Lettosara
| Lettosara | |
|---|---|
 Lettosara vasemmalla, harmaasara (Carex canescens) oikealla. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Cariceae[2] |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | heleonastes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex heleonastes |
|
| Katso myös | |
Lettosara (Carex heleonastes) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa esiintyvä, sarakasvien heimoon kuuluva suokasvi. Laji on monissa maissa uhanalainen, myös Suomessa.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monivuotinen lettosara kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Yksittäin tai harvoissa mättäissä olevat varret ovat pystyjä, jäykkiä ja teräväreunaisia. Varren tyvitupet ovat vaaleanruskeita. Harmaanvihreät lehdet ovat lähes varren pituisia, 1–2 mm leveitä ja suoria. Tiheähkö kukinto on 1–2 cm pitkä ja 3–4-tähkäinen. Tähkät ovat 5–10 mm pitkiä ja leveän sukkulamaisia. Tähkän tyvi on hedekukkainen, kärki emikukkainen. Tähkäsuomut ovat pullakkoa lyhyempiä, tylpähköjä, kalvolaitaisia ja vaaleanruskeita. Kellanruskeat pullakot ovat kapeanpuikeita, himmeitä ja ohutsuonisia. Pullakossa on selkeä pitkittäishalkeama ja sen suuota on lyhyt. Lettosara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[4]
Suomessa esiintyvistä muista saralajeista lettosara muistuttaa lähinnä harmaasaraa (C. canescens) ja liereäsaraa (C. diandra).[5] Se voi risteytyä harmaa- ja äimäsaran kanssa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettosara on tyypillinen pohjoisten taigametsäalueiden suokasvi. Sitä tavataan Euroopassa Fennoskandiasta Länsi-Venäjälle, Baltiassa, Puolassa, Pohjois-Saksassa, Alppien alueella sekä Kaukasuksella. Lajia tavataan myös Kanadassa.[6] Suomessa lettosara on varsin harvinainen maan etelä- ja keskiosissa. Runsaimmin sitä tavataan Kainuusta Käsivarren Lappiin ulottuvalla alueella. Laji on kuitenkin kadonnut monilta entisiltä kasvupaikoiltaan.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lettosara viihtyy parhaiten märillä ja ravinteisilla suotyypeillä, kuten rehevillä luhtanevoilla, lettonevoilla, koivuletoilla ja lähteisillä soilla. Laji on harvinaistunut ennen kaikkea soiden kuivatusten ja metsitysten takia.[4][5]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajinimi heleonastes tulee kreikan sanoista helos (suom. suo) ja heleionomos (suom. suolla asuva).[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ulvinen, Tauno: Lettosara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 97–98.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carex heleonastes IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 26.1.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 553.
- ↑ a b c Ulvinen 1997, s. 97–98.
- ↑ a b Den virtuella floran: Myrstarr (ruotsiksi) Viitattu 26.1.2010.