Sarat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Saraheinä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Sarat on myös keskiafrikkalainen etninen ryhmä.
Sarat
Piukkasaran (Carex elata) kukinto. Ylemmät tähkät ovat hedekukallisia, alemmat emikukallisia. Valkoiset osat ovat emikukkien luotteja.
Piukkasaran (Carex elata) kukinto. Ylemmät tähkät ovat hedekukallisia, alemmat emikukallisia. Valkoiset osat ovat emikukkien luotteja.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
L.
Synonyymit
Sarojen levinneisyys.
Sarojen levinneisyys.
Katso myös

  Sarat Wikispeciesissä
  Sarat Commonsissa

Pullosaran (Carex rostrata) kaavakuva.

Sarat (Carex) on sarakasvien (Cyperaceae) heimon runsaslukuisin suku. Siihen arvellaan kuuluvan tuhannesta jopa kahteen tuhanteen lajia.[2]

Sarat ovat levittäytyneet koko maailmaan, mutta tyypillisesti lajit viihtyvät lauhkean ja kylmän vyöhykkeen soilla, kosteilla niityillä ja rannoilla.[3]

Sarojen varret ovat haarattomia ja useimmiten kolmikulmaisia, mikä erottaa ne heinistä. Sarojen kukinnot voivat olla tiiviitä tähkiä tai erilaisia kerrannaiskukintoja. Kukat ovat rakenteeltaan varsin yksinkertaisia ja ne sijaitsevat tähkäsuomujen peitossa. Emikukkaa ympäröivää esilehteä sanotaan pullakoksi, joka monilla lajeilla muistuttaa muodoltaan pulloa. Pullakon muoto ja emikukan luottien lukumäärä (kaksi tai kolme) ovat tärkeitä tuntomerkkejä lajien tunnistuksessa. Sarojen siemen eli hedelmä on pullakon sisällä kypsyvä pähkylä.[4] Pullakoissa voi loisia pullakkonokien (Anthracoidea) suvun nokisieniä.

Hede- ja emikukat voivat sijaita samoissa tähkäkukinnoissa (yhtäläistähkäiset ja useimmat yksitähkäiset lajit), saman kasviyksilön eri tähkäkukinnoissa (erilaistähkäiset lajit) tai eri kasviyksilöissä (kaksikotiset lajit).[4]

Systematiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavat saralajit on jaettu kolmeen alasukuun: Carex, Psyllophora ja Vignea. Jako perustaa lähinnä kukintojen rakenteeseen. Useimmat sarat, varsinkin lähisukuiset lajit, risteytyvät helposti keskenään. Monet risteymät ovat martoja eli hedelmättömiä, mutta joissain tapauksissa risteymät voivat olla myös hedelmällisiä, jolloin takaisinristeytymisen vuoksi syntyy vaikeasti tulkittavia lajiryhmiä. Suomessa esimerkiksi keltasara (Carex flava) muodostaa lähilajeineen tällaisen lajiryhmän ("keltasararyhmä"), jossa tulkinnasta riippuen on viisi tai paljon enemmän lajeja.[4] Saroja tutkivaa tieteenalaa sanotaan caricologiaksi.

Saroihin kuuluu maailmanlaajuisesti noin 2060 lajia.[1] Suomessa havaittuja lajeja on Suomen putkilokasvien luettelon mukaan yhteensä sata.[5]

Lajit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavat saralajit, -alalajit ja -muunnokset:[6][5][4]

Lajit muissa Pohjoismaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa tavattavia saralajeja ja -alalajeja, joita Suomessa ei nykyisin tavata:[12][13][14]

Lajeja muualla maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla maailmassa luonnonvaraisia saralajeja ja -alalajeja:[16][14][5]

  • Den virtuella floran: Starrar (Carex) 25.11.2005. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.5.2007. (ruotsiksi)
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  1. a b Govaerts, R. et al.: Carex L. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 29.12.2023. (englanniksi)
  2. Anthony Darrouzet-Nardi: Systematics of the genus Carex anthony.darrouzet-nardi.net. 5.5.2003. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  3. Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 134–135. Otava, 2007.
  4. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 542–576.
  5. a b c d e f g Suomen Lajitietokeskus: Sarat (Carex) Laji.fi. Viitattu 29.12.2023.
  6. a b c d Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 36–40.)
  7. a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2023. Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 4. Lutukka 39:2. (s. 137–138.)
  8. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:109–116.
  9. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Lehtosara Carex sylvatica) 2016. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.1.2017.
  10. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Carex pilosa) 2016. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.1.2017.
  11. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Carex secalina) 2016. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.1.2017.
  12. Den virtuella floran: Förteckning över svenska starrarter. Viitattu 11.3.2009. (ruotsiksi)
  13. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 784–819. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  14. a b Finto: Kassu: Carex Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 24.1.2017.
  15. Suomen Lajitietokeskus: Öölanninsara (Carex colchica) Viitattu 5.12.2020.
  16. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]