Syyrian sisällissota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syyrian sisällissota
Osa arabikevättä

Myötäpäivään ylävasemmalta: tuhoutuneita ajoneuvoja Aleppossa; pakolaisleiri Turkin rajalla; tykistötulta Homsissa; Ghoutan kemiallisen hyökkäyksen uhreja.
Päiväys15. maaliskuuta 2011 – jatkuu edelleen
PaikkaSyyria
Status Käynnissä
Osapuolet
Syyria Syyrian arabitasavalta

Liittoutuneet ryhmät

Tukijat:
Syyrian oppositio

 Turkki (2016–)

Tukijat:

Ahrar al-Sham

Jaysh al-Islam

Tukijat:
Tahrir al-Sham

Türkistanin islamistinen puolue

Tukijat:
 Rojava (SDF) (2012–)
Tukijat:

border=no} CJTF–OIR
(2014–)
 Yhdysvallat
 Ranska
 Britannia
 Alankomaat
 Jordania
 Saksa
 Norja

Entiset osallistujat:
Tappiot
Yhteensä noin 475 000 kuollutta (SOHR 2017)[2]
5 220 000 rekisteröityä pakolaista (UNHCR 2017)[3]
Mielenosoittajia Damaskoksen esikaupungissa Doumassa 8. huhtikuuta 2011.
Syyrian kriisissä kuolleiden määrät viikoittain 20. maaliskuuta 2011 alkaen.
Tuhottuja tankkeja ja raunioitunut moskeija Azazissa käydyn taistelun jäljiltä.
Sairaala Aleppossa.
Syyrian sisällissodan tilanne kartalla. Klikkaa hiirellä kartta suureksi. Punainen: Syyrian hallitus, Vihreä: Kapinalliset, Keltainen: Kurdit,Oranssi: Kurdit+Hallitus, Harmaa: Isis, Valkoinen: Jabhat Fateh al-Sham
Vuoden 2015 lokakuussa hallitus valvoi suurinta osaa tiheimmin asutusta alueesta.

Syyrian sisällissota on Syyriassa käynnissä oleva aseellinen yhteenotto, jonka pääkuviona oli alun alkaen hallitus vastaan kapinalliset. Kapinalliset ovat sotineet myös keskenään. Sisällissotaa ovat pitäneet yllä myös useat ulkomaat sekä ISIS. Sota alkoi vuonna 2011 kansannousuna Bašar al-Assadin hallitusta vastaan, ja se on jatkunut toistakymmentä vuotta.[4] Maassa on miljoonittain sisäisiä pakolaisia, ja miljoonia syyrialaisia on paennut ulkomaille.

Aseita käytti keväällä 2011 alkaneissa arabikevään protesteissa aluksi vain maan hallitus, mutta enenevässä määrin myös oppositio. Konflikti laajeni maanlaajuiseksi sisällissodaksi keväällä ja kesällä 2012.[5]

Konflikti ei ollut alkuaan pohjimmiltaan uskonsota. Rajaviiva kulki uskollisuudessa al-Assadin hallintoa kohtaan. Uskonnolla oli kuitenkin alusta asti tärkeä rooli, sillä hallitusta kannattavat šiialaiset alaviitit taistelivat kapinallisia sunneja vastaan.[6] Uskonnon rooli voimistui paljon sunnilaisten kovan linjan al-Nusran ja vielä kovemman Isisin myötä. Molempien tavoitteena oli maailmanlaajuisen kalifaatin perustaminen, Assadin syrjäyttämisen lisäksi.[7] Kristityt ja monet muut vähemmistöt yrittivät olla puolueettomia, "mutta joutuivat usein ristituleen tai ääriliikkeiden vainoamiksi".[8]

Lähinnä sunnalaiset arabimaat ja länsimaat ovat tukeneet kapinallisia, Venäjä ja šiialainen Iran al-Assadin hallintoa. Useat maat alkoivat vuonna 2014 tehdä yhteistyötä Isis-järjestön kukistamiseksi.[9]

SOHR:n (The Syrian Observatory for Human Rights) mukaan sodassa oli kuollut heinäkuuhun 2017 mennessä jopa 475 000 sotilasta ja siviiliä. Luvussa olivat mukana sekä varmistetut (331 765) että epävarmat tapaukset.[2] Noin 10 % Syyrian sotaa edeltäneestä väestöstä oli helmikuuhun 2016 mennessä kuollut tai haavoittunut sodassa.[10] Vuonna 2015 oli arviolta 7,6 miljoonaa maan sisäisessä evakossa.[11] Elokuussa 2017 yli 5,1 miljoonaa ihmistä oli paennut Syyriasta sotaa ulkomaille.[12] Sodan kaikki pääosapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. "Mutta ylivoimaisesti eniten rikkomuksia ovat tehneet Syyria ja sen liittolaiset", sanoivat YK-komission tutkijat.[13] Kaikki sodan osapuolet ovat tappaneet tuhansia vankeja.[14]

Isis menetti enimmät alueensa vuosina 2016–2018. Myös muut kapinalliset joutuivat tappiolle muun muassa Aleppossa. Vuoden 2020 alkuun mennessä kapinallisille oli jäänyt lähinnä Idlibin alue. Myöhemmin maaliskuussa 2020 Venäjä ja Turkki sopivat tulitauosta, joka on voimassa pääosin edelleen.[15] Maassa oli vuoden 2021 alussa laajaa pulaa lähes kaikesta.[16]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan aikajana

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan tausta

Alaviitit olivat alkujaan Syyriassa vähemmistölahko. Ranskan siirtomaavalta edisti alaviittien nousua valtion johtoon. Syyrian sotilasvallankaappaus vuonna 1963 synnytti maahan baath-puolueen diktatuurin.[17] Yksipuoluejärjestelmä piti vuosikymmeniä yllä poikkeustilaa. Vuodesta 1970 vallassa olleet Assadit suosivat alaviitteja. Tämän hintana oli sunnien tyytymättömyys. Muslimiveljeskunta kapinoi Hamassa 1982. Hallitus kukisti rajoitetun kapinan pian ja verisesti.[18]

Syyrian militarisoituminen 2000-luvulla[19] ja yksipuoluejärjestelmään liittyvä korruptio ovat olleet Lähi-idän vakavimpia. Salainen poliisi on tukahduttanut aseellisesti hallitusta vastaan suuntautuneet mielenilmaukset. Näitä olivat muun muassa druusien ja kurdien protestit.[20] Markkinatalousuudistus lisäsi osaltaan eriarvoisuutta. Sen aiheuttama polttoaineiden, lannoitteiden ym. hintojen nousu vaikeutti viljelijöiden elämää.[21] Syyrian koillisosissa oli poikkeuksellisen kuivaa vuosina 2006–2011. Sadot romahtivat hetkellisesti 2008, minkä seurauksena 1,5 miljoonaa ihmistä muutti lyhyessä ajassa kaupunkeihin ja alueet tyhjenivät. Kaupungeissa ihmiset asettuivat laitamille slummeihin, joissa elinolot olivat heikot. Kun markkintatalous eteni, se keskitti vaurauden harvojen käsiin. Vuodesta 2000 hallitus suosi kaupunkien kehittämistä maaseudun kustannuksella.[22] Samaan aikaan äärimmäinen köyhyys, rikollisuus, prostituutio jne. lisääntyivät.[23] Jopa Bašar Assad sanoi tammikuussa 2011, että "maa ei pysty tyydyttämään kaikkia kansalaisten perustarpeita".[24] Syyrian hallitus ei juurikaan puuttunut slummeissa velloneeseen köyhyyteen, mikä nostatti tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan.[20][25]

Arabikevät Syyriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian protestit 2011

Vuoden 2011 Arabikevään aiheuttamat levottomuudet levisivät myös Syyriaan. Eräs mies sytytti itsensä bensiinillä tuleen al-Hasakahissa 28. tammikuuta 2011.[26] Oppositio alkoi koota mielenosoittajia helmikuun alussa. Myöhemmin salainen poliisi pidätti[27] ja kidutti lapsia, jotka olivat maalanneet hallituksen vastaisia graffiteja.[28][29] Tämä laukaisi suuria mielenosoituksia ympäri Syyriaa.[30][31] Alkoi väkivallan kierre.

