ukrainalaisia oli noin 45 000, joista valtaosa oli alaikäisiä. Suomen sisäministeriö teetti muutama kuukausi pakolaisten tulon jälkeen kyselyn, jossa oli mukana 2 000–2 500 henkilöä. Sen perusteella noin kolmasosa Ukrainan pakolaisista halusi jäädä Suomeen. Joulukuussa arvioitiin, että jos Ukrainan sota jatkuu, Suomeen voisi vuonna 2023 tulla 40 000 uutta ukrainalaista pakolaista. Osa ukrainalaisista ilmaisi halukkuutensa lähteä takaisin kotimaahansa heti, kun se vain on mahdollista. Ukrainan kansalaisia asui vakinaisesti Suomessa vuoden 2023 lopussa 28 100. Määrä on kasvanut tämän jälkeen ja syyskuussa 2024 heitä oli väestössä jo yli 38 800.

Suomeen muutti vuosien 2022–2023 aikana enemmän maahanmuuttajia kuin koskaan aiemmin, eikä tämä selity pelkästään Ukrainan sodalla. Vuonna 2024 Suomessa asuvien vieraskielisten osuus oli noussut yli 10,0 prosentin ollen syyskuun lopussa 10,7 prosenttia.

Maahanmuuton historiaa

Ruotsalaisten tulo Suomeen

Pääartikkeli: Ruotsalaisten tulo Suomeen

Ruotsalaisten tulo Suomeen oli 1100-luvun lopulta 1350-luvulle jatkunut ruotsalaisten vaiheittainen Suomen saariston ja rannikkoalueiden kolonisaatio ristiretkien yhteydessä. Ruotsalaisten maahanmuutto johti Suomen ruotsinkielisen asutuksen sekä suomenruotsalaisten syntymiseen. Nimistötutkimuksen perusteella lähtijät olivat kotoisin Keski-Ruotsista. On arvioitu, että siirtolaisia oli kaikkiaan tuhansia.

Ruotsin vallan aika

Pääartikkelit: Ruotsin vallan aika Suomessa ja Suomen romanit

Suomen nykyiselle alueelle muutti Ruotsista lähinnä sotilaita, pappeja ja virkamiehiä. Ruotsiin saatiin uusinta osaamista ulkomaisten käsityöläisten avulla: esimerkiksi seppinä ja kaivosmiehinä arvostettuja valloneja eli ranskankielisiä belgialaisia saapui nykyisen Suomenkin ruukkeihin. Lisäksi Ruotsin vallan aikana Suomeen tulivat ensimmäiset romanit. Heitä saapui Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle 1500-luvulla Ruotsin alueelta. Myöhempinä vuosisatoina Suomeen muutti romaniväestöä Baltiasta ja Venäjältä. Esimerkiksi 1700-luvulla Suomen eteläiselle rannikolle saapui veneillä pakolaisia Baltiasta. Maaorjuutta ja tilanherrojen valtaa paeten he asettuivat rannikolle kalastajiksi, mistä suomalaiset eivät pitäneet. Monet Baltiasta tulleista löysivät paikkansa yhteiskunnassa rannikon herraskartanoista, jotka saivat heistä tarvitsemaansa työvoimaa.

Venäjän aika

Pääartikkelit: Suomen suuriruhtinaskunta, Suomen juutalaiset ja Suomen tataarit

Juutalaisten maahanmuuttoa vastustanut poliittinen pilapiirros vuonna 1897 ilmestyneestä Matti Meikäläisen numerosta 15.

Kun Venäjä valloitti Vanhan-Suomen 1700-luvulla ja lopulta koko maan 1800-luvun alussa aluetta linnoitettiin voimakkaasti. Linnoitustöihin ja varuskuntapalveluun Suomeen tuli Venäjältä venäläisten lisäksi juutalaisia, tataareja ja ensimmäisen maailmansodan aikana kiinalaisia. Suomeen muodostui pysyvä juutalais- ja tataarivähemmistö. Suomen itsenäistyttyä 1917 osa maahanmuuttajista palasi Venäjälle, mutta jotkut jäivät asumaan pysyvästi. Monet perinteikkäät, supisuomalaisiksi mielletyt yritykset kuten Enso-Gutzeit, Stockmann, Fazer, Sinebrychoff, Finlayson tai Fiskars ovat Euroopasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä 1800-luvulla perustamia. Ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saatiin tietoa uusimmista tekniikoista: esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä Impilahdelle Pitkärannan kaivoksille tuotetut ruotsalaiset kaivosmiehet muodostivat vuosikymmeniksi perheineen oman pienen yhteisönsä keskelle karjalaista ortodoksista kulttuuria.

Itsenäisyyden alkuvuodet

Kronstadtin kapinaa johtanut Stepan Petritšenko ja muita Suomeen tulleita venäläisiä valokuvassa vuodelta 1921.

Itsenäisen Suomen ensimmäiset pakolaiset saapuivat itsenäisyyden alkuvuosina 1917–1922, kun tuhannet pakenivat Venäjältä vallankumouksen ja sekasorron seurauksena. Vuoden 1919 alussa virallisten tilastojen mukaan rekisteröitiin 15 457 venäläistä, mutta todellinen luku oli suurempi, sillä pelkästään Viipurissa rekisteröitiin 11 000 pakolaista. Suurin pakolaisväestö oli vuonna 1922, jolloin itärajan yli saapui noin 33 500 henkeä. Pakolaiset olivat pietarinsuomalaisia, inkerinsuomalaisia, itäkarjalaisia sekä ylhäisiä aatelisia, joiden joukossa oli myös tsaariperheen lähisukulainen suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov, upseereja ja tehtaanomistajia. Samaten vuoden 1921 Kronstadtin kapinan jälkeen Suomeen pakeni 6 400 matruusia Suomenlahden jään yli. Moni pakolainen kotiutui uuteen isänmaahansa suomenvenäläisinä, kun taas osa jatkoi Suomen kautta muualle Manner-Eurooppaan. Yksistään vuosina 1917–1939 Suomeen hakeutui arviolta noin 44 000 pakolaista. Eräissä arvioissa vuosina 1917–1944 jopa 100 000 ihmistä haki turvaa Suomesta.

Monet 1900-luvun alussa Suomeen tulleet suomalais- ja karjalaispakolaiset jatkoivat elämäänsä muualla Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tuhannet palasivat tai palautettiin Venäjälle. Vuosina 1923–1939 uusia pakolaisia saapui entisestä emämaasta enää muutamia satoja vuotta kohden. Ulkomaalaisten maahanpääsy Suomeen oli tuolloin tarkasti rajoitettua.

Pakolaisten lukumäärä 1918–1943

Vuosi	Inkeriläiset	Itäkarjalaiset	Venäläiset	Yhteensä
1918	300	70	3 000	3 400
1919	8 200	1 600	5 000	14 800
1920	8 400	3 100	7 000	18 500
1921	6 400	3 300	15 300	25 000
1922	5 000	8 800	15 000	28 800
1923	4 000	8 000	13 500	25 500
1925	2 900	6 000	12 600	21 500
1927	3 000	5 000	10 000	18 000
1932	3 400	5 300	9 300	18 000
1934	3 206	6 127	9 000	18 300
1934	3 206	6 127	9 000	18 300
1938	2 397	5 484	6 256	14 137
1943	1 700	4 200	4 700	10 600

Toinen maailmansota

Koverin keskitysleirin vankiparakkeja

Toisen maailmansodan aikana sodan osapuolina pidettyjä ulkomaalaisia sijoitettiin internointileireille, ja osa lähetettiin keskitysleireille Saksaan. Sodan aikana maahan tuli muun muassa Inkerissä asuvia suomalaisia eli inkeriläisiä ja virolaisia maahanmuuttajia. Suurin osa heistä (eli he jotka eivät onnistuneet pakenemaan länteen) luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon.

Toisen maailmansodan jälkeen

Kylmän sodan alku

Kylmän sodan kaudella pakolaiskysymykset olivat politisoituneita ajan yleisen blokkijaon mukaisesti. Niin Yhdysvallat kuin Länsi-Euroopan maat olivat halukkaita vastaanottamaan pakenevia tai muuttohalukkaita ihmisiä ennen muuta sosialistisista tai Neuvostoliitolle myötämielisistä valtioista. Itäblokin maista muuttavat nähtiin propagandavoittona ja mahdollisuutena osoittaa näiden valtioiden legitiimiyden heikkoutta. Itäblokin maista taas oli kiellettyä muuttaa pois lähes koko kylmän sodan ajan. Suomeen kansainvälistä suojelua hakevia saapui näinä vuosikymmeninä lähinnä Neuvostoliitosta, ja ajan henki vaikutti myös Suomen pakolaispolitiikkaan. Neuvostoliitosta tulevia ihmisiä kutsuttiin loikkareiksi. Heihin liittyen Suomen viranomaiset kävivät toistuvia neuvotteluja Neuvostoliiton viranomaisten kanssa. Neuvostoliitto vaati näiden ihmisten palauttamista.

Valtiollisen poliisin ja Suojelupoliisin arkistoissa on merkintöjä 153 niin sanotusta loikkaritapauksesta vuosilta 1945–1981. Määrä oli siis vuositasolla huomattavan vähäinen, mutta valtiojohto piti näitä tapauksia merkityksellisinä. Yksittäisiä tapauksia tuotiin erityisesti presidentti Urho Kekkosen kaudella myös ylimmän valtio johdon tietoon, ja käytäntönä oli usein rajan ylittäneiden palauttaminen. Maailmansotien ajan tapaan asetuksiin perustuneet ulkomaalaissäännökset antoivat viranomaisille laajan päätösvallan. Päätöksistä ei ollut valitusmahdollisuutta,eikä niitä tarvinnut perustella. Tällaisista käytänteistä säädettiin vasta 1980- ja 1990-luvuilla. Vuosien 1945–1981 loikkaritapauksista 114 henkilöä palautettiin Neuvostoliittoon ja loput saivat joko oleskeluluvan tai ohjattiin – usein mahdollisimman huomaamattomasti – eteenpäin, tavallisesti Ruotsiin. 1970-luvulta lähtien palautukset kävivät harvinaisiksi.

Kohti pakolaispolitiikkaa

1970–1980-luvuilla suomalaisessa päätöksenteossa alkoi suunnitelmallinen aktiivisen pakolaispolitiikan luominen. Vuodet 1950–2020 kattavan Tilastokeskuksen tilaston mukaan tuolloin Suomeen muutti ensimmäistä kertaa enemmän ihmisiä kuin maasta pois. Tätä kesti vuodet 1971–1974. Tuolloin Suomessa elettiin kylmän sodan varovaisen ja puolueettomuutta korostamaan pyrkineen ulkopolitiikan aikaa, mutta valtiojohdon päätös hädänalaisiksi katsottujen ihmisten avustamiseksi voidaan nähdä keinona osoittaa oma-aloitteisuutena ulkopolitiikassa muulle maailmalle. Lähtölaukauksena myöhemmälle kiintiöpakolaispolitiikan omaksumiselle olivat Suomen vuosina 1973–1977 vastaanottamat 182 chileläistä ja muiden Etelä-Amerikan maiden kansalaista. He pakenivat sotilasdiktaattori Pinochetin toimeen panemia vainoja. Lisäksi Vietnamista ja sen lähialueilta vastaanotettiin vuosina 1979–1989 noin 900 vietnamilaista ja muiden Kaakkois-Aasian valtioiden kansalaista.

Muuten toisen maailmansodan jälkeen maahanmuutto muualta Suomeen oli vähäistä. Pääosin pysyvää maahanmuuttoa tapahtui ulkomaalaisten kanssa solmittujen avioliittojen johdosta. Suurin osa Chilestäkin tulleista palasi takaisin kotimaahansa Pinochetin hallinnon päätyttyä 1990-luvun alussa. 1970-luvun alkua lukuun ottamatta Suomeen alkoi muuttaa enemmän ihmisiä kuin maasta pois vuodesta 1981 alkaen. Vuonna 1980 Suomen väestöstä vieraskielisten osuus oli 0,2 prosenttia. Vuosina 1981–1989 nettomaahanmuutto Suomeen oli 34 182 muuttoa.

Suomen lainsäädännössä mahdollisuus turvapaikan myöntämiseen mainittiin ensi kertaa vuoden 1930 ulkomaalaisasetuksessa, mutta tarkemmat säädökset tulivat vuosina 1983 ja 1991 ulkomaalaislakeihin.

1990-luku

Somalit ja Balkanin pakolaiset

Afrikassa sijainneiden siirtomaiden itsenäistyttyä ne ajautuivat hyvin usein erilaisiin aseellisiin selkkauksiin ja moniin niistä muodostui diktatuurinen hallinto. Siten Saharan eteläpuolinen Afrikka sekä Kaakkois- ja Keski-Aasia ovat 1980-luvulta lähtien yhä useammin olleet Suomeen muuttaneiden pakolaisten lähtöalueita.

Somalialaiset saapuivat Suomeen sotilasdiktaattori Siad Barren vainojen johdosta pääosin 1990-luvun alussa ja Moskovasta käsin. Jugoslavian hajoamissotien aikana myös Suomeen pakeni vainojen keskeltä serbejä, albaaneja ja bosnian muslimeita sekä kroaatteja vuosina 1990–1999. Suurin osa bosnialaisista saapui Suomeen 2000-luvun alussa.

1990-luvulla ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin (1. tammikuuta 1995) Suomen nettomaahanmuutto oli 39 926 muuttoa.

Euroopan unioni 1995–

Euroopan unioniin liittyminen muutti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, kun Suomi hyväksyi Euroopan unionin sisäisen suhteellisen vapaan liikkumisen politiikan. Tämä toi 1990-luvulla Suomeen työntekijöitä niin Ranskasta, Virosta kuin Puolastakin. Maahanmuuttoa aiheutti myös Jugoslavian hajoaminen ja Kosovon sota. 2000-luvulla pakolaisia on saapunut Afganistanista ja Irakista. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla julkista keskustelua aiheuttivat pääosin kesäisin Suomeen saapuneet Romanian romanit.^lähde?

Kaikista entisen Neuvostoliiton alueelta 1990-luvulla saapuneista 60–70 prosenttia on tullut Suomeen paluumuuttajina. Kaksi kolmasosaa heistä tuli Venäjältä, useimmat Pietarin alueelta, Venäjän Karjalasta, loput Virosta.^lähde? Tilastojen mukaan Suomessa on nykyään noin 80 000 venäjänkielistä. Venäjänkielisen väestön määrä Suomessa kasvaa yhä. Viime vuosina venäjänkielisten määrä on lisääntynyt noin 2 000–4 000 henkilöllä vuosittain.^lähde?

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen Suomen nettomaahanmuutto oli 1990-luvulla 15 835 muuttoa.

Arvioita maahanmuuttajien tarpeesta

Vuonna 2013 arvioitiin, että maahanmuuttajien tarve korostuu aloilla, joilla työvoimapula on suurin. Lisäksi muusta syystä kuin työn perusteella Suomeen tulevat maahanmuuttajat on onnistuttava työllistämään nykyistä nopeammin ja paremmin.

Vuonna 2015 Elinkeinoelämän valtuuskunta arvioi, että Suomi tarvitsisi vuosittain 34 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työvoima ei supistuisi lähivuosikymmeninä. Arvion mukaan vuotuisen maahanmuuton pitäisi miltei kaksinkertaistua silloiselta noin 18 000 maahanmuuttajan tasolta.

Työ- ja elinkeinoministeriö totesi vuonna 2018 maahanmuutto ei ratkaise Suomen kestävyysvajetta, vaan voi korkeintaan olla pieni osa kokonaisratkaisua.

Sisäministeriö arvioi syksyllä 2020, että Suomi kehittää työvoiman maahanmuuttoa eri keinoin työvoiman kysyntään vastaamiseksi. Suomen väestö ikääntyy, eikä syntyvyys riitä ylläpitämään väestönkasvua. Työikäisen väestön määrä vähenee eikä työntekijöitä riitä kaikille aloille. Ministeriö näki työvoiman maahanmuuton eräänä ratkaisuna työmarkkinoiden ongelmiin ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen.

Teknologiayhtiö Futuricen arvioi helmikuussa 2021, että Suomeen tarvitaan yli 20 000 ohjelmoinnin asiantuntijaa vuoteen 2025 mennessä.

Valtiovarainministeriön helmikuussa 2021 julkaiseman raportin mukaan Suomen talouskasvu voi jäädä vuoteen 2030 mennessä 10 prosenttiin, kun taas Ruotsissa ja Norjassa kasvua olisi 20 prosenttia, osittain maahanmuuton ansiosta. Raportin mukaan Suomeen tulevien maahanmuuttajien pitäisi myös työllistyä paremmin ja olla nykyistä koulutetumpia.

Maahanmuuttajat ja pakolaiset

Pääartikkeli: Turvapaikanhaku Suomessa

Vuonna 2000 vieraskielisten osuus Suomen väestöstä oli noin 1,9 prosenttia.

Vuonna 2010 maahanmuuttajien osuus Suomen väestöstä nousi 4,6 prosenttiin. Vuonna 2010 Suomessa asuvista ulkomaalaisista 65,5 prosenttia oli länsimaalaisia. Luvussa ei ole heidän Suomessa syntyneitä lapsiaan.

Vuonna 2011 Suomessa asuvista ulkomaalaisista 64 prosenttia oli syntynyt länsimaissa, ja 44 prosenttia oleskeluluvista haettiin perheiden yhdistämisen perusteella.

