Suomen venäläiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen venäläiset
Русские в Финляндии
Väkiluku 87 552¹ (2021)[1]
Kielet venäjä, suomi, Venäjällä puhutut vähemmistökielet
Uskonnot ortodoksisuus
Huomautukset
¹ Laskettu äidinkielen mukaan.

Suomen venäläiset eli suomenvenäläiset (ven. Русские в Финляндии) ovat Suomessa asuvia henkilöitä, joita pidetään syntyperältään tai juuriltaan venäläisinä. Käsite ei ole täysin yksiselitteinen, koska monet Suomessa asuvat venäjänkieliset tai Venäjältä muuttaneet henkilöt edustavat Venäjän vähemmistökansallisuuksia.[2]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisten 300 vuoden aikana venäläisiä on muuttanut Suomeen useissa yhteyksissä ja erilaisista syistä. Ensimmäinen muuttoaalto oli 1700-luvulla Vanhaan Suomeen. Venäläisiä asui tällöin muun muassa Viipurissa ja Muolaan Kyyrölässä.[3] Suomen suuriruhtinaskunnan aikana heitä muutti myös muualle myöhemmän Suomen alueelle. Myös Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen tulleet venäläiset pakolaiset ja heidän jälkeläisensä lukeutuvat Suomen perinteisiin vähemmistöihin, ja heitä on nykyisin noin 5 000.[4] Tästä vähemmistöstä on käytetty nimitystä vanhavenäläiset.[5]

Uudempi Venäjältä Suomeen suuntautunut laajamittainen maahanmuutto alkoi 1990-luvun alussa Suomen päätettyä kohdella inkerinsuomalaisia Neuvostoliiton kansalaisia paluumuuttajina heidän suomalaisten sukujuuriensa perusteella. Venäläisten muutto Suomeen kiihtyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991.[6]

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2020 lopussa 84 190 henkeä, jotka puhuivat venäjää äidinkielenään.[7] Tilastokeskuksen mukaan inkeriläiset ja suomensukuisten kansojen edustajat muodostavat lähes puolet venäjää puhuvien ryhmästä Suomessa.[8] Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa Suomessa asui 28 866 Venäjän kansalaista,[9] joista osalla on kaksoiskansalaisuus. Näiden lisäksi on Suomen kansalaisuuden saaneita ja Viron venäläisiä. Kaksi yleisintä muuttosyytä Venäjältä Suomeen ovat avioituminen ja inkerinsuomalaisten paluumuutto.[6]

Venäjänkieliset paikkakunnittain vuosina 1990-2021[10][11]
Kaupunki 2021 2008 1990
Lukumäärä Osuus

väestöstä

Lukumäärä Osuus

väestöstä

Lukumäärä Osuus

väestöstä

Helsinki    19 443 2.95 %         12 470 2.16 %     1 401 0.28 %
Vantaa     9 415 3.94 %          3 958 2.03  %        244 0.16  %
Espoo     8 426 2.84 %          3 029 1.25 %        225 0.13 %
Turku     3 252 1.67 %          2 495 1.42  %        152 0.10  %
Lappeenranta     3 192 4.39 %          1 724 2.40 %        120 0.17 %
Tampere     3 185 1.30 %          2 121 1.01  %          97 0.06  %
Lahti     3 074 2.56 %          1 880 1.63 %          60 0.06 %
Kotka     2 454 4.79 %          1 253 2.29  %          45 0.08  %
Joensuu     2 240 2.90 %          1 074 1.48 %          41 0.06 %
Jyväskylä     1 694 1.17 %          1 168 0.91  %          57 0.05  %
Muu Suomi    31 177 0.90 %    17 568 0.50 %     1 442 0.04 %
Yhteensä    87 552 1.58 %         48 740 0.92 %     3 884 0.08 %

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uspenskin katedraali on suuri 1800-luvun suomenvenäläisten lahjoitusvaroin rakennettu kirkko, Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko.

Suomen suuriruhtinaskuntaan muutti venäläisiä sotilaita noin 40 000, siviilityöläisiä ja liikemiehiä noin 6 000 (venäläisten siviilien osuus koko Suomen väestöstä oli vain 0,22 prosenttia). Monet heistä olivat kauppiaita, joita oli jo Vanhan Suomen ajasta 1700-luvulta alkaen asettunut vakituisesti Suomeen. Erityinen venäläisryhmä olivat Karjalankannaksen venäläiset huvila-asukkaat. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen maaseudulla liikkui kulkukauppiaita (reppureita), joita kaupunkien suomalainen porvaristo pyrki häätämään pois. Kaupan rajoitusten poistaminen vuonna 1859 teki heidän toiminnastaan täysin laillista.[3]