Turvajoukot ampuivat maaliskuun puolivälissä mielenosoittajia Daraassa. Muutaman päivän päästä protestoijat polttivat siellä baath-puolueen rakennuksen. Mielenosoitukset levisivät maaliskuun lopulla koko maahan. Myös Assadia tukevia mielenosoituksia pidettiin. Daraan lähetettiin sotilaita. Hallitus leimasi kaikki sen vastustajat terroristeiksi tai näiden myötäjuoksijoiksi.[27] Puolisotilaallinen shabiha alkoi toimia Homsissa huhtikuun puolivälissä. Panssarivaunut, joukkopidätykset ja kidutukset estivät Assadin kaatumisen.[32] Protestoijat alkoivat paikoin käyttää aseita viimeistään huhtikuussa mm. turvallisuuspoliisia vastaan.[33]

Presidentti yritti huhtikuussa hillitä protestointia myös rauhanomaisin keinoin muun muassa vapauttamalla poliittisia vankeja, erottamalla Daraan alueen kuvernöörin ja tiedustelujohtajan, lakkauttamalla poikkeustilan ja lupaamalla uudistuksia.[26]

Aseellinen kapina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoituksia tulittamasta kieltäytyneitä sotilaita karkaili armeijasta. Ensi kertaa kapinalliset surmasivat hallituksen joukkoja merkittävästi kesäkuun alussa 2011. Sotilaskarkurit perustivat Vapaan Syyrian armeijan (FSA) kesällä 2011. Tämä erittäin hajanainen, huonosti johdettu ja aseistettu kapinallisjoukko alkoi toimia Homsissa ja muualla loppukesällä-syksyllä 2011. Maa oli elokuussa käytännössä sisällissodassa. Kapinalliset tekivät ensimmäisen merkittävän hyökkäyksensä Rastanissa, jossa syyskuun lopulla tuhosivat 15 hallituksen panssariajoneuvoa. YK ja Arabiliitto koettivat tarkkailijoilla ja välitysyrityksillään turhaan hillitä sotaa. Venäjä vastusti lännen mahdollista interventiota Syyriaan. Länsi halusi Assadin pois Syyrian johdosta. Näin rauhanprosessi ei edennyt. Kapinallisten toiminta oli pitkälle sissitoimintaa ja terrori-iskuja. Kun armeija tuli johonkin kapinalliskaupunkiin, kapinalliset yleensä pakenivat, mutta palasivat heti kun mahdollista. Monia hallitusta vastustavia ryhmiä syntyi. Oppositio pysyi hajanaisena ja riitaisana.lähde?

Väkivalta lisääntyi huomattavasti vuonna 2012. Suuria mielenosoituksia oli yhä. Kapinalliset etenivät monilla alueilla vuonna 2012. Tällöin alkoivat sekä Aleppon että Damaskoksen taistelut. Monet kapinalliset vastustivat rauhaa. Vuoden 2012 lopulla hallituksen joukkojen tekemät myös siviileihin kohdistuvat pommitukset ja nälkäsaarto kapinallisalueita vastaan jatkuivat, ja islamistien ote näkyi yhä selvemmin kapinallisten riveissä. Hallitus kutsui kaikkia kapinallisia terroristeiksi. Ulkomaisia taistelijoita saapui sotaan mukaan.lähde?

Määrittely sisällissodaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneven sopimukset soveltuvat vain aseellisiin konflikeihin, kuten sisällissotiin. Tällöin hyökkäykset siviilejä tai sotavankeja kohtaan luokitellaan sotarikoksiksi. Tavoitteena on turvata myös siviiliväestön ja haavoittuneiden säällistä kohtelua ja avustusjärjestöjen esteettömyyttä. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) määritteli Syyrian konfliktin sisällissodaksi al-Tremsen kylän verilöylyn jälkeen 15.7.2012. Syyriassa työskennelleiden kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan kylässä liikkuneet hallituksen joukot kulkivat ovelta ovelle ja poimivat miehiä ammuttaviksi. Myös kokonaisia perheitä surmattiin. Hallituksen mukaan kyseessä oli sotilasoperaatio, joka kohdistui kylän vallanneisiin taistelijoihin. Myös YK:n rauhanturvatoiminnan johtaja Herve Ladsous sanoi kesällä Syyrian tilannetta sisällissodaksi. Joulukuussa 2011 YK:n ihmisoikeuskomissaari Navi Pillay käytti samaa termiä.[34][35]

Islamistien nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääri-islam alkoi nousta Syyrian kapinallisten riveissä merkittäväksi tekijäksi vuonna 2012. Tämä johtui siitä, että al-Nusran rintaman salafisti-jihadistit kykenivät taistelemaan muita kapinallisia tehokkaammin ja luomaan toimivan siviilihallinnon. Opposition sisälle muodostui sodan uhka, kun ääri-islamistit surmasivat maltillisempia hallituksen vastustajia.lähde?

Aleppon kaupunki onnistui elämään liki puolitoista vuotta rauhassa. Sitten saapui FSA. Vuoden 2012 kesällä se "valtasi lähes kaksi kolmannesta kaupungista, ja presidentti Bašar al-Assadin joukot yrittävät kukistaa kapinan ilma- ja tykistöiskuilla". Opposition johdossa vallitsi kaaos poliittisen ja etnisen hajanaisuuden, rikollisen aineksen ja uskonnollisen kiihkoilun takia.[36] Vuoden 2013 kesään mennessä opposition hajaannus ei vähentynyt länsimaiden miljoonien dollareiden ja eurojen avusta huolimatta. Kansainvälinen poliittinen ilmapiiri "oli alkanut muistuttaa kylmän sodan aikoja", kun Kreml oli tehnyt selväksi lupauksillaan aseavusta, ettei se aio seistä vieressä ja sallia "toista Libyaa". 2013 kesällä oli selvää, että sodan luonne oli muuttunut: hallitus ei enää lähettänyt joukkojaan kuluttavaan sissisotaan kaupunkeihin vaan keskittyi strategisten yhteyksien ja keskusten puolustamiseen sekä opposition alueiden näännyttäviin saartoihin.[37][38]

Monia sunnalaisia taistelijoita ajoi jyrkkä fundamentalismi ja kostonhalu. Jihadistit uhkasivat alaviitteja ja muita toisuskoisia jopa kansanmurhalla. Niinpä kapinallisten ei uskottu luovan maahan demokratiaa.lähde?

Islamin vaikutus sodassa voimistui, kun Hizbollahin johtaja Sayyed Hassan Nasrallah lähetti toukokuussa 2013 taistelijoita avustamaan hallitusta sillä perusteella, että Syyriassa harhauskoisuuden voimat (takfiri) ovat kasvussa.[39]

Sota näytti vieläkin olevan tasapeli, mutta hallituksen joukot olivat vuoden 2013 lopussa jonkin verran niskan päällä. Vuonna 2013 monet opposition islamilaiset yhdistyivät Islamilaiseksi rintamaksi.

Venäjän suora osallistuminen sotaan alkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Venäjän asevoimat Syyrian sisällissodassa

Jyrkän islamilainen Isis valtasi vuonna 2014 laajoja alueita Syyriassa.[40] Turkin rajalla sijaitsevaa Kobanea Isis piiritti 4 kuukautta, kunnes kurdit ajoivat heidät pois tammikuussa 2015.[41][42]

Yhdysvallat ja YK lievensivät ISISin takia Assadin vastaista linjaansa.[43][44][45] BBC kuitenkin kertoi presidentti Barack Obaman sanoneen, että ISISin kukistaminen Syyriassa olisi mahdollista vain, jos presidentti Assad eroaisi tehtävästään.[46] Hän perusteli YK-puheessaan syyskuussa 2015 ISISin ja Assadin vastaisen kantansa.[47] Kului pari kuukautta. Joulukuussa 2015 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi suunnitelman, jossa mainittiin taistelu ISISiä vastaan, mutta Assadista ei ollut mainintaa.[48]

Sunnitaistelijat etenivät maalis-toukokuussa 2015 "Damaskoksen porteille".[49][50] Assad ilmoitti heinäkuussa 2015, että armeija keskittyy miespulan takia puolustamaan vain tärkeitä alueita.[51]

22.9.2014 USA:n johtama liittouma oli aloittanut Syyriassa ilmaiskut Isisin asemiin.[52] Vuotta myöhemmin, 30.9.2015, Venäjäkin aloitti pommitukset.[53] Valtaosa iskuista kohdistui lännen tukemien kapinallisten alueille.[54][55] Viikon kuluttua, 7.10.2015, Syyrian armeijan maajoukot liittyivät hyökkäykseen.[56][57][58] Eteneminen oli hidasta, sillä Assadin armeija oli heikentynyt. Oppositiolla oli paljon aseita, "kun taas Assadin hallinto hallitsi vain 10% alueesta". Vaikka muutaman kuukauden hyökkäys lisäsi Assadin aluetta vain 2%, opposition eteneminen hyytyi ja Assadin joukkojen taistelumoraali kasvoi.[59]

Yhdysvaltojen ja Venäjän järjestämä väliaikainen aselepo alkoi 26. helmikuuta 2016, ja sen piti kestää kaksi viikkoa. Se kesti vain kaksi päivää, sillä Damaskoksessa, Hamassa ja Aleppossa alkaneet pommitukset lopettivat sen.[60][61] Toisen arvion mukaan tulitauko piti paitsi Latakiassa taisteltiin.[62]

