Suomen geologia
Suomen geologia käsittää Suomen kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Kallioperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen kallioperä
Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpeä[1], joka puolestaan on osa laajempaa peruskallioaluetta, josta käytetään nimitystä Fennosarmatian kratoni.[2]
Suomen kallioperä on hyvin vanhaa, muodostunut noin 3 000 – 1 400 miljoonaa vuotta sitten. Se on Euroopan vakainta ja vanhinta ja Euroopan unionin alueen paksuinta.[3]
Itä-Suomen ja Lapin arkeeiset alueet ovat 2800–2700 miljoonan vuoden ikäisiä ja koostuvat pääasiassa erilaisista granitoideista ja niin sanotuista vihreäkivivyöhykkeistä.[4]
Svekofennisessä orogeniassa noin 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten muodostui suurin osa Suomen etelä- ja keskiosien kivilajeista.[5]
Noin 1600 miljoonaa vuotta sitten muodostuivat rapakivigraniitit. Niitä on Kaakkois- ja Lounais-Suomessa.[6]
Noin 1400–1200 miljoonaa vuotta sitten kerrostuneet sedimentit ovat hiekkakiveä, jota esiintyy Suomessa tätä nykyä Satakunnassa ja Muhoksella sekä Selkämeren ja Perämeren pohjassa.[7] Niiden jälkeen on syntynyt diabaasijuonia. Satakunnassa, Vaasan saaristossa ja Ahvenanmaalla tavattujen diabaasinuonten ikä on noin 1270–1260 miljoonaa vuotta.[8] Vielä näitäkin nuorempia muodostumia ovat diabaasijuonet Sallassa ja Laanilassa, Inarin Lapissa. Näistä juonista edellinen on 1120 ja jälkimmäinen 1000 miljoonaa vuotta vanha.[9]
Kivilajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kallioperästä yli puolet on runsaspiihappoisia syväkiviä (graniitti, granodioriitti, kvartsidioriitti). Seoskiviä on noin viidennes, liuskeita ja vähähappoisia magmakiviä kumpiakin alle 10 prosenttia. Kvartsiitteja, hiekkakiviä ja kalkkikiviä on yhteensä alle viisi prosenttia, samoin kuin granuliitteja.[3]
Maaperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen maaperä on syntynyt pääosin viimeisen jääkauden aikana ja sen jälkeen. Se on muodostunut kallioperästä lähtöisin olevista mineraali- ja kivilajirakeista sekä kasvien ja eliöiden jäänteistä. Alimpana kallioperän päällä on karkein aines: pohjamoreeni, sora ja hiekka. Näiden päälle on paikoin kerrostunut savea ja silttiä. Järven pohjaan on kerrostunut liejua, soille turvetta.[10]
Suomen pinta-alasta on harjuja noin 5 %, mutta ne ovat silti maisemamme näkyvintä osaa. Harjujaksoja esiintyy kaikkialla yleensä 10–20 kilometrin välein ja suurempien harjujaksojen suuntat ovat rinnakkaiset viereisiin harjujaksoihin nähden. Lounais-Suomessa harjujaksojen suunnat ovat yleensä luode-kaakko-suuntaisia. Eteläisessä Kaakkois-Suomessa ne ovat pohjois-etelä-suuntaisia, Pohjois-Satakunnassa ja Pohjamaalla ne ovat likimain pohjois-etelä-suuntaisia, Kainuussa lähes itä-länsi-suuntaisia ja Pohjois-Lapissa koillis-luode-suuntaisia. Harjujaksojen suuntaukset seuraavat mannerjäätikön jääkauden päättymisen ajan virtaussuuntia.[11][12]
Savimaata on eniten Lounais-Suomessa, ja sitä on kolmannes kaikesta viljelyalasta. Turvemaiden osuus viljelyalasta on Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 20–40 %.[13]
Suomen maaperä on luontaisesti hapan, ja peltomaat ovat vähäravinteisia. Niinpä viljelymaita on kalkittu ja lannoitettu pitkään.[13]
Orgaanisen aineksen määrä suomalaisissa viljelysmaissa on laskenut viime vuosikymmeninä.[14] Maaperän ominaisuudet ovat suuren huomion kohteena, koska niillä on keskeinen rooli metsien kasvussa ja maapallon ilmastonmuutoksen torjunnassa.[15]
Kaivannaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malmit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Suomen malmikaivoksista
Suomessa on hyvin suuret rauta-, kromi- ja rikkimalmivarat.[16] Akkujen valmistaminen nostaa tiettyjen mineraalien kysyntää 2020-luvulla. Nöistä osalta koboltti, nikkeli, litium ja grafiitti ovat tärkeimpiä raaka-aineita, ja kaikkien niiden tuotantoon on hyvät mahdollisuudet Suomessa. Suomi on myös merkittävä kuparin tuottaja, ja senkin kysyntä kasvaa energiamurroksessa.[17]
Outokummussa aloitettiin kaivostoiminta 1910. Siitä muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä, johin sisältyi historiansa aikana useita kaivoksia ja tuotantolaitoksia. Kaivostoiminta päättyi vuonna 1989.[18]
Vuonna 2019 Suomessa toimi 11 metallimalmikaivosta.[19] Louhintamääriltään suurimmat vuonna 2022 ovat Talvivaaran kaivos Sotkamossa ja Bolidenin Kevitsan kaivos Sodankylässä.[20]
Mineraalit ja kiviaines
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa louhitaan karbonaattikiviä ja muita teollisuusmineraaleja. Yaran apatiittikaivos Siilinjärvellä on alan suurin.[20] Vuonna 2019 Suomessa toimi 35 teollisuusmineraalikaivosta.[19]
Suomalaiset luonnonkivet ovat tunnettuja rakennusmateriaaleja. Tärkeimpiä louhittavia kivityyppejä ovat graniitit (erityisesti rapakivigraniitit) ja vuolukivi.[21]
Pohjavesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen pohjavesivarat ovat suuret. Yli 5000 pohjavesialueella muodostuu yhteensä 5,4 miljoonaa kuutiota pohjavettä vuorokaudessa.[22]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 95.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 94.
- ↑ a b Turunen, Mikko: Suomen kallioperä Geologia.fi. 25.4.2018. Suomen Kansallinen Geologian Komitea. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 98.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 99-100.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 258.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 311.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 318-319.
- ↑ Lehtinen et al. 1998: 320.
- ↑ Suomen maaperä Kaiva. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Johansson, Peter: ”20. Jäätikköjokimuodostumat”, Jääkaudet, s. 139–151. (Marjatta Koivisto (toim.)) Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ Johansson, Peter: Mannerjäätikön toiminta ja sen virtausuunnat, kirjasta Pohjois-Suomen maaperä, s. 95–99, 2005
- ↑ a b Maaperä MMM. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Orgaaninen aines maaperän tuottokyvyn kulmakivenä Luke. 2019. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Maaperän monimuotoisuus Luke. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Mineraalivarannot Kaiva. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Akkumineraalit GTK. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Outokummun kaivosten historiaa Aarrekaupunki. Arkistoitu Viitattu 16.9.2023.
- ↑ a b Kaivosluettelo Kaivosteollisuus. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ a b Kaivosala Suomessa Kaivosteollisuus. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Luonnonkivet Geologia. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ Pohjavesi Geologia. 2019. Viitattu 3.9.2023.
