Tämä on suositeltu artikkeli.

Kirka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Sanan muista merkityksistä katso Kirka (täsmennyssivu).
Kirka
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa 12. toukokuuta 1989 Kuusankoskitalossa.
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa 12. toukokuuta 1989 Kuusankoskitalossa.
Henkilötiedot
Koko nimi Kirill Babitzin
Syntynyt22. syyskuuta 1950
Helsinki
Kuollut31. tammikuuta 2007 (56 vuotta)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi KirkaView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1964–2007
Tyylilajit pop, iskelmä, rock, soul, funk, rhythm and blues, hard rock, heavy metal
Soittimet laulu, harmonikka, huuliharppu, kitara
Yhtyeet The Creatures, Mosaic, The Islanders, Mestarit
Levy-yhtiöt Love, Scandia, EMI, Finndisc, CBS, Flamingo, BMG
Aiheesta muualla
kirka.fi

Kirka (oikealta nimeltään Kirill Babitzin, 22. syyskuuta 1950 Helsinki – 31. tammikuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen laulaja. Hän oli Suomen suosituimpia rock- ja iskelmälaulajia, ja hänen levyjään on myyty yli miljoona kappaletta. Kirkalle myönnettiin uransa aikana viisi Emma-palkintoa.

Kirkan ura kesti miltei keskeytyksettä yli 40 vuotta. Hän aloitti laulamisen vuonna 1964 The Creatures -yhtyeessä, joka ei kuitenkaan koskaan levyttänyt. Soolouralle hän siirtyi 1967, ja hänen läpimurtonsa oli samana vuonna ilmestynyt kappale ”Hetki lyö”. Sitä seurasivat 1970-luvun puoliväliin asti lukuisat hitit, kuten ”Leijat” ja ”Varrella virran”. Kirka nousi uuteen menestykseen 1984, jolloin hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Hengaillaan” ja hänen samanniminen albuminsa myi kultaa. Vuosina 1986–1987 Kirka levytti englanninkielistä hard rockia, mutta hän siirtyi pian takaisin suomenkieliseen iskelmään. Kirka voitti vuoden 1988 Syksyn sävel -kilpailun kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni” ja samanniminen albumi myi viisinkertaista platinaa. Se aloitti hänen uransa menestyksekkäimmän kauden, jonka aikana hän levytti useita kulta- ja platinalevyjä. Vuosituhannen vaihteessa Kirka oli mukana suositussa Mestarit-kokoonpanossa. Hänen viimeinen albuminsa ilmestyi 2005.

Kirka tulkitsi uransa aikana hyvin erilaista musiikkia. Esiintyessään hän lauloi paljon mielimusiikkiaan rockia ja soulia, mutta levytti pääasiassa kevyempää materiaalia. Tämä ristiriita vaivasi häntä toisinaan, ja hän kuvasi itseään rocklaulajaksi, joka esittää poppia ja iskelmää.

Kirka oli taustaltaan suomenvenäläinen. Babitzinin sisaruksista Sammy, Muska, Ykä ja Anna ovat hekin tehneet uraa musiikin parissa. Myös Kirkan tytär Alexandra on esiintynyt laulajana.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus (1950–1966)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta ja lapsuudenperhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Babitzinin perhe 1960-luvun alussa Maunulan asunnossa. Kirka vasemmalla. Leo-isän sylissä Georgij (”Ykä”) ja Elisabeth-äidin sylissä Anna. Takana oikealla Marija (”Muska”) ja edessä oikealla Aleksandr (”Sammy”).

Kirkan isä Leo Babitzin (s. 1914 Pietari) pakeni perheensä kanssa bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankaappausta Suomeen. Kirkan äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli juuriltaan osittain saksalainen Reininmaalta.[1][2] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä. Kirkan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[1]

Kirill Babitzin syntyi putkimiehenä työskennelleen Leon ja kotiäiti Elisabethin kolmanneksi pojaksi 22. syyskuuta 1950 Helsingissä. Perhe asui Huvilakadulla ahtaasti talon alakerran huoneessa.[3][4][5] Babitzinien sisaruksiin kuuluvat Kirkan lisäksi niin ikään musiikkiuraa luoneet Aleksandr (”Sammy”, 1948–1973), Marija (”Muska”, s. 1952), Georgij (”Ykä”, s. 1955) ja Anna, s. 1961[6]) sekä kaksivuotiaana hukkunut Leo (1946–1948).[5] Perheen kotikieli oli pääasiassa venäjä.[7] Lasten nimet olivat suomenkielisille leikkikavereille haastavia, joten Kirill muuntui heidän suussaan ensin Kiraksi ja sitten Kirkaksi.[8] Babitzinit muuttivat 1961 Maunulaan,[9] Pakilantie 20:n uusiin vuokrataloihin.[10]