Ilmaiskut olivat heikentäneet Isisin taloudellisia ja operatiivisisia valmiuksia sen verran, että se palasi vanhoihin keinoihinsa, joihin kuuluivat räjähteet ja "nukkuvat solut" vihollisalueella. Kurdien YPG ja sen liittolaiset sekä SDF saivat suuria voittoja Isisistä.[62] Maaliskuussa 2016 Syyrian armeija valtasi Palmyran Isisiltä.[63]

Kesäkuun alussa 2016 Syyrian armeija aloitti hyökkäyksen kohti Isisin pääkaupunkia, Raqqaa.[64] Joukot pääsivät noin 50 km:n päähän, kunnes kokivat niin kovia tappioita, että vetäytyivät Raqqan maakunnasta kesäkuun loppupuolella.[65]

Turkki alkoi kesäkuussa 2016 tehdä ilmaiskuja Isisin ja kurdien asemiin. Elokuussa maa lähetti myös maajoukkoja Syyriaan. Yhdysvaltain puolustusministeri Ash Carter kehotti Turkkia keskittymään Isisiin ja pysymään erossa kurdijoukoista.[66][67]

10.9.2016 solmittu viikon tulitauko alkoi BBC:n mukaan lupaavasti: ensimmäisenä päivänä pommituksia oli vain Hamassa ja Damaskoksen lähellä.[68] Seuraavina päivänä kirjattiin lisää rikkomuksia; Helsingin Sanomat kuitenkin otsikoi: "Syyrian tulitauko pitänyt pääosin hyvin".[69][70] Tulitauon jälkeen palattiin sotahommiin: Aleppon lähellä ammuttiin 12 YK:n avustustyöntekijää ja USA:n ilmaisku osui "vahingossa" Syyrian armeijan ryhmään, jolloin vähintään 62 sotilasta kuoli.[71][72] Chatham House arvioi tammikuussa 2017, että Syyrian tulitaukoja on käytetty pääasiassa joukkojen ryhmittelyyn ja poliittiseen valtapeliin.[73]

Aleppon taistelu 2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aleppon taistelut 2012–2016

Hallituksen joukot pommittivat Aleppoa rajusti huhtikuun lopussa 2016 tappaen myös ainoan kaupunkiin jääneen lastenlääkärin.[74]

Kesällä ja syksyllä 2016 hallitus ja islamistit taistelivat Aleppossa ja lähialueilla. Hallituksen armeija saarsi kaupungin.lähde?

Joulukuun alussa hallitus oli vallannut suurimman osan Aleppon kapinallisalueesta.[75] Samaan aikaan Isis valtasi Palmyran uudestaan.[76] Kapinalliset ja hallitus sopivat kapinallisten poistumisesta Alepposta. Evakuointi alkoi 15.12.2016.[77][78]

Hallituksen joukot kertoivat vallanneensa Aleppon 22.12 2016.[79][80][81]

Isis alakynnessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdit ja islamilaiskapinalliset hyökkäsivät marraskuussa 2016 kohti Raqqaa.[82] Yhdysvallat iski 6. huhtikuuta 2017 kymmenin risteilyohjuksin Syyrian lentotukikohtaan, koska sen mukaan maan armeija oli tehnyt Idlibin alueella kaasuiskun.[83]. Kurdijoukot voittivat Raqqan taistelun. Isisille jäi vain pienehköjä taskuja Syyriaan. Keväällä 2018 länsivallat iskivät Syyriaan uuden kaasuiskun takia. Näihin aikoihin Syyrian hallitus valtasi Damaskoksen kapinallisalueet[84]. Syyrian armeija näytti pyrkivän valtaamaan erillisiä kapinallisalueita yksi toisensa jälkeen.lähde?

Kapinalliset yrittivät keväällä suurhyökkäystä Damaskoksessa.[85] Syyrian armeija käytti taistelukemikaaleja. Yhdysvallat teki siksi Syyrian armeijaa vastaan ilmaiskun huhtikuussa.[86]

Syyrian armeija valtasi kesällä 2017 mm. Venäjän tuella alaa Isisiltä.[87] Yhdysvaltain tukema kurdi-arabirintama SDF saarsi Raqqan.[88] Yhdysvallat veti tukensa kapinallisilta.[89] Hallituksen joukot hyökkäsivät menestyksellä helmi-maaliskuussa 2018 Damaskoksen Ghoutassa. Yli 800 siviiliä kuoli[90]. Rajut hyökkäykset kukistivat pääkaupungin aiemmin sitkeät kapinaenklaavit yhden toisensa jälkeen. Armeija valtasi Douman motin huhtikuussa[91].[92] Venäjän ja Iranin tukema Syyrian armeija voitti Jarmukin motin 21. toukokuuta mennessä[93]. Näin koko Damaskos oli kuuteen vuoteen ensi kertaa taas hallituksen valvonnassa[94]. Hallituksen joukot valtasivat heinäkuun puolivälin jälkeen koko Daraan alueen[95][96]. Syyskuussa oli määrä hyökätä Idlibiin[97].

Taisteluja pohjoisessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota jatkui vuosina 2018-2019 jolloin Syyrian hallitus pyrki valtaamaan Idlibin alueen Venäjän tuella. Noin 1000 ihmistä kuukaudessa kuoli vuonna 2019. Hallituksen joukot etenivätkin jonkun verran. Yhdysvallat veti Isisin vastaiset joukkonsa pois Syyriasta.Turkki hyökkäsi Syyrian kurdien kimppuun lokakuussa 2019. Molempien tapahtumien ajateltiin luovan suuret määrät pakolaisia. Syyria ja Venäjä hyökkäsivät Idlibin alueelle kevättalvella 2020. Tämä ajoi kapinallisia tukevat Turkin joukot ja Syyrian armeijan sodan partaalle.

Syyrian sisällissodan viimeisenä polttopisteenä pidetyn Idlibin maakunnan taistelut kiihtyivät joulukuusta 2019 lähtien, jolloin Venäjän ja Iranin tukemat Syyrian hallinnon joukot alkoivat moukaroida kapinallisten asemia ja siviilikohteita. Taistelut ajoivat YK:n mukaan jopa miljoona ihmistä kodeistaan. Hallitus pommitti surutta myös siviilikohteita. Tavoite oli jihadistiryhmien murtaminen. Turkki tuki Idlibin alueen jihadisteja. Syyrian joukot valtasivat vuoden 2020 alussa Turkin ja Venäjän valvoman puskurivyöhykkeen. Hallitus valtasi takaisin maan historiallisena elämänlankana tunnetun M5-moottoritien. Pääkaupunki Damaskoksesta maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Aleppoon kulkeva tie on erittäin keskeinen strateginen kauppaväylä, josta osa oli vuodesta 2012 lähtien ollut eri kapinallisryhmien hallussa. Kapinallisryhmät eivät lupauksista huolimatta olleet sallineet moottoritien käyttöä, vaikka asiasta oli yritetty sopia Turkin ja Venäjän neuvotteluissa 2018. Turkin tukemat kapinalliset valtasivat pian kuitenkin M5-tien varrella sijaitsevan Saraqebin kaupungin takaisin syyrialaisjoukoilta vain viisi päivää sen jälkeen, kun se oli avattu siviililiikenteelle. Saraqeb on myös tärkeä liikenteen solmukohta, sillä siellä M5-moottoritiehen yhtyy lännestä tuleva M4-moottoritie.[98]

Idlibin tulitauko 2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä ja Turkki neuvottelivat yhdessä maaliskuussa 2020 Idlibin alueelle tulitauon. Se lopetti suuren osan Syyrian taisteluista. Isis jatkoi silti hyökkäyksiään maan itäosissa.[16]

Maaliskuussa 2020 Syyrian liki yhdeksän vuotta kestäneessä sisällissodassa oli saanut surmansa yli 380 000 ihmistä, kertoi sotaa seuraava Syrian Observatory for Human Rights -järjestö. Kuolleista siviilejä oli ainakin 115 000 ja heistä lapsia 22 000. Ainakin 13 miljoonaa syyrialaista oli lähtenyt maanpakoon. Maan talous ja infrastruktuuri olivat kärsineet miljardien vahingot sodan takia ja muun muassa öljyntuotanto oli kärsinyt pahoin. Syyrian presidentin Bašar al-Assadin joukot olivat jo pahasti alakynnessä, mutta Venäjän ja Iranin tuki sai sodan kulun kääntymään ja maaliskuussa 2020 Assad liittolaisineen hallitsi jo kahta kolmannesta maasta. Suurin jäljellä oleva vastarintakeskittymä sijaitsi Idlibissä maan luoteisosassa.[99]

Talouden romahdus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Syyria: talous