Schengen-alue
Värien selitteet

  Schengen-alue (26)

  EU-maat, jotka ovat luvanneet liittyä Schengen-alueeseen (4)

  Valtiot, joissa on avoimet rajat (3)

Euroopan unionin Schengen-sopimus takaa vapaan liikkuvuuden lähes koko Euroopan alueella ja mahdollistaa maahanmuuton Suomeen lähes koko Euroopasta. Sellaiset maahanmuuttajat, jotka eivät ole jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion, Pohjoismaiden, Liechtensteinin tai Sveitsin kansalaisia tarvitsevat Suomessa oleskeluluvan.

Pakolaisasema, turvapaikanhakuprosessi ja oleskelulupa

Pakolaisaseman saaneiden pakolaisten lisäksi 2000-luvulla Suomeen on muuttanut ihmisiä turvapaikanhakijoina. Turvapaikanhakija on ulkomaalainen henkilö, joka hakee turvapaikkaa vieraasta valtiosta. Jos turvapaikan edellytykset eivät täyty, hän voi saada oleskeluluvan toissijaisen suojelun ja vielä ennen toukokuuta 2016 myös humanitaarisen suojelun perusteella. Suomessa turvapaikanhakijat ja pakolaiset sijoitetaan aluksi vastaanottokeskuksiin. He asuvat niissä niin kauan kuin heidän turvapaikka- ja vastaavan asiansa käsittely kestää. Keskus huolehtii turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, majoituksesta, palveluista ja odotusaikaa tukevista toiminnoista. Turvapaikanhakijan täytyy saada oleskelulupa voidakseen muuttaa pois vastaanottokeskuksesta ja jäädäkseen Suomeen. Suomessa sekä pakolaisille että toissijaista suojelua saaville ensimmäinen määräaikainen oleskelulupa myönnetään neljäksi vuodeksi. Pysyvä oleskelulupa myönnetään neljän vuoden luvallisen maassa oleskelun jälkeen, jos perusteet ovat yhä olemassa eikä myöntämiselle ole laillista estettä.

Perheiden yhdistäminen

Vuonna 2008 maahanmuuttajista 32 prosenttia haki oleskelulupaa perhesiteiden eli perheiden yhdistämisen takia. Muita syitä ovat työ (30 prosenttia) ja opiskelu (21 prosenttia). Oleskelulupia myönnettiin eniten työn takia lupaa hakeneille (31 prosenttia luvan saaneista), perhesiteiden perusteella (31 prosenttia) ja opiskelun takia (22 prosenttia). Perheen yhdistämisessä maassa jo olevan henkilön puoliso, lapsi tai vanhempi voi hakea oleskelulupaa olemassaolevan perhesiteen perusteella.

Suomessa perheenyhdistämisellä ei ole kiintiöitä, vaan jokainen jatkuvalla oleskeluluvalla Suomessa asuva on oikeutettu hakemaan sitä. Esimerkiksi somalialaisista turvapaikanhakijoista 90 prosenttia haki perheen yhdistämistä oleskeluluvan saatuaan vuonna 2008. Perheiden yhdistämiseen liittyy myös käsite ankkurilapsi. Sillä tarkoitetaan lasta, joka lähetetään maahan etukäteen mahdollisesti väärennettyjen henkilöllisyyspapereiden turvin tai ilman papereita ja jotka saavat oleskeluluvan Suomesta. Tämän jälkeen muu perhe pääsee maahan perheiden yhdistämisen avulla.

Henkilöä, jonka perheenjäsenet kutsutaan maahan, kutsutaan perheenkokoajaksi.

Euroopan pakolaiskriisin 2015 vaikutukset

Vuonna 2015 Suomeen saapui paljon turvapaikanhakijoita tuolloin vallinneen Euroopan pakolaiskriisin seurauksena. Väkilukuun suhteutettuna Suomi oli niiden neljän Euroopan maan joukossa, jonne saapui eniten turvapaikanhakijoita.

Tuolloin Suomeen saapui 32 477 turvapaikanhakijaa, joista arviolta noin puolet oli edelleen Suomessa vuonna 2020. Heistä 10 390 oli saanut turvapaikan Suomessa tai laillistanut maassa oleskelunsa muulla perusteella. Vielä vuonna 2020 yli 3 400:n vuonna 2015 saapuneen turvapaikanhakijan turvapaikka-anomuksen käsittely oli kesken. Lainvoimaisen kielteisen päätöksen hakemukseensa oli saanut vuoteen 2020 mennessä 11 083 henkilöä. Silti moni heistä oli Suomessa, mikä on laitonta maassa oleskelua. Arviot näiden ihmisten määrästä vaihtelevat muutamasta sadasta 4 000 ihmiseen. Vuoden 2015 kriisin aikana Suomeen saapuneista poliisi oli palauttanut kotimaihinsa vain noin 2 500 kielteisen päätöksen saanutta vuonna 2020. Esimerkiksi Irak otti vastaan ainoastaan vapaaehtoisesti palaavia ja rikoksista tuomittuja. Lähes puolet myönnetyistä turvapaikoista on tullut valituksen tai uusintahakemuksen kautta. Uusintahakemusten syitä ovat olleet Maahanmuuttoviraston mukaan erityisesti homoseksuaalisuus ja kristityksi kääntyminen. Osa hakijoista on käyttänyt näitä syitä tekosyinä turvapaikan saamiseksi.

Kriisin aikana Venäjä testasi Suomea pakolaisaseella osana hybridisodankäyntiä. Suomi joutui ratkaisemaan tilanteen ilman Euroopan unionin tukea. Suomen edun mukaista on se, että tällä kertaa Euroopan unioni vihdoin ottaa haasteen tosissaan sekä hoitaa sen nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Kun loppuvuonna 2021 Puolan rajalle saapui siirtolaisia, heidän epäiltiin päätyneen rajalle Valko-Venäjän viranomaisten pakottamana. Tuolloin Euroopan unionista vuoti asiakirja, jossa arvioitiin, että Valko-Venäjälta Puolaan pyrkivät siirtolaiset aikoisivat pyrkiä Puolasta lähinnä Saksaan tai Suomeen. Tuolloin asiantuntijat arvioivat, että jos hanke onnistuu, samanlaista hybridiasetta käytetään todennäköisesti uudelleen. Tuolloin on mahdollista, että siirtolaisten määrä lisätään. Puolan rajan konfliktin aikaan Afganistanissa oli miljoonia ihmisiä, joiden arvioitiin haluavan tulla Venäjän läpi Suomen rajalle, jos heille sellaista olisi tarjottu. Samaan aikaan venäläispoliitikko Vladimir Žirinovski ehdotti, että siirtolaisille järjestettäisiin junakuljetuksia Kabulista Puolan rajalle siitä huolimatta, että alueiden välillä ei ole yhtenäistä rataa. Vuoden 2023 marraskuussa Venäjä käytti pakolaisasetta uudelleen osana hybridivaikuttamista.

Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua saaneet turvapaikanhakijat ovat voineet hakea vuoden 2020 alusta Suomen kansalaisuutta tai pysyvää oleskelulupaa. Asumisaikavelvoite on molemmissa tapauksissa kansainvälistä suojelua saaneelle neljä vuotta.

Kansalaishakemusten määrässä irakilaiset ohittivat vuonna 2020 venäläiset, joita on aikaisemmin ollut eniten. Vuonna 2018 irakilaiset jättivät 972 hakemusta Suomen kansalaiseksi. Vuonna 2019 Suomen kansalaisuutta haki 588 Irakin kansalaista. Vuoden 2020 lokakuuhun mennessä kansalaisuutta oli hakenut 1 473 irakilaista.

Marinin hallitus

Marraskuun lopussa 2021 tuli ilmi, että Suomen sisäministeriö oli käynnistänyt saman vuoden toukokuussa selvityksen, jonka oli määrä valmistua vuoden loppuun mennessä.

Tuolloin sisäministeriössä pohdittiin, tulisiko Suomeen luoda määräajaksi jonkinlainen uusi oleskelulupatyyppi. Sen kohderyhmä oli tuolloin vielä hahmotteluasteella. Mallia hankkeelle oli haettu muista Euroopan maista. Hallituksen päätökset mahdollisesta lakiesityksestä oli määrä tehdä vuonna 2022, jolloin selvityksen oli tarkoitus valmistua. Selvitys laitettiin alulle vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon toimiessa sisäministerinä. Selvityksessä hahmoteltiin oleskeluluvan myöntämistä vuosina 2015–2016 tai tätä aiemmin Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille, jotka ovat olleet Suomessa pitkään laittomasti maassa.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston edustajan mukaan laittomia oleskelijoita oli Suomessa noin 3 000. Sisäministeriö hahmotteli, että oleskeluluvan edellytyksenä olisi turvapaikanhakutausta, pitkä laiton oleskelu maassa ja se, ettei henkilö ei ole syyllistynyt rikoksiin.

SDP:n ja keskustan valiokuntaryhmät eduskunnan hallintovaliokunnassa totesivat hankkeesta, että: ”Sisäministeriössä valmistelussa oleva selvitys, jossa laittomasti maassa oleva kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö voisi saada oleskeluluvan, on hallitusohjelman vastainen”.

Vaikka selvitys koski vain vuosina 2015–2016 tai tätä aiemmin saapuneita turvapaikanhakijoita, oli valiokuntaryhmien mukaan vaara, että samaa toimintatapaa sovellettaisiin myös tulevaisuudessa. Sisäministeriö oli samaan aikaan käynnistänyt myös toisen selvityksen, joka koski työllistyneitä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä. Toisin kuin työllistymättömien osalta, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden oleskeluluvan helpottamisesta oli hallitusohjelmassa kirjaus. Loppuvuonna 2021 kaavailtiin, että lakimuutos annetaan eduskunnalle keväällä 2022. Muutoksen tarkoituksena oli helpottaa oleskeluluvan saamista työn perusteella.

Paperittomien eli ilman oleskelulupaa laittomasti maassa olevien kustannukset kasvoivat Helsingissä vuodesta 2018 vuoteen 2019 verrattuna. Näiden henkilöiden vastaanottamien palvelujen kokonaiskustannukset olivat vuonna 2019 yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. Summa sisältää terveydenhuollon, sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja työntekijöiden kustannukset. Kustannuksista suurin osa koski terveydenhuoltoa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Ukrainasta pakeni ihmisiä myös Suomeen. Lokakuun 2022 alkuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 40 000 ukrainalaista, joista kolmannes halusi jäädä maahan. Lähes 40 prosentilla suunnitelmat olivat avoinna. Samana syksynä Suomeen pakeni Venäjältä tuhansia ihmisiä. Heistä valtaosa oli kutsuntoja pakenevia miehiä. Heistä osa halusi jäädä Suomeen vain siihen saakka, kunnes tilanne muuttuu heidän kannaltaan suotuisammaksi. Osa aikoi myös jäädä pysyvästi. Lokakuun puoliväliin mennessä Suomesta haki turvapaikkaa 499 Venäjän kansalaista. Tuohon mennessä koko vuoden aikana Venäjän kansalaisilta oli tullut 915 turvapaikkahakemusta. Tavallisesti ennen sotaa venäläiset olivat jättäneet 200–500 turvapaikkahakemusta vuodessa. Maahanmuuttovirasto ei ollut maaliskuuhun 2023 mennessä käsitellyt eikä aikonut käsitellä sotaa välttelevien venäläis­miesten turva­paikka­hakemuksia. Venäläisten turvapaikanhakijoiden määrät alkoivat pienentyä selvästi vuoden 2022 lopun liikekannalle­panon aiheuttaman piikin jälkeen. Maaliskuussa 2023 kaksi kolmasosaa venäläisten hakemuksista oli tullut syyskuusta lähtien miehiltä. Liikekannallepano oli vaikuttanut suurimpaan osaan venäläisten miesten hakemuksista. Hakemuksia ei oltu käsitelty, koska Suomessa ei tiedetty mitä asepalveluksesta kieltäytymisestä käytännössä seuraisi Venäjällä, mitä rintamalle joutuminen tarkoittaisi ja keitä liikekannallepano koski.

Orpon hallitus

Kun vuoden 2023 eduskuntavaalit voittaneen Kokoomuksen Petteri Orpo kokosi uutta hallitusta, uusi hallitus asetti tavoitteekseen, että Suomen apu kohdistetaan kaikkein hädänalaisimmille ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttö estetään. Orpon hallituksen ohjelma lupaa merkittäviä kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan. Maassaolon edellytyksiä tiukennetaan useilla eri toimenpiteillä, joiden tavoitteena on vahvistaa työperusteista maahanmuuttoa ja kotoutumista sekä rajoittaa Suomeen saapuvia pakolaisten määrää 1 050 hengestä 500 henkeen. Kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vaiheittain. Hallitus muun muassa suunnittelee, että laiton maassaolo voisi johtaa vankeusrangaistukseen ja selvittää mahdollisuutta palauttaa laittomasti maassa olevia kolmansiin maihin. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite kotouttaa 5–10 prosenttia maahanmuuttajista ruotsinkielisiksi. Myös ukrainalaisten maahantulosta ja kotouttamisesta laadittiin erityisehdot.

Jatkossa työperusteinen oleskelulupa raukeaa, mikäli henkilö ei yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen onnistu löytämään uutta työpaikkaa. Myös työnantajan velvollisuuksiin on tulossa uudistuksia, sillä työnantajan on ilmoitettava Maahanmuuttovirastolle työsuhteen päättymisestä tai muutoksista rangaistuksen uhalla. Jatkosssa opiskelijaperusteisella oleskeluluvalla Suomessa olevat henkilöt eivät saa turvautua suomalaiseen toimeentulotukeen. Oleskelulupa voidaan peruuttaa, mikäli he kuitenkin turvautuvat tukiin. Suomalaisten oppilaitosten lukukausimaksuja on tarkoitus tarkistaa. Maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturva ja etuudet aiotaan erottaa toisistaan. Tarkoituksena on, että Suomeen pysyvästi asettuvilla henkilöillä on oikeus täyteen sosiaaliturvaan, kun taas maahanmuuttajilla on rajoitettu sosiaaliturva.

Lisäksi Orpon hallitus on kaavaillut, että turvapaikka myönnettäisiin jatkossa enintään kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen henkilön kansainvälisen suojelun tarve pitäisi arvioida uudelleen. Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkossa kuuden vuoden asumisaikaa Suomessa. Luvan ehtoihin kuuluu kielitaitotesti, kahden vuoden työhistoria ilman pitkäaikaista työttömyyttä tai toimeentulotukea sekä nuhteettomuusvaatimus. Neljän vuoden asumisajan jälkeen pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää myös korkeiden, yli 40 000 euroa vuodessa, vuositulojen tai suoritetun korkeakoulututkinnon sekä työhistorian perusteella. Myös Suomen kansalaisuuden saannin edellytyksiä aiotaan tiukentaa. Asumisaika pidennetään jatkossa kahdeksaan vuoteen, ja kansalaisuus- ja kielikoe tulevat pakollisiksi. Lisäksi hallitus aikoo palauttaa vaatimuksen varsinaisesta toimeentuloedellytyksestä kansalaisuutta hakiessa. Maahanmuuttovirasto piti näitä muutoksia myönteisenä haasteena.

Orpon hallituksen sisäministeri Mari Rantanen totesi nimityksensä jälkeen, että Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa tapahtuu täyskäännös. Hänen mukaansa Suomen linja on ollut näissä asioissa Pohjoismaiden löysin, ja se olisi johtanut ennen pitkään Ruotsin epäonnistumisiin. Myös muissa Pohjoismaissa maahanmuuttopolitiikan linja on tiukentunut. Orpon hallituksen tavoitteena on pyrkiä siihen, että Suomeen tulisi mahdollisimman vähän turvapaikanhakijoita. Orpon hallitus aikoo tukea Rantasen mukaan myös jatkossa lähialueita tulleita, erityisesti ukrainalaisia.

Syyskuussa 2023 Orpon hallitus kaavaili muutoksia vieraskielisten lasten kouluun valmistavaan opetukseen siten, että lasten kouluun valmistavaa koulutusta pidennettäisiin. Nykyisin vieraskieliset lapset aloittavat yleensä koulutaipaleensa yhden lukuvuoden mittaisessa koulutuksessa, joka perehdyttää suomen kieleen ja suomalaiseen kouluun. Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että valmistavaa opetusta voitaisiin tarvittaessa pidentää kaksivuotiseksi. Ylen haastattelemien opettajien mukaan moni oppilas siirtyy normaaliin perusopetukseen puutteellisella kielitaidolla.

Venäjän hybridivaikuttaminen itärajalla loppuvuonna 2023

Pääartikkeli: Suomen ja Venäjän rajakriisi 2023

Marraskuussa 2023 Venäjä käytti pakolaisasetta Suomea vastaan osana hybridivaikuttamistaan. Toiminta oli Suomen valtiojohdon mukaan järjestelmällistä. Rajakriisi johti Suomen itärajan sulkemiseen 30.11.2023 alkaen.

Väestönkasvutekijä

Vuonna 2023 Helsingin kaupungin tekemässä selvityksessä todettiin, että Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa nopeasti. Yleisradion MOT-ohjelmassa esitettiin vuonna 2010 arvio, jonka mukaan vuoden 2099 loppuun mennessä Suomessa maahanmuuttajista tulee enemmistö. Lisäksi ohjelmassa arvioitiin, että maahanmuutto lisääntyy muun muassa perheenyhdistämisten myötä. Vuodesta 2006 alkaen Suomen nettomaahanmuutto on ollut vähintään 10 000 muuttoa vuodessa. Vuosina 2000–2009 nettomuutto Suomeen oli 88 961 muuttoa.

