Siirry sisältöön

Oulun ortodoksinen hiippakunta

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 15. helmikuuta 2025.
Oulun ortodoksinen hiippakunta
Pyhän Kolminaisuuden katedraali tammikuussa 2010
Pyhän Kolminaisuuden katedraali tammikuussa 2010
Kirkkokunta Ortodoksisuus
Osa kirkkoa Suomen ortodoksinen kirkko
Seurakuntia 2
Luostareita –
Jäseniä 8 849 (31.12.2024)[1]
Perustettu 30. marraskuuta 1979
Erotettiin Helsingin ortodoksisesta hiippakunnasta
Metropoliitta Avoin, tehtävien hoitaja Haminan piispa Sergei (Rajapolvi)
Tuomiokirkko Pyhän Kolminaisuuden katedraali
Virallinen sivusto
Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunnat ja seurakunnat.

Oulun hiippakunta on vuonna 1980 perustettu Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunta. Hiippakunta perustettiin sittemmin jo haudatun kirkkokunnan autokefaliahankkeen takia.

Oulun hiippakunnan keskuspaikkana on Oulu ja hiippakunnan piispan arvonimi on Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta.[2] Piispan virassa oli viimeksi vuodesta 2015 vuoteen 2024 metropoliitta Elia.[3]

Seurakuntia hiippakunnassa on kaksi:[4]

  1. Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta
  2. Tampereen ortodoksinen seurakunta

Kiuruveden ortodoksinen seurakunta kuului aiemmin Oulun hiippakuntaan, mutta se liitettiin osaksi Karjalan hiippakuntaa seurakuntaliitoksessa Iisalmen ortodoksiseen seurakuntaan vuonna 2016. Tampereen seurakunta siirtyi Helsingin hiippakunnasta Oulun hiippakuntaan vuoden 2020 alusta.[5] Vaasan ortodoksinen seurakunta liittyi vuoden 2021 alussa Tampereen ortodoksisen seurakunnan kappeliseurakunnaksi.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Oulun hiippakunnan perustamisesta syntyi vuonna 1978, kun Suomen ortodoksisen kirkon silloinen arkkipiispa Paavali käynnisti uudelleen kirkon sisäisen keskustelun autokefalian tavoittelemisesta. Edellytyksenä tähän oli piispojen lukumäärän korottaminen neljään piispaan, mihin Paavali ehdotti ratkaisuksi mm. kolmannen hiippakunnan luomista. Hanke eteni nopeasti. Tammikuun 8. päivänä vuonna 1979 kutsuttiin koolle ylimääräinen kirkolliskokous, joka otti asian käsiteltäväkseen. Hankkeella oli myös vastustajia, heistä kenties näkyvimmän ollessa Helsingin metropoliitta Johannes, joka näki aloitteen kritiikkinä nykyisten piispojen työlle. Lisäksi hän sanoi uuden hiippakunnan olevan tarpeeton, sillä pohjois-suomen kristittyjen elämästä pystyttiin huolehtimaan myös Helsingistä käsin.

Vastustuksesta huolimatta kirkolliskokous hyväksyi hiippakunnan perustamisen äänin 29-3. Kokoukseen saapunut Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan edustaja antoi siunauksensa hankkeelle. Uuden hiippakunnan metropoliitaksi valittiin silloinen Joensuun piispa Leo.[6]

Uuden seurakunnan alkuvuodet (1980-1990)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiippakunta sai ensimmäisen toimistonsa, kun Tuiran kaupunginosasta vuokrattiin metropoliitalle ja seurakunnan pappiskandidaatille kerrostaloyksiö työskentelytilaksi. Metropoliitta Leo kiersi heti työnsä aluksi aktiivisesti ympäri hiippakuntaansa tutustuen kaikkiin sen seurakuntiin ja niiden moninaisiin rakennushankkeisiin. Lisäksi hän työskenteli Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan sekä Lintulan Luostarin Ystävien parissa, joiden kummankin puheenjohtajaksi hänet oli valittu. Arkkipiispalle tuotujen huolien joukosta nousi esille erityisesti laajan hiippakunnan tiedotusvaikeudet. Tätä ongelmaa korjaamaan perustettiin oma hiippakuntalehti Paimen-Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi syyskuussa 1981.