Syyrian sota supisti huomattavasti maataloutta ja käytännössä lakkautti öljyntuotannon vuonna 2013.[100] Teollisuus romahti ja talous kutistui noin puoleen.[101] Turismi lakkasi. Syyrian työttömyys kasvoi muutamassa vuodessa yli 50 prosenttiin ja inflaatio kiihtyi. Yli 80 prosenttia kansasta oli köyhiä kun sotaa oli kestänyt muutaman vuoden. Yli 30 prosentilla ei ollut varaa riittävään ruokaan. Maan hallinto ja talous ovat pitkälti eri aseryhmittymien käsissä. Nämä pyörittivät varjotaloutta,[102] joka oli leviämässä 2015 myös hallituksen alueelle. Vuonna 2015 hallitus näytti taloudessakin joutuvan entistä ahtaamalle.[103] Yhdysvallat asetti vuonna 2019 Syyrialle lisäpakotteita. Tämä laski Syyrian valuutan arvoa 80 %. Se aiheutti monien hyödykkeiden hinnan nousua ja tyytymättömyyttä kansassa.[104] Vuoden 2021 alussa nälänhätä uhkasi yli puolta kansasta.[105]

Maailmanpankin tilastojen mukaan maassa kävi vuonna 2010 yli 10 miljoonaa turistia ja sen arvo oli "noin 6,3 miljardia dollaria". Vuonna 2016 Syyrian hallitus aloitti uudestaan turismin tilastoinnin. Sen mukaan maassa vieraili 2,42 miljoonaa turistia vuonna 2019. Eurooppalaisten matkatoimistojen myynti Syyriaan oli vielä 2021 vaatimatonta, eikä ihme: kriitikkojen mielestä turistioppaat "auttavat normalisoimaan kansainvälisiä suhteita murhanhimoisen hallituksen kanssa" ja Deutsche Wellen mukaan "Saksan liittovaltion syyttäjät ovat antaneet pidätysmääräyksiä Syyrian hallituksen korkea-arvoisista jäsenistä, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin".[106]

Syyrian sisällissodan ihmisoikeusrikkomukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan ihmisoikeusrikkomukset

Monet kansainväliset järjestöt kuten Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja Human Rights Watch (HRW) ilmoittivat sodan molempien puolten syyllistyneen sota-[107] ja ihmisoikeusrikkomuksiin.[108] Hallituksen kansaansa vastaan käyttämän väkivallan[109] takia Euroopan unioni (EU) asetti maalle talouspakotteita ja länsimaat kääntyivät Assadia vastaan. Myös kapinalliset ovat rikkoneet ihmisoikeuksia.[110][111]

Joissain hallituksen, mutta myös kapinallisten saartamissa kaupungeissa nähtiin nälkää.[112]

Syyrian tiedustelupalvelu[113] ja hallituksen palkkaamat puolisotilaalliset shabiha-ryhmät[114] ovat kiduttaneet ihmisiä. Hallituksen joukot käyttivät usein ilmavoimia ja raskasta aseistusta siviilien asuinalueilla, joka aiheutti valtavia tuhoja.[115] Oppositio on murhannut, pidättänyt laittomasti ja kiduttanut.[116] Isis-järjestö on perustanut mestauksin ylläpidetyn hirmuvallan valtaamalleen alueelle. Syyrian armeija käytti laajalti raskaita aseita siviilien asuinalueilla. Erityisesti ulkomailla tuomittiin muun muassa puolisotilaallisten shabiha-joukkojen, tynnyripommien[117] ja kemiallisten aseiden käyttö kapinallisia vastaan.[118][119]

Jihadistien kapinallisjärjestöt ovat räjäyttäneet pommeja ja muun muassa surmanneet toisuskoisia.[120] Tämän lisäksi myös he ovat syyllistyneet kemiallisten aseiden käyttöön.[121]

Amnestyn mukaan Syyrian kurdien aseellisen siiven YPG:n joukot polttivat ja tuhosivat Isisiltä valtaamissaan kylissä puskutraktoreilla ihmisten koteja, koska väittivät näiden tukeneen Isisiä.[122]

Pakolaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan pakolaiset

Elinolojen huononeminen sodan takia ja raaka väkivalta, jossa oli kuollut yli 200 000 ihmistä ja haavoittunut yli 2 miljoonaa, ajoi ihmisiä pois Syyriasta. Vuoden 2014 lopussa Syyria johti pakolaistilastoa, ja maasta oli paennut 4 miljoonaa ihmistä.[123] Enin osa pakolaisista pakeni arabimaihin, mutta enenevässä määrin myös Eurooppaan turvapaikkaa hakemaan. Tämä aiheutti vuonna 2015 Euroopassa pakolaiskriisin ja lisäsi maahanmuuttokriittisyyttä. Unkari sulki rajansa pakolaisilta.lähde?

YK:n lastenjärjestö julkaisi alkuvuonna 2017 raportin lasten oloista Syyriassa. Pakolaisten kokonaismäärä oli 11 miljoonaa, joista 5 miljoonaa on paennut Syyrian ulkopuolelle. Pakolaislapsia oli 2,3 miljoonaa. Sodassa kuolleita ihmisiä oli yli 320 000. Lähes 6 miljoonaa syyrialaista lasta oli alkuvuonna 2017 riippuvaisia humanitaarisesta avusta, ja heistä 300 000 oli avun tavoittamattomissa.[124]

Vähemmistöjen vaino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Syyria:uskonto

Syyrian etnisten ja uskonnollisten ryhmien väestösuhteet ovat muuttuneet maan sisällissodan takia. Syyriasta sotaa paenneista suuri osa on sunnalaisia arabeja. Vuonna 2018 heitä oli enää ehkä vain puolet maahan jääneestä väestöstä.[125] Syyrian valtio on virallisesti maallinen, eikä ota kantaa uskonnollisiin asioihin. Virallisesti Baath-puolue ajaa yleisarabialaista identiteettiä, mutta käytännössä etniset, uskonnolliset ja alueelliset ryhmittymät ovat tärkeitä.[126]

Vähemmistöt, kuten druusit, ovat järjestään joutuneet ääriliikkeiden hyökkäyksen kohteiksi. ISIS ja al-Nusra ovat hyökänneet heidän alueilleen tuhoten ja tappaen, pitäen heitä hallituksen liittolaisina ja harhaoppisina.[127][128]

Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Syyriassa kovaa vainoa. Islamilaisten ääriryhmien hallitsemilla alueilla uskon tunnustaminen julkisesti on vaarallista ja useimmat kirkot on tuhottu.[129][130] Vuoden 2021 alussa kristittyjä oli Syyriassa World Watchin mukaan 638 000. Ennen sotaa heitä oli ollut 2,2 miljoonaa.[131]

Syyrian sisällissodan sairaalapommitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan sairaalapommitukset

Syyrian sisällissodan aikana Venäjän ja Syyrian hallituksen joukot ovat toteuttaneet operaatioita, jotka ovat kohdistuneet sairaaloiden ja terveyspalveluiden tuhoamiseen alueilla, jotka eivät ole Syyrian hallituksen valvonnassa. Venäjä ja Syyria ovat toistuvasti kieltäneet järjestelmälliset iskut sairaaloihin. Syyskuun lopulla 2016 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi, että hyökkäykset Aleppon sairaaloihin olivat sotarikoksia[132].

Ennen kuin venäläisjoukot liittyivät Syyrian sisällissotaan, Syyrian hallituksen armeija oli kohdistanut iskuja sairaaloihin alueilla, jotka eivät kuuluneet sen valvontaan. Hyökkäykset alkoivat vuoden 2012 alussa. Vuoden 2012 elokuussa[133] ja marraskuussa 2012 Syyrian hallitus suoritti hyökkäyksiä Dar al-Shifan sairaalaan Aleppossa. YK:n tutkijat kutsuivat hyökkäyksiä systemaattisiksi. YK pyrki viemään hyökkäysten vuoksi Syyrian hallituksen kansainväliseen rikostuomioistuimeen, mutta Kiina ja Venäjä estivät tämän veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 2014.[134] Physicians for Human Rights (PHR) -järjestön raportin mukaan terveydenhuoltoa ja sairaaloita vastaan hyökättiin yli 300 kertaa maaliskuusta 2011 elokuuhun 2015.[135] Sen jälkeen kun Venäjä aloitti sotilasoperaatiot Syyriassa, ilmapommitukset lisääntyivät[136]. Vuonna 2015 Syyrian ja Venäjän joukot [137] suorittivat yli 300 iskua sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Toukokuusta joulukuuhun 2016 Venäjän ja Syyrian jatkoivat hyökkäyksiään ja tekivät noin 200 iskua Syyrian terveydenhuoltoa ja sairaaloita vastaan [138].

Lokakuussa 2017 Punainen Risti ilmoitti, että kymmenen sairaalaa oli kymmenen päivän aikana vaurioitunut, "mikä on vienyt sadoilta tuhansilta ihmisiltä pääsyn edes perusterveydenhuoltoon".[139][140]

Syyrian sisällissota ja ulkomaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vladimir Putin ja Bašar al-Assad Damaskoksen mariamiitti­katedraalissa 7.1.2020. Oikealla patriarkka Johannes X ja hänen takanaan Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu.
Pääartikkeli: Syyrian sisällissota ja ulkomaat

Arabiliitto, YK ja muut kansainväliset järjestöt epäonnistuivat rauhanaloitteissaan. Martti Ahtisaaren mukaan länsi oli aikaisemmin torjunut Venäjän ehdotuksen Assadin rauhanomaisesta syrjäyttämisestä.[141]

Suurvalloista Venäjä ja Kiina tukevat Syyrian hallitusta. Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja muut länsimaat ovat tukeneet enemmän maltillista oppositiota.lähde?

