Kojonjoki

Kojonjoki Koenjoki, Koijoki
Kojonjokea Metsämaalla Loimaalla 27.4. 2011.
Maat	Suomi
Maakunnat	Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Kanta-Häme
Kunnat	Loimaa, Humppila, Urjala, Jokioinen, Forssa
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Kojonjoen valuma-alue (35.96)
Pinta-ala	465 km²
Järvisyys	0,42 %
Pääuoman pituus	70,2 km
Pääuoman osuudet	Kojonjoki ←Koenjoki ←Koijoki ←Haisunoja ←Kyörttilänkoski
Yhtyy	Loimijoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Koijärvi, Forssa
	60.9668°N, 23.7288°E
Laskupaikka	Koskenkylä, Loimaa
	60.9421°N, 22.9263°E
Esteet	useita koskia
Taajamat	Köyliönkylä, Metsämaa, Koijärvi
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	116,4 m
Laskukorkeus	68,6 m
Korkeusero	47,8 m
Pituus	70,2 km
Kaltevuus	0,68 m/km
Keskiylivirtaama	35 m³/s (MHQ)
Keskivirtaama	3,8 m³/s (MQ)
Keskialivirtaama	0,4 m³/s (MNQ)
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Kojonjoki, myös Koenjoki tai Koijoki , on Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä Loimaan, Humppilan, Urjalan, Jokioisten ja Forssan alueilla virtaava 70 kilometriä pitkä Loimijoen pisin sivujoki. Vaikka joella on useita käytössä olevia nimiä, käsitellään sitä tässä yhtenä jokena. Sen lähdejärvi on Koijärvi, joka sijaitsee Forssassa.

Joen nimi

Joki virtaa monen pitäjän läpi ja sen varrella asuneet kutsuvat samaa uomaa monilla eri nimillä. Koijärven asukkaat kutsuvat jokea Koijoeksi, keskijuoksulla se nimetään Koenjoeksi ja alajuoksulla Kojonjoeksi. Humppilan ja Metsämaan väliä on kutsuttu myös Haisevanjoeksi. Kojonjoen ja Koenjoen entinen luonnollinen raja lienee ollut Rautajärvi, joka on kuivatettu peltomaaksi ja suoksi vuoden 1859 jälkeen .

Koko joesta käytetään nykyään yleisesti nimitystä Kojonjoki, mutta aiemmin yleisempi nimitys on ollut Humppilanjoki ja eräissä yhteyksissä on osajoen nimenä käytetty myös Metsämaanjoki . Vesistöjen nimistötutkijoilla on kuitenkin käsitys, että jokien ja järvien nimistö muuttuu melko usein. Eräs nimeämisperuste on läheinen merkittävä kylä, mikä selittäisi Humppilanjoen nimen. Voidaan kuitenkin olettaa, että ennen joella olisi ollut eri nimi ennen Humppilaa. Joki saa usein nimekseen lähdejärven nimen, koska järvelle pääsi kalastamaan usein samannimistä jokea myöten. On ehdotettu, että järvi olisi ollut Koivujärvi ennen muuttumistaan Koijärveksi ja että joki olisi ollut alkujaan Koivujoki, joista Koi-, Kojo- ja Koen-alkuiset nimet olisivat myöhemmin johtuneet.

Koivu, joka olisi alkuperäinen nimeämisperuste, on saattanut olla silmiinpistävän yleinen puulaji Kojonjoen rantojen soistuvissa tulvametsissä. Kun seutu lopulta raivattiin pelloiksi, hävisivät koivut ja niiden mukana joen nimeämisperuste. Loimijoen muista sivujoista puulajin mukaan nimettyjä ovat myös Niinijoki, Petäjoki, Kuusjoki ja Haapajoki.