Vuonna 2006 yli puolet Suomeen muuttaneista maahanmuuttajista saapui Euroopan unionin alueelta, noin 17 prosenttia Aasiasta, 11 prosenttia Venäjältä ja seitsemän prosenttia Afrikasta. Muuttajat olivat pääosin työikäisiä ihmisiä, joista vajaat puolet, 10 000 henkeä asettui asumaan Uudenmaan maakuntaan. Muut suurimman muuton saaneet maakunnat olivat Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Vuonna 2006 Varsinais-Suomessa vieraskielisten määrä kasvoi yli tuhannella hengellä, jolloin eniten kasvoivat viroa ja venäjää äidinkielenään puhuvien määrät. Vuonna 2007 vieraskielisiä oli maakunnassa lähes 16 000 henkeä, joista vajaalla 12 000 hengellä on jokin muu kuin Suomen kansalaisuus.

Suomeen muutti vuonna 2007 ulkomailta noin 26 050 henkilöä. Näistä 8 525 oli paluumuuttavia suomalaisia. Keskimäärin 39 prosenttia vuosien 1998–2009 välisestä maahanmuutosta on ollut suomalaisten paluumuuttoa. Vuonna 2007 ulkomaalaisten maahanmuuttajien määrä oli 17 504 ja Suomessa asui noin 188 000 ulkomailla syntynyttä, eli noin 3,7 prosenttia väestöstä.

Maahanmuuton kiihtyminen alkoi finanssikriisistä vuonna 2008, ja se on jatkunut koronakriisin jälkeen. Vuonna 2008 Tilastokeskuksen väestöennuste arvioi, että Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä nousee noin 140 000:sta noin 300 000 ihmiseen vuoteen 2025 mennessä. Tuolloin arvioitiin, että ulkomaalaisista noin puolet tulee pääkaupunkiseudulle. Kasvun arvioitiin tulevan olemaan suurta myös Turussa, Tampereella ja Itä-Suomen kaupungeissa kuten Lappeenrannassa, Imatralla ja Kotkassa. Vieraskielisten ja ulkomaalaistaustaisten määrä ylitti 300 000:n hengen rajan kuitenkin jo vuonna 2013.

2010-luvulta alkaen

Suomeen muuttaneiden määrä on on yltänyt uuteen ennätykseen 2000-luvulla vuosina 2004–2008 (20 333, 21 355, 22 451, 26 029, 29 100 henkeä), vuosina 2011–2013 (29 500, 31 280, 31 941 henkeä), vuonna 2016 (34 905 henkeä) ja vuonna 2021 (36 364 henkeä). Vuosina 2010–2019 nettomuutto Suomeen oli 153 602 muuttoa.

Vuonna 2014 vieraskielisten määrä ylitti ruotsinkielisten määrän Suomessa.

Vuonna 2016 maahanmuuttajista oli ulkomaan kansalaisia 27 274. Maahanmuuton lisäys koostui lähes täysin Euroopan unionin ulkopuolelta tulleista muuttajista vuonna 2016, ja muutto muista kuin Euroopan unionin maista kasvoi edellisestä vuodesta. Vuonna 2016 Suomeen muutti Irakista 3 069 henkilöä, Venäjältä 2 087 henkeä, sekä Afganistanista 1 097 muuttajaa. Euroopan unionin maista Suomeen muutti 12 913 henkeä.

Vuonna 2017 maahanmuuttovirasto teki ensi kertaa yli 10 000 perheenyhdistämispäätöstä. Niistä yli 80 prosenttia oli myönteisiä. Kansainvälistä suojelua saaneiden perheenkokoajien perheenyhdistämishakemukset lisääntyivät tuolloin 58 prosenttia.

Suomen kansalaisuus myönnettiin vuonna 2018 yhteensä 9 610 henkilölle ja vuonna 2019 yhteensä 10 062 henkilölle.

Synnytysikäisiä eli 15–49-vuotiaita ulkomailta tulleita naisia oli Suomessa 37 000 vuonna 2001. Vuonna 2018 heitä oli yli 115 000 eli yli kolme kertaa enemmän. Eräisiin Suomen kaupunkeihin on muodostunut merkittäviä maahanmuuttajien keskittymiä. Esimerkiksi vuonna 2018 vantaalaisista puhui 20,2 prosenttia äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea. Vieraskielisten määrä kasvoi Vantaalla voimakkaasti 2010-luvulla ja sitä selittää etenkin lisääntynyt maahanmuutto. Vuonna 2020 Vantaalla asui lähes 51 200 vieraskielistä. Vuonna 2019 arabia nousi Vantaan viidenneksi yleisimmäksi kieleksi ohi viidentenä pitkään olleen somalin. Vuosina 2016−2020 arabiankielisten määrä lisääntyi Vantaalla keskimäärin 22 prosenttia vuosittain.

Vuonna 1997 syntyneistä Suomessa asuvista nuorista aikuisista noin seitsemällä prosentilla toinen tai molemmat vanhemmista olivat syntyneet ulkomailla. Marraskuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan 0–17-vuotiaista lapsista joka kymmenes oli ulkomaalaistaustainen.

Kun vuonna 2006 Suomen maahanmuuttajaväestöstä 104 000 oli lähtöisin Euroopasta, 35 000 Aasiasta ja 19 000 Afrikasta, oli heidän suhteensa muuttunut niin, että vuonna 2019 eurooppalaisten määrä oli kaksinkertaistunut 222 000 henkeen, aasialaisten määrä noin 3,5-kertaistunut 125 000 henkeen ja afrikkalaisten määrä liki kolminkertaistunut 54 000 henkeen.

2020-luvulta alkaen

Maahanmuuttajat ovat iältään tavallisesti 20–39-vuotiaita. Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa vakituisesti vuoden 2020 lopussa asuneista 30–34-vuotiaista henkilöistä joka seitsemäs oli ulkomaalaistaustainen. Pääkaupunkiseudulla 30–34-vuotiaista jo joka neljäs oli ulkomaalaistaustainen. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisten osuus varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa kasvaa väestöennusteen mukaan yli 25 prosenttiin.

Koronavuosi 2020 sekoitti muuttoliikennettä siten, että tammikuusta syyskuuhun kestävällä ajanjaksolla Helsinkiin ja Espooseen muutti maan sisältä vähemmän ihmisiä kuin vuosina 2015–2019 tammikuusta syyskuuhun. Kuitenkin nettomaahanmuutto näihin kaupunkeihin kasvoi vuoden 2020 tammikuusta syyskuuhun. Helsinkiin muutti tuona aikana ulkomailta 2 350 henkilöä, eli 835 ihmistä enemmän kuin vuoden 2019 vertailujaksolla. Nettomaahanmuuton kasvun arvellaan lisääntyneen, koska paljon ulkosuomalaisia muutti ulkomailta takaisin Suomeen ja maastamuutot samanaikaisesti tyrehtyivät. Nettomaahanmuutto Suomeen oli vuonna 2020 TIlastokeskuksen vuonna 1950 alkaneen tilastohistorian toiseksi korkein, 17 814 henkeä. Vuonna 2021 nettomaahanmuutto Suomeen oli historiallisen korkeaa, 22 905 henkeä. Puolestaan vuoden 2022 alkupuoliskolla tammikuusta heinäkuun loppuun nettomaahanmuutto Suomeen oli TIlastokeskuksen mukaan liki 14 000 henkeä. Vuonna 2022 nettomaahanmuuttoennätys rikkoutui ollen 34 780 henkeä. Näin ollen 2020-luvun alkuvuosina nettomaahanmuutto oli puolet koko 2010-luvun nettomaahanmuutosta. Maahanmuuttajiksi ei ole laskettu tilapäistä suojelua saaneita ukrainalaisia, sillä viralliseen väestöön lukeutuvat vain henkilöt, joilla on Suomessa kotikunta. Myös maahanmuuttojen määrä oli Tilastokeskuksen mittaushistorian korkein. Ulkomailta muutti Suomeen vuoden 2022 aikana 48 086 henkeä. Vuoden 2022 lopussa Suomessa asui hieman alle 6 000 alle 1-vuotiasta maahanmuuttajataustaista, kun suomalaistaustaisten alle 1-vuotiaiden määrä oli hieman alle 40 000.

Vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla ulkomailta muutti Suomeen 28 345 henkeä. Heistä 7 849 oli ukrainalaisia. Maahanmuuttojen määrä kasvoi vuoden 2022 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna 8 233 hengellä. Tämä johtuu suurimmalti osin siitä, että Ukrainasta tulleille pakolaisille mahdollistui maaliskuun 2023 alusta kotikunnan hakeminen Suomesta. Nämä ukrainalaiset olivat saapuneet Suomeen jo vuoden 2022 aikana. Ukrainalaisten maahanmuutot suuntautuivat tammi–kesäkuussa eniten Helsinkiin (731 henkeä), Vantaalle (501) ja Espooseen (322). Ukrainalaisten lisäksi Suomeen muutti vuoden 2023 alussa paljon filippiiniläisiä. Suomeen muutti tammi–kesäkuussa 1 721 filippiiniläistä, jossa on kasvua 481 henkeä vuoden 2022 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Heinäkuussa 2023 Helsingin sanomat uutisoi, että Helsingin asukasluku kasvaa ennennäkemätöntä vauhtia, ja se johtuu ainoastaan maahanmuutosta. Vuonna 2022 maahanmuutto oli ennätyksellisen korkeaa Suomeen, kun maahan muutti peräti 50 000 ihmistä. Se oli 37 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021. Muun muassa Venäjältä Suomeen tuli 6 000 uutta asukasta. Suomessa asui vuoden 2022 lopussa vakituisesti puoli miljoonaa äidinkieleltään vieraskielistä ihmistä eli yhdeksän prosenttia väestöstä. Määrä kaksinkertaistui 11 vuodessa. Vuonna 2023 nettomaahanmuutto eli maahanmuuton ja maastamuuton erotus oli koko maassa tilastohistorian suurin eli noin 58 500 ihmistä, josta ukrainalaisten osuus oli noin 18 300. Pääkaupunkiseudun yhteenlaskettu muuttovoitto nousi liki 22 000:een. Vuonna 2024 noin joka viides helsinkiläinen puhui äidinkielenään jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Kaikkiaan Helsingissä puhutaan 145:tä eri äidinkieltä.

Vuoden 2024 syyskesään mennessä Suomeen oli tullut vajaat 9 000 ukrainalaista. Maahanmuuttovirasto Migrin mukaan tuolloin Suomeen oli sodan alkamisen jälkeen tullut reilut 74 000 ukrainalaista. Vastaanottokeskuksissa ukrainalaisia on tuolloin noin 22 000. Vuoden Suomessa olon jälkeen ukrainalaiset voivat hakea kotikuntaa. Kesäkuussa 2024 kotikunnan saaneiden ukrainalaisten määrä oli reilut 25 000 henkeä.

Vuonna 2024 Suomessa asuvien vieraskielisten osuus oli noussut yli 10,0 prosentin ollen syyskuun lopussa 10,7 prosenttia. Kasvutahti maahanmuutossa on ollut nopea. Vielä kymmenen vuotta aiemmin oltiin reilussa viidessä prosentissa ja 2000-luvun alussa parissa prosentissa.

Väestöennusteita

Vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3 %) 35–64-vuotiaan espoolaisen arvioidaan olevan vieraskielinen. Espoossa vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 %:iin vuoteen 2030 mennessä.

Vuoden 2021 lopussa Helsingin vieraskielisen väestön määrän ennustettiin kasvavan lähes 100 000 henkilöllä vuoteen 2035 mennessä. Helsingissä asuisi silloin 196 000 vieraskielistä, mikä olisi 26 prosenttia asukkaista. Pääosa Helsingin kaikesta väestönkasvusta tulisi vieraskielisistä. Ennusteen mukaan vuonna 2035 Helsingin seudulla asuisi 437 000 vieraskielistä, mikä olisi noin 25 prosenttia asukkaista. Miesten ennustetaan säilyvän lievänä enemmistönä Helsingin vieraskielisessä väestössä. Espoossa ja Vantaalla vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan suhteellisesti enemmän kuin Helsingissä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli jo vuoden 2016 alussa Vantaalla ja Espoossa Helsinkiä korkeampi.

Suurimpia Helsingin vieraskielisten ryhmiä tulisivat olemaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvat, joita olisi noin 40 000. Kieliryhmässä tullee olemaan etenkin arabian-, kurdin-, persian- ja turkinkielisiä. Kieliryhmän ennustetaan kasvavan 26 000 hengellä, jolloin heitä olisi 2,7-kertaa enemmän kuin vuoden 2018 alussa. Suurin osa Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista kuuluu tähän kieliryhmään. Myös muita aasialaisia ja muita afrikkalaisia on ennustettu olevan 2,5-kertaisesti vuoden 2018 tasoon nähden. Ennusteen mukaan muita aasialaisia kieliä puhuvien määrä kasvaisi noin 40 000 henkeen ja muita afrikkalaisia kieliä puhuvien noin 34 000 henkeen vuoteen 2035 mennessä. Muita afrikkalaisia kieliä puhuvissa on varsinkin somalinkielisiä. Vuonna 2021 arvioitiin, että vuodesta 2018 vuoteen 2035 aasialaisia ja afrikkalaisia kieliä puhuvien osuuden noussee 45 prosentista 58 prosenttiin kaupungin vieraskielisistä.

Helsingissä asui vuoden 2018 alussa 9 045 alle kouluikäistä vieraskielistä lasta. Määrän arvioidaan kasvavan vuoteen 2035 mennessä 15 700:aan. Vuoden 2018 alussa lähes joka viides 0–6-vuotias helsinkiläislapsi oli vieraskielinen, mutta vuonna 2035 vieraskielisiä ennustetaan olevan jo lähes kolmannes alle kouluikäisistä.

Peruskouluikäisten 7–15-vuotiaiden vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan 14 400 lapseen vuonna 2025 ja 20 400:aan vuonna 2035. Myös peruskouluikäisistä lähes joka viides oli vieraskielinen vuoden 2018 alussa, mutta vuonna 2035 lähes joka kolmannen 7–15-vuotiaan helsinkiläisen arvioidaan olevan vieraskielinen.

Helsingin kotimaankielisen työikäisen 20–64-vuotiaan väestön ennustetaan vähenevän selvästi vuoteen 2035 mennessä. Saman ikäryhmän vieraskielisten määrän arvioidaan kuitenkin kasvavan 64 400 henkilöllä, joten kokonaisuudessa Helsingin työikäisten määrä kasvaa. Vanhempien työikäisten (40–64-vuotiaat) vieraskielisten määrä kasvaa suhteessa eniten vieraskielisen väestön ikääntyessä. Vuonna 2035 useamman kuin joka neljännen työikäisen ennustetaan olevan vieraskielinen Helsingissä.

Vieraskielisen väestön kasvun ennustetaan olevan kaikkein nopeinta vanhimmissa ikäluokissa. 65 vuotta täyttäneiden vieraskielisten määrän arvioidaan lähes nelinkertaistuvan vuoteen 2035 mennessä. Eläkeikäisiä vieraskielisiä olisi 15 200 eli joka kymmenes kaikista 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä.

Demografinen huoltosuhde (huollettavien 0–14- ja yli 65-vuotiaiden suhde työikäisiin 15–64-vuotiaisiin) on kääntynyt Helsingin seudulla aiempaa heikommaksi. Vuonna 2035 huoltosuhteen ennustetaan Helsingin seudulla olevan 0,50 huollettavaa henkilöä yhtä työikäistä kohden.

Vuonna 2021 Yleisradio uutisoi, että aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n väestöennusteen mukaan Suomen väestönkasvu perustuu tulevaisuudessa täysin vieraskielisten määrän kasvuun. MDI:n mukaan vieraskielinen väestö kasvaa Suomessa puolella miljoonalla ihmisellä vuoteen 2040 mennessä. Maahanmuuttajataustaisten kuolleisuus on vähäistä, koska he ovat iältään nuorempia ja syntyvyyskin on suurempaa kuin kantaväestöllä. Vieraskielisiä on ennusteiden mukaan vuonna 2040 noin 900 000, kun heitä oli vuonna 2021 noin 400 000. Vuonna 2021 vieraskielisten määrä kasvoi Suomessa yli 25 000 henkeä, mikä on enemmän kuin 40 vuoteen. Vuonna 2022 Suomessa oli neljä kuntaa, joissa suomi ei ollut toiseksi tai edes kolmanneksi puhutuin kieli. Esimerkiksi Korsnäsissa Pohjanmaalla toiseksi suurimman kieliryhmän muodostivat bosnian puhujat ruotsin puhujien jälkeen.

Vuoden 2023 syksyllä Helsingin kaupunginkanslia arvioi, että vieraskielisen väestön määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan Uudellamaalla vuoden 2040 loppuun mennessä. Ennusteen mukaan vuonna 2030 Uudenmaan alueella on jo lähes 400 000 vieraskielistä asukasta, vuonna 2040 jo 561 600. Vuoden 2021 lopussa vieraskielisiä oli Uudellamaalla 265 000 henkeä. Saman ennusteen mukaan Helsingissä on ensi vuosikymmenen alkuun mennessä noin 154 700 vieraskielistä asukasta. Kasvua vuodesta 2021 olisi noin 40 000 henkeä. Vastaavasti vuonna 2030 Espoossa ennustetaan olevan 95 000 ja Vantaalla 91 000 vieraskielistä henkeä. Koko Uudellamaalla vieraskielisen väestön osuus kasvaa ennusteen mukaan nykyisestä 16 prosentista 21 prosenttiin kuluvan vuosikymmenen aikana. Vuonna 2030 suurimmat vieraskielisten ryhmät muodostuvat Aasian, Lähi-idän, Pohjois-Afrikan sekä Venäjän ja muun entisen Neuvostoliiton alueen kieliä puhuvista asukkaista, poislukien Baltian alue. Samat vieraskieliset ryhmät olivat suurimpia myös vuoden 2022 alussa. Baltian alueen kieliä puhuvien määrän ennustetaan pienenevän selvästi Aasian kielien kustannuksella.