Länsimaiden YK-päätöslauselmaehdotus tammikuussa 2012 ei tuominnut kapinallisten käyttämää väkivaltaa, toisin kuin Venäjän ehdotus.[142] Myöskään arabiliiton tarkkailuoperaation johto ei syyttänyt kapinallisia.[143]

Syyrian sisällissota voidaan nähdä osittain šiiojen ja sunnien välisenä kamppailuna. Syyrian sotaan liittyviä šiiojen ja sunnien välisiä taisteluja on käyty myös Libanonissa. Sota mahdollisti Isisin nousun Irakissa vuonna 2014.lähde?

Länsimaita huolettivat Syyrian kemialliset aseet, joita saatiinkin vedettyä paljon pois maasta.[144] Elo–syyskuussa 2012 Syyria ja suurvallat päättivät tuhota maan kemialliset aseet. Aseiden tuhoamisesta vastasi Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW.[145]

Länsimaat alkoivat tehdä maassa Isisin vastaisia ilmaiskuja syyskuussa 2014.[146] Nämä eivät pysäyttäneet Isisin etenemistä. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu koulutti kapinallistaistelijoita vuodesta 2013 lähtien, mutta pahoin epäonnistunut ja kallis ohjelma hylättiin lokakuussa 2015.[147] Maa jatkoi silti kapinallisten tukemista ase- ja muulla avulla. Yhdysvallat sanoi 30. lokakuuta 2015 lähettävänsä jonkin verran erikoisjoukkoja auttamaan kapinallisia taistelemaan Isisiä vastaan.[148]

Venäjä lähetti vuodesta 2012 lähtien sotilasneuvonantajia Syyriaan. Venäläiset aloittivat ilmaiskut Syyriassa 30. syyskuuta 2015.[149] Nämä eivät pysäyttäneet Isisin etenemistä. Venäjä on sanonut pommittaneensa Isisin joukkoja, mutta erityisesti Yhdysvallat on epäillyt Venäjän ilmaiskujen kohdistuneen pääasiassa Assadia vastustaviin kapinallisiin.[150] Venäjällä on ollut läheiset välit Syyrian kanssa jo vuosikymmenten ajan.[151] Venäjä veti maaliskuun puolivälissä 2015 lentokoneitaan pois Syyriasta, supistaen operaatiotaan.[152]

Joulukuussa 2015 Iso-Britannia aloitti ilmaiskut Isisiä vastaan Syyriassa parlamentin alahuoneen hyväksyttyä hallituksen esityksen äänin 397-223.[153] Maa oli pommittanut järjestöä aiemmin vain Irakin puolella. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun Ranska oli pyytänyt EU-mailta tukea Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Ranska itse lähetti itäiselle Välimerelle Charles de Gaulle -lentotukialuksensa,[154] ja myös Saksa päätti lähettää joukkoja tiedustelu- ja tukitehtäviin.[155]

Seitsemäntoista maata järjesti lokakuun lopussa 2015 Syyrian rauhankokouksen, jossa ei kuitenkaan päästy sopuun Assadin tulevaisuudesta.[156]

Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelivat syyskuun 2016 alussa pyrkien sopimaan Isisin vastaisesta taistelusta ja humanitaarisesta avusta.[157] Tulitauko romahti noin viikon kuluessa.[158]

Kesällä 2018 Syyrian hallituksen joukot suunnittelivat massiivista ilmahyökkäystä Idlibiin, joka on viimeinen opposition hallitsema maakunta. YK on varoittanut, että tämä tietäisi humanitaarista katastrofia, koska alueella on kolme miljoonaa ihmistä, monet muualta saapuneita. Oppositiota tukeva Turkki ja hallitusta tukeva Venäjä sopivat syyskuussa demilitarisoidun vyöhykkeen muodostamisesta osapuolten välille lokakuussa.[159]

Rauhanvälitysyritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Syyrian sisällissodan rauhanvälitysyritykset

Pyrkimykset saavuttaa rauha Syyriassa eivät toistaiseksi ole johtaneet tulokseen. Rauhaa ovat yrittäneet luoda mm. Arabiliitto sekä YK ja monet muut ulkomaat. Syyriassa on myös saatu aikaan monia aselepoja (usein ulkomaiden neuvottelujen myötä).

Kulttuurivaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmyran museo marraskuussa 2018: sisäänkäynti ja näyttelytiloja ISISin jäljiltä. – kuvat Hamed Jafarnejad, Tasnim News Agency
Katso myös: Palmyra: Palmyran tuhoaminen ja Isis muinaismuistojen tuhoajana

Syyrian rikas kulttuuriperintö on ollut maan turismin tärkein vetonaula. Maassa on 6 UNESCO:n maailmanperintökohdetta.[160] Ne kaikki ovat kärsineet vaurioita sodassa. Vuonna 2020 Gerda Henkel -säätiö ja Pariisissa sijaitseva Syrian Society for the Protection of Antiquities ilmoittivat, että sodan alkamisen jälkeen museoista ja arkeologisista paikoista oli ryöstetty yli 40 000 esinettä.

Muinaisen Palmyran arkkitehtuurista tuli kulissi ISISin lukuisille teloituksille.[161] Siellä jihadistit myös esittelivät Khaled al-Asaadin mestattua ruumista.[162] Pääarkeologia oli kidutettu, jotta hän paljastaisi muinaisesineiden piilopaikat. Näytösluonteisesti jihadistit räjäyttivät Palmyrassa Baalshaminin pyhäkön, tuhosivat Baalin temppelin, räjäyttivät Voitonkaaren ja ryöstivät museosta mitä jaksoivat kantaa sekä tärvelivät isoja patsaita. Maailmalla tästä tehtiin vertailuja tuhotöihin Afganistanissa, kun talibanit räjäyttivät kookkaat Buddha-patsaat.[163]

Maailmanperintökohteiden lisäksi vaurioista tai ryöstelyistä ovat kärsineet muun muassa Itä-Syyrian neoliittinen kylä Tell Sheikh Hamad, muinainen kauppakaupunki Ebla, pronssikauden kaupunki Mari, Mesopotamian kaupunki Dura-Europos ja monet muut arkeologiset paikat.[164]

Edellä mainitut Gerda Henkel -säätiö ja pariisilainen yhdistys vaativat raportissaan tutkintaa entisen puolustusministerin Mustafa Tlassin 405 antiikkilaatikon siirrosta, kun hän lähti Dubaihin vuonna 2011. Laatikoissa epäillään olleen tuhansia ryöstettyjä esineitä. Raportin mukaan Syyrian museot ovat saaneet pahempia pitkäaikaisia vaurioita kuin Irakin museot, jotka kokivat kovia Yhdysvaltain johtamassa vuoden 2003 hyökkäyksessä ja myöhemmin ISISin valtakaudella. Esim. Palmyran museosta varastettiin 3450 esinettä ja Idlibistä vietiin 5844 esinettä.[165]

Itäisen Välimeren arkeologiaan keskittyvä julkaisu kertoi vuonna 2022, että Syyrian väestö arvostaa yleensä enemmän islamin kuin muiden kulttuurien arkeologisia kohteita. Jotkut korkeat virkamiehet ovat näyttäneet huonoa esimerkkiä kansallisperinnön suojelun suhteen: esimerkiksi Rifaat al-Assad, Bašar al-Assadin setä, "Haman teurastaja". Hän sai vuonna 2020 pariisilaisessa oikeusistuimessa 4 vuoden vankeustuomion. Syyrialaiset pitävät häntä yleisesti henkilönä, joka ryöstää kalliita esineitä ja kauppaa niitä ulkomailla.[166][167]

Khan Academy julkaisi vuonna 2019 lyhyen videon Palmyran tuhoista.[168]

Syyrian sisällissota fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian sisällissota on vahvasti esillä Isaksson-sarjan romaanissa Sydämenmurskajaiset, jonka on kirjoittanut Markus Ahonen.[169]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Korpiola, Lilly & Nikkanen, Hanna: Arabikevät, Avain 2012, ISBN: 978-951-692-912-8
  • Mitä missä milloin 2012, 2013, 2014 ja 2015

