Vankkasara
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Vankkasara | |
|---|---|
_IMG_9783.JPG) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | riparia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex riparia |
|
| Katso myös | |
Vankkasara (Carex riparia) on isokokoinen sarojen sukuun kuuluva sarakasvi. Se kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi ja sen lehdet ovat leveitä, 7–20 millimetriä leveät. Vankkasara on erilaistähkäinen ja sillä on 2–5 hede- ja emitähkää.[2]
Vankkasara kasvaa muun muassa rehevien lampien rannoilla, puronvarsilla, ojissa ja lehtokorvissa.[2]
Vankkasara Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa vankkasaraa tavataan harvinaisena maan eteläosassa.[3] Uhanalaisluokituksessa vankkasara on silmälläpidettävä.[4] Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[5] Loissieni vankkasarannoki (Farysia thuemenii) on Suomessa aiemmin luokiteltu uhanalaiseksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carex riparia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005 s. 795.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Vankkasaran levinneisyys Suomessa) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
- ↑ Vankkasara – Carex riparia Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ Ahvenanmaan maakuntahallitus: Ahvenanmaalla rauhoitetut lajit (pdf (ruotsiksi)) Viitattu 8.1.2016.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 271. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8