Vastaavasti Espoon kaupunki arvioi vuonna 2018, että jos nykyinen kehitys jatkuu, ulkomaalaistaustaisten työikäisten osuus ylittäisi jo 50 prosenttia Espoossa vuonna 2053.

Vuoden 2024 alussa Kuntaliiton arvioi, että vuoteen 2030 mennessä vieraskielisten lasten osuus kasvaa jopa 16 prosenttiin koululaisten ikäluokassa, kun vuonna 2022 osuus oli 10 prosenttia. Alueellinen vaihtelu on suurta. Kuntaliiton mukaan vuoteen 2030 mennessä pääkaupunkiseudulla yli 33 prosenttia lapsista on vieraskielisiä. Suurissa kaupungeissa osuus tulee olemaan liki 15 prosenttia, kun vuonna 2022 se oli alle 10 prosenttia.

Maahanmuutto julkisessa taloudessa

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan vuosina 1985–2015 maahanmuuttajat ovat hyödyttäneet vastaanottavien eurooppalaisten maiden talouksia. Tutkimus koski Jugoslavian ja Syyrian sotien turvapaikanhakijoita ja 15 Euroopan maata, kuten Suomea. Hyöty on syntynyt noin viiden vuoden kuluttua maahanmuuttajien saapumisesta. Turvapaikanhakijat puolestaan ovat hyödyttäneet vastaanottavia maita noin 3–7 vuoden kuluttua, mutta hyöty ei ole ollut yhtä merkittävä.

Eräiden maahanmuuttajaryhmien kulttuureissa moni nainen jää työvoiman ulkopuolelle. Toisaalta moni työvoimaan kuuluvista on työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä eikä töissä. Iso osa työllistyneistä maahanmuuttajista työskentelee tehtävissä, jotka johtuvat humanitäärisestä maahanmuutosta, esimerkiksi tulkkina, kouluavustajana tai kulttuurityöntekijänä.

Kustannukset 2000-luvun alussa

Maahanmuuttajien toimeentulotuki, asumistuki ja työttömyyskorvaukset maksoivat vuonna 2009 yhteensä lähes 300 miljoonaa euroa ja ulkomaalaisväestölle myönnettyihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kuluu runsaat 200 miljoonaa vuodessa. Kiintiöpakolaisiin kului 110–112 miljoonaa euroa. Kansaneläkelaitoksen etuuksista, eläkkeistä, tuista, päivähoidosta ja esimerkiksi maahanmuuttobyrokratian hinnasta virkamiehistön palkkoineen ei tuolloin ollut tietoa.

Yleisradion arvioiden mukaan esimerkiksi Turussa maahanmuuttajien tulkkaus- ja käännöspalvelut maksoivat 1,4 miljoonaa euroa vuodessa eli 114 euroa jokaista Turussa asuvaa vieraskielistä kohden. Tuolloin Turun peruskouluissa puhuttiin 40 eri äidinkieltä ja vastaavasti Espoon kouluissa 77 kieltä. Raha-automaattiyhdistys antoi vuosina 2006–2009 maahanmuuttoon liittyviin hankkeisiin 20 miljoonaa euroa.

Kustannukset 2010-luvulla

Vuonna 2010 maahanmuuton kustannukset Suomen yhteiskunnalle muodostuvat pääasiassa sosiaaliturvasta, joka turvapaikkaa hakevien kohdalla on Suomessa jo asuvia kattavampaa. Suomeen kotiuduttuaan kaikki saavat samoja etuuksia. Suomen toimeentulotukijärjestelmä tosin suosii runsaslapsisia perheitä, joita on maahanmuuttajaperheissä usein suomalaisperheitä enemmän. Yleisradion vuonna 2010 tekemän laskelman mukaan työtön maahanmuuttaja maksaa yhteiskunnalle noin 20 000 euroa vuodessa.

Suomen julkiselle taloudelle maahanmuuton aiheuttamat menot olivat OECD:n mukaan vuonna 2011 tuloja pienemmät, sillä valtaosa maahanmuuttajista on parhaassa työiässä.

Maahanmuuttovirasto käytti määrärahoja vuonna 2016 yhteensä 673,8 miljoonaa euroa. Kulut kasvoivat vuoteen 2015 verrattuna 492 miljoonaa euroa, joka johtui toimintamenojen ja vastaanottokulujen kasvusta.

Kansaneläkelaitoksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2018 Kela maksoi hieman yli kaksinkertaisen määrä etuuksia maahanmuuttajille verrattuna syntyperäisiin suomalaisiin. Tuolloin etuuksia maksettiin väestömäärään suhteutettuna keskimäärin 4 676 euroa maahanmuuttajalle ja 2 243 euroa Suomessa syntyneelle henkilölle. Maahanmuuttajien saama tuki oli myös suhteellisesti yleisempää kuin Suomessa syntyneellä väestöllä. Maahanmuuttajat saivat keskimäärin noin 3 300 euroa vuodessa työttömyysturvaa, asumis- ja toimeentulotukea, kun taas Suomessa syntyneet saivat tukia keskimäärin noin 900 euroa. Maahanmuuttajista asumistukea sai 34 prosenttia, kun taas muun väestön kohdalla osuus oli 17 prosenttia. Työttömyysturvaa sai 26 prosenttia ja toimeentulotukea 22 prosenttia maahanmuuttajista, kun muun väestön keskuudessa vastaavat osuudet olivat seitsemän ja kuusi prosenttia. Takuueläkkeistä maahanmuuttajat saivat 29 prosenttia. Maahanmuuttajien heikompi työllisyys ja pienituloisuus lisäävät etuuksien maksamisen tarvetta. Tutkimuksessa maahanmuuttajiksi määriteltiin ulkomailla syntyneet Suomeen muuttaneet henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Tähän kuului noin 300 000 ihmistä eli 6,6 prosenttia tutkimusaineistosta.

Kaikkiaan 13 prosenttia Kansaneläkelaitoksen vuonna 2018 maksamista toimeentuloa turvaavista etuuksista meni maahanmuuttajille. Näitä etuuksia maksettiin Suomessa yhteensä noin 10,7 miljardia euroa, ja niistä 1,36 miljardia euroa maksettiin maahanmuuttajille. Kela teki vastaavanlaisen tutkimuksen vuonna 2011, eikä kokonaiskuva ei ole juuri muuttunut. Tosin yleisimpien etuuksien saajissa maahanmuuttajien osuus on hieman kasvanut. Esimerkiksi kun vuonna 2011 työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa sai 25 prosenttia työikäisistä maahanmuuttajista, vuonna 2018 työttömyysturvaa sai 28 prosenttia.

Kustannukset 2020-luvulla

Vuonna 2020 toimeentulotuen saajista 30 prosenttia puhui äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Pääkaupunkiseudulla osuus oli 51 prosenttia. Erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien ryhmässä pitkäaikainen toimeentulotuen käyttö oli yleisintä. Vuoden 2022 alussa kolmasosa alle 18-vuotiaiden omaishoidontuista maksettiin vieraskielisille Helsingissä. Maahanmuuttajat olivat siis yliedustettuina, kun heitä verrataan siihen, paljonko vieraskielisiä oli tuolloin kaikista Helsingin lapsiperheistä.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten aiheuttamat kulut

Sisäministeriön vuonna 2009 julkaiseman selvityksen mukaan turvapaikan hakijat saivat turvapaikkahakemuksen käsittelyn aikana Suomessa koko Euroopan suurimpia tukia. Yleisradion MOT-ohjelmassa arveltiin vuonna 2010 tämän tarkoittavan myös, että vuonna 2009 Suomi maksoi koko maailman suurimpia tukia turvapaikanhakijoille.

Yleisradion arvion mukaan vuonna 2010 turvapaikanhakijasta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset olivat sijoituspaikasta riippuen 5 000–66 300 euroa vuodessa, keskimäärin siis 30 000 euroa. Sosiaalitoimistot antavat maahanmuuttajille herkästi harkinnanvaraista ylimääräistä toimeentulotukea, joka mahdollistaa myös turvapaikan saaneiden loma- ja kulttuurimatkat sekä rahojen lähettämisen kotimaahan.

Yleisradion MOT-ohjelman mukaan Suomen punaisen ristin piirit tekivät vuonna 2015 turvapaikanhaulla 24 miljoonan voitot, jotka se laskutti valtiolta. Suomen punainen risti on sijoittanut ison osan turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnalla saamistaan miljoonavoitoista. Punainen Risti on viime vuosina ollut ylivoimaisesti suurin turvapaikanhakijoiden vastaanottopalvelujen tarjoaja. Turvapaikanhakijoiden ryntäys syksyllä 2015 sai myös monen kiinteistösijoittajan talouden lentoon. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yritys Luona teki vastaanottokeskuksilla yli kolmen miljoonan euron voiton, ja sen emoyhtiö Barona Group maksoi omistajilleen miljoonaosingot. Vuonna 2015 vastaanottotoiminta maksoi valtiolle 602 miljoonaa euroa. Vuosina 2015–2020 Suomen valtio käytti turvapaikanhakijoiden vastaanottoon vajaat 1,5 miljardia euroa, kun huomioon ei oteta arvonlisäveroa. Suurin osa siitä eli 625 miljoonaa euroa meni Suomen punaisen ristin ylläpitämään vastaanottotoimintaan. Seuraavaksi suurimmat vastaanotto-operaattorit olivat kunnat (234 milj. €) ja edellä mainittu Luona (159 milj. €). Ruotsissa vastaanottovuorokauden keskimääräinen hinta per henki on noin 33 euroa, kun Suomessa vuoden 2022 tavoite oli 44 euroa.

Kansaneläkelaitoksen vuonna 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan valtaosa Suomeen humanitäärisistä syistä, eli turvapaikanhakijoina tai pakolaisina muuttaneista eli vuonna 2018 sosiaalitukien varassa. Heistä 74 prosentille maksettiin vuoden 2018 aikana toimeentulotukea, keskimäärin lähes yhdeksän kuukauden ajalta. Humanitaarisista syistä muuttaneista sai asumistukea 82 prosenttia. Saman tutkimuksen mukaan toimeentulotukea sai vuonna 2018 runsaat 23 000 ihmistä, jotka ovat muuttaneet Suomeen humanitaarisista syistä. Osa heistä oli muuttanut Suomeen hiljattain, osa on asunut Suomessa jo pitkään. Yleisimmät lähtömaat ovat Irak, Somalia, Iran, Afganistan ja Syyria. Kela teki vastaavanlaisen tutkimuksen vuonna 2011, eikä kokonaiskuva ei ole juuri muuttunut.

Paluuavustus

Vuoden 2023 Suomen ja Venäjän rajakriisin jälkeen Orpon hallitus alkoi kannustaa turvapaikanhakijoita poistumaan Suomesta nopeasti. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle turvapaikanhakijalle maksettiin jopa 5 300 euroa paluuavustusta, jos hän suostui poistumaan heti. Myöhemmin poistuvillekin annettiin rahaa, mutta vähemmän. Hallituksen asetuksella avustussummat saatettiin samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa. Vapaaehtoisen paluun avustus voi olla rahallista tai aineellista, kuten palveluita tai tarvikkeita, joiden avulla palaaja voi esimerkiksi kouluttautua tai perustaa pienyrityksen. Avustusta ei voi saada toiseen EU-maahan, Schengen-valtioon tai sellaiseen maahan palaava, jonka kansalaiselta ei vaadita viisumia. Ihmiskaupan uhrit voivat saada avustusta kuitenkin myös näihin maihin.

Vapaaehtoisesti palaavia oli vuosina 2021−2023 ollut selvästi odotettua vähemmän. Paluuavustuksia oli myönnetty vuosittain noin sadalle palaajalle. Näistä valtaosa oli poistunut Irakiin. Vuonna 2022 palanneita oli Irakin jälkeen eniten Georgiaan ja Venäjälle. Maahanmuuttoviraston mielestä korotettukaan avustus ei keskeisten maiden kohdalla riittänyt tekemään vapaaehtoista paluuta houkuttelevaksi. Virasto piti ongelmallisena myös avustussummien porrastamista, jonka se näki haittaavan uudelleenkotoutumisen kestävyyttä ja pysyvyyttä.

Terveys

Maahan muuttaessaan ulkomaalaiset kokevat terveytensä paremmaksi kuin ikäisensä suomalaiset. Terveimmiksi itsensä kokevat somalit, joista 90 prosenttia kokee terveydentilansa hyväksi. Suomessa asuvien maahanmuuttajien terveydenhoito kangertelee kuitenkin usein heikon kielitaidon vuoksi. Terveydenhoito keskeytyy usein muun muassa maahanmuuttajien vaihtaessa asuinpaikkaa. Kielitaidottomuus ja yksinäisyys lisäävät masennusta.

Vuonna 2020 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan vuonna 1997 syntyneillä sellaisilla maahanmuuttajataustaisilla, joiden toinen vanhempi oli syntynyt ulkomailla liki neljäsosalla oli psykiatrinen diagnoosi. Sellaisilla henkilöillä, joiden molemmat vanhemmat olivat syntyneet Suomessa tämä osuus oli 16 prosenttia.

Vuoden 2022 tammikuussa yli puolet Helsingin Uuden lastensairaalan päiväkeskus Vuoren potilaista oli vieraskielisiä. Yksikössä hoidetaan muun muassa neurologisia ongelmia. Lähes puolet sairaalan infektioyksikön potilaista oli vieraskielisiä. Päivystyksessä vieraskieliset potilaat olivat hieman yliedustettuina.

Koulutus

Suomessa opetuksen järjestäjällä ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta järjestää opetusta oppilaan äidinkielellä, mutta halutessaan opetuksen järjestäjä voi niin tehdä.

Vuonna 2007 maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja opiskelijoita oli suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa noin 35 000, ja määrä oli kasvussa vuosittain. Tuolloin opetusministeriön mukaan oppilaille oli ensisijaista suomen tai ruotsin kielen riittävä hallinta oman äidinkielen säilyttämisen ja kehittämisen ohella. Luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien opetukseen ministeriö pyrki kiinnittämään erityistä huomiota. Vuonna 2008 täysin lukutaidottomat maahanmuuttajat olivat usein naisia, jotka eivät olleet käyneet koskaan koulua.

Vuonna 2007 vieraskieliset vastasivat 4,2 prosenttia kaikista peruskoulun jälkeisen, tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijoista. Suhteellisesti eniten heitä oli ammattikorkeakouluissa, joissa heitä oli 4,9 prosenttia opiskelijoista ja vähiten lukioissa, joissa heitä oli 2,9 prosenttia.

Vuonna 2021 ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista työllistyi Suomeen vuoden aikana noin 60 prosenttia. Suomalaisista työllistyi lähes 90 prosenttia. Tohtoritutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista työllistyi noin 54 prosenttia. Suomalaisista tohtorintutkinnon suorittaneista työllistyi lähes 87 prosenttia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Antti Kääriälän mukaan suomalainen koulujärjestelmä ei pysty tasaamaan kaikkia lasten ulkomaalaisesta taustasta johtuvia eroja. Tämä koskee koko hänen mukaansa koko väestöä, ei vain tiettyä ikäluokkaa. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät Suomessa kantaväestöstä jälkeen enemmän kuin missään muussa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön eli OECD:n jäsenmaassa.

Vuonna 2022 ulkomaalaisia opiskelijoita oli Suomen korkeakouluissa yhteensä noin 32 000. Heistä noin 18 000 tuli EU- tai Euroopan talousalueen maiden ulkopuolelta. Suomessa valmistuneista korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista työllistyy suomalaisille työmarkkinoille vähän yli puolet. Vuoden 2024 alussa Suomessa suunniteltiin nostettan EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja merkittävästi. Lukukausimaksut alkavat siten vastata koulutuksen todellisia kustannuksia.

Vuoden 2023 helmikuussa Vantaalla Lehtikuusen koulussa oli määrällisesti enemmän suomea toisena kielenä opiskelevia eli niin sanottuja S2-oppilaita kuin missään muussa Suomen koulussa. Lehtikuusen koulun 948 oppilaasta 618 oli S2-oppilaita. Kytöpuiston koulussa Vantaalla heitä oli yli 80 prosenttia, samoin Kirstin koulussa Espoossa. Maakunnista eniten 1.–9. luokilla olevia S2-oppilaita oli ylivoimaisesti Uudellamaalla, 26 586 oppilasta. Seuraavaksi eniten heitä oli Varsinais-Suomessa, 3 996. Muita yli tuhannen S2-oppilaan maakuntia olivat Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Pohjois-Pohjanmaa. Vähiten heitä oli Kainuussa (183) ja Keski-Pohjanmaalla (180). Kouluja, joissa S2-oppilaita oli enemmän kuin kolmannes, oli noin 80. Kouluja, joissa S2-oppilaita oli yli puolet koulun oppilaista, oli parisenkymmentä. Suurin osa näistä kouluista sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Valtakunnallisesti S2-oppilaiden määrä oli vuoden 2023 alussa kasvussa, sillä alaluokilla S2-oppilaita on enemmän kuin yläasteella.