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Are North Koreans fighting in Syria? It’s not as far-fetched as it sounds. washingtonpost.com. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b About 475 thousand persons were killed in 76 months of the Syrian revolution and more than 14 million were wounded and displaced 16.7.2017. Syrian Observatory for Human Rights. Arkistoitu Viitattu 25.9.2017.
  3. ↑ Syria Regional Refugee Response UNHCR. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Map of Syrian Civil War (Yhteenotot ja tilanne kartalla) Liveuamap.com. 1.–11.5.2022.
  5. ↑ Nurminen, Jussi: Punainen risti: Syyriassa on sisällissota Yle uutiset. 16.7.2012. Viitattu 30.7.2012.
  6. ↑ Religion and the Syrian Civil War ThoughtCo. 15.1.2020.
  7. ↑ The Nusra Front: Al Qaeda’s Affiliate in Syria Wilson Center. 17.6.2016. Viitattu 12.5.2022.
  8. ↑ Syria's Minorities: Caught Between Sword Of ISIS And Wrath of Assad npr.org. 18.4.2015.
  9. ↑ Coalition against Isil: country by country telegraph.co.uk. 5.9.2014. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Black, Ian: Report on Syria conflict finds 11.5% of population killed or injured The Guardian. 10.2.2016. Viitattu 14.8.2017. (englanti)
  11. ↑ Syria: Events of 2015 27.1.2016. ReliefWeb.
  12. ↑ UNHCR Syria Regional Refugee Response United Nations High Commissioner for Refugees (UNHCR). Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Barnard, Anne & Hubbard, Ben & Fisher, Ian: As Atrocities Mount in Syria, Justice Seems Out of Reach The New York Times. 15.4.2017. (englanniksi)
  14. ↑ All sides in Syria killing thousands of detainees in crimes against humanity, UN reports UN News Centre. 8.2.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Hannula, Tommi: Syyrian Bashar al-Assad on yllättäen ahtaalla: Kyltymätön vallan­himo turhauttaa Venäjää ja mahtisukua jäytää serkusten välirikko Helsingin Sanomat. 3.6.2020. Viitattu 4.6.2020.
  16. ↑ a b Kankkonen, Tom: Syyrian sota muuttui jäätyneeksi konfliktiksi eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi – Damaskoksessa arki on jonoja, pulaa ja sähkökatkoja Yle Uutiset. 13.3.2021. Viitattu 14.3.2021.
  17. ↑ Merikallio, Katri, "Minä, Bashar", Suomen Kuvalehti 36/2013, 6.9.2013, s. 12–13.
  18. ↑ Kerkkänen 2017, s. 125, 126,127, 137, 138
  19. ↑ Salehzadeh, Alan: Syyrian sisällissota: Syitä ja taustatekijöitä (pdf) 2013. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. Viitattu 1.1.2014.
  20. ↑ a b TS-STT: Kuivuus ja hallituksen virheet vauhdittivat Syyrian sodan syttymistä Turun Sanomat. 23.1.2016. Viitattu 10.8.2017.
  21. ↑ Bahmani-Jäntti 2018, s. 62, 63
  22. ↑ Bahmani-Jäntti 2018, s. 81
  23. ↑ Bahmani-Jäntti 2018, s. 71
  24. ↑ Bahmani-Jäntti 2018, s. 80
  25. ↑ Pesonen, Hannu: Mitä tapahtuu, kun miljardi ihmistä jättää kotinsa? Maailmaa uhkaa pakolaiskriisi, jonka mittakaava on täysin omaa luokkaansa Helsingin Sanomat. 9.1.2018. Viitattu 9.1.2018.
  26. ↑ a b Iddon, Paul: A recap of the Syrian crisis to date Digital Journal. 30.7.2012. Viitattu 13.04.2018. (englanniksi)
  27. ↑ a b Korpiola&Nikkanen 2012, s. 91
  28. ↑ Fahim, Kareem & Saad, Hwaida: A Faceless Teenage Refugee Who Helped Ignite Syria’s War The New York Times. 8.2.2013.
  29. ↑ Macleod, Hugh: Syria: how it all began 23.4.2011. The World. Arkistoitu
  30. ↑ Skibinsky, Anna: Fresh Protests Erupt in Syria 16.3.2011. The Epoch Times.
  31. ↑ Mid-East unrest: Syrian protests in Damascus and Aleppo 15.3.2011. BBC.
  32. ↑ Mitä missä milloin 2012, s. 110.
  33. ↑ Kerkkänen 2017, s. 192
  34. ↑ AP-Reuters-HS: Syyria pitää al-Tremsen verisiä tapahtumia sotilasoperaationa Helsingin Sanomat. 16.7.2012. Viitattu 7.3.2020.
  35. ↑ Tuomaala, Erja: Mikä on sisällissota? YLE. 30.7.2012. Viitattu 7.3.2020.
  36. ↑ Brophy, Zak: Syyrian Aleppossa syytetään hallitusta ja kapinallisia Kansan Uutiset. 2.10.2012. Viitattu 13.4.2018.
  37. ↑ Notis, Alarik: Suurvaltapolitiikkaa ja hyväntekeväisyyttä Syyriassa 4.3.2013. Sarastus.
  38. ↑ Notis, Alarik: Ratkaiseva taistelu Syyriasta on alkanut 12.6.2013. Sarastus.
  39. ↑ Kokkonen, Yrjö: Syyriassa sotivat nyt Hizbollah ja al-Qaida vastakkain 6.6.2013. Yle.
  40. ↑ Pärssinen, Minna: Isis-järjestön nousu, uho ja tuho kestivät 13 vuotta (Aliotsake: 2014 – järjestö valtasi laajoja alueita) 24.5.2019. Yle.
  41. ↑ Orjala, Anne: Turkki vahvistaa rajaansa – Isis-taistelijat etenevät Syyriassa 29.9.2014. Yle.
  42. ↑ Isoniemi, Jaakko: Taistelu Kobanesta ohi - kurdit häätivät Isisin 26.1.2015. Iltalehti.
  43. ↑ Hannula, Tommi: NY Times: USA ei enää vaadi al-Assadin eroa. Yhdysvallat tukee neuvotteluratkaisua Syyrian sisällissotaan 20.1.2015. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 21.11.2015. Viitattu 25.10.2015.
  44. ↑ Reuters-AFP: Kerry: Syyrian Assadin kanssa on neuvoteltava 15.3.2015. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.10.2015.
  45. ↑ mtv uutiset-STT-AFP: Syyrian oppositio YK:lle: Assad on ongelma, ei ratkaisu 14.2.2015. mtv uutiset.
  46. ↑ Syria war: 'Assad must go' to ensure IS defeat - Obama 29.9.2015. BBC.
  47. ↑ Syria conflict: UN assembly highlights divisions (Video 2: Barack Obama says Syrian President Bashar al-Assad must go) 29.9.2015. BBC.
  48. ↑ TS-STT: Assadin asema jäi hiertämään turvallisuusneuvostoa 19.12.2015. Turun Sanomat.
  49. ↑ Kankkonen, Tom: Assad horjahti – Isis Damaskoksen porteilla, Syyrian armeija ahtaalla 5.4.2015. Yle.
  50. ↑ Kankkonen, Tom: Assad ahtaalla – viisi kysymystä Syyriasta 22.5.2015. Yle. Viitattu 25.10.2015.
  51. ↑ Koskinen, Matti: Syyrian presidentti Assad: Armeijaa vaivaa miespula 26.7.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.7.2015. Viitattu 27.7.2015.
  52. ↑ Timeline: US Policy on ISIS 27.4.2016. Wilson Center.
  53. ↑ Russia begins Syria air strikes in its biggest Mideast intervention in decades 30.9.2015. Reuters.
  54. ↑ Four-fifths of Russia's Syria strikes don't target Islamic State: Reuters analysis 21.10.2015. Reuters.
  55. ↑ Syria crisis: Massive Russian air strikes on 'IS targets' 20.11.2015. BBC.
  56. ↑ Leppänen, Mikko: Syyrian hallitus aloitti maahyökkäyksen kapinallisia vastaan – Venäjä tukee ilmaiskuilla 7.10.2015. Yle.
  57. ↑ Tuohinen, Petteri: Venäjä ja Syyria yhteishyökkäykseen – Venäjän laivasto ampui ohjuksia Kaspianmereltä 7.10.2015. Helsingin Sanomat.
  58. ↑ Hannula, Tommi: Syyria, Venäjä, Hizbollah ja iranilaiset kävivät yhteishyökkäykseen Aleppossa 16.10.2015. Helsingin Sanomat.
  59. ↑ Kofman, Michael & Rojansky, Matthew: What Kind of Victory for Russia in Syria? (Russian Combat Operations in Syria, kpl 8; Not Home by Christmas, kpl 1) 24.1.2018. Military Review, Army University Press.
  60. ↑ Temporary Syria truce begins 26.2.2016. CNN.
  61. ↑ Rights group reports airstrikes in Syria 28.2.2016. CNN.
  62. ↑ a b Syria – 2016 Global Security.
  63. ↑ HS-AFP: Syyrian hallituksen joukot valtasivat Palmyran Isisiltä Helsingin Sanomat. 27.3.2016. Viitattu 5.6.2016.
  64. ↑ Huusko, Jukka: Syyrian armeija työntyi Isisin hallitsemaan Raqqan maakuntaan ensi kertaa kahteen vuoteen – äärijärjestö vaikeuksissa Helsingin Sanomat. 4.6.2016. Viitattu 5.6.2016.
