Koko maa toimii yhtenä vaalipiirinä.[2] Ennakkoäänestys oli kotimaassa 29. toukokuuta – 4. kesäkuuta ja ulkomailla 29. toukokuuta – 1. kesäkuuta.[3]
Syksyllä 2023 Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen, jonka nojalla 12 jäsenmaalle myönnettiin lisäpaikkoja parlamentissa. Tämä vaikutti myös Suomeen, joka sai yhden lisäpaikan, eli Suomen meppien määrä nousi 15:een.[4][5]
Äänioikeus vaaleissa oli kaikilla vaalipäivään mennessä vähintään 18-vuotiailla Suomen kansalaisilla sekä henkilöillä, jotka täyttivät seuraavat ehdot[6]:
on omannut kotikunnan Suomessa vähintään 51 päivää ennen vaaleja TAI on Suomessa toimivan tai EU:n kansalaisjärjestön palveluksessa tai tällaisen henkilön Suomessa asuva perheenjäsen
Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen oli halukas jatkokaudelle[15], mutta perussuomalaisten puoluehallitus vastusti hänen ehdokkuuttaan eikä häntä näin ollen nimetty ehdokkaaksi.[16] Hakkarainen osallistui eurovaaleihin sitoutumattomana Vapauden liiton listalta.[17]
Puolueiden ja valitsijayhdistysten oli toimitettava ehdokaslistansa 30. huhtikuuta 2024 kello 16.00 mennessä Helsingin vaalipiirilautakunnalle. Ehdokasasettelu vahvistettiin 10. toukokuuta 2024.[25]
Parlamenttiin päässeet ehdokkaat on merkitty lihavoidulla tekstillä.
Puolueiden 10. toukokuuta 2024 vahvistetut ehdokkaat (suluissa ryhmä, jota puolueen europarlamentaarikot edustavat Euroopan parlamentissa):
Vaaliviikolla MTV, Helsingin Sanomat ja Yle julkaisivat kukin oman mielipidetiedustelunsa, joista yksikään ei osannut ennakoida kannatuksessa suuria muutoksia. Vaaleissa Perussuomalaiset alitti kuitenkin kyselyiden keskiarvon noin seitsemällä prosenttiyksiköllä, kun taas Vasemmistoliitto ylitti oman keskiarvonsa saman verran. Myös Kokoomuksen vaalitulos kohosi gallupien lukemista noin neljä prosenttiyksikköä. Toisaalta SDP:n tulos laski odotetusta neljä prosenttiyksikköä.[28]
Väitöskirjatutkija Julius Lehtisen mukaan kyselyissä oli tiedusteltu sitä, mitä puoluetta vastaajat aikovat äänestää eurovaaleissa, jolloin jopa 70 prosenttia nimesi jonkin puolueen, vaikka koko 2000-luvun ajan todellinen äänestysinto oli pysynyt 40 prosentin tuntumassa. Gallupeissa yliarvioitiin siten se, kuinka moni lopulta ilmaisisi mieltymyksensä myös äänestyskopissa. Lehtisen mukaan tähän saattoi vaikuttaa se, että kyselyiden toteuttamistapa on muuttunut puhelinhaastatteluista nettipaneeleiksi, joissa vain innokkaimmat vastaavat, minkä vuoksi vastaajien joukko ei enää olekaan edustava otos yhteiskunnasta.[28]
_logo.svg){kind=logo}
.svg){kind=small}
