Kevätsara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevätsara
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Alaheimo: Cyperoideae
Tribus: Cariceae[1]
Suku: Sarat Carex
Laji: caryophyllea
Kaksiosainen nimi

Carex caryophyllea
Latourr.

Katso myös

  Kevätsara Wikispeciesissä
  Kevätsara Commonsissa

Kevätsara (Carex caryophyllea) on Euraasiassa tavattava niittyjen sarakasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja uhanalainen.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkiva kevätsaramätäs.

Kevätsara kasvaa 5–30 cm korkeaksi. Sen kasvutapa on pysty ja se on löyhästi mätästävä ja lyhytrönsyinen. Jäykkien varsien tyvitupet ovat vaalean- tai tummanruskeita ja ne hajoavat säikeiksi. Harmahtavanvihreät lehdet ovat vartta lyhyempiä ja 1,5–3 mm leveitä. Alimman tähkän vaaleanruskea tukilehti on tavallisesti kalvomainen, vajaan sentin mittaiseen vihreään otaan päättyvä. Kevätsaran lyhytperäisessä kukinnossa on yksi hedetähkä ja yhdestä kahteen emitähkää. Lähekkäin olevat emitähkät ovat väriltään ruskeita ja hedetähkä oranssinruskea. Tähkäsuomut ovat kellertävänruskeat ja niiden keskisuoni on vihreä. Emitähkien pullakot ovat harmaanvihreitä tai ruskeita ja karvaisia. Kevätsara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[3][4]

Kevätsaraa tavataan lähes koko Manner-Euroopassa Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu aina Keski-Aasiaan saakka. Lajia on tavattu myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on tullut ihmisen mukana. Suomen lähialueilla kevätsaraa tavataan laajemmalti Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Baltiassa.[5] Suomessa kevätsaraa tavataan Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Muutamia vanhoja havaintoja on myös pohjoisempaa Pohjanlahden rannikolta. Laji on Suomessa harvinaistunut.[6]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevätsaran tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat lehto- ja rinneniityt sekä kedot.[3]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
  2. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 14.1.2010.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 566.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 805.
  5. Den virtuella floran: Vårstarr (ruotsiksi) Viitattu 14.1.2010.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Kevätsaran levinneisyys Suomessa Viitattu 14.1.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]