  65. ↑ High-ranking Syria army officer killed fighting ISIS 23.6.2016. NOW news.
  66. ↑ Tolsa, Maria: Turkki lähetti lisää tankkeja Syyriaan, kapinalliset valtasivat kyliä Isisiltä yle.fi. 3.9.2016. Viitattu 5.9.2016.
  67. ↑ Carter Calls on Turkey to 'Stay Focused' on Islamic State 29.8.2016. VOA.
  68. ↑ Syria ceasefire: 'No civilian deaths on first day' 13.9.2016. BBC.
  69. ↑ Huusko, Jukka: Syyrian tulitauko pitänyt pääosin hyvin – YK valmistautuu lähettämään avustuskuljetuksia Aleppoon 13.9.2016. Helsingin Sanomat.
  70. ↑ Anas, Omair: Syria ceasefire: Another nail in the coffin of political transition 13.9.2016. Middle East Eye.
  71. ↑ Syria conflict: US air strikes 'kill dozens of government troops' 18.9.2016. BBC.
  72. ↑ Air strikes hit aid convoy as Syria says ceasefire over 19.9.2016. Reuters.
  73. ↑ Khatib, Lina: How Ceasefires in Syria Became Another Tool of Warfare 8.1.2017. Chatham House.
  74. ↑ Sillanpää, Sami: Syyrian Aleppossa täysi ”katastrofi” – lapsia, potilaita ja muita siviileitä rajujen pommitusten uhreina Helsingin Sanomat. 28.4.2016. Viitattu 5.6.2016.
  75. ↑ Sillanpää, Sami: Syyrian armeija on saanut Aleppon lähes kokonaan haltuunsa, Palmyrassa Isis on ajettu kaupungin laidoille Helsingin Sanomat. 10.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  76. ↑ Kuusisalo, Mikko: Isis valtasi Palmyran Venäjän ilmaiskuista huolimatta Yle Uutiset. 11.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  77. ↑ Pöllänen, Raisa: Syyrian kapinalliset: Aleppon tulitauko alkaa aamulla Yle Uutiset. 15.12.2016. Viitattu 15.12.2016.
  78. ↑ Buses evacuate thousands of exhausted Aleppo residents in ceasefire deal Reuters. 15.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  79. ↑ Kaario, Ahti: Aleppo on voitto Assadille – mutta Syyrian sota ei ole vielä ohi Yle Uutiset. 8.12.2016. Viitattu 29.4.2018.
  80. ↑ mtv uutiset-STT-AFP: Käännekohta Syyrian sodassa – Syyrian armeija: Aleppo on vallattu, viimeinen evakuointisaattue lähti mtv.fi. 22.12.2016. Viitattu 29.4.2018.
  81. ↑ Sillanpää, Sami: Syyrian armeija julisti vallanneensa koko Aleppon – neljän vuoden taisteluiden jälkeen viimeiset kapinalliset evakuoitiin pois busseilla Helsingin Sanomat. 22.12.2016. Viitattu 29.4.2018.
  82. ↑ Syria conflict: Rebel force targets IS 'capital' Raqqa BBC News. 6.11.2016. Viitattu 6.11.2016. (englanti)
  83. ↑ USA:n ilmaisku Syyriaan Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2017.
  84. ↑ Syyrian valtionmedia: Hallitus ja kapinalliset sopivat eteläisen Damaskoksen evakuoinnista Ilta-Sanomat. 29.4.2018. Viitattu 29.4.2018.
  85. ↑ Syyrian pääkaupungin liepeillä poikkeuksellisen kiivaita taisteluita Yle Uutiset. Viitattu 10.8.2017.
  86. ↑ Yhdysvallat iski Syyriaan yllättävällä voimalla – tämä tiedetään nyt Yle Uutiset. Viitattu 10.8.2017.
  87. ↑ Järjestö: Isis vetäytyi kokonaan Aleppon provinssista Syyriassa, myös Raqqa saarrettu – ”kalifaatti” murenee molemmilta laidoiltaan Helsingin Sanomat. 30.6.2017. Viitattu 30.6.2017.
  88. ↑ Isis jäi mottiin Raqqaan Ilta-Sanomat. 30.6.2017. Viitattu 30.6.2017.
  89. ↑ Trump perusteli Syyrian kapinallisten rahoittamisen lopetusta: "Vaarallista ja tuhlaavaista" iltalehti.fi. Viitattu 10.8.2017.
  90. ↑ Syyrian hallitus kiristää otettaan Itä-Ghoutan kapinallisalueesta Yle Uutiset. Viitattu 8.3.2018.
  91. ↑ Järjestö: Itä-Ghoutassa sovittu viimeisen kapinalliskaupungin evakuoinnista – Syyrian hallitus on vallannut jo 95 prosenttia alueesta Yle Uutiset. Viitattu 22.5.2018.
  92. ↑ Venäjä: Doumakin vallattu – koko Itä-Ghouta on Syyrian hallinnon hallussa KSML.fi, Keskisuomalainen. Viitattu 22.5.2018.
  93. ↑ Syrian Forces Establish Control Of Yarmouk Refugee Camp After ISIS Withdrawal southfront.org. 21.5.2018. Viitattu 22.5.2018. (englanti)
  94. ↑ Damaskos on nyt kokonaan Syyrian joukkojen hallussa verkkouutiset.fi. 22.5.2018. Viitattu 22.5.2018.
  95. ↑ Syyrian hallituksen liput nousivat jälleen kansannousun syntysijoilla Yle Uutiset. Viitattu 22.7.2018.
  96. ↑ Syyrian hallituksen joukot saivat Jordanian rajan hallintaansa Yle Uutiset. Viitattu 22.7.2018.
  97. ↑ Venäjä jatkoi Syyrian Idlibin pommittamista Yle Uutiset. Viitattu 5.9.2018.
  98. ↑ Taistelu moottoritiestä ja koko sodan voitosta: Näin Syyrian Idlibin tilanne kiristyi Turkin ja Venäjän konfliktiksi Ilta-Sanomat. 28.2.2020. Viitattu 10.3.2020.
  99. ↑ Syyrian sisällissodassa kuollut jo liki 400 000 ihmistä, kertoo järjestö Yle Uutiset. Viitattu 10.3.2020.
  100. ↑ Alexander, Caroline & Abu-Nasr, Donna: How War Has Destroyed Syria's Economy in Four Charts Bloomberg. 29.7.2015. Viitattu 13.04.2018.
  101. ↑ Lobel, Mark: Syria's economy cut in half by conflict BBC - News. 23.7.2015. Viitattu 13.04.2018. (englanniksi)
  102. ↑ Heiskanen, Heikki: Syyrian sodasta revitään rahaa rintamalinjoista piittaamatta Yle, Uutiset. 11.10.2015. Viitattu 13.04.2018.
  103. ↑ Devereaux, George: War has left Syria ‘on brink of economic collapse’ The Independent. 22.7.2015. Viitattu 13.04.2018. (englanniksi)
  104. ↑ Lähi-itä | Syyrian presidentti Bashar al-Assad erotti maansa pääministerin salamyhkäisesti, kun sodan runtelema maa syöksyy kohti talousahdinkoa Helsingin Sanomat. 11.6.2020. Viitattu 12.6.2020.
  105. ↑ Syyria | Syyrian sota alkoi kymmenen vuotta sitten, tutkijan mukaan maan väestö ja talous on isketty murskaksi Helsingin Sanomat. 13.3.2021. Viitattu 14.3.2021.
  106. ↑ European travel agencies resume tours to Syria DW.com. 30.10.2021. (englanniksi)
  107. ↑ Molemmat Syyrian taistelevat osapuolet syyllisiä sotarikoksiin 15.8.2012. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.10.2015.
  108. ↑ YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee Syyrian ihmisoikeusrikkomukset 19.4.2013. MTV - Uutiset. Viitattu 25.10.2015.
  109. ↑ Report of the Independent International Commission of Inquiry on the Syrian Arab Republic* (PDF) 4.6.2013. The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR). Viitattu 25.10.2015. (englanniksi)
  110. ↑ Töyrylä, Katriina: Tutkimusryhmä: Syyrian sotarikokset vietävä oikeuteen 18.2.2013. Yle. Viitattu 25.10.2015.
  111. ↑ Mielonen, Timo & Hukka, Janne: YK: Syyrian sotarikokset entistä räikeämpiä Maailma.net. 7.6.2013. Suomen OneWorld-yhdistys. Viitattu 25.10.2015.
  112. ↑ Manner, Maria: Syyrian sodassa on aseena nälkä Helsingin Sanomat. 18.1.2016. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 1.2.2016.
  113. ↑ Kokkonen, Yrjö: HRW: Syyriassa kymmeniä kidutuskeskuksia Yle - Uutiset. 3.8.2012. Viitattu 13.04.2018.
  114. ↑ Syria unrest: Who are the shabiha?
  115. ↑ Amnesty paljasti Aleppon pommitusten tuhot (Arkistoitu – Internet Archive)
  116. ↑ YK: Syyrian sotarikokset entistä räikeämpiä maailma.net 07.06.2013
  117. ↑ Aittokoski, Heikki: Oppositio: Tynnyripommit tappoivat 85 Syyrian Aleppossa Helsingin Sanomat. 2.2.2014. Viitattu 13.04.2018.
  118. ↑ Ihmisoikeusjärjestö: Syyrian hallitus käytti taas kemiallisia aseita (Arkistoitu – Internet Archive).