Heti seurakunnan perustamisen jälkeen oltiin alettu suunnitella omaa hiippakuntakeskusta. Hanke etenikin nopeasti, ja seurakunnalle hankittiin tilat Nummikadulle, Vanhatullin ja keskustan rajalle rakennettavasta kerrostalosta. Keskus siunattiin käyttöön kahdessa vaiheessa; vuonna 1982 sen asuintilat sekä seuraavana vuonna kappeli ja edustustilat. Lopullisessa hiippakuntakeskuksessa olivat metropoliitan edustustilat ja asunto, taloudenhoitajan asunto, pyhien Basileios Suuren, Gregorios Teologin sekä Johannes Khrysostomoksen muistolle pyhitetty kappeli sekä kansliatilat, jotka käsittävät työhuoneita, aulan, arkiston sekä kirkkopukuvaraston.

Metropoliitta Leo otti sydämelleen hiippakuntansa koltansaamelaisen vähemmistön asiat. Hän kutsui uhanalaisen koltansaamen osaajista työryhmän, joka alkoi kääntämään kirkollisia tekstejä koltansaameksi. Ensimmäisinä valmistuivat rukouskirja vuonna 1983 sekä Johanneksen evankeliumi vuonna 1988. Käännöstyötä rahoittivat Suomen Pipliaseura sekä Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Metropoliitta Leo ja hiippakunnan alueella toimiva Koltta-asiain kannatusyhdistys olivat vaikuttamassa myös Inarin Nellimin Pyhän kolminaisuuden ja pyhän pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkon rakentamisessa.

Vuonna 1985 perustettiin Oulun ortodoksinen hiippakuntakuoro, joka niitti mainetta erityisesti toisen taiteellisen johtajansa, Elias Palolan aikana, kun se konsertoi laajasti niin Suomen alueella kuin kansainvälisestikin. Vuonna 1987 kuoro sijoittui kolmanneksi Puolan Hajnówkassa pidetyillä kuorofestivaaleilla.

Vuonna 1988 Perustettiin Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö. Sen peruspääoma muodostui seurakunnalle annetuista huomattavista testamenttilahjoituksista. Säätiö alkoi aktiivisesti tukemaan hiippakunnan alueella tapahtuvaa ortodoksista kulttuuri-, opiskelu- ja tutkimuselämää sekä sen alueella elävien ortodoksisten vähemmistöjen, kuten kolttasaamelaisten henkisiä ja sosiaalisia hankkeita. Keinoiksi tähän päätettiin stipendien, avustuksien ja tunnustuspalkintojen myöntäminen.[7]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapajärven Karjalahteen perustettiin vuonna 1992 Ekumeeninen Pyhän Kolminaisuuden Veljesyhteisö. Veljestön tarkoituksena oli toteuttaa ortodoksien, luterilaisten ja katolilaisten kristittyjen ekumeniaa yhteisen luostarielämän kautta. Kuusi vuotta toimittuaan veljestö muutti Pyhäjärven kaupungin entisen vanhainkodin tiloihin. Lisäksi vuokrattiin kaksi rakennusta joiden tiloja käytettiin jo Haapajärvellä suosituksi osoittautuneeseen matkailutoimintaan. Veljestö sai toimintansa aikana runsaasti kiitosta matkailutoiminnastaan sekä harjoittamastaan hyväntekeväisyystyöstä.

Lapin alueen kirkkorakennuksia ja rukoushuoneita remontoitiin ahkerasti 1990-luvulla. Rovaniemen Pyhän apostoli Andreaksen kirkko peruskorjattiin, samoin kuin Sevettijärven Sevettijärven pyhän pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkko. Viimeisenä valmistui Ivalon pyhän Nikolaoksen kirkon peruskorjaus vuonna 1996.

Iisalmessa pidetyssä ylimääräisessä kirkolliskokouksessa 1996 metropoliitta Leo valittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi äänin 22-14. Näin Oulun hiippakunnan ensimmäisen metropoliitan aikakausi tuli päätökseensä. Helsingin piispanvaalin hävinnyt Ambrosius valittiin Oulun hiippakunnan uudeksi metropoliitaksi saman vuoden syyskuussa. Virkaanastujaiset Oulun pyhän kolminaisuuden katedraalissa olivat näyttävä ja merkittävä tapahtuma, jossa oli mukana monia kirkollisen kentän näkyviä nimiä, kuten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa Olavi Rimpiläinen ja Tukholman metropoliitta Pavlos, Konstantinopolin patriarkka Bartolomeoksen edustaja.

