Suomen hallinnollinen aluejako
| Osa artikkelisarjaa |
| Suomen politiikka |
|---|
 |
Suomen hallinnollinen aluejako pohjautuu maakunta- ja kuntajakoon. Vuonna 2019 Suomessa on 19 maakuntaa ja 311 kuntaa[1]. Tilasto- ja hallinnointitarpeita varten maakunnat on ryhmitelty seitsemän aluehallintoviraston toimialueiksi.[2] Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten toimialueita on 15 kpl.[3] Myös Suomen vaalipiirit joita on yhteensä 13, koostuvat maakuntien yhdistelmistä.[4]
Yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö eli NUTS on Euroopan tilastovirasto Eurostatin alueluokitus. Suomi on jaettu viiteen NUTS-suuralueeseen.[5]
Hallinnollisen aluejaon lisäksi Suomea on jaettu erilaisin perustein moniin muihinkin alueisiin. Tällaisia alueita ovat muun muassa Suomen maisemamaakunnat ja Suomen luonnontieteelliset maakunnat.
Aluejaon historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen läänit olivat 1600-luvulta vuoden 2009 loppuun saakka hallinnollisia alueita, joita johtavat lääninhallitukset toimivat valtion keskushallinnon toimeenpanoeliminä.[6] Lääniä alempiasteisia valtion paikallishallintoalueita olivat kihlakunnat. Ne olivat muun muassa tuomarien ja henkikirjoittajien virkapiirejä.[7]
Suomen historialliset maakunnat on Suomessa yleensä määritelty Ruotsin valtakunnan hallintoalueina myöhäiskeskiajalla olleiden linnaläänien mukaan.[8] Toinen mahdollinen määrittelyperusta historiallisille maakunnille voivat olla kansanomaisina nimityksinä ja joskus myös historiallisia maakuntia vastaavina Suomen kansan ”heimoina” hahmottuvat kulttuurialueet.[9] Historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi.
Vuonna 2010 perustettiin Aluehallintovirastot ja ELY-keskukset. Niihin siirtyi entisten TE-keskusten, alueellisten ympäristökeskusten, tiepiirien, lääninhallitusten liikenne- ja sivistysosastojen sekä Merenkulkulaitoksen tehtäviä.[3]
Suomessa on tehty vuodesta 1934 lähtien ja varsinkin 2010-luvulla useita kuntaliitoksia.[10] Kuntaliitoksen syinä ovat yleensä taloudelliset ja toiminnalliset, toisinaan myös aluepoliittiset syyt. Aiemmin kunnat ryhmiteltiin 70 seutukuntaan, mutta niistä on luovuttu virallisena aluejakona vuoden 2014 alussa.[5]
Maakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Suomessa on 19 maakuntaa, joista väkiluvultaan pienin on Ahvenanmaa (27 817 as.) ja suurin Uusimaa (1 429 202 as.). Maapinta-alaltaan pienin on myös Ahvenanmaa (1 552,57 km²), kun taas suurin on Lappi (92 664,60 km²). Väestötiheys on pienimillään 1,98 as./km² (Lappi), suurimmillaan se on 223 as./km² (Uusimaa).
Suomi on verraten harvaan asuttu maa, ja sen 5,4 miljoonaa asukasta[11] keskittyvät pääosin maan etelä- ja keskiosiin.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suomen kunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen kunnat
Vuonna 2019 Suomessa on 311 kuntaa.[1] Kuntia jaetaan myös vielä tarkempiin osiin eli taajamiin sekä kunnanosiin, kaupunginosiin tai kyliin. Saman kunnan alueella voi olla käytössä useampia postinumeroita, Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain.
Aluehallintovirastojen toimialueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Aluehallintovirasto
Suomen lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueellisella tasolla hoitavat aluehallintovirastot. Jokaisella aluehallintovirastolla on tietty toimialue, joka käsittää yhden tai useamman maakunnan.