Opetusministeriö julkaisi keväällä 2023 kaksivuotista esiopetusta koskevan tutkimuksen välikatsauksen, jossa todettiin, etteivät lapset edes varhaiskasvatuksessa lähde liikkeelle samalta viivalta. Tutkimuksen taustakyselyjen mukaan esimerkiksi perheen äidinkieli ja äidin koulutustaso vaikuttavat huomattavasti lapsen sosiaalisiin, tunneperäisiin ja akateemisiin valmiuksiin. Se on osa samaa ilmiötä, joka on nähtävissä peruskoulussa.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuoden 2024 alussa selvityksen maahanmuuttajien pärjäämisestä työmarkkinoilla. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) toteuttamassa selvityksessä todettiin, että opiskeluluvalla tulleita lukuun ottamatta harva maahanmuuttaja osallistuu tutkintoon johtavaan koulutukseen heti maahan saavuttuaan. Ensimmäisten vuosien jälkeenkin vain noin 40 prosenttia kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen tulleista osallistuu toisen asteen koulutukseen.

Koulumenestys

Opetushallituksen vuonna 2008 julkaiseman raportin mukaan maahanmuuttajaoppilailla menestyvät jokaisessa koulutusvaiheessa huonommin kuin suomenkielet oppilaat, mutta maahanmuuttajilla on myönteisempi asenne koulua ja opiskelua kohtaan. Heikoimmin menestyvät muista kuin Euroopan unionin jäsenmaista tulleet, mutta toisen polven maahanmuuttajat menestyvät A1-, A2- ja B1-kielissä paremmin kuin kantaväestö. Tämä ryhmä oli tuolloin kuitenkin hyvin pieni, 341 henkilöä. Raportissa arveltiinn useimpien tähän ryhmään kuuluvien olleen saamenkielisiä ja siten kantaväestöön kuuluvia.

Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksen mukaan PISA-tutkimukset osoittavat, että erot maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestön oppimistuloksissa ovat 15-vuotiailla suurempia Suomessa kuin missään muualla Euroopassa. Lisäksi maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä jäävät kantaväestöä useammin toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Opettajat antavat silti maahanmuuttajanuorille keskimäärin liki samantasoisia arvosanoja kuin kantaväestöön kuuluville oppilailleen.

Vuosina 2016–2017 tehtyjen yhteispohjoismaisten tilastojen mukaan afrikkalaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien jälkeläisistä suhteellisen suuri osa keskeyttää toisen asteen koulutuksen, myös Suomessa.

Vuonna 2020 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan kolmanneksella vuonna 1997 syntyneillä nuorilla aikuisilla oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo alle 7,0, jos heidän molemmat vanhempansa olivat syntyneet ulkomailla. Jos vanhemmista toinen oli syntynyt ulkomailla alle 7,0 keskiarvolla päättötodistuksen saaneita oli 30 prosenttia. Jos molemmat vanhemmat olivat syntyneet Suomessa, osuus oli 27 prosenttia. Lähi-idässä tai Afrikassa syntyneiden vanhempien lapsilla, erityisesti tytöillä, oli tutkimuksen mukaan heikompi koulumenestys, ja heitä oli otettu huostaan muita ryhmiä useammin.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset jäävät muista oppilaista jälkeen ja erot maahanmuuttajavaltaisten ja muiden koulujen välillä kasvavat ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja eroja. Joissakin kouluissa jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvat oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin. Osaamisen kehittyminen oli keskiarvoa heikompaa niissä kouluissa, joissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita oli yli 5,3 prosenttia oppilaista.

Vuonna 2023 Helsingin kaupungin julkaiseman selvityksen mukaan varsinkin yksin Suomeen muuttaneet pojat suorittavat peruskoulua ikätovereitaan pidempään. Vuonna 2024 julkaistun PISA 2022 -tutkimuksen tulosten mukaan osaamiserot maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön oppilaiden välillä ovat edelleen suuria kaikilla arviointialueilla. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden heikkoa osaamista selittää usein heikko lukutaito. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden lukutaito oli heikentynyt vuoteen 2012 verrattuna. Matematiikassa ja luonnontieteissä osaamiserot maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön oppilaiden välillä olivat kaventuneet, mutta se johtui kantaväestön oppilaiden tulosten voimakkaammasta heikkenemisestä. Suomen maahanmuuttajataustaisista oppilaista suuri osa oli PISA-määritelmän mukaan heikkoja osaajia. Esimerkiksi matematiikassa heikkoja osaajia oli ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia ja toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 43 prosenttia. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista peräti 61 prosentilla ja toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla oli heikko lukutaito. Heikoilla oppilailla ei katsota olevan riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täyspainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Opetusministeri Anders Adlercreutz (RKP) piti uusia maahanmuuttajia koskevia tuloksia huolestuttavina. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen oli korkeinta kouluissa, joissa heitä oli vähiten, ja se heikkeni sitä mukaa kuin heidän osuutensa koulun oppilaista kasvoi.

Opetustyön haasteet

Espoossa vieraskielisen väestön osuus oli vuonna 1998 kaikilla oppilasalueilla alle viisi prosenttia, kun se vuonna 2018 kohosi korkeimmillaan yli 50 prosenttiin ja usealla alueella yli 30 prosenttiin. Vantaalla päiväkoti-ikäisten vieraskielisten lasten osuudet ovat nousseet tietyillä asuinalueilla korkeimmillaan lähes 65 prosenttiin. Näiden alueilla vieraskielisten päiväkotilasten osuudet ovat yli viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana. Vuonna 2022 maahanmuuttajataustaiset koululaiset saivat erityistä tukea moninkertaisesti verrattuna muihin oppilaisiin Helsingissä. Tuolloin 24 prosenttia maahanmuuttajataustaisista oppilaista Helsingissä sai erityistä tukea, kun keskimäärin Helsingissä erityistä tukea sai 14,3 prosenttia kaikista oppilaista ja koko Suomessa 8,0 prosenttia.

Perusopetuksessa maahanmuuttajataustaiset lapset ovat suuri haaste. Heidän osaamisensa on hyvin heterogeenista ja sattumanvaraista: joukossa on lähes ummikkoja tai heikosti suomen kieltä osaavia, mutta myös niitä, jotka pärjäävät kohtuullisesti suomen kielellä. Oppilaiden huonon kielitaidon vuoksi opettaja voi joutua toimimaan jatkuvasti myös tulkkina. Uusille opettajille oppilasryhmien heterogeenisuus ja kesken lukuvuoden ryhmiin integroidut lähes ummikot maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat suurimpia yksittäisiä opettajien stressin aiheita. Vuonna 2006 julkaistun selvityksen mukaan ppettajaksi opiskelevat pitivät maahanmuuttajataustaisia oppilaita lähes yksiselitteisesti rikkautena. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus on keskimääräistä kalliimpaa. On esitetty arvostelua, että puhuttaessa kouluista, joissa on paljon vieraskielisiä, kouluista annetaan todellisuutta selvästi parempi kuva. Kouluja yksilöiviä esimerkkejä kartetaan, koska sen on pelätty olevan leimaavaa. Tutkijat ovat alleviivanneet keskustelun tärkeyttä aiheesta kansainvälisiin esimerkkeihin vedoten.

Pääkaupunkiseudulla perusopetus on poikkeuksellisen haasteellista maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suuren määrän takia. Helsingin peruskouluissa maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli vuonna 2008 noin 4 900. Heidät pyritään sijoittamaan suomenkielisiin opetusryhmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo puutteellisellakin kielitaidolla. Suomea vieraana kielenä opiskelevien sijoittaminen omalle luokalleen opetuksen tehostamiseksi on kielletty. Vuonna 2008 Myllypuron ala-asteen oppilaista maahanmuuttajataustaisia oli noin 40 prosenttia. Vuonna 2009 Helsingissä noin 30 koulua sai erityistä tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Eräs lisärahoituksen perusteista on koulujen oppilaiden maahanmuuttajatausta. Vuonna 2009 esimerkiksi Helsingissä Soinisen koulussa oppilaista puolet oli maahanmuuttajataustaisia.

Yleisradio uutisoi vuonna 2020, että maahanmuuttajavanhemmat osallistuvat harvoin vanhempainiltoihin. Erityisesti arabimaista tulevat vanhemmat osallistuvat niihin heikosti. Toukokuussa 2021 Helsingin Sanomat uutisoi perheiden välttelevän lastensa lähettämistä tiettyihin kouluihin Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Espoossa kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, opettajien voi olla vaikeaa puuttua väkivaltaisten oppilaiden käytökseen, sillä näin opettajat saavat helposti rasistin leiman. Keväällä 2022 Espoossa oli eräitä kouluja, joissa 70 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Syksyllä 2022 Yleisradio uutisoi helsinkiläisistä kouluista, joihin kasautuu ongelmia. Esimerkiksi se mainitsi Itäkeskuksen peruskoulun, jossa maahanmuuttajien osuus oppilaista on yli puolet ja erityisoppilaita on yli kolmannes. Myös monissa muissa kouluissa itäisen Helsingin alueella erityisoppilaiden ja maahanmuuttajien osuudet ovat korkeita, näin on esimerkiksi Kankarepuiston peruskoulussa (47,4 %) Jakomäessä ja Keinutien peruskoulussa (57,2 %) Kivikossa. Vesalan peruskoulussa osuus oli 56,5 % ja Laakavuoren ala-asteella Mellunmäessä 45,3 %. Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta totesi tuolloin, että mitä korkeampi tulotaso alueella on, sitä vähemmän kouluissa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Keinutien ala-asteella Kontulassa on useita luokkia, joissa 60–80 prosenttia oppilaista opiskelee suomea vieraana kielenä. Vuonna 2021 Kontulassa asuvista 7–15-vuotiaista lapsista yli 56 prosenttia puhui äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Vuonna 2018 Turun Varissuon kaupunginosan ala-asteen koulujen ensimmäisten luokkien oppilaista lähes 80 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea. Alueen koulussa yli puolet kaikista oppilaista on ulkomaalaistaustaisia.

Vuoden 2019 lopussa Varissuon koulun oppilaista jo lähes 90 prosenttia puhui äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Koulun opettajat ovat olleet huolissaan, miten se vaikuttaa oppimisen tasoon ja erityisesti suomen kielen oppimiseen. Koulussa ollaan tilanteessa, jossa suomen vertaisoppiminen jää pois, koska lapset eivät puhu keskenään suomea. Opettajat ovat havainneet, että myös suomea äidinkielenään puhuvien suomen kielen taito on taantunut maahanmuuttajaoppilaiden vaikutuksesta. Syksyllä 2020 koulussa oppilaat puhuivat keskenään englantia, koska osaavat sitä suomea paremmin. Opetusministeri Li Andersson on myös ilmaissut huolensa tilanteesta. Myös koulun oppilaat haluaisivat, että koulussa olisi enemmän suomalaisia oppilaita. Tuolloin luokissa saattoi olla 25 oppilaan joukossa vain kolme suomenkielistä. Varissuolla on päiväkotiryhmiä, joissa ei ole ainuttakaan kantasuomalaista lasta. Varissuolla on tullut esiin ilmiö, jossa toisen polven maahanmuuttajalapset eivät osaa Suomea peruskoulussakaan, vaan kielitaito on suunnilleen 2,5-vuotiaan kantasuomalaisen tasolla.

Vuonna 2021 uutisoitiin ensimmäisistä suomalaisista peruskouluista, joissa ei arkisissa kohtaamisissa puhuta suomea. Syynä on pidetty muun muassa sitä, että kun mittava maahanmuutto alkoi Suomeen, maahanmuuttajien lapset oppivat suomea melko nopeasti ja hyvin, koska heidän arkinen ympäristönsä ja koululuokkansa oli suomenkielinen. Koska tietyt laajat alueet isoissa kaupungeissa ovat jo hyvin vieraskielisiä, lapset eivät opi suomea kunnolla.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra esitti helmikuussa 2023, että tärkein ratkaisu koulujen eriytymiseen on kiristää maahanmuutto­politiikkaa. Opetusministeri Anderssonin mukaan se ei ratkaisisi juuri mitään. Andersson myös arvosteli Yleisradiota, joka julkaisi verkkosivuillaan tietoja siitä, kuinka paljon kussakin Suomen koulussa on S2-oppilaita. Purra ehdotti myös, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat tulisivat esimerkiksi koululuokkiin vasta sitten, kun heidän suomen kielensä on riittävällä tasolla. Andersson puolestaan sanoi laittavansa lapsensa mielellään kouluun, jossa on paljon maahanmuuttajia. Myös Keskustan silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen arvosteli tietojen julkaisemista. Tutkija Emilia Palosen mukaan Ylellä oli velvollisuus julkaista tietoa keskustelun tueksi. Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen ihmetteli koulukoneesta noussutta keskustelua, koska hänen mielestään Ylen tehtävänä on tuottaa yhteiskuntaan uutta ja merkityksellistä tietoa. Hän piti outona sitä, että tosiasioiden julkaisemista arvosteltiin. Hän ei pitänyt tietojen julkaisemista leimaavana, vaan kertovan enemmän arvostelijoiden mielipiteistä.

Keväällä 2024 Helsingissä heräsi ramadanin alkaessa julkinen keskustelu, kun Helsingin kaupunki viestitti osalle koulujen oppilaiden vanhemmista, että oppilaiden ei tulisi paastota uskonnollisten juhlien aikana koulupäivinä, sillä paasto voi häiritä koulutyötä. Osa opettajista kertoi tuolloin, että ssa lapsista ryhtyy Ramadanin aikaan niin sanotusti uskontopoliiseiksi ja vahtivatpaaston aikana muita oppilaita. Opettajat kertoivat Helsingin Sanomille lasten paaston näkyvän myös, levottomuutena, päänsärkynä, ärtyisyytenä ja väsymyksenä. Erään opettajan mukaan esimerkiksi: "yläkoulun oppilaista moni ei tule useina päivinä ollenkaan kouluun. Saman perheen alakoululaiset pikkusisaruksetkin saattavat paastota ja jäädä kotiin. Oppilaat ovat väsyneitä, päätä särkee, he eivät jaksa keskittyä tai opiskella". Vantaalainen opettaja totesi, että: "Periaatteessa minun pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus jokaisesta päivästä, jolloin lapset jäävät ilman ravintoa ja vettä. Muu luokka kärsii myös, työrauha on olematon".

Koulukiusaaminen

Eräs monikulttuuristen koulujen ongelma on koulukiusaaminen. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat muita useammin sekä kiusaajia että kiusattuja. Kiusaamista ei tapahdu vain valtaväestön ja etnisten vähemmistöjen välillä, vaan myös yli etnisten vähemmistörajojen ja vähemmistöjen sisällä. Opettajien kokemuksia tutkineen Seija Blombergin mukaan perusopetukseen alkaa syntyä hyvämaineisia peruskouluja, jonne vanhemmat mielellään tuovat lapsensa, ja huonomaineisempia kouluja, joihin ei hakeuduta oman alueen ulkopuolelta. Erityisesti ne koulut, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita menettävät oppilaita muihin kouluihin.

Työllistyminen ja huoltosuhde

2020-luvulla on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan maahanmuuttajista syntyy Suomeen uusi alaluokka, eivätkä korkeasti koulutetutkaan maahanmuuttajat työllisty muihin kuin matalapalkka-alojen töihin. Aihetta koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että tämä koskee ainakin Euroopan unionin ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia, kuten mustia afrikkalaisia. Monet opiskelijat, niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin, menevät matalapalkkatöihin opiskeluaikana, mutta maahanmuuttajat jatkavat niissä opiskelemisen jälkeenkin. Aihetta tutkineen tohtori Quivine Ndomonin mukaan ei ole järkevää houkutella Suomeen opiskelijoita, jos heille ei ole tarjota Suomesta oman alan töitä.

Työttömyys

Työttömien ulkomaalaisten määrän kasvu 2020-luvulla näkynee myös julkisten menojen kasvussa.

Työvoimaan kuuluvista maahanmuuttajista viidennes oli työttömänä vuonna 2008. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan Suomessa oli tuolloin käyttämättä noin 20 000 maahanmuuttajan työvoimareservi. Tämän työvoiman palkkaaminen sekä työperäisen maahanmuuton lisääminen helpottaisi tutkimuksen mukaan työmarkkinoilla niitä ongelmia, joita väestön ikääntymisen uskotaan aiheuttavan. Pellervon mukaan maahanmuuttajat tarvitsevat työhön perehdyttämistä kuitenkin huomattavasti enemmän kuin kantaväestöön kuuluvat, eikä sitä ole aina järjestetty riittävästi muun muassa kustannusten pelossa. Raportti kehotti pohtimaan keinoja, joilla työnantajaa voisi tukea maahanmuuttajien perehdytyksessä. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero totesi vuonna 2008, että poliiseiksi kaivataan lisää maahanmuuttajia, koska "poliisin on osaltaan torjuttava suvaitsemattomuutta ja syrjäytymistä".

Vuoden 2010 lopussa Suomessa ulkomaalaisten työttömyysprosentti on jo selvästi yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna, sillä ulkomaalaisten työttömyysaste oli vajaat 29 prosenttia. Vuonna 2013 Afrikasta lähtöisin olevien työttömyysaste oli 38 prosenttia.