Musiikkikiinnostuksen herääminen ja The Creatures

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka innostui musiikista viisivuotiaana, kun hän sai Sofia-isoäidiltään harmonikan, jonka kanssa hän esiintyi esimerkiksi vanhainkodeissa.[11] Leo Babitzin ilmoitti Kirkan ja Muskan pianotunneille, mutta he lopettivat sen turhauduttuaan iäkkään opettajan kurinalaiseen opetustapaan.[12] Vuonna 1959 yhdeksänvuotias Kirka aloitti Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulun.[13] Seuraavana vuonna hän osallistui Kulttuuritalolla järjestettyyn televisioituun harmonikkakilpailuun, jossa hän saavutti alle 12-vuotiaiden piirinmestaruushopeaa.[14]

Kirkan kiinnostus laulamiseen heräsi noin 11–12-vuotiaana, kun Musiikki-Fazerilla lähettinä työskennellyt isoveli Sammy toi kotiin levyjä. Niiltä hän kuunteli Elvis Presleytä ja Paul Ankaa, ja myöhemmin löytyivät muun muassa Beatles ja Rolling Stones.[15] Suurimman vaikutuksen häneen teki kuitenkin raspiääninen Little Richard, joka vaikutti pysyvästi hänen laulutyyliinsä.[16] Kirkan kiinnostuttua rockista myös harmonikkaharrastus jäi,[3] ja hän opetteli sen sijaan kitaransoittoa.[17]

The Creatures -yhtye vuonna 1966. Oikealla Kirka, rummuissa Remu Aaltonen.

Kirka liittyi syksyllä 1964 laulusolistiksi The Creatures -yhtyeeseen,[18] joka esitti suoraviivaista rock and rollia ja rhythm and bluesia.[16] Creatures oli havitellut laulajakseen ensin Sammya, joka kuitenkin halusi jatkaa The Steelers -yhtyeessä ja suositteli tilalleen pikkuveljeään.[19] Kirka esiintyi Creaturesin kanssa ensimmäisen kerran marraskuussa 1964 Tyttöjen ammattikoulussa Helsingissä. Yhtye soitti useita kertoja televisiossa ja 1966 elokuvissa Käpy selän alla ja Topralli, mutta levytyksiä se ei tehnyt.[18]

Leo Babitzin piti rockmusiikkia ohimenevänä ilmiönä ja vaati Kirkaa keskittymään koulunkäyntiin, jotta tämä pääsisi yliopistoon ja valmistuisi insinööriksi, lääkäriksi tai tuomariksi.[20] Kirka oli aloittanut koulunkäynnin venäjänkielisessä leikkikoulussa, mistä hän jatkoi vuonna 1957 Tabunovin kouluun.[13][21] Koulun toiminta päättyi seuraavana vuonna, jolloin Kirka siirtyi Tehtaankadun kansakouluun.[22] Hän läpäisi kansakoulun rimaa hipoen, minkä jälkeen hän opiskeli Mäkelänkadun kansalaiskoulussa.[23] Kirka lopetti koulunkäynnin jouluna 1966 seitsemänneltä luokalta[14] Hän ei viihtynyt suomalaisessa koulussa vaan kertoi myöhemmin kammoksuneensa sen autoritatiivista ja tasapäistävää johtamistapaa. Kirka jäi myös pari kertaa luokalle runsaiden poissaolojensa vuoksi.[24] Hän sai laulustakin arvosanaksi nelosen, sillä hän laiminlöi oppitunneilla käymisen keikkailun viedessä aikaa. Lastensuojeluviranomaiset kävivät Kirkan kotona huomauttamassa oppivelvollisuudesta, ja häntä uhkailtiin jopa kasvatuslaitokseen joutumisella.[25] Kirka pyrki isänsä painostuksesta kolmesti oppikouluun, pääsi sisään, mutta ei koskaan mennyt tunneille.[24]

Soolouran ensivaiheet (1967–1974)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensilevytykset ja läpimurto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Creaturesin toiminta oli alkanut hiipua, mutta Kirkan lahjakkuus huomattiin ja hänelle riitti paljon kysyntää.[26] Kirka vieraili äänitysstudiossa ensimmäisen kerran kesällä 1967, jolloin hän levytti Love Recordsille laulut ”Anna suukko vain” ja ”Silloin ihminen kaunein on”. Otto Donnerin säveltämät ja sovittamat monimutkaiset kappaleet yhdistelivät jazzia, bluesia ja jopa progressiivisia elementtejä, ja taustalla soitti Blues Section. Love julkaisi kappaleet singlenä vasta myöhemmin samana vuonna ”Hetki lyö” -ensihitin ilmestyttyä, ja se jäi vähälle huomiolle.[27]

Creatures esiintyi viimeisen kerran syyskuussa 1967, minkä jälkeen Kirka toimi viikon tai