Helsinkiin muodostui autonomian aikana vauras venäläinen kauppiaskunta. He olivat aluksi venäläisen sotaväen varuskuntakauppiaita, mutta usein he anoivat ja saivat oikeuden yleiseen kauppaliikkeeseen. Ura alkoi yleensä ruokatavarakaupalla. Vuonna 1871 yli puolet Helsingin ruokakauppiaista oli venäläisiä. Useat heistä harjoittivat myös rakennusurakointia. Esimerkiksi Nikolai Korostilev urakoi Senaatintorin rakennuksia. Vauraat venäläiset solmivat usein suhteita Suomen muihin säätyläisiin ja pääsivät heidän seurapiireihinsä. Useat kouluttivat lapsiaan yliopistossa. Maan ensimmäinen naisylioppilas oli kauppaneuvos Feodor Tschetschulinin tytär Maria Tschetschulin. Vauraimmaksi kohosi Sinebrychoffien suku.[12]

Kun Suomi itsenäistyi, useimmat venäläiset sotilaat karkotettiin.[4] Monet liikemiehistä jäivät Suomeen, sillä Neuvosto-Venäjä ei tarjonnut heille mahdollisuutta yrittäjyyteen. Vallankumouksen jälkeen aatelisia ja upseereita sekä heihin sidoksissa olleita ihmisiä tuli Suomeenkin pakolaisina. Suurin pakolaistulvan vuosi oli 1922, jolloin heitä oli Suomessa noin 33 500 henkilöä. Osalla heistä oli pitkään Nansen-passi. Myös Kronstadtin kapinan matruuseja ja upseereita pakeni Suomeen kapinan jälkeen, yhteensä noin 1 600 matruusia jäi Suomeen.

Vauraat pietarilaiset omistivat monia Karjalankannaksen 12 000 huvilasta, suomalaiset vain kymmenyksen. Pietarista tulikin paljon pakolaisia. Venäjältä tulleista emigranteista osa jatkoi pidemmälle Eurooppaan. Valkoiset emigrantit olivat niitä vallankumousta paenneita venäläisiä, jotka vastustivat Neuvostoliittoa. Suomettumisen aikana emigranttitaustaisia pidettiin neuvostovastaisina.[13]

Toisen maailmansodan alkaessa Suomessa oli noin 15 000[14] venäläissyntyistä henkilöä. Suomen kansalaisuuden saaneet asekuntoiset ja -ikäiset venäläismiehet palvelivat sodan aikana Suomen armeijassa.

1960–1970-luvulla Suomeen tuli niin sanottu kolmas muuttoaalto Venäjältä, kun toisinajattelijoita pakeni maasta ja jotkut avioituivat Suomeen.[13]

Neuvostoliiton hajottua maiden välillä ollut suuri elintasokuilu houkutteli aluksi venäläisiä vierastyöläisiksi ennen kaikkea pienipalkkaisiin töihin. 1990-luvun aikana muuttomäärä kasvoi. Ensisijaisesti Suomeen muutti niin sanottuja paluumuuttajia, joilla ainakin yksi perheenjäsen oli suomalaista sukujuurta. He mainitsivat haastattelussa muuttosyiksi paremman elintason, sukulaiset ja paremmat tulevaisuudennäkymät.[15] Olojen vakiinnuttua varakkaat venäläiset ovat alkaneet rakentaa huviloita ja pysyviäkin asuntoja etenkin Itä-Suomeen, josta voivat käydä töissä lähialueilla.[16] Vuosituhannen vaihteessa moni merkittävä oligarkki sai myös Suomen kansalaisuuden.[17]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ilmestyi vuosina 1998–2020 venäjänkielinen kuukausijulkaisu Spektr.[18] Suomessa toimi venäjänkielinen radiokanava Radio Sputnik (välillä nimellä Russkoje Radio Helsinki) vuosina 1999–2018.[19]

Ylellä on ollut venäjänkielinen radiotoimitus vuodesta 1990 alkaen ja Yle on lähettänyt venäjänkielisiä Novosti Yle uutisia televiossa vuodesta 2013 lähtien ja toimituksella on myös omat nettisivut.[20] Myös Helsingin Sanomilla on ollut vuodesta 2013 alkaen venäjänkieliset verkkosivut.[21]

Monia Suomen venäläisiä yhdistää Suomen ortodoksinen kirkko sekä yksityisemmät järjestöt kuten vuonna 1885 perustettu Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta, Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta ja pieni Pokrovan seurakunta. Ortodoksisen uskontunnustajien lisäksi Venäjältä on muuttanut juutalaisia, muslimeja ja inkerinluterilaisia.