Joen kulku

Kojonjoki alkaa Koijärvestä suoraksi kaivettuna ojana, jonka tehtävänä on ollut laskea tai kuivattaa Koijärvi. Ojan alkupään karttanimi on Kyörttilänkoski, jonka voimakkaimmin kaivettu osuus päättyy 117,5 metrin korkeuskäyrän kohdalle, jossa Saviniementie ylittää ojan . Kojonjoen koskia on perattu moneen kertaan ja niihin on rakennettu patoja tai lisäuomia myllyjä varten. Alempana ojan lounainen suunta kääntyy kaakkoiseksi ja karttanimeksi on kirjoitettu Haisuoja. Suonpään kylän pelloilla oja kääntyy kohti länttä ja saapuu Uumenankulmalla Pahurinharjun pohjoispuolelle. Vasta täällä esiintyy ojalla luontaista mutkittelua.

Letonsuon ja Letonojan kohdalla uoma ylittää harjujakson siirtyen sen eteläpuolelle. Koijoen nimisenä se muistuttaa lähinnä jyrkkäreunaista kanavaa, joka suoraviivaisesti virtaa Koijärven kylän läpi. Koijärven kirkon kohdalla Salmentie ylittää joen, alempana on lisäksi kaksi pienempää kylätien siltaa, ja yhdystien 2841 silta. Kylän jälkeen joki virtaa kohti länttä. Kedonojankulmalta Koenkulmalle joki muodostaa Jokioisten ja Humppilan Forssan puoleiset kuntarajat. Luoteeseen virtaavan joen ylittää täällä Turku–Toijala-rautatie, joka kulkee Matkun läpi. Koenkulmalla sijaitsee Sahankoski (pudotus 1,7 m), jossa oli pato vuonna 1946 ja joen latvoilla sijaitsi Uumenakoski (pudotus 1,0 m, pituus 100 m) Valijärven lähellä .

Koijoki Humppilan asemanseudulla.

Myllynkulmalla joki on kääntynyt lounaaseen päin ja saanut Koenjoen nimen. Joki virtaa Humppilan asemanseudun pohjoispuolella Kesonkulman peltojen kautta alittaen täällä kilometrin välin sekä valtatien 2 että valtatien 9. Samalla joki läpäisee pellolla Humppilan kautta kulkevan harjun, jonka luoteiset osat muodostavat Kanteenmaalle ulottuvan harjujakson. Samalla joki kääntyy etelä-lounaaseen entisen Rautajärven aukealle. Matkalla Jaukkarinkulmalle se muodostaa Humppilan ja Loimaan välisen kuntarajan. Pitempi koskiosuus sijaitsee Humppilan pohjoispuolella Venäjänkankaan ja Myllynkulman tienoilla. Siellä ovat Venäjänkoski (1,4 m, 100 m) sekä Humppilan ala- (3,8 m, 250 m) ja yläkosket (2,3 m, 200 m). Yläkoskessa on pato ja myllymuseo ja muissa on ollut myllyt. Yläkosken mylly on vuodelta 1908 .

Rautajärven aukean jälkeen joen vaihtoehtoiseksi nimeksi tulee myös Kojonjoki. Se saapuu Hurrinkulmalla uudelleen valtatielle 9 ja virtaa Metsämaan kirkonkylän kautta luoteeseen Kaukajoenkulmalle. Hurrinkulmalla ja molemmin puolin valtatietä 9 on kolme koskea. Kuoponkoski (4,1 m, 100 m), Korvenkoski (1,7 m) ja Jaukkarinkoski sijaitsevat kaikki ennen kuivatettua Rautajärveä . Metsämaan alapuolella sijaitsevat Kojonmaa, Kojonperä ja Kojonkulma. Kojonperällä joki kääntyy lounaaseen ja siihen yhtyy viiden kilometrin päässä Köyliönkylässä suurin sivujoki Onkijoki. Heti Onkijoen yläpuolella on kahden kilometrin sisällä Kuivakoski, Kolkkakoski (1,4 m, 500 m) ja Plussinkoski (4,2 m, 60 m) sekä kilometrin ylempänä Rahnunkoski (6,5 m, 140 m). Plussinkoskessa on ollut pato ja mylly ainakin vuonna 1875 ja Rahnunkoskessa pato ja mylly vuonna 1920 ja 1967 . Köyliönkylästä on kolme kilometriä Koskenkylällä sijaitsevaan joensuuhun. Kojonjoki yhtyy Loimijokeen neljä kilometriä Alastaron kirkolta ylävirtaan päin.