Työssäkäyntitilaston perusteella 20–64-vuotiaiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli vuonna 2017 Helsingissä 53,1 prosenttia ja työttömyysaste 21,6 prosenttia. Ero kantaväestöön oli suuri, sillä suomalaistaustaisten työllisyysaste oli 76,7 prosenttia ja työttömyysaste 8,6 prosenttia. Somalialais-, irakilais- ja afganistanilaistaustaisten työttömyysaste oli tuolloin Helsingissä selvästi korkeampi ja työllisyysaste matalampi kuin kantaväestöön kuuluvilla.

Vuonna 2018 Suomessa syntyneiden työllisyysaste oli 72,8 prosenttia, ulkomailla syntyneiden työllisyysaste 62,2 prosenttia ja ulkomaan kansalaisten 57,7 prosenttia. Perhesyistä ja erityisesti pakolaisuuden takia muuttaneiden työmarkkina-asema on Suomessa erittäin huono. Myös turvapaikanhakijoina Suomeen tulleilla maahanmuuttajilla oli Kansaneläkelaitoksen vuonna 2020 antaman selvityksen mukaan suuria vaikeuksia työllistyä.

Heinäkuussa 2020 Suomessa oli 43 000 työtöntä ulkomaiden kansalaista Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan. Kaiken kaikkiaan työttömiä oli 345 000, joista ulkomaiden kansalaisten osuus oli noin 12,5 prosenttia. Luvuissa ei ole siis kaikkia maahanmuuttajia, vain ulkomaiden kansalaiset. Suhteessa maan kantaväestöön Suomessa oli tuolloin enemmän ulkomaiden kansalaisia työttömänä kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Ulkomaalaisten työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut 2020-luvulla todella paljon. Vielä tammikuussa 2020 ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli alle 25 400, vuoden 2024 tammikuussa heitä oli 67 prosenttia enemmän eli yli 42 000.

Vuoden 2021 alussa Tilastokeskuksen mukaan alle puolet Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista naisista on mukana työelämässä ja ulkomaalaistaustaisista äideistä vielä harvempi.

Vuodelta 2022 olevien tietojen mukaan korkeakoulutetuista ulkomaalaisista vain noin neljännes on koulutustasoaan vastaavissa töissä Suomessa vuoden päästä siitä, kun he ovat valmistuneet. Suomalaisten kohdalla vastaava osuus on 63 prosenttia. EU- ja Eta-alueilta tulleista 53 prosenttia kuitenkin asui yhä Suomessa vuoden päästä valmistumisestaan. Muualta tulleiden kohdalla vastaava luku oli 81 prosenttia.

Vuoden 2023 alussa ulkomaalais­väestöstä on suhteellisesti mitattuna töissä yhtä paljon kuin kantaväestöstä eli vajaat 43 prosenttia. Tätä kuitenkin selittää väestön ikärakenne, sillä suomalaisia oli eläkkeellä 1,4 miljoonaa henkeä eli 28 prosenttia kantaväestöstä. Maahanmuuttaneista eläkkeellä oli vain 25 000 eli kuusi prosenttia. Afrikasta tulevien muuttajien työttömyys oli edelleen keskimääräistä korkeampaa kuin muiden maahanmuuttajien. Vuoden 2023 ulkomaalaisia työttömiä olikin historiallisen paljon. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa oli tuolloin yli 44 000 ulkomaalaista työtöntä työnhakijaa, joka on mittaushistorian suurin luku. Joissain suurissa kaupungeissa, kuten Vantaalla (5 000), ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli tammikuussa 2024 enemmän kuin koskaan mittaushistoriassa. Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia työttömiä oli Vantaalla yli 7 200.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuoden 2024 alussa selvityksen maahanmuuttajien pärjäämisestä työmarkkinoilla. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) toteuttamassa selvityksessä yhdistettiin ensimmäistä kertaa Maahanmuuttoviraston yksityiskohtaisia tietoja oleskelulupapäätöksistä vuosilta 2011–2021 ja Tilastokeskuksen laajoja rekisteriaineistoja työmarkkina- ja koulutusluvuista. Tutkimuksen tulokset koskevat Suomeen 18–59-vuotiaina muuttaneita ihmisiä, jotka ovat asuneet Suomessa vakinaisesti viimeistään oleskeluluvan myöntämisen jälkeisenä vuonna. Selvityksen mukaan eri perusteilla Suomeen saapuneiden työllisyysaste ja keskitulot vaihtelevat aluksi voimakkaasti. Kansainvälisen suojelun, perhesiteen ja opiskelun perusteella saapuneiden sekä Euroopan unionin kansalaisten työllisyys ja tulot ovat ensimmäisinä Suomessa asuttuina vuosina tavanomaisesti matalia. Työluvalla tulleiden työllisyysaste ja työtulot ovat alkuvuosina puolestaan korkeat. Kymmenen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen työluvalla saapuneiden ja EU-kansalaisten työllisyysaste on noin 80 prosenttia eli lähellä suomalaistaustaisen vertailuryhmän keskiarvoa. Perheen tai opiskelun perusteella saapuneiden työllisyysaste on noin 70 prosenttia kymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen eli alhaisempi kuin suomalaistaustaisilla. Kansainvälisen suojelun kautta tulleiden vastaava luku jää noin 60 prosenttiin eli selvästi alhaisempi kuin suomalaistaustaisilla.

Huoltosuhde

Työttömyysasteen ohella kansantaloudellisesti tärkeä tunnusluku on huoltosuhde eli väestömäärän suhde työssäkäyviin. Huoltosuhde on erityisen huono Afrikasta ja Lähi-idästä tulleilla. Vuonna 2003 kahdentoista suurimman kansalaisuusryhmän joukossa huonoimmat huoltosuhteet olivat Somalian ja Irakin kansalaisilla (9,7 ja 9,2), parhaat Ison-Britannian ja Viron kansalaisilla (1,9 ja 2,2). Kaikkien ulkomaiden kansalaisten joukossa huoltosuhde oli 3,0 ja koko väestössä 2,2. Mikäli maahanmuuton avulla halutaan vahvistaa Suomen ikääntymisen myötä heikkenevää huoltosuhdetta, tulisi maahanmuuttajien huoltosuhteen olla kantaväestöä parempi.

Työ- ja elinkeinoministeriö totesi vuonna 2018, että vaikka maahanmuuttajien työllisyysaste hyppäisikin nykyisistä 62,2 ja 57,7 prosentista 70 prosenttiin, niin sen myönteiset vaikutukset yhteiskunnalle näkyisivät vasta 2030-luvun kynnyksellä. Saman laskelman mukaan Suomen huoltosuhde ei muuttuisi millään lailla, jos maahanmuutto loppuisi täysin. Toisaalta maahanmuuton lisääminen voimakkaasti esimerkiksi niin, että Suomeen tulisi 8 000 tai 16 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2019, olisi erittäin haastava tavoite muuttajien kotouttamisen kannalta. Lisäksi on otettava huomioon, että mikäli koko väestön työllisyysaste nousee 72 prosentista, on myös maahanmuuttajien työllistyttävä paremmin, jotta vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen pysyisi edes nykyisellä tasolla. Näin ollen maahanmuutto ei ratkaise Suomen kestävyysvajetta, vaan voi korkeintaan olla pieni osa kokonaisratkaisua.

Työllistymisen esteitä

Monen maahanmuuttajan ongelmana on myös ulkomaisen ammattitodistuksen riittämättömyys, joten tästä syystä vuonna 2003 maahanmuuttajataustaisia ammatin omaavia oli työttöminä. Työturvallisuuskeskuksen asiamies Jukka Mäkeläinen totesi vuonna 2004, että kielitaidon puute on keskeinen tekijä koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen, opiskelun epäonnistumiseen sekä työllistymisvaikeuksiin. Auttava suomen kielen taito on työelämässä lähes välttämätön. Joitakin työpaikkoja on tarjolla, joissa kielitaitoa ei tarvita, mutta kunnollinen sopeutuminen työyhteisöön vaatii kohtuullista kielenhallintaa. Esimerkiksi hoitoalalla maahanmuuttajien työllistyminen kilpistyy työnantajien mukaan useimmiten puutteelliseen kielitaitoon. Vuonna 2005 vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen mukaan korkeaa työttömyyttä ulkomaalaisten keskuudessa ei voida selittää ainoastaan ulkomaalaisten taustoista johtuvilla tekijöillä, vaan oman osansa työttömyydestä selittää kantaväestön kielteinen suhtautuminen ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihin. Tehyn vuonna 2006 tekemän selvityksen mukaan riittämätön kielen hallinta koetaan vakavana uhkana potilasturvallisuudelle. Vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan Kainuussa asuvien maahanmuuttajien mielestä suurin työllistymisen este on kielitaidon puute.

Vuonna 2008 Helsingin maahanmuuttojohtaja Annika Forsander painotti, että työttömien maahanmuuttajien tulisi päästä nopeasti kielikoulutukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen – tuolloin sitä joutui odottamaan kuukausia ja työllisyysneuvojia oltiin silloin entisestään vähentämässä. Forsander katsoi, että työlisyysneuvojia olisi tarvittu maahanmuuttajien taitojen testaamiseen ja tutkintojen vastaavuuden tutkimiseen. Forsander uskoi, että töitä löytyy jos ohjausta on. Hänen mukaansa moni ala on jo täysin riippuvainen maahanmuuttajista. Forsander on sanonut, että ”maahanmuuttajia ei tarvita vain pienpalkka-aloille. Esimerkiksi Helsingin terveysasemien lääkäreistä 15 prosenttia on jo maahanmuuttajia.” Forsander ihmetteli tuolloin, miksi tutkinnon suorittaneita lääkäreitä ja sairaanhoitajia ei heti imaista putkeen, joka johtaa työhön omalle alalle.

Vuonna 2008 Keskisuomalainen uutisoi, että korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien ongelmana on, ettei Suomessa ole tarjolla riittävästä kyllin korkeatasoista suomen kielen opetusta, jota vaaditaan työpaikan saamiseksi. Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2008, että syitä työttömyyteen ovat myös kohtuuttomat kielitaitovaatimukset ja työnantajien ennakkoluulot. Vuonna 2019 Helsingin Sanomat uutisoi, että tohtori Anu Yijälän haastatteleman seitsemän korkeasti koulutetun irakilaisen mukaan Suomeen Irakistakin tulevat haluavat alussa työllistyä, eivätkä he mielellään ota vastaan sosiaaliturvaa. Turvapaikanhakija ei saa tehdä palkkatöitä kolmeen kuukauteen rekisteröitymisestään. Vähäinenkin työnteko voi myös viedä tuet ja pudottaa hänet huonompaan asemaan. Kuukausien mittaan he oppivat käyttämään sosiaaliturvaa ja motivaatio työntekoon laskee. Järjestelmä saattaa aiheuttaa pitkäaikaisen sosiaalitukiriippuvuuden.

Eräs syy työnsaannin vaikeuteen on oman maan opiskelutodistuksen kelpaamattomuus Suomessa. Yksityisellä puolella työnantaja arvioi, kelpaako ulkomainen opiskelutodistus työhön.

Työkyky

Pellervon tutkimus kartoitti vuonna 2008 kyselyllä myös maahanmuuttajien työkykyä. Työssä olevista maahanmuuttajista hyvä tai erinomainen työkyky oli tutkimuksen mukaan 91 prosentilla. Lukema oli sama kuin valtaväestön palkansaajilla. Kyselyyn vastanneiden työttömien maahanmuuttajien työkyky oli vähintäänkin hyvä 76 prosentilla, kun vastaava lukema koko väestön työttömillä oli 61 prosenttia. Tutkimukseen vastanneista työttömistä maahanmuuttajista liki kaikki olivat myös työhaluisia. Tuloksista voi Yleisradion vuonna 2008 julkaiseman artikkelin mukaan päätellä, että moni työtön maahanmuuttaja pärjäisi työelämässä mainiosti, jos vain löytäisi työpaikan. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tuloksia vääristi kuitenkin se, että tutkimuksessa mukana olleet maahanmuuttajat edustivat keskimääräistä maahanmuuttajaväestöä paremmassa asemassa olleita: yliedustettuja olivat muita maahanmuuttajia keskimäärin paremmin työllistyvät venäläiset ja koulutetut maahanmuuttajat ja aliedustettuja pakolaistaustaiset maahanmuuttajat.

Tulot

Ulkomaalaistaustaisten mediaanitulo oli 13 730 ulkomailla syntyneillä ja 18 120 euroa Suomessa syntyneillä; suomalaistaustaisilla 23 000 euroa vuonna 2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi vuoden 2024 alussa selvityksen maahanmuuttajien pärjäämisestä työmarkkinoilla. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) toteuttamassa selvityksessä todettiin, että maahanmuuttajien tuloja ja nettotulonsiirtoja samanikäiseen suomalaistaustaiseen väestöön. Tuloiksi laskettiin palkka- ja yrittäjätulot. Nettotulonsiirrot tarkoittavat käytännössä summaa, joka jää jäljelle, kun ihmisten maksamista veroista vähennetään heidän saamansa tulonsiirrot, jotka ovat pitkälti sosiaalietuuksia. Kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen saapuneet saavat selvityksen mukaan varsinkin ensimmäisinä Suomen-vuosinaan huomattavasti enemmän tulonsiirtoja kuin muut maahanmuuttajaryhmät. Työn ja opiskelun perusteella muuttaneiden sekä Euroopan unionin kansalaisten nettotulonsiirrot asettuvat kymmenessä vuodessa suomalaistaustaisten tasolle. Työluvalla tulleiden työllisyys ja tulot ovat ensimmäisinä vuosina korkeammat kuin suomalaistaustaisilla samana vuonna, mutta laskevat kymmenessä vuodessa hieman suomalaistaustaisten alapuolelle. Kymmenen vuoden asumisen jälkeen Euroopan unionin kansalaisten ja opiskelijan oleskeluluvalla tulleiden keskitulot ovat reilut 80 prosenttia samanikäisten suomalaistaustaisten tuloista. Kansainvälisen suojelun sekä perheenyhdistämisen perusteella saapuneiden työtulot ovat aluksi alhaiset. Kymmenen vuoden jälkeenkin työtulot ovat vain noin puolet suomalaistaustaisten tuloista.

Yrittäjyys

Palvelualojen ja maahanmuuttajien asioihin erikoistuneen Vuonna 2007 NYP Yrityspalvelut-yrityshautomon asiakkaiden joukossa oli perustetuista yrityksistä vähän toista sataa eli kolmannes maahanmuuttajataustaisten perustamia.

Maahanmuuttajien perustamat yritykset työllistivät vuonna 2007 1,2 prosenttia kaikkien Suomessa toimivien yritysten työntekijämäärästä ja puolella niistä on palkansaajia, 15 prosentilla maahanmuuttajien yrityksistä oli yli viisi työntekijää. Maahanmuuttajien yritykset vastaavat 1,5 prosenttia yritysten kokonaisliikevaihdosta. 56 prosenttia maahanmuuttajien yrityksistä toimii Uudellamaalla. Suurimmat maahanmuuttajien yritysten toimialat ovat kauppa, kiinteistö- ja liike-elämän palvelut sekä majoitus- ja ravitsemisala. Pääosa yritysten perustajista oli Suomen lähialueilta ja muualta Euroopasta (noin 30 prosenttia) ja Aasiasta (noin 25 prosenttia) tulleiden yrityksiä; afrikkalaisten yrityksiä oli kolme prosenttia.

Helsingin Sanomien vuonna 2008 julkaiseman artikkelin mukaan maahanmuuttajat ovat lähteneet kantaväestöä halukkaammin yrittäjiksi koko 2000-luvun ajan. Yhteiskunta tukee maahanmuuttajien yrittäjyyttä monin tukitoimin. Vantaan Uusyrityskeskuksen toimitusjohtajan Risto Kuosmasen mukaan maahanmuuttajien lapset ovat alkaneet perustaa omia yrityksiä innokkaasti.

Suomessa toimi vuonna 2008 noin 250 000 yritystä ja Helsingin Sanomien mukaan noin 6 000 (2,5 prosenttia) oli kansalaisuudeltaan ulkomaalaisten omistuksessa. Ulkomaiden kansalaisia oli tuolloin 2,5 prosenttia väestöstä.

Lastensuojelu

Vuonna 2020 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan joka kymmenes vuonna 1997 syntyneistä maahanmuuttajataustaisista oli ollut lapsena lastensuojelussa sijoitettuna. Saman ikäryhmään kuuluvilla henkilöillä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, osuus oli 5 prosenttia.

Kotoutuminen ja kotouttaminen

Pääartikkeli: Kotouttaminen

Kotouttaminen on maahanmuuttajien sopeuttamista elämään ja toimimaan uuden kotimaansa yhteiskunnassa. Se sisältää yleensä valtiovallan aktiivisia toimia, kuten maan kielen opetusta ja aktiivisia työllistämistoimia. Yleensä kotouttamiseen osallistuvat myös Punaisen Ristin kaltaiset järjestöt mutta myös maahanmuuttajien omat yhdistykset. Kotouttamisen tarkoituksena on luoda maahanmuuttajalle mahdollisimman nopeasti itsenäisen ja tasavertaisen kansalaisuuden vaatimat valmiudet. Laissa määritellään kotouttaminen määräaikaiseksi prosessiksi, yleensä kolmen vuoden mittaiseksi. Yhteiskuntaan sopeutuminen ja uuden elämän rakentaminen on todellisuudessa huomattavasti pidempiaikainen.

Maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on Suomessa alhainen. Esimerkiksi Vantaalla maahanmuuttajien ison määrän tiedetään liittyvän kunnan laskevaan äänestysaktiivisuuteen. Vuoden 2022 vaaleissa vain 38,1 prosenttia vantaalaisista äänesti ja äänestysprosentti oli maan alhaisin.

Maahanmuuttajat kulttuurissa

Monet ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat tunnettuja kulttuurivaikuttajia Suomessa. Silti maahanmuuttajien oma kulttuuri on huonosti tunnettua. Tilanne on sama muuallakin Euroopassa. Nykyajan maahanmuuttajakirjailijoita ovat muun muassa Alexis Kouros, Wilson Kirwa ja Zinaida Lindén. Lindénin romaani Ennen maanjäristystä sai Runeberg-palkinnon vuonna 2005. Vuonna 2008 Keniasta kotoisin oleva juoksija-kirjailija Wilson Kirwa valittiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.

Maahanmuuttajakirjailijoita

Suomessa kirjailijoina toimineita maahanmuuttajia ovat muun muassa Hassan Blasim, Roxana Crisólogo, Nura Farah, Anne Fried, Neil Hardwick, Alexis Kouros, vuonna 2005 Runeberg-palkinnon saanut Zinaida Lindén, Alexandra Salmela, Roman Schatz, Pajtim Statovci ja Hella Wuolijoki.

Maahanmuuton ilmiöitä

Maahanmuuttajien rikollisuus

Pääartikkeli: Ulkomaalaisten rikollisuus Suomessa

Ulkomaalaisten rikollisuudella Suomessa tarkoitetaan sellaista Suomessa tapahtuvaa rikollisuutta, jossa rikoksen tekijä on jonkin muun maan kansalainen kuin Suomen tai ulkomaalaistaustainen. Jälkimmäisen määritelmä on vaihdellut vuosien kuluessa, mutta vuodesta 2012 Tilastokeskus määrittelee tällaiseksi henkilöksi ihmisen, jonka molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemien rikosten määrä on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla.

Valkoisten pako

Pääartikkeli: Valkoisten pako

Valkoisten pako (engl. white flight), Suomessa myös kantaväestön pako on länsimainen ilmiö, jossa kantaväestö muuttaa pois asuinalueilta, joissa maahanmuuttajien määrä on ylittänyt tietyn kipukynnyksen eli niin sanotun keikahduspisteen. Ilmiötä on havaittu myös Suomessa 2000-luvun alusta alkaen. Alueiden eriytymisestä johtuen eri alueiden koulujen väliset oppimistulokset ovat pääkaupunkiseudulla revenneet. 2020-luvulta alkaen keskiluokkaiset ovat alkaneet vältellä jo tiettyjä lähiöitä myös pikkukaupungeissa, ja ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten väestöryhmien eriytyminen on osin jopa selvempää pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Esimerkiksi Kuopio ja Jyväskylä ovat etnisesti jopa eriytyneempiä kuin pääkaupunkiseudun kaupungit. Vuonna 2023 kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara totesi, että Espoossa ja Vantaalla puolestaan rakennetaan alueita, jotka ovat lähtökohdiltaan eriytyneitä. Alueilla on runsaasti pieniä vuokra-asuntoja ja yksinasujia, matala tulotaso, paljon maahanmuuttajia ja vähän lapsiperheitä, ja nämä lapsiperheet kaupungin keskiarvoa pienituloisempia. Esimerkiksi hän nosti Perkkaan, jossa on keskimääräistä enemmän syntyperältään ulkomaalaisia kuin muualla Espoossa. Parkkaalla muita kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia on yli kolmasosa ja lapsista puolet. Vaattovaaran mukaan riskinä on, että Suomessa rakennetaan niitä ongelmia, joista Ruotsissa pyritään pääsemään eroon.

Rasismi

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Suomalainen rasismi ilmenee kantaväestön suhtautumisessa vähemmistöihin, vähemmistöjen suhtautumisessa kantaväestöön sekä vähemmistöjen suhtautumisessa toisiinsa. Vuonna 2008 rasistisista rikoksista epäillyistä 76 prosenttilla syntymämaa oli Suomi. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan vuonna 2008 poliisin tietoon tuli 53 uskonnolliseen taustaan perustuvaa viharikosepäilyä. Suurimmassa osassa rikosilmoituksia (17 kappaletta) tekojen kohteena olivat muslimit.

Maahanmuuton helpottaminen

Vuonna 2008 Helsingin Sanomain pääkirjoitus käsitteli sitä, miten Pohjoismaissa on viime aikoina keskusteltu maahanmuuttamisen helpottamisesta, mutta toisaalta myös maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä. Helpottamista on perusteltu sekä inhimillisistä syistä että Suomen kansantalouden kestokyvyn näkökulmasta. Pääkirjoituksen mukaan koulutetun työvoiman saatavuus tuottaa ongelmia, vaikka Euroopan unionin ulkopuolella asuu ihmisiä, jotka ovat halukkaita tulemaan töihin Suomeen. Monilla huipputeknologian aloilla koulutetulle työvoimalle ei ollut tuolloin riittävästi kysyntää Suomessakaan saati sitten kehitysmaissa. Maahanmuuttajien rahalähetykset ovat monessa kehitysmaassa merkittävä, virallista kehitysapua suurempi, tulonlähde. Lähtömaiden kannalta ammattitaitoisen työvoiman lähtö on myös ongelma. Köyhät maat menettävät parasta työvoimaansa ja osaamistaan. Pääkirjoitus toi esiin myös näkemyksen, että toisaalta lännessä pelkona on, että maahanmuuttajista voisi tulla työmarkkinoiden kurjalistoa, jolla murretaan palkkausta ja työlainsäädäntöä.

Maahanmuuttoon suhtautuminen

Suomi on maahanmuuttajille onnellisin maa

YK:n World Happiness Report -vertailun (2018) mukaan Suomi on maailman onnellisin maa maahanmuuttajille mutta myös suomalaisille. Sama tulos saatiin seuraavinakin vuosina.

Asenteet maahanmuuttoon

Vuonna 2007 tehdyssä kyselyssä suhtautuminen ulkomaalaisten työnhakijoiden vastaanottamiseen muuttui aiempaa myönteisemmäksi. Noin 38 prosenttia suomalaisista halusi lisätä ja 26 prosenttia vähentää ulkomaalaisten työnhakijoiden vastaanottoa Suomeen. Runsas kolmasosa, 35 prosenttia oli sitä mieltä, että heitä pitää ottaa vastaan yhtä paljon kuin ennenkin. Vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä noin puolet suomalaisista suhtautui vuonna 2008 maahanmuuton kasvuun kielteisesti. Vuonna 2010 suomalaisista 60 prosenttia kannatti maahanmuuttopolitiikan tiukentamista ja 41 prosenttia halusi Suomen avoimemmaksi työperäisille maahanmuuttajille.

Vuoden 2015 lopussa Helsingin Sanomien kyselyssä enemmistö suomalaisista oli sitä mieltä, että juuri turvapaikan saaneella tulisi olla alennettu sosiaaliturvan taso. 59 prosenttia suhtautui myönteisesti, jos turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyisi omassa elinpiirissä. Vuonna 2016 suomalaisista 74 prosenttia oli Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan sitä mieltä, että Suomen ja koko Euroopan unionin pitäisi harjoittaa nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Vuoden 2017 elokuussa Iltalehden Taloustutkimuksella teettämän selvityksen mukaan enemmistö suomalaista vaati tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja 58 prosenttia kaipasi pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan kovia keinoja, kuten viranomaisten toimivaltuuksien lisäämistä. Näin ajattelevien osuus on noussut selvästi vuoden 2017 huhtikuusta, jolloin Ylen teettämän tutkimuksen mukaan vain 40 prosenttia kannatti kovaa politiikkaa.

Vuonna 2020 91 prosenttia suomalaisista arvioi Taloustutkimuksen selvityksen mukaan, että rikoksista tuomittuja ulkomaalaisia pitäisi voida karkottaa maasta nykyistä helpommin. Vuoden 2022 lopussa Helsingin Sanomien kyselyn vastaajista 28 % oli osittain eri mieltä ja 18 % täysin eri mieltä väittämään, jonka mukaan "kaikkien, jotka haluavat tulla Suomeen asumaan ja tekemään työtä, on saatava tulla tänne". Verrattuna vuosien 2006, 2011 ja 2017 kyselyihin kielteisesti väittämään suhtautuvien määrä oli palannut vuoden 2006 tasolle. Tuolloin 29 % oli osittain eri mieltä ja 20 % täysin eri mieltä väittämän kanssa. Keväällä 2023 Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n kyselytutkimuksen mukaan enemminstö kantansa ilmoittaneista suomalaisista oli sitä mieltä, että puheet maahanmuuton hyödyistä ovat katteettomia, koska osaajien sijaan Suomeen saapuu vain matalasti koulutettuja ihmisiä. Yli puolet kaikista kyselyyn osallistuneista ilmaisi, että maahanmuuttajista liian iso osa oli pakolaisia. Puolet taas kertoi haluansa Suomen ja koko Euroopan unionin tiukentavan maahanmuuttopolitiikkaansa. Enemmistö vastaajista koki, että julkinen keskustelu maahanmuutosta ei ollut riittävän suoraa ja avointa. 60 prosenttia oli samaa mieltä väitteen kanssa, jonka mukaan Suomessa käytävä keskustelu ei tuo riittävän avoimesti esille maahanmuuton ongelmia.

Kun Maaseudun tulevaisuus teetti mielipidekyselyn vuoden 2023 alussa, 42 prosenttia siihen vastanneista suhtautui kielteisesti siihen, että seuraavan hallituksen tulisi helpottaa maahanmuuttoa. 36 prosenttia katsoi, että maan maahanmuuttoa olisi syytä helpottaa. Kyselyssä ei määritelty, olisiko kyseessä työperäinen vai esimerkiksi pakolaisuuteen ja turvapaikanhakuun liittyvä siirtolaisuus. Kesällä 2023 Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS:n teettämän tutkimuksen mukaan eri tavoin maahan tulleista suomalaiset suhtautuivat kielteisimmin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Tuolloin noin 40 prosentti vastaajista oli halukas supistamaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrää kotiseudultaan. Vain 24 % halusi heitä lisää Suomeen. Neljännes vastaajista olisi halukas vähentämään Euroopan unionin ulkopuolelta tulevien työntekijöiden määrää tuolloisista määristä. Kolmannes piti vallitsevaa tilannetta sopivana. 39 % halusi tällaisia maahanmuuttajia lisää Suomeen.

2020-luvun puoliväliä lähestyttäessä asenteet maahanmuutosta ovat koventuneet niin Suomessa kuin Euroopan unionissakin.

Solidaarisuusliikkeitä

Pääartikkeli: Willkommenskultur

"Suomi sanoo tervetuloa" -kansalaispiknik järjestettiin 11. syyskuuta 2015 Helsingissä tarkoituksella osoittaa solidaarisuutta pakolaisille sekä vastustaa pelkoa ja vihaa. Järjestäjien mukaan Helsingissä kokoontui noin 3 500 ihmistä, mutta kansalaispiknikejä järjestettiin samaan aikaan ainakin 11 muussakin suomalaiskaupungissa. Sadat ihmiset kokoontuivat Tampereella, Turussa, Espoossa, Jyväskylässä, Vaasassa, Järvenpäässä, Mikkelissä, Oulussa, Kemissä ja Rovaniemellä. Samana päivänä kymmenet tuhannet ihmiset myös ympäri Eurooppaa kokoontuivat toivottamaan pakolaiset tervetulleiksi, sillä tapahtuma oli osa kansainvälistä #europesayswelcome -liikettä. Piknikin viestinä Suomessa oli:

Haluamme maailman tietävän, että olemme valmiita ottamaan pakolaisia vastaan. Haluamme, että heille taataan turvallinen reitti turvaan sekä ihmisarvoinen kohtelu. Suomi, jossa haluamme elää, avaa rajansa niille, joilla hätä on. Meillä on tilaa, meillä on varaa ja ennen kaikkea meillä on halu auttaa.

Kampanjan viesti oli suunnattu silloiselle sisäministeri Petteri Orpolle, joka osallistui 14.9. Euroopan päättäjien kokoukseen pakolaiskriisistä. Kampanjamateriaaleissa julistettiin "Tervetuloa", "Suomi says welcome" ja "We have space/Meillä on tilaa". Tapahtuman tukijoina olivat muun muassa ministeri Elisabeth Rehn, arkkipiispa Kari Mäkinen sekä viihdetaiteilija Aira Samulin. Helsingissä yleisölle puhui muiden ohella suomensyyrialainen Rami Adham. Hän painotti työnteon merkitystä turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa. Tunnetut muusikot esiintyivät tilaisuudessa, ja yrityksistä mukana olivat muun muassa Marimekko, Elisa, Aller, Finlayson, Rovio, Lundia ja Moomin Characters.

Politiikassa

Pääartikkeli: Maahanmuuttopolitiikka Suomessa

Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvän lainsäädännön valmistelu Suomessa perustuvat hallituksen linjaamiin tavoitteisiin, EU:n yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan sekä kansainvälisiin sopimuksiin.

Vuoden 2021 lopulla tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi, että: "Olen muutamaan kertaan uudenvuodenpuheessa todennut, että nykymaailmassa ei ole oikein mahdollista toimia kovin löysällä lainsäädännöllä verrattuna verrokkeihin esimerkiksi Pohjoismaihin. Ruotsissa tämä selvästi näkyy, ja siellä lainsäädäntö kovenee kaikilta osin. Tanskassa ollaan kovin, kovin pitkällä. Me erotumme pohjoismaisista kumppaneista". Niinistön on tulkittu uudenvuodenpuheessaan nostaneen turvapaikkapolitiikan esille ja esittäneen, ettei Suomessa saisi olla asian suhteen naiivi.

Ennusteita maahanmuutosta Suomeen

Vuosina 2010–2024 tehtyjä arvioita ja ennusteita

Yleisradion MOT-ohjelmassa esitettiin vuonna 2010 arvio, jonka mukaan vuoden 2099 loppuun mennessä Suomessa maahanmuuttajista tulee enemmistö. Lisäksi ohjelmassa arvioitiin, että maahanmuutto lisääntyy muun muassa perheenyhdistämisten myötä.

Espoossa vieraskielisten määrä nousee vuonna 2018 tehdyn ennusteen mukaan 30 %:iin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä, ja vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3 %) 35–64-vuotiaan espoolaisen arvioidaan olevan vieraskielinen.

Vuonna 2021 Yleisradio uutisoi, että aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n väestöennusteen mukaan Suomen väestönkasvu perustuu tulevaisuudessa täysin vieraskielisten määrän kasvuun. MDI:n mukaan vieraskielinen väestö kasvaa Suomessa puolella miljoonalla ihmisellä vuoteen 2040 mennessä. Maahanmuuttajataustaisten kuolleisuus on vähäistä, koska he ovat iältään nuorempia ja syntyvyyskin on suurempaa kuin kantaväestöllä. Vieraskielisiä on ennusteiden mukaan vuonna 2040 noin 900 000, kun heitä oli vuonna 2021 noin 400 000.

Vuonna 2024 Yleisradio uutisoi, että aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n väestöennusteen julkaiseman väestöennusteen mukaan Suomeen muuttavien maahanmuuttajien määrä on kasvanut kymmenillätuhansilla viimeisen kahden vuoden aikana. Suomeen muutti hieman yli 30 000 maahanmuuttajaa vuonna 2021, ja vuonna 2023 luku oli yli 70 000.

Ilmastopakolaisuus

Pääartikkeli: Ilmastopakolaisuus

Ilmastonmuutoksen myötä yhä useammat maapallon kolkat muuttuvat asuinkelvottomiksi tulvien, kuivuuden tai kuumuuden takia. Myrskyt ja muut luonnonkatastrofit pyyhkivät altaan kyliä, kaupunkeja ja saarivaltioita. Sen sijaan Suomen ja muun Pohjois-Euroopan houkuttelevuus alueena kasvaa.

Suomessa ei ole juuri varauduttu ilmastopakolaisiin. Esimerkiksi Maahanmuuttovirastolla ei ollut vuonna 2017 erillistä ohjeistusta ilmastopakolaisuuteen liittyvien oleskelulupahakemusten käsittelyyn. Toisaalta sellaisia hakemuksia ei oltu vuoteen 2017 mennessä vastaanotettukaan. Luonnonkatastrofien heikentämät asuinolosuhteet on voitu mainita hakemuksissa muiden syiden joukossa. Ilmastopakolaisuudesta on kyllä virastossa keskusteltu, sillä se päivitti Somalian-hakemusten käsittelyohjeita, ja niissä otetaan huomioon kuivuus, josta maassa on kärsitty. Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen totesi vuonna 2017, että hän ei lähtisi muokkaamaan kansainvälisiä sopimuksia ilmastopakolaisuuden helpottamiseksi, vaan keskittyisi ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Suomen osuus maailman bruttokansantuotteesta on Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan noin 0,35 prosenttia. Jos Suomi ottaisi samassa suhteessa ilmastopakolaisia 150 miljoonasta pakolaisesta, se tarkoittaisi yli 500 000 ilmastopakolaista Suomeen. Sitran johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti on arvioinut, että rankka lämpötilan nousu ja kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista johtaisivat myös kriiseihin ja jopa sotiin maailmalla. Uhka on mahdollinen myös Suomessa.