Tunnettuja suomenvenäläisiä sekä venäläistaustaisia suomalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisia henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteilijöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikemiehiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Väestö ja yhteiskunta Tilastokeskus. Viitattu 31.5.2022.
  2. ↑ Shenshin, Veronica: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa: Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin (pdf) 2008. Aleksanteri-instituutti, Helsingin yliopisto.
  3. ↑ a b Kalleinen, Kristiina: ”Venäläinen Suomi”, Maa, seutu, kulmakunta, s. 224–227. (Toimittanut Maria Lähteenmäki. Historiallinen Arkisto, 129) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-140-7
  4. ↑ a b http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/suovah.html/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Suomen raportti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta (pdf) Ulkoministeriö. Viitattu 20.8.2023.
  6. ↑ a b 7.2 Venäjältä ja Virosta tulleet paluumuuttajat sekä inkerinsuomalaiset paluumuuttajat Kulttuurit keskuudessamme. Arkistoitu 2007. Viitattu 31.7.2023.
  7. ↑ Väestö kielen, iän ja sukupuolen mukaan 1990-2020 Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2022.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Uusi tutkimus Suomen venäläisväestöstä (Tilaajille) Uusi Suomi. 19.12.2013.
  9. ↑ Väestö kansalaisuuden, iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2020 Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2022.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Suomessa jo 50 000 venäjänkielistä Tilastokeskus. Viitattu 31.7.2023.
  11. ↑ Väestö 31.12. muuttujina Alue, Kieli, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot PxWeb. Viitattu 31.12.2022.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Kalleinen, s. 230–233.
  13. ↑ a b Veronica Shenshin: VENÄLÄISET JA VENÄLÄINEN KULTTUURI SUOMESSA (sivut 38-40, 46) 2008. Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti.
  14. ↑ Venäjänkieliset Suomessa – kasvava vähemmistö Magma. 14.3.2012. Viitattu 14.1.2022.
  15. ↑ Venäläisten Suomeen muutto - Lahdessa ja Turussa asuvien venäjää puhuvien nuorten muuttotilanne ja sopeutuminen Siirtolaisuusinstituutti. Arkistoitu 2007. Viitattu 31.7.2023.
  16. ↑ Venäläiset tulevat, ja hyvä niin Talouselämä. Arkistoitu 2007. Viitattu 31.7.2023.
  17. ↑ a b c Markku Uhari STT: Putinin kaverit Timtshenko ja Rotenberg hakivat Suomen kansalaisuutta samana vuonna – kummastakaan ei pyydetty lausuntoa, molemmille passi Ilta-Sanomat. 3.2.2023. Viitattu 17.8.2024.
  18. ↑ Media | Suomen venäjänkielisille tärkeä Spektr-lehti lopettaa toimintansa 22 vuoden jälkeen: Vastaavalle tiedonvälitykselle olisi suuri tarve, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 17.11.2020. Viitattu 31.7.2023.
  19. ↑ Radio Sputnik ja Spirit FM keskeyttäneet lähetykset Mediamonitori. 11.5.2018. Viitattu 31.7.2023.
  20. ↑ Ylen venäjänkielinen toimitus Новости. 4.1.2022. Viitattu 11.5.2023. (venäjä)
  21. ↑ Lyhyesti | Helsingin Sanomat tarjoaa uutisia venäjäksi Helsingin Sanomat. 3.12.2013. Viitattu 11.5.2023.
  22. ↑ a b c d e f g h i j k Yhteinen sävel: Alla venäläisen kuun YLE Elävä arkisto. Arkistoitu 2010. Viitattu 31.7.2023.
  23. ↑ Susinukke Kosola kirjoitti kirjan ihmiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä Yleisradio. Viitattu 28.7.2019.
  24. ↑ Mankkinen, Jussi: Putous-tähti Alina Tomnikov: ”Olen ylpeä venäläisyydestäni.” Yle Uutiset. 18.2.2018. Viitattu 7.7.2019.
  25. ↑ Kuorsalo, Anne: ”Eihän äänestäjätkään tommosesta ryssän nimestä tykkää”, sanoi Tarja Filatovin äiti tyttärelleen Suomen Kuvalehti. 3.11.2016. Viitattu 7.7.2019.
  26. ↑ Ulla Janhonen: Ministeri Kai Mykkänen: Suomen riippuvuutta Venäjän energiasta liioitellaan – ”Emme kaadu, vaikka putki tukkeutuisi välittömästi” Seura.fi. 28.12.2016. Viitattu 18.8.2024.
  27. ↑ Vehviläinen, Maija: ”Venäläisen äidin tyttärestä voi Suomessa tulla ministeri.” Uusi Suomi. 15.10.2012. Viitattu 7.7.2019.
  28. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua Helsingin Sanomat. 14.12.2014. Viitattu 7.7.2019.
  29. ↑ a b Suomalaiskenraalien suku vaikeni suuresta salaisuudesta – ”Ryssiä ollaan” Helsingin Sanomat. 5.12.2016. Viitattu 29.6.2019.
  30. ↑ Avointa Peliä: Ukkien muistoille torjuen – Daniel Lebedeff Hämeenlinnan Pallokerho. 11.1.2021. Viitattu 19.1.2022.
  31. ↑ Huttunen, Sasha: Uhkailuja ja miljardeja – Roman Rotenbergin valta Venäjällä vain kasvaa: ”Suomessa on vaikea tajuta.” Iltalehti. 29.02.2016. Viitattu 7.7.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kurkinen, Pauli: Venäläiset Suomessa 1809–1917.
  • Nevalainen, Pekka: Viskoi kuin Luoja kerjäläistä – Venäjän pakolaiset Suomessa 1917–1939
  • Latiševa, Inna: Ryssänä Suomessa: Vieras väärästä maasta. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23944-4
  • Leisiö, Larisa: Morphosyntactic convergence and integration in Finland Russian. (Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis, 795) Tampere University Press, 2001. ISSN 1455-1616 ISBN 951-44-5028-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_venäläiset&oldid=22812817”