Hajasara
| Hajasara | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Cariceae[2] |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | remota |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex remota |
|
| Katso myös | |
Hajasara (Carex remota) on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen kasvi.
Hajasara muodostaa tiiviitä mättäitä. Sen särmikkäät, ohuet varret kasvavat 30–60 cm korkeiksi. Lehdet ovat lähes varsien pituisia, pari millimetriä leveitä ja velttoja. Kukat muodostavat tähkiä, joissa hedekukat ovat alhaalla, emikukat ylhäällä.[3] Nuoret varret ovat pystyjä, vanhemmiten ne alkavat nuokkua.[4] Tyvitupet ovat kellanruskeita ja alimman tähkän tukilehti on tähkää pidempi.[5]
Hajasaraa kasvaa Keski-ja Etelä-Euroopassa. Yksittäisiä löytöjä on myös Ahvenanmaalla ja Ruotsin keski- ja eteläosissa.[4] Suomessa hajasaraa kasvaa Ahvenanmaan länsiosissa kosteissa lehdoissa, lehtokorvissa ja puronvarsilla. Manner-Suomen ainoa esiintymä Lohjalla hävisi 1980-luvun lopulla.[6]
Hajasara oli aiemmin rauhoitettu vain Ahvenanmaalla[3], nykyisin koko Suomessa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Contu, S.: Carex remota IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hajasara Pinkka. Arkistoitu 27.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Skärmstarr (Carex remota) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.11.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 174. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
- ↑ Veli-Pekka Rautiainen, Terhi Ryttäri, Arto Kurtto & Henry Väre (toim.): Putkilokasvien uhanalaisuuden arviointi – lajikohtaiset perustelut (s. 66) Suomen ympäristö. 2002. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Asetus eräiden kasvien rauhoittamisesta annetun asetuksen 1§:n muuttamisesta Finlex. 1989. Viitattu 27.11.2016.