| aluehallintovirasto toimialueen muodostavat maakunnat |
pää- toimipaikka |
muu toimipaikka |
väkiluku toimialueella (1.1.2010) |
 |
|---|---|---|---|---|
| Etelä-Suomen aluehallintovirasto Etelä-Karjala, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Uusimaa |
Hämeenlinna | Helsinki, Kouvola | 2 209 677 | |
| Itä-Suomen aluehallintovirasto Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo |
Mikkeli | Kuopio, Joensuu | 569 840 | |
| Lapin aluehallintovirasto Lappi |
Rovaniemi | 183 775 | ||
| Lounais-Suomen aluehallintovirasto Satakunta, Varsinais-Suomi |
Turku | Pori | 690 400 | |
| Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa[15], Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa |
Vaasa | Tampere, Jyväskylä | 1 199 142 | |
| Pohjois-Suomen aluehallintovirasto[15] Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa |
Oulu | 471 774 | ||
| Ahvenanmaan valtionvirasto Ahvenanmaa |
Maarianhamina | 27 732 |
Kirkollishallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhdeksän hiippakuntaa: Turku, Tampere, Oulu, Mikkeli, Porvoo, Kuopio, Lapua, Helsinki ja Espoo. Hiippakunnat on jaettu alueellisesti rovastikuntiin, joihin kuuluu 3–13 seurakuntaa.[16] Yhteensä Suomessa on 412 evankelis-luterilaista seurakuntaa.[17]
Suomen ortodoksinen kirkko on jakaantunut Helsingin (8 seurakuntaa), Karjalan (11 seurakuntaa) ja Oulun (5 seurakuntaa) hiippakuntiin.[18] Katolisella kirkolla on koko Suomen kattava Helsingin hiippakunta, joka on jakaantunut seitsemään seurakuntaan.[19]
Maantieteelliset aluejaot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallinnollisen aluejaon lisäksi Suomea on jaettu toiminnallisin tai historiallisin perustein monenlaisiin alueisiin, kuten Pääkaupunkiseutu tai Järvi-Suomi. Tällaisia ovat myös Suomen maisemamaakunnat, jotka määriteltiin arvokkaiden maisema-alueiden etsimiseksi ja arvottamiseksi.[20]
Hydrologinen jako perustuu eri jokien valuma-alueisiin ja vesireitteihin.[21] Koska valuma-alueet eivät noudata valtioiden rajoja, monista valuma-alueista osa on Suomen ulkopuolella. Luonnonmaantieteellinen jako perustuu eri kasvien esiintymis- tai menestymisalueisiin (Suomen luonnontieteelliset maakunnat).[22]
Aluepoliittisia aluejakoja on Suomessa kuten muuallakin eri aikoina tehty eri perustein.[23][24] Viime aikoina etenkin paikkatietomenetelmien kehittyminen on mahdollistanut alueellisessa suunnittelussa ja kehittämisessä siirtymisen kuntapohjaisista aluejaoista tarkempiin, esimerkiksi tilastollisiin ruutuaineistoihin perustuviin luokituksiin.[25]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koskimäki T & Ylönen S (toim.): Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2015. Helsinki: Tilastokeskus, 2015. ISBN 978-952-244-528-5 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.9.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 22.5.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Aluehallintovirastojen (AVI) toimialueet ovat maakuntajakoon pohjautuvia. Aluehallintovirasto. Arkistoitu 11.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ a b ELY-keskukset ELY-keskus. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Vaalipiirit vaalit.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ a b Kuntapohjaiset aluejaot, kuntanumerot ja kuntien lukumäärät kunnat.net. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Arkkitehtuurikasvatus Studio Wäkewä. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ kihlakunnat YSO - Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Paasi, Anssi: Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittymisestä. (Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8) Joensuu: Joensuun yliopisto, 1986. ISBN 951-696-624-1
- ↑ Vilkuna, Kustaa: Maakunnat kulttuurialueina. Kotiseutu, 1949, nro 4-5, s. 69-76. Helsinki: Suomen kotiseutuliitto.
- ↑ Kuntien lukumäärä Kuntaliitto. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Väestö Suomi.fi.
- ↑ Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ Väestöennuste 2015 muuttujina Alue, Vuosi, Sukupuoli ja Ikä Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 22.5.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Ministeri Kiviniemen lausuma (Arkistoitu – Internet Archive) Valtiovarainministeriö
- ↑ Suomessa toimii yhdeksän luterilaisen kirkon hiippakuntaa ja kymmenen piispaa evl.fi. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 27.9.2015.
- ↑ Kirkko toimii paikallisesti seurakunnissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 14.10.2015.
- ↑ + Suomen ortodoksinen kirkko ortodoksi.net. Viitattu 27.9.2015.
- ↑ Helsingin hiippakunta tänään Katolinen tiedotuskeskus KATT. Viitattu 14.10.2015.
- ↑ Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Ympäristöhallinto. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Valuma-aluejako paikkatietohakemisto. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Eliömaakunnat Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Moisio, Sami & Vasanen, Antti: Alueellistuminen valtiomuutoksen tutkimuskohteena. Tieteessä tapahtuu, 2008, nro 3–4, s. 20–31. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2009.
- ↑ Moisio, Sami: Valtio, alue, politiikka. Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään. Tampere: Vastapaino, 2012. 978-951-768-386-9 (painettu) ISBN 978-951-768-364-7 (verkkojulkaisu EPUB)
- ↑ Kaupunki-maaseutu-luokitus Ymparisto.fi. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.9.2015.
