Takaisinristeytys

Alsatian shepalute on takaisinjalostettu rotu, joka muistuttaa sukupuuttoon kuollutta hirviösutta.

Heckin tarpaani Haselünnessa.

Luonnossa takaisinristeytyneitä villiintyneitä razorback-sikoja, jotka muistuttavat villisikaa.

Takaisinristeytys on sukupuuttoon kuolleen lajin, alalajin tai rodun kaltaisen eläimen uudelleentuottamista risteyttämällä. Takaisinristeytymistä voi tapahtua myös itsestään. Takaisinristeyttämisen uskotaan olevan mahdollista siksi, että sukupuuttoon kuolleen eläimen geenit olisivat säilyneet selvinneen lajin tai rodun geenipoolissa.

Takaisinristeytys ja erityisesti sukupuuttoon kuolleiden eläinten uudelleenluominen takaisinristeyttämällä on kiistelty aihe. Yhtenevä ulkonäkö ei takaa samanlaista käyttäytymistä tai muita ominaisuuksia. Joidenkin takaisinristeytettävien eläinten alkuperäistä ekologista lokeroa, kestävyyttä ja tautienvastustuskykyä ei tunneta. Esimerkiksi alkuhärkä kuoli sukupuuttoon jo 1600-luvulla, eikä siitä ole säilynyt tällaisia tietoja.

Kotieläimet

Koirarotu Alsatian shepalute on jalostettu muistuttamaan hirviösutta rakenteeltaan ja luustoltaan, joskaan ei luonteeltaan. Muita susimaisen näköisiksi jalostettuja, mutta varsinaisiin susiin risteyttämättömiä rotuja ovat tamaskan, utonagan ja inuiittikoira.

Myös nykynaudan edeltäjää alkuhärkää on yritetty takaisinristeyttää. Suurin osa näistä eläimistä on 1920-luvulla luotua Heckin alkuhärän kantaa, joskin myös nykyaikaisia menetelmiä käyttäviä jalostusohjelmia on, kuten TaurOs Project. Myös ulkoisesti tarpaania muistuttavat hevosrotut konikponi ja Heckin tarpaani on kehitetty, joskin niiden suhdetta alkuperäiseen tarpaaniin epäillään.

Kvaggaprojekti pyrkii luomaan sukupuuttoon kuollutta kvaggaa muistuttavan aroseepran tyypin, jolla olisi takaosassa vähemmän raitoja.

Takaisinristeytystä on käytetty uudelleenluomaan myös sukupuuttoon kuolleita kotieläinrotuja, kuten cumberlandinsika.

Tyypin villiintyminen

Takaisinristeytymistä katsotaan joskus tapahtuvan myös villiintyneissä eläinpopulaatioissa. Ei tiedetä, johtuuko esimerkiksi villiintyneiden lampaiden, sikojen ja kaniinien alkukantaistyyppisyys siitä, että niiden esivanhemmat olivat alkukantaista rotua, vai tapahtuuko paluuta alkukantaiseen villiin tyyppiin jollain muulla tapaa luonnostaan.

Sikojen tiedetään villiintyvän helposti, ja ainakin Yhdysvaltoihin levinneen razorback-sian tapauksessa siat palaavat villisikamaiseen tyyppiin sekä ulkoisesti että käytökseltään ja kestävyydeltään.

Lähteet

• Koene, P., & Gremmen, B. (2001). Genetics of dedomestication in large herbivores. In 35th ISAE Conference, Davis, California, 2001 (sivut 68–68).

Aiheesta muualla

• The Quagga Project (englanniksi)
• The Dire Wolf Project (englanniksi)
• TaurOs Project (englanniksi)