  119. ↑ Mit missä milloin 2014, s. 150
  120. ↑ Syyrian kristityt pian entinen vähemmistö (Arkistoitu – Internet Archive)
  121. ↑ UN accuses Syrian rebels of chemical weapons use telegraph.co.uk. (englanniksi)
  122. ↑ Asplund, Heidi: Amnesty syyttää kurdeja sotarikoksista Syyriassa – "He repivät meidät ulos kodeistamme ja alkoivat polttaa niitä" 13.10.2015. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 25.10.2015.
  123. ↑ Svensson, Kristian: Pakolaisten määrä ennätyslukemissa – ja määrä kasvaa nopeammin kuin koskaan 18.6.2015. Yle. Viitattu 25.10.2015.
  124. ↑ Syyrian sota on lasten valtava katastrofi. Keskisuomalainen, 17.3.2017, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen.
  125. ↑ Michael Izady: Syria Ethnic Shift, 2010-2018 (png) The Gulf/2000 Project. Columbia University. Viitattu 4.7.2018. (englanniksi)
  126. ↑ Background Note Syria (Previous Editions) 18.3.2011. US Department of State. Viitattu 18.1.2015.
  127. ↑ Syria's Druze vow to free women and children kidnapped by IS bbc.com. 12.8.2018.
  128. ↑ Forgotten: The Druze of the Levant and the Legacy of the Syrian Civil War (Aliotsikko: Culling (Teurastus): The Syrian Civil War and the Druze) American university's undergraduate policy magazine. 10.12.2021.
  129. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  130. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  131. ↑ Syria war: Ten years on, Syrian Christians say Assad 'has taken us hostage' Middle East Eye. 14.3.2021. Viitattu 12.5.2022.
  132. ↑ Syria hospital attacks are 'war crimes': Ban Ki-moon. Business Standard, 29.9.2016. New Delhi: AFP. Artikkelin verkkoversio.
  133. ↑ Syria: Fighter Planes Strike Aleppo Hospital Human Rights Watch. 15.8.2012. Viitattu 10.2.2020.
  134. ↑ The war on Syria’s doctors economist.com. 3.9.2016. The Economist. Viitattu 10.2.2020.
  135. ↑ Chulov, Martin; Malik, Shiv: Four Syrian hospitals bombed since Russian airstrikes began, doctors say. The Guardian, 22.10.2015. United Kingdom. Artikkelin verkkoversio.
    Fahim, Kareem: Group Cites 7 Attacks on Hospitals Across Syria. New York Times, 22.10.2015. United States. Artikkelin verkkoversio.
  136. ↑ Report suggests Russia tried to conceal airstrikes on Syrian hospitals abcnews.go.com. 8.9.2014. ABC News. Viitattu 10.2.2020.
  137. ↑ Russia, Syria deliberately bombing hospitals — Amnesty timesofisrael.com. 3.3.2016. The Times of Israel. Viitattu 10.2.2020.
  138. ↑ Cook, Jesselyn: Syrian Medical Facilities Were Attacked More Than 250 Times This Year. The World Post, 27.12.2016. New York City: Huffington Post and Berggruen Institute. ”The rate of assaults doubled after Russia’s military intervention in the conflict in September 2015, the medical society’s figures show. And nearly 200 occurred after May 3, when the United Nations Security Council adopted a resolution strongly condemning violence against those providing and receiving medical treatment in the country.” Artikkelin verkkoversio.
  139. ↑ Syria violence at worst level since Aleppo: ICRC. 5.10.2017. Al Jazeera.
  140. ↑ Syria: Harrowing civilian losses in most intense violence since battle for Eastern Aleppo 5.10.2017. icrc.org.
  141. ↑ Julian Borger & Bastien Inzaurralde: West 'ignored Russian offer in 2012 to have Syria's Assad step aside' The Guardian. 15.9.2015. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  142. ↑ Korpiola&Nikkanen 2012, s. 90
  143. ↑ Korpiola&Nikkanen 2012, s. 93
  144. ↑ Syyriassa yhä kemiallisia aseita, Yle.fi, uutiset
  145. ↑ Destroying Syria's chemical weapons - BBC News bbc.com. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  146. ↑ Yhdysvallat aloitti ilmaiskut Syyriaan Isisiä vastaan, Yle.fi, uutiset
  147. ↑ Toivola, Teemu: NYT: Yhdysvallat vetäytyy Syyrian kapinallisten kouluttamisesta Yle Uutiset. 9.10.2015. Viitattu 13.04.2018.
  148. ↑ Yhdysvallat lähettää erikoisjoukkoja Syyriaan, Yle.fi, uutiset
  149. ↑ Venäjä vahvisti aloittaneensa ilmaiskut Isistä vastaan Syyriassa, Yle.fi, uutiset
  150. ↑ Cassandra Vinograd & Alexey Eremenko: Syria War: Russia Insists Its Warplanes Are Bombing ISIS Targets NBC News. 1.10.2015. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  151. ↑ Sinjab, Lina: Syria conflict: The close ties behind Russia's intervention BBC News. 5.10.2015. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  152. ↑ Tapiola, Paula: Venäjä jatkaa "terroristikohteiden" pommittamista Syyriassa – tietoja iskuista Palmyran lähellä Yle Uutiset. 15.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  153. ↑ Syria air strikes: RAF Tornado jets carry out bombing - BBC News BBC News. Viitattu 4.12.2015. (englanti)
  154. ↑ French Airstrikes on Islamic State Originate From Charles de Gaulle Carrier Newsweek. Viitattu 4.12.2015.
  155. ↑ Syria conflict: German MPs vote for anti-IS military mission - BBC News BBC News. Viitattu 4.12.2015. (englanniksi)
  156. ↑ Wienissä ei sopua Syyrian al-Assadin tulevaisuudesta
  157. ↑ Kuusi pommi-iskua tappoi kymmeniä Syyriassa – Isis ilmoittautui tekijäksi, pommit räjähtivät lähes samaan aikaan maanantaiaamuna eri puolilla Syyriaa. HS 5.9.2016
  158. ↑ Syyrian armeija: Tulitauko on ohi Yle Uutiset. Viitattu 22.9.2016.
  159. ↑ Markus Myllyoja: Putin ja Erdoğan: Syyrian Idlibiin puskurivyöhyke Assadin ja kapinallisten välille Yle Uutiset. 17.9.2018. Viitattu 17.9.2018.
  160. ↑ Syrian Arab Republic unesco.org. Viitattu 27.4.2022.
  161. ↑ IS group releases video of mass shooting in Palmyra 4.7.2015. france24.com.
  162. ↑ ISIS Beheads 81-Year-Old Scholar Who Tried To Protect Antiquities 19.8.2015. npr.com.
  163. ↑ Syrian heritage suffered 'cultural apocalypse' 9.3.2021. france24.com.
  164. ↑ A Monumental Loss: Here Are the Most Significant Cultural Heritage Sites That ISIS Has Destroyed to Date 30.5.2017. Artnet. Arkistoitu
  165. ↑ Report documents severe damage to Syrian heritage and museums 8.7.2020. aljazeera.com.
  166. ↑ The Destruction of Cultural Heritage in Syria: The Case of Shash Hamdan Tomb 1 in the Upper Euphrates, 1995–2020 (Discussion) 1.2.2022. Journal of Eastern Mediterranean Archaeology and Heritage Studies. Viitattu 27.4.2022.
  167. ↑ Nuuttila, Sakari: Syyrian presidentin sedälle, "Haman teurastajalle", neljän vuoden vankeustuomio Ranskassa 17.6.2020. Yle.
  168. ↑ Palmyra: the modern destruction of an ancient city (video) 9.3.2019. Khan Academy. (englanniksi)
  169. ↑ ”Yhtä länsimaista toimittajaa pelastettaessa 13 syyrialaista menetti henkensä” – Markus Ahonen kirjoitti Syyriassa työskennelleet sotareportterit romaaniinsa Aamulehti. Viitattu 2019-04-9.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kerkkänen, Ari: Syyria – synnystä sisällissotaan. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1654-5
  • Bahmani, Airin; Jäntti, Simo: Syyrian sota - demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9835-0
  • Jokinen, Saana-Maria: Ääniä sodasta. Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-34-5054-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syyrian_sisällissota&oldid=22407171”