Suomen vaalipiirit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen nykyiset vaalipiirit

Suomen 13 vaalipiiriä
01 Helsingin vaalipiiri, 02 Uudenmaan vaalipiiri, 03 Varsinais-Suomen vaalipiiri, 04 Satakunnan vaalipiiri, 05 Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri, 06 Hämeen vaalipiiri, 07 Pirkanmaan vaalipiiri, 08 Kaakkois-Suomen vaalipiiri, 09 Savo-Karjalan vaalipiiri, 10 Vaasan vaalipiiri, 11 Keski-Suomen vaalipiiri, 12 Oulun vaalipiiri, 13 Lapin vaalipiiri

Eduskuntavaaleja varten Suomi on jaettu nykyisin 13 vaalipiiriin, joista kustakin valitaan niiden asukaslukuun suhteutettu määrä kansanedustajia.[1] Aikaisemmin eduskuntavaalipiireissä käytiin myös tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit ennen suoraan kansanvaaliin siirtymistä 1994.

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalipiireiksi kutsutut alueet ovat olleet ja ovat valtiollisten vaalien vaalipiirit, jotka ovat aikaisemmin noudatelleet läänijakoa ja jotka 1997 lääniuudistuksesta alkaen nimityksiltään noudattavat pääasiassa maakuntajakoa historiallisia läänipoikkeuksia lukuun ottamatta. Lopulta vuoden 2003 vaaleista lähtien siirryttiin eduskuntavaaleissa noudattamaan maakuntajakoon perustuvaa vaalipiirijakoa.

Hämeen vaalipiirin muodostaa entinen Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri, joka käsittää sekä Kanta-Hämeen että Päijät-Hämeen. Kaakkois-Suomen vaalipiiri käsittää Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnat. Savo-Karjalan vaalipiiriin kuuluvat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Vaasan vaalipiiri käsittää Vaasan läänin vaalipiirin, joka maakuntahallinnossa jakautuu Etelä-Pohjanmaaksi, Pohjanmaaksi ja Keski-Pohjanmaaksi. Oulun vaalipiiriin kuuluu Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, kuten aikaisemmin Oulun lääniin vaalipiiriin. Uudellamaalla Helsinki on erotettu omaksi vaalipiirikseen, muut kunnat muodostavat Uudenmaan vaalipiirin.

Ahvenanmaan vaalipiiristä valitaan yksi kansanedustaja. Valittavien lukumäärä on kokonaislukuosa vaalipiirien asukkaiden lukumäärästä jaettuna koko maan asukasluvulla ja kerrottuna luvulla 199. Tuolla laskutoimituksella jakamatta jäävät kansanedustajapaikat jaetaan desimaaliosan suuruuden mukaisessa järjestyksessä niin, että kansanedustajien kokonaismääräksi tulee 200. Lukumäärä vahvistetaan asetuksella.

Kukin puolue voi asettaa enintään vaalipiiristä valittavan määrän ehdokkaita, kuitenkin vähintään 14. Vaaliliiton muodostavat puolueet voivat asettaa ehdokkaita yhteensä tuon enimmäismäärän. Ahvenanmaan maakunnan vaalipiirissä yhteislistalla voi olla enintään neljä ehdokasta.[2]

Presidentin ja Euroopan parlamentin vaaleissa koko maa muodostaa yhden vaalipiirin. Äänestys kuitenkin tapahtuu ja äänet lasketaan vaalipiireittäin.

Äänestäjä voi äänestää ainoastaan oman vaalipiirin ehdokkaita.

Vaalin toimittamista varten valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan aluehallintovirastojen (vuoteen 2009 asti lääninhallitusten) yhteydessä toimivat vaalipiirilautakunnat edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaita asettaneitten puolueiden asettamista henkilöistä.