Metropoliitta Leon aikana tehty kirkkojen kunnostustyö jatkui edelleen. Ambrosius vihki uudelleen käyttöön remontoidut Paltamon Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen tsasounan ja Kokkolan Pyhien Simeonin ja Hannan rukoushuoneen.[8]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiippakunta sai vuonna 2002 historiansa kolmannen metropoliitan, kun 52-vuotias Panteleimon valittiin virkaan ilman vastaehdokasta. Edellinen piispa Ambrosius oli siirtynyt saman vuoden tammikuussa Helsingin hiippakunnan johtoon.

Kirkkorakennusten parissa tehtävä työ jatkui, kun Raahenseudun ortodokseille järjestyi oma rukoushuone kaupungin vuokrahuoneistosta. Oulussa taas remontoitiin Pyhän kolminaisuuden katedraalin sisätiloja vuonna 2003, minkä yhteydessä alueen ikonimaalarit koristelivat kirkon uuden ikonostaasin. Sotkamossa vihittiin käyttöön uusi tsasouna ja Kajaanissa saatiin päätökseen viisitoista vuotta kestäneet Kristuksen kirkastumisen kirkon sisäseinämaalaustyöt.[9]

Suuren suosion saanut Pyhän Kolminaisuuden Veljesyhteisö lopetti äkillisesti toimintansa loppusyksystä 2005[10], kun yhteisön perustaja munkki Kristoforosta alettiin epäillä kahdeksasta seksuaalirikoksesta. Syytteiden paljastuttua muu yhteisö vetäytyi paikkakunnalta.[11] Kristoforos tuomittiin teoistaan Haapajärven käräjäoikeudessa kuuden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Metropoliitta Panteleimon kommentoi tapausta murheelliseksi.[12]

Piispat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun metropoliitat
Nimi Vuodet virassa
Leo 1980–1996
Ambrosius (Jääskeläinen) 1996–2002
Panteleimon (Sarho) 2002–2013
Elia (Wallgrén) 2015–2024

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tilastotietoja kirkon väestöstä vuodelta 2024 (PDF) Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.1.2025.
  2. ↑ Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys (2 luku, 11 §) Finlex.fi. Oikeusministeriö. Arkistoitu 28.1.2020. Viitattu 23.10.2019.
  3. ↑ Annala, Päivi: Tuoreen ortodoksipiispan toisenlainen reitti metropoliitaksi Ylen uutiset. 12.1.2015. Viitattu 12.1.2015.
  4. ↑ Hiippakunnat Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 27.2.2024.
  5. ↑ Tampereen seurakunta osaksi Oulun hiippakuntaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Metropoliitta Panteleimon: Ortodoksiaa pohjoisessa: Oulun ortodoksinen hiippakunta 1980-2005, s. 12-15. Paimen Sanomat, 2007. ISBN 978-952-92-2134-9
  7. ↑ Metropoliitta Panteleimon: Ortodoksiaa pohjoisessa: Oulun ortodoksinen hiippakunta 1980-2005, s. 18-24, 31-33. Paimen-Sanomat, 2007. ISBN 978-952-92-2134-9
  8. ↑ Metropoliitta Panteleimon: Ortodoksiaa pohjoisessa: Oulun ortodoksinen hiippakunta 1980-2005, s. 27-41. Paimen-Sanomat, 2007.
  9. ↑ Metropoliitta Panteleimon: Ortodoksiaa pohjoisessa: Oulun ortodoksinen hiippakunta 1980-2005, s. 45-48. Paimen-Sanomat, 2007.
  10. ↑ Metropoliitta Panteleimon: Ortodoksiaa pohjoisessa: Oulun ortodoksinen hiippakunta 1980-2005, s. 30. Paimen-Sanomat, 2007.
  11. ↑ Rikossyytteet tuhosivat veljesyhteisön MTV Uutiset. 4.1.2006. Viitattu 21.2.2025.
  12. ↑ Sek­suaa­li­ri­kok­sis­ta pitkä tuomio or­to­dok­si­mun­kil­le Kaleva. 4.5.2006. Viitattu 21.2.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oulun_ortodoksinen_hiippakunta&oldid=23039263”