Maahanmuuttoon liittyvä yritys- ja järjestötoiminta

Suomessa maahanmuuton tai monikulttuurisuuden piirissä tai siihen liittyen toimii useita järjestöjä ja yrityksiä. Helsingissä toimii Martta-hotellin vastaanottokeskus, ja ministeri Anne Holmlund on mediassa liitetty Porin seudulla sijaitsevaan vastaanottokeskus-suunnitelmaan. Näitä järjestöjä ja yrityksiä ovat muun muassa:

• Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi
• DaisyLiitto ry
• Faces-festivaali
• Hakunilan kansainvälinen yhdistys
• Internations.org Finland
• Kehys ry
• Familia ry
• Moniheli
• Monika-Naiset liitto ry
• Monikulttuurisuuskeskus Caisa
• Multicultural Association of Porvoo ry - MAPorvoo
• NYP Yrityspalvelut
• Pakolaisneuvonta ry.
• Paperittomat-hanke on Pakolaisneuvonta ry:n hanke, jossa tarjotaan paperittomille ja heitä työssään kohtaaville oikeudellista neuvontaa sekä tiedotetaan paperittomien oikeuksista.
• Rasmus-verkosto, Rasismin ja muukalaispelon vastainen verkosto

Tilastoja

Ulkomaiden kansalaisten määrät Suomessa vuosittain

Vuosi	Määrä
2021	296 464
2020	278 917
2019	267 629
2018	257 572
2017	249 452
2016	243 639
2015	229 765
2014	219 675
2013	207 511
2012	195 111
2011	183 133
2010	167 954
2009	155 705
2008	143 256
2007	132 708
2006	121 739
2005	113 852
2004	108 346
2003	107 003
2002	103 682
2001	98 577
2000	91 074
1999	87 680
1998	85 060
1997	80 600
1996	73 754
1995	68 566
1994	62 012
1993	55 587
1992	46 250
1991	37 579
1990	26 255
1980	12 843

Syntymämaa

Suomessa oli 387 215 ulkomailla syntynyttä vuonna 2018.

Valtio	Maassa Syntyneitä (2018)
Suomi	&&&&&&&&05130704.&&&&005 130 704
Neuvostoliitto	&&&&&&&&&&056922.&&&&0056 922
Viro	&&&&&&&&&&045801.&&&&0045 801
Ruotsi	&&&&&&&&&&032603.&&&&0032 603
Irak	&&&&&&&&&&016254.&&&&0016 254
Venäjä	&&&&&&&&&&014772.&&&&0014 772
Somalia	&&&&&&&&&&011776.&&&&0011 776
Kiina	&&&&&&&&&&011267.&&&&0011 267
Thaimaa	&&&&&&&&&&010830.&&&&0010 830
Vietnam	&&&&&&&&&&&08445.&&&&008 445
Jugoslavia	&&&&&&&&&&&07624.&&&&007 624
Turkki	&&&&&&&&&&&07455.&&&&007 455
Iran	&&&&&&&&&&&07402.&&&&007 402
Saksa	&&&&&&&&&&&06654.&&&&006 654
Afganistan	&&&&&&&&&&&06830.&&&&006 830
Intia	&&&&&&&&&&&06708.&&&&006 708
Iso-Britannia	&&&&&&&&&&&06290.&&&&006 290
Syyria	&&&&&&&&&&&06055.&&&&006 055
Yhdysvallat	&&&&&&&&&&&05283.&&&&005 283
Puola	&&&&&&&&&&&04860.&&&&004 860
Filippiinit	&&&&&&&&&&&04740.&&&&004 740

Syntyperä ja taustamaa

Suomessa oli 402 619 ulkomaalaistaustaista vuonna 2018. Tilastokeskuksen määritelmä: "Suomalaistaustaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, on taustamaa ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi."

Valtio	Ulkomaan taustaiset (2018)
Suomi	&&&&&&&&05129007.&&&&005 129 007
Neuvostoliitto	&&&&&&&&&&077115.&&&&0077 115
Viro	&&&&&&&&&&049989.&&&&0049 989
Irak	&&&&&&&&&&022336.&&&&0022 336
Somalia	&&&&&&&&&&020723.&&&&0020 723
Jugoslavia	&&&&&&&&&&012628.&&&&0012 628
Kiina	&&&&&&&&&&011899.&&&&0011 899
Vietnam	&&&&&&&&&&011385.&&&&0011 385
Afganistan	&&&&&&&&&&&09667.&&&&009 667
Thaimaa	&&&&&&&&&&&09393.&&&&009 393
Turkki	&&&&&&&&&&&09356.&&&&009 356
Iran	&&&&&&&&&&&08427.&&&&008 427
Venäjä	&&&&&&&&&&&08419.&&&&008 419
Intia	&&&&&&&&&&&07739.&&&&007 739
Syyria	&&&&&&&&&&&07141.&&&&007 141
Ruotsi	&&&&&&&&&&&06836.&&&&006 836
Puola	&&&&&&&&&&&05356.&&&&005 356
Filippiinit	&&&&&&&&&&&04809.&&&&004 809
Saksa	&&&&&&&&&&&04796.&&&&004 796
Iso-Britannia	&&&&&&&&&&&04472.&&&&004 472
Romania	&&&&&&&&&&&04421.&&&&004 421
Nepal	&&&&&&&&&&&03893.&&&&003 893
Pakistan	&&&&&&&&&&&03736.&&&&003 736
Nigeria	&&&&&&&&&&&03705.&&&&003 705
Bangladesh	&&&&&&&&&&&03676.&&&&003 676
Yhdysvallat	&&&&&&&&&&&03653.&&&&003 653
Marokko	&&&&&&&&&&&03465.&&&&003 465
Kongon demokraattinen tasavalta	&&&&&&&&&&&03329.&&&&003 329
Algeria	&&&&&&&&&&&03043.&&&&003 043
Bulgaria	&&&&&&&&&&&02775.&&&&002 775
Etiopia	&&&&&&&&&&&02684.&&&&002 684
Latvia	&&&&&&&&&&&02624.&&&&002 624
Unkari	&&&&&&&&&&&02558.&&&&002 558

Kansalaisuus

Suomessa oli 249 452 ulkomaan kansalaista vuonna 2017.

Valtio	Ulkomaan kansalaiset (2017)
Suomi	&&&&&&&&05263678.&&&&005 263 678
Viro	&&&&&&&&&&051539.&&&&0051 539
Venäjä	&&&&&&&&&&029183.&&&&0029 183
Irak	&&&&&&&&&&011729.&&&&0011 729
Kiina	&&&&&&&&&&&08742.&&&&008 742
Ruotsi	&&&&&&&&&&&08018.&&&&008 018
Thaimaa	&&&&&&&&&&&07533.&&&&007 533
Somalia	&&&&&&&&&&&06677.&&&&006 677
Afganistan	&&&&&&&&&&&05792.&&&&005 792
Vietnam	&&&&&&&&&&&05603.&&&&005 603
Syyria	&&&&&&&&&&&05290.&&&&005 290
Intia	&&&&&&&&&&&05159.&&&&005 159
Turkki	&&&&&&&&&&&04660.&&&&004 660
Iso-Britannia	&&&&&&&&&&&04518.&&&&004 518
Puola	&&&&&&&&&&&04284.&&&&004 284
Ukraina	&&&&&&&&&&&04033.&&&&004 033
Saksa	&&&&&&&&&&&04014.&&&&004 014
Serbia ja Montenegro	&&&&&&&&&&&03812.&&&&003 812
Filippiinit	&&&&&&&&&&&03269.&&&&003 269
Yhdysvallat	&&&&&&&&&&&03176.&&&&003 176
Romania	&&&&&&&&&&&03167.&&&&003 167

Kaksoiskansalaiset

Suomessa oli 117 024 kaksoiskansalaista vuonna 2017.

Valtio	Kaksoiskansalaiset (2017)
Venäjä	&&&&&&&&&&030088.&&&&0030 088
Ruotsi	&&&&&&&&&&&07759.&&&&007 759
Somalia	&&&&&&&&&&&05590.&&&&005 590
Viro	&&&&&&&&&&&05291.&&&&005 291
Irak	&&&&&&&&&&&04152.&&&&004 152
Yhdysvallat	&&&&&&&&&&&04041.&&&&004 041
Iran	&&&&&&&&&&&03934.&&&&003 934
Vietnam	&&&&&&&&&&&03439.&&&&003 439
Turkki	&&&&&&&&&&&03276.&&&&003 276
Afganistan	&&&&&&&&&&&02974.&&&&002 974

Suomeen tehdyt muutot vuosina 1945–2022

Vuosi	Muutot Suomeen	Muutot yhteensä vuodesta 1950 alkaen
1945	3 202
1946	3 831
1947	4 183
1948	3 837
1949	4 410
1950	1 634	1 634
1951	2 432	4 066
1952	3 787	7 853
1953	4 037	11 890
1954	3 045	14 935
1955	2 900	17 835
1956	3 457	21 292
1957	2 901	24 193
1958	2 834	27 027
1959	2 893	29 920
1960	3 396	33 316
1961	6 521	39 837
1962	6 026	45 863
1963	5 127	50 990
1964	8 214	59 204
1965	8 311	67 515
1966	8 351	75 866
1967	7 202	83 068
1968	9 872	92 940
1969	13 608	106 548
1970	16 824	123 372
1971	18 338	141 710
1972	17 421	159 131
1973	16 491	175 622
1974	13 311	188 933
1975	8 307	197 240
1976	7 387	204 627
1977	7 580	212 207
1978	7 184	219 391
1979	10 122	229 513
1980	13 626	243 139
1981	15 771	258 910
1982	14 661	273 571
1983	13 629	287 200
1984	11 686	298 886
1985	10 465	309 351
1986	9 927	319 278
1987	9 142	328 420
1988	9 720	338 140
1989	11 219	349 359
1990	13 558	362 917
1991	19 001	381 918
1992	14 554	396 472
1993	14 795	411 267
1994	11 611	422 878
1995	12 222	435 100
1996	13 294	448 394
1997	13 564	461 958
1998	14 192	476 150
1999	14 744	490 894
2000	16 895	507 789
2001	18 955	526 744
2002	18 113	544 857
2003	17 838	562 695
2004	20 333	583 028
2005	21 355	604 383
2006	22 451	626 834
2007	26 029	652 863
2008	29 114	681 977
2009	26 699	708 676
2010	25 636	734 312
2011	29 481	763 793
2012	31 278	795 071
2013	31 941	827 012
2014	31 507	858 519
2015	28 746	887 265
2016	34 905	922 170
2017	31 797	953 967
2018	31 106	985 073
2019	32 758	1 017 831
2020	32 898	1 050 729
2021	36 364	1 087 093
2022	48 086	1 135 179

Ennen vuotta 1945 ei ole saatavilla tilastoja.

Myönnetyt Suomen kansalaisuudet vuodesta 1990 alkaen

Vuosi	Suomen kansalaisuuden saaneet	Yhteensä vuodesta 1990 alkaen
1990	899	899
1991	1 215	2 114
1992	876	2 990
1993	838	3 828
1994	651	4 479
1995	668	5 147
1996	981	6 128
1997	1 439	7 567
1998	4 016	11 583
1999	4 730	16 313
2000	2 977	19 290
2001	2 720	22 010
2002	3 049	25 059
2003	4 526	29 585
2004	6 867	36 452
2005	5 535	41 987
2006	4 433	46 420
2007	4 824	51 244
2008	6 682	57 926
2009	3 413	61 339
2010	4 334	65 673
2011	4 558	70 231
2012	9 087	79 318
2013	8 930	88 248
2014	8 260	96 508
2015	7 921	104 429
2016	9 375	113 804
2017	12 219	126 023
2018	9 211	135 234
2019	9 649	144 883
2020	7 816	152 699
2021	7 596	160 295
2022	10 510	170 805

Taulukon huippuvuosi on lihavoitu.

Suomesta haetut ja myönnetyt turvapaikat vuosina 2009–2022

Vuosi	Suomesta turvapaikkaa hakeneet vuosina 2011–2022	Hakemukset yhteensä vuodesta 2011 alkaen	Suomesta myönnetyt turvapaikat vuosina 2009–2022	Myönnetyt turvapaikat yhteensä vuodesta 2009 alkaen
2009			1 373	1 373
2010			1 784	3 157
2011	3 088	3 088	1 271	4 428
2012	3 129	6 217	1 601	6 029
2013	3 238	9 455	1 872	7 901
2014	3 651	13 106	1 346	9 247
2015	32 476	45 582	1 874	11 121
2016	5 651	51 233	7 745	18 866
2017	5 046	56 279	3 784	22 650
2018	4 548	60 827	2 740	25 390
2019	4 550	65 377	2 959	28 349
2020	3 209	68 586	2 066	30 415
2021	2 545	71 131	2 132	32 547
2022	3 897	75 028	1 760	34 307

Huomaa, että kaikista kunakin vuonna haetuista turvapaikoista ei tehdä päätöstä samana vuonna. Taulukon huippuvuosi on lihavoitu.

Yhdistyneiden kansakuntien arvio maahanmuuttajien määrästä Suomessa

Suomessa oli Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan 343 582 maahanmuuttajaa vuonna 2017.

Valtio	Maahanmuuttajat (2017)
Viro	&&&&&&&&&&052454.&&&&0052 454
Ruotsi	&&&&&&&&&&042210.&&&&0042 210
Irak	&&&&&&&&&&032778.&&&&0032 778
Venäjä	&&&&&&&&&&014689.&&&&0014 689
Somalia	&&&&&&&&&&012776.&&&&0012 776
Kiina	&&&&&&&&&&011814.&&&&0011 814
Thaimaa	&&&&&&&&&&011553.&&&&0011 553
Pohjois-Makedonia	&&&&&&&&&&&08963.&&&&008 963
Saksa	&&&&&&&&&&&08434.&&&&008 434
Turkki	&&&&&&&&&&&08039.&&&&008 039
Vietnam	&&&&&&&&&&&07347.&&&&007 347
Iran	&&&&&&&&&&&07083.&&&&007 083
Iso-Britannia	&&&&&&&&&&&07055.&&&&007 055
Intia	&&&&&&&&&&&06541.&&&&006 541
Yhdysvallat	&&&&&&&&&&&05951.&&&&005 951
Puola	&&&&&&&&&&&05043.&&&&005 043
Afganistan	&&&&&&&&&&&04919.&&&&004 919
Filippiinit	&&&&&&&&&&&03626.&&&&003 626
Espanja	&&&&&&&&&&&03120.&&&&003 120
Romania	&&&&&&&&&&&03043.&&&&003 043
Ranska	&&&&&&&&&&&02983.&&&&002 983
Italia	&&&&&&&&&&&02904.&&&&002 904
Nepal	&&&&&&&&&&&02752.&&&&002 752
Unkari	&&&&&&&&&&&02728.&&&&002 728
Pakistan	&&&&&&&&&&&02562.&&&&002 562
Nigeria	&&&&&&&&&&&02553.&&&&002 553
Marokko	&&&&&&&&&&&02536.&&&&002 536
Etiopia	&&&&&&&&&&&02419.&&&&002 419
Bulgaria	&&&&&&&&&&&02322.&&&&002 322

Katso myös

• Uussuomalainen
• Siirtolaisuus
• Suomen asutushistoria
• Maahanmuuttokritiikki

Lähteet

• Varjonen, Sirkku; Zamiatin, Aleksandr & Rinas, Marina: Suomen venäjänkieliset: tässä ja nyt Tilastot, tutkimukset, järjestökentän kartoitus. 2017. Helsinki: Cultura-säätiö. Arkistoitu 27.2.2018. Viitattu 1.3.2018.

Kirjallisuutta

• Lepola, Outi: Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi: Monikulttuurisuus, kansalaisuus ja suomalaisuus 1990-luvun maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa. (Väitöskirja: Helsindin yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-139-9
• Saxén, Niklas & Nilsson, Eva & Mubarak, Yusuf M.: Suomen somalit. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-363-6
• Säävälä, Minna (2007) Uussuomalainen nainen etsii paikkaansa venäläisten ja kosovonalbaanien elämänpolut työssä ja kotona. Väestöliitto, Helsinki
• Välimäki, Matti (2019) Politiikkaa kansallisten, kansainvälisten ja ideologisten reunaehtojen puitteissa: Suomalaiset puolueet ja maahanmuutto 1973–2015. Turun yliopisto, Turku.
• Välimäki, Matti (2024) Viranomaiset ja ulkomaalaisten näkeminen turvallisuuskysymyksenä Suomessa 1800-luvulta 2000-luvulle. Ennen ja nyt, 1/2024.

Aiheesta muualla

• HS.fi: Helsingin vieraskielisten jakautuminen alueittain (Arkistoitu – Internet Archive).
• Tilastokeskus - Maahanmuuttajat ja kotoutuminen
• Tilastot – Siirtolaisuusinstituutti.
• http://migrationinstitute.fi/files/pdf/presentation/Maahanmuuton-historia-Suomessa_Jouni-Korkiasaari-2017.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
• Nikkola, Jari: Suomensomalit, pottumuusi ja maahanmuutosta puhumisen piilo-opetussuunnitelmat. Kirja-arvostelu teoksesta Mubarak, Yusuf M.; Nilsson, Eva; Saxén, Niklas: Suomen somalit. Into Kustannus Oy, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut, 24.6.2015)
• Perusopetus ei turvaa maahanmuuttajaoppilaille samanlaisia mahdollisuuksia kuin kantaväestölle 18.8.2015. Valtiontalouden tarkastuvirasto. Arkistoitu 18.12.2016. Viitattu 29.8.2015.

 

• Kotouttaminen.fi