Vaalipiirien paikkamäärät eduskuntavaaleissa 1945–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalipiiri Paikat[3][4]
1945 1948 1951 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015 2019 2023
Helsingin vaalipiiri (1954–) - - - 19 19 20 21 22 22 21 20 20 20 20 19 20 21 21 21 22 22 23
Uudenmaan vaalipiiri 31 31 33 15 16 17 18 20 21 24 26 27 29 30 31 32 33 34 35 35 36 37
Varsinais-Suomen vaalipiiri 15 14 17 16 16 16 16 16 16 16 17 17 17 17 17 17 17 17 17 17 17 17
Satakunnan vaalipiiri 14 13 15 14 14 14 13 13 13 13 13 13 12 12 11 10 9 9 9 8 8 8
Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri (1948–) - 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1
Hämeen vaalipiiri 11 11 14 14 14 14 14 14 15 15 15 15 15 13 13 13 14 14 14 14 14 14
Pirkanmaan vaalipiiri 11 12 13 13 13 12 12 13 13 13 13 13 13 15 16 16 18 18 18 19 19 20
Kymen läänin läntinen vp. (1945) Kymen vaalipiiri (1948–2011) Kaakkois-Suomen vaalipiiri (2015–) 15 32 15 15 15 15 15 15 15 15 15 14 14 13 13 13 12 12 12 17 17 15
Kymen läänin itäinen vp. (1945) 17
Etelä-Savon vaalipiiri (1945–2011) 11 11 12 12 11 11 10 10 10 9 9 9 8 8 8 8 6 6 6
Pohjois-Savon vaalipiiri (1945–2011) Savo-Karjalan vaalipiiri (2015–) 11 11 13 13 12 12 12 11 11 11 11 10 10 10 10 10 10 10 9 16 15 15
Pohjois-Karjalan vaalipiiri (1945–2011) 10 10 11 11 11 10 9 8 8 8 7 7 7 7 7 7 7 6 6
Vaasaan läänin eteläinen vp. (1945-1958) Vaasan vaalipiiri (1962–) 10 10 10 10 10 20 20 19 18 18 18 18 18 18 18 17 17 17 17 16 16 16
Vaasan läänin pohjoinen vp. (1945-1958) 8 8 8 8 8
Keski-Suomen vaalipiiri 11 11 12 12 12 11 11 11 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10
Oulun vaalipiiri 17 17 18 18 18 18 18 18 18 17 17 18 18 18 18 18 18 18 18 18 18 18
Lapin vaalipiiri 8 8 8 9 9 9 10 9 9 9 8 8 8 8 8 8 7 7 7 7 7 6
Yhteensä 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200

Vaalipiirien piilevä äänikynnys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole vaaleissa käytössä lakisääteistä äänikynnystä, mutta ”piilevänä” sellainen kuitenkin on jokaisessa vaalipiirissä. Se johtuu vaalitavasta ja jaettavana olevien paikkojen määristä. Toisin kuin lakisääteisen äänikynnyksen kohdalla, piilevän äänikynnyksen alittavakin äänimäärä voi käytännössä riittää paikan saamiseen, riippuen siitä, miten vaalipiirin äänet jakautuvat muille ehdokaslistoille. Paikan saamiseksi varmuudella äänikynnys on kuitenkin saavutettava.

