Pähkylä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Pähkylä on kuivien hedelmien tyyppi, joka kehittyy sikiäimestä, jossa on yksi ainoa siemenaihe. Kuivissa hedelmissä sikiäimestä syntyneet seinäkerrokset kuivuvat ja jäävät siemenkuoren ympärille soluseinien paksuuntuessa tai puutuessa. Pähkylät näyttävät sen vuoksi pelkiltä siemeniltä. Esimerkiksi heinäkasvien jyvissä siemenkuori on kasvanut tiiviisti kiinni hedelmän seinään. Pähkylöissä on usein leviämistä helpottavia lisäkkeitä, kuten haivenia (voikukka), lenninsiipiä (koivut) tai koukkuja ja väkäsiä.[1]
Pähkylät ovat yleensä pieniä hedelmiä. Isoista pähkylöistä käytetään nimitystä pähkinä, esimerkiksi pähkinäpensaiden hedelmät ja tammien terhot.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Antero Pankakoski: Puutarhurin kasvioppi 2. Ammattikasvatushallitus, 1987. ISBN 951-860-391-X
Kuvia erilaisista pähkylöistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Voikukan pähkylä.
-
Hoikkakelton (Crepis capillaris) pähkylöitä kukkapohjuksessa.
-
Hoikkakelton (Crepis capillaris) pähkylöitä.
-
Mansikan pähkylöitä pohjusmarjan pinnalla.
-
Kiiltosaran (Carex saxatilis) pähkylöitä eli pullakkoja.
-
Auringonkukan pähkylän ydin, eli siemen ja pähkylä.