Luonto

Kojonjoen valuma-alue on peltovoittosta, sillä 44 % siitä maatalousmaata. Rakennettua maata on 4 % ja metsämaata on 52 % . Joen uomaa on historiallisina aikoina perattu ja padottu, mutta sitä ei kuitenkaan pidetä voimakkaasti muutettuna jokena . Sateet näkyvät joessa virtaaman nopeana kasvuna ja tulvaherkkyytenä, sillä valuma-alueen maa-ala on ojitettua eikä vettä varastoivia järviä on vain muutama. Tulvien eroosion jokeen huuhtomat ravinteet heikentävät joen tilaa entisestään ja rajoittavat kalakantaa. Joen ekologinen tila on välttävä, sillä maatalouden ja metsätalouden hajakuormitus rasittaa joen tilaa. Suuret typpi- ja fosforikuormitukset syntyvät pääasiassa peltomaan valumista lähiojiin. Humppilan vedenpuhdistuslaitoksen puhdistetut vedet on aikaisemmin laskettu Aronojaa myöten Kojonjokeen. Puhdistamon toiminta on päättynyt.

Loimijoen vedenlaadun tutkimisen yhteydessä seurattiin myös Koenjoen metallikuormitusta. Keskivirtaaman (MQ) aikana on vedessä todettu esiintyvän kromia 0,04 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), sinkkiä 0,4 μg/l, nikkeliä 0,1 μg/l ja syaania 0,2 μg/l. Keskialivirtaaman (MNQ) aikana metallien pitoisuudet kymmenkertaistuvat.

Kojonjoen valuma-alue

Yleistä

Kojonjoki on Loimijoen pisin sivujoki ja sillä on sivujoista suurin valuma-alue. Valuma-alueen pinta-ala on 447 neliökilometriä tai 466 neliökilometriä, lähteestä riippuen. Valuma-alueen järvisyys 0,42 % ja siinä onkin vain seitsemän järveä. Valuma-alueen pituus on noin 50 kilometriä, joten sen laskennallinen leveys on noin 9 kilometriä. Valuma-alue sijaitsee Loimaan, Ypäjän, Humppilan, Jokioisten, Urjalan, Forssan ja Tammelan kuntien alueita.

Kojonjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.96) sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella (35) Loimijoen valuma-alueen (35.9) sisäosissa. Kojonjoki yhtyy Loimijokeen, joka yhtyy vuorostaan Kokemäenjokeen sen keskijuoksulla. Kokemäenjoki laskee Selkämereen Porissa.

Pääuoma

Valuma-alueen pääuomaksi joen haaroista ne, jotka muodostavat pisimmän joen tai, kuten Suomessa tehdään yleensä, valitaan se haara, jossa on suurin virtaama. Kojonjoen valuma-alue on pitkä mutta samalla kapea, jolloin sen sivu-uomat ovat lyhyitä. Kojonjoki on siksi alajuoksun jokihaaroista selkein valinta pääuomaksi, koska sillä on sivu-uomiin verrattuna suurin virtaama. Vesistöviranomaiset ovat latva-alueella merkinneet pääuomaksi sen haaran, joka alkaa Koijärvestä. Pääuoman osuudet ovat alajuoksulta alkaen lueteltuna Kojonjoki, Koenjoki ja Koijoki, sekä latva-alueella, varmuuden vuoksi vielä nimettynä, Haisunoja ja Kyörttilänkoski.

Sivu-uomia

Kojonjoen valuma-alueen pääuoman sivu-uomia on kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon tietojen lähteet näkyvät taulukon alla ja ne on yksilöity kunkin rivin oikeassa sarakkeessa. Sivu-uomat on kuvailtu tarkemmin taulukon jälkeen kirjoitetussa tekstissä.

Sivu-uoman nimi	Pääuoman kohta	Etäisyys Loimi- joesta (km)	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
Kojonjoki yhtyy Loimijokeen Loimaan Alastarolla Köyliönkylässä.
Onkijoki	Köyliönkylä (Loimaa)	3	21		87	2,2,4,4,–,4
Krotinoja	Kojonmaa					2,2,–,–,–,–
Majanoja	Majanoja	17			15	2,2,4,–,–,3
Haapaoja	Metsämaa					2,2,–,–,–,–
Kurkisuonoja	Hurrinkulma	24			14	2,2,4,–,–,4
Rautaoja	Jaukarinkulma, (Humppila)	29			38	2,2,4,–,–,4
Aronoja	Järvensuo					2,2,–,–,–,–
Lieto-oja	Venäjänkangas					2,2,–,–,–,–
Portaanpäänoja	Venäjänkangas	37			19	2,2,4,–,–,4
Kontionoja	Myllynkulma					2,2,–,–,–,–
Koenkydönoja	Virtalankulma					2,2,–,–,–,–
Sokeaoja	Matku	50			23	2,2,4,–,–,3
Tolvanoja	Siltalankulma (Forssa)					2,2,–,–,–,–
Siltastenoja	Siltalankulma (Jokioinen)					2,2,–,–,–,–
Vuohenoja	Kedonojankulma (Jokioinen)					2,2,–,–,–,–
Haukamonoja	Vuoltu (Forssa)	57			13	2,2,4,–,–,3
Ilvesoja	Koijärvi	60			16	2,2,4,–,–,4
Letonoja	Koijärvi	64			13	2,2,4,–,–,4
Valijärven laskuoja	Uumenankulma	66			2	2,2,2,–,–,3
Mustanoja	Suonpää					2,2,–,–,–,–
Kilunoja	Suonpää	67			11	2,2,2,–,–,3
Kilunojalta on matkaa Koijärvelle kolme kilometriä.

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu tai mitattu Karttapaikan verkkopalvelusta , 3 = katsottu SYKE:n VALUE valuma-aluerajaustyökalulla , 4 = luettu SYKE:n HERTTA-verkkopalvelun virtavesien tietokannasta

Ensimmäinen sivujoki Onkijoki on samalla Kojonjoen suurin. Se on 21 kilometriä pitkä ja sillä on omat sivujoet Haaraoja ja Haaranjoki. Kojonjoen alajuoksulla on vain pieniä sivujokia. Sellaisia ovat Majanoja, joka tuo Kojonsuolta vettä, Kurkisuonoja ja Rautaoja. Rautaoja, joka on laskenut kuivatettuun Rautajärveen, on Kiipunjärven laskujoki.

Kymmenen kilometriä yläjuoksullepäin laskee Koenjokeen Portaanpäänoja ja ylempänä vielä pieni Ahvenlammin laskuoja. Sokeanoja on Sokealammin, Raitoonlammin ja Halinanlammin yhteinen laskuoja.

Koijokeen laskevat Haukamonoja, Ilvesoja, Letonoja ja Valijärven laskuoja. Latvavesien ojat ovat pienempiä ja pääuoma voidaan jäljittää Koijärvestä, jonka laskujoki Koijoki on.

Järviä

Valuma-alueella sijaitsee vain seitsemän suurempaa järveä. Niiden yhteys valuma-alueen sivu-uomiin on esitetty edellisessä kappaleessa.

Lähteet

• Salmi, Pasi & Kipinä-Salokannel, Sanna (toimitus): Satakunnan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015. Turku: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-257-088-8 Verkkoversio (pdf) (viitattu 14.2.2015).

Aiheesta muualla

• Suojanen, Eeva: Koijoen-Kojonjoen varrella virtaa historia. Turun Sanomat, 1.8.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Naula, Tiina: Kojonjoki (valokuvia)
• Holsti, Heikki: Toutaimen luontaisen lisääntymisen seuranta kulo- ja Rautavedellä sekä Kokemäenjoella ja Loimijoella, 2011

Loimijoen sivujoet

• Punkalaitumenjoki
• Kourajoki
• Matkusjoki
• Hanhijoki
• Niinijoki
• Kojonjoki
• Petäjoki
• Ypäjoki
• Kuusjoki
• Haapajoki
• Jänhijoki

Loimijoen valuma-alue (35.9)