Vaalipiiri Laskennallinen piilevä äänikynnys eduskuntavaaleissa
2011 2015 2019 2023
Helsingin vaalipiiri 4,5 % (4,5 %) 4,3 % (6,8 %) 4,3 % (5,3 %) 4,2 %
Uudenmaan vaalipiiri 2,8 % (2,8 %) 2,8 % (2,6 %) 2,7 % (2,7 %) 2,6 %
Varsinais-Suomen vaalipiiri 5,6 % (7,3 %) 5,6 % (8,7 %) 5,6 % (5,5 %) 5,6 %
Satakunnan vaalipiiri 10,0 % (10,9 %) 11,1 % (9,6 %) 11,1 % (10,0 %) 11,1 %
Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri 50,0 % (81,4 %) 50,0 % (89,5 %) 50,0 % (89,0 %) 50,0 %
Hämeen vaalipiiri 6,7 % (6,8 %) 6,7 % (6,0 %) 6,7 % (5,7 %) 6,7 %
Pirkanmaan vaalipiiri 5,3 % (5,0 %) 5,0 % (4,9 %) 5,0 % (5,7 %) 4,8 %
Kymen vaalipiiri (1962–2011) Kaakkois-Suomen vaalipiiri (2015–) 7,7 % (6,6 %) 5,6 % (6,4 %) 5,6 % (9,4 %) 6,3 %
Etelä-Savon vaalipiiri (1962–2011) 14,3 % (18,6 %)
Pohjois-Savon vaalipiiri (1962–2011) Savo-Karjalan vaalipiiri (2015–) 10,0 % (8,4 %) 5,9 % (5,9 %) 6,3 % (7,2 %) 6,3 %
Pohjois-Karjalan vaalipiiri (1962–2011) 14,3 % (13,3 %)
Vaasan vaalipiiri 5,6 % (6,6 %) 5,9 % (5,7 %) 5,9 % (6,7 %) 5,9 %
Keski-Suomen vaalipiiri 9,1 % (9,0 %) 9,1 % (9,0 %) 9,1 % (8,2 %) 9,1 %
Oulun vaalipiiri 5,3 % (4,9 %) 5,3 % (6,2 %) 5,3 % (7,9 %) 5,3 %
Lapin vaalipiiri 12,5 % (11,8 %) 12,5 % (10,8 %) 12,5 % (12,5 %) 14,3 %
Äänikynnys on laskettu kaavalla Ä/(p+1). Kaavassa Ä on 100 % äänimäärä ja p on jaossa olevien paikkojen määrä. Taulukossa ilmoitettu luku kertoo äänien määrän prosentteina joka puolueen tai vaaliliiton on vähintään saatava kyseisestä vaalipiiristä saadakseen varmuudella ainakin yhden edustajan. Suluissa vaalipiirin pienin edustajanpaikkaan riittänyt äänimäärä. Ahvenanmaan vaalipiiristä valitaan aina yksi edustaja.

Puoluekannatus vaalipiireissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimmat puolueet kunnittain eduskuntavaaleissa 2015.
  Keskusta
  Perussuomalaiset
  Kokoomus
  Sosiaalidemokraatit
  Vasemmistoliitto
  RKP
  Kristillisdemokraatit
  Åländsk Samling

Vuoden 2011 eduskuntavaalit olivat poikkeukselliset, mutta kertovat myös sekä uutta että vanhaa puolueiden kannatuksesta eri vaalipiireissä. Suurin puolue Kokoomus sai suurimman osan kannatuksestaan Uudenmaan, Helsingin, Varsinais-Suomen sekä Pirkanmaan vaalipiireistä. Kokoomuksen kannatus siis sijoittui jälleen etupäässä Etelä- ja Länsi-Suomen suuriin kaupunkiseutuihin. SDP:n kannatusalueet säilyivät perinteisesti Etelä- ja Itä-Suomen pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa. SDP oli suurin puolue muun muassa Kymen, Hämeen ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä. Historian suurimman vaalivoiton myötä kolmanneksi nousseen Perussuomalaisten kannatus jakautui suurista puolueista tasaisimmin ympäri Suomea, mutta eniten kannatusta puolue sai rakennemuutosalueilta, joita heijastaa korkea työttömyys. Perussuomalaisten vahvoja alueita olivat Satakunnan, Kymen ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit sekä Pirkanmaan maaseutukunnat. Roiman tappion saanut Keskusta sai perinteiseen tapaan suurimman osan kannatuksestaan harvaanasutuilta alueilta etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen vaalipiireistä, vaikka puolueen kannatus romahtikin niissä samoin kuin muualla maassa. Vasemmistoliitolle parasta seutua olivat Lapin ja Oulun vaalipiirit ja Vihreille vastaavasti Helsinki ja Uudenmaan vaalipiiri. RKP:n kannatus jatkui uskollisena ruotsinkielisillä alueilla, joita on etenkin Vaasan vaalipiirissä. Myös Kristillisdemokraattien kannatus perustui enemmänkin kuntiin kuin kokonaisiin vaalipiireihin. Luodon ja Pedersören kunnat olivat KD:lle jälleen muuta maata selvästi suosiollisemmat kansanedustajaksi valitun Peter Östmanin äänimäärien myötä.

Vaalipiirien suurimmat puolueet (2015)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset vaalipiirit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1906

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalipiirit 1906–1921
Vaalipiirit 1921–1938

Ensimmäisissä vuoden 1906 valtiosäännön uudistuksen jälkeen 15.–16.3.1907 pidetyissä eduskuntavaaleissa oli maa jaettu kuuteentoista 7. heinäkuuta 1906 suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistamaan vaalipiiriin. Vaalipiirit muodostettiin Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivien talonpoikaissäädyn vaalipiireinä käytetyistä kihlakunnista:

  1. Uudenmaan läänin vaalipiiri
  2. Turun läänin eteläinen vaalipiiri (Ahvenanmaan kihlakunta, Vehmaan kihlakunta, Mynämäen kihlakunta, Piikkiön kihlakunta, Halikon kihlakunta, Maskun kihlakunta)
  3. Turun läänin pohjoinen vaalipiiri (Ulvilan kihlakunta, Ikaalisten kihlakunta, Tyrvään kihlakunta, Loimaan kihlakunta)
  4. Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri (Tammelan kihlakunta, Hauhon kihlakunta, Hollolan kihlakunta)
  5. Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri (Pirkkalan kihlakunta, Ruoveden kihlakunta, Jämsän kihlakunta)
  6. Viipurin läänin läntinen vaalipiiri (1906–1945, Kymin kihlakunta, Lappeen kihlakunta, Rannan kihlakunta)
  7. Viipurin läänin itäinen vaalipiiri (1906–1945)
  8. Mikkelin läänin vaalipiiri
  9. Kuopion läänin läntinen vaalipiiri (Rautalammin kihlakunta, Kuopion kihlakunta, Iisalmen kihlakunta)
  10. Kuopion läänin itäinen vaalipiiri (Liperin kihlakunta, Ilomantsin kihlakunta, Pielisjärven kihlakunta)
  11. Vaasan läänin itäinen vaalipiiri (1906–1960, Laukaan kihlakunta, Kuortaneen kihlakunta)
  12. Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri (1906–1960, Ilmajoen kihlakunta, Korsholman kihlakunta pois luettuna Ylistaron kunta ja Isonkyrön kunta)
  13. Vaasan läänin pohjoinen vaalipiiri (1906–1960, Ylistaron kunta ja Isonkyrön kunta Korsholman kihlakunnasta, Lapuan kihlakunta, Pietarsaaren kihlakunta)
  14. Oulun läänin eteläinen vaalipiiri (1906–1938, Saloisten kihlakunta, Haapajärven kihlakunta, Kajaanin kihlakunta, Oulun kihlakunnan kunnat: Oulun maalaiskunta, Oulunsalon kunta, Kempeleen kunta, Lumijoen kunta, Limingan kunta, Temmeksen kunta, Tyrnävän kunta, Muhoksen kunta, Utajärven kunta)
  15. Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri (1906–1938, Kemin kihlakunta, Oulun kihlakunnan kunnat: Kuivaniemen kunta, Iin kunta, Haukiputaan kunta, Kiimingin kunta, Ylikiimingin kunta, Pudasjärven kunta, Taivalkosken kunta, Kuusamon kunta)
  16. Lapin vaalipiiri 1906–1908, Lapinmaan vaalipiiri 1909–1938, Lapin läänin vaalipiiri –1995, Lapin kihlakunta keskellä olevan kaupunki mukaan lukien.[5]

Viidessätoista vaalipiirissä noudatettiin suhteellista vaalitapaa niin kuin nykyäänkin. Lapin vaalipiirissä kuitenkin valittiin yksi edustaja enemmistövaalilla johtuen harvasta asutuksesta.[6][7]

Uudenmaan vaalipiiriin kuului Helsingin kaupungin vaalipiiri, joka erotettiin myöhemmin omaksi vaalipiirikseen 1952. Lappi kuului vuoteen 1938 saakka Oulun lääniin, ja nykyinen Lapin maakunnan alue kuului Lapin vaalipiiriin ja Oulun läänin pohjoiseen vaalipiiriin. Ahvenanmaa oli osa Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Keski-Suomen vaalipiiri muodostettiin vasta 1960 ympäröivien vaalipiirien osista Keski-Suomen läänin perustamisen yhteydessä. Pohjois-Karjalan vaalipiiri muodostettiin samoin vuonna 1960 Pohjois-Karjalan läänin perustamisen yhteydessä entisestä Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä lukuun ottamatta Kaavin, Rautavaaran ja Säyneisen kuntia, jotka siirrettiin Kuopion vaalipiiriin.

Merkittävän muutoksen vaalipiireihin loivat Suomen alueluovutukset Moskovan välirauhassa 1944 ja Pariisin rauhassa 1947 vahvistamat alueluovutukset,

1945–1948

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin läänin entiset asukkaat eivät äänestäneet eduskuntavaaleissa 1945 ja eduskuntavaaleissa 1948 tosiasiallisten asuinpaikkojensa vaalipiireissä, vaan Viipurin läänin itäisen vaalipiirin entiset äänestäjät äänestivät muodostaen yhteisen vaalipiirin ympäri Suomen Kymen läänin itäisessä vaalipiirissä, joka oli uudelleen vallinneet olosuhteet huomioon otettu Viipurin läänin itäinen vaalipiiri sisällöltään jotkin kunnat lisättyinä.

1969 vaalilaki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalipiirit 1962–2011

Vuoden 1969 vaalilaki määritteli vaalipiirit seuraavasti:

  1. Helsingin kaupungin vaalipiiri (erotettiin Uudenmaan läänin vaalipiiristä vaaleista 1954 lähtien)
  2. Uudenmaan läänin vaalipiiri, johon kuuluu Uudenmaan lääni lukuun ottamatta Helsingin kaupunkia
  3. Turun läänin eteläinen vaalipiiri, johon kuuluvat Pyhärannan kunta, Kodisjoen kunta, Laitilan kunta, Karjalan kunta, Yläneen kunta, Oripään kunta, Alastaron kunta, Loimaan kaupunki, Metsämaan kunta sekä niiden eteläpuolella olevat osat Turun ja Porin lääniä.
  4. Turun läänin pohjoinen vaalipiiri, johon kuuluvat Rauman maalaiskunta, Lapin kunta, Hinnerjoen kunta, Honkilahden kunta, Säkylän kunta, Vampulan kunta, Huittisten kunta, Punkalaitumen kunta sekä niiden pohjoispuolella olevat osat Turun ja Porin lääniä.
  5. Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri
  6. Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri, johon kuuluvat Urjalan kunta, Kylmäkosken kunta, Viialan kunta, Sääksmäen kunta, Valkeakosken kaupunki, Tyrvännön kunta, Hauhon kunta, Lammin kunta, Padasjoen kunta sekä niiden eteläpuolella olevat osat Hämeen lääniä.
  7. Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri, johon kuuluvat Vesilahden kunta, Lempäälän kunta, Kangasalan kunta, Pälkäneen kunta, Luopioisten kunta, Kuhmalahden kunta, Kuhmoisten kunta sekä niiden pohjoispuolella olevat osat Hämeen lääniä.
  8. Kymen läänin vaalipiiri
  9. Mikkelin läänin vaalipiiri
  10. Kuopion läänin vaalipiiri
  11. Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiri
  12. Vaasan läänin vaalipiiri
  13. Keski-Suomen läänin vaalipiiri
  14. Oulun läänin vaalipiiri
  15. Lapin läänin vaalipiiri

Vaalipiirit siis perustuivat edelleen periaatteessa läänijaolle sekä suhteelliselle vaalitavalle poikkeuksena Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri, jossa käytiin enemmistövaali. Kolme väkiluvultaan suurinta lääniä (Hämeen lääni, Turun ja Porin lääni ja Uudenmaan lääni) oli edelleen jaettu kahteen vaalipiiriin.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_vaalipiirit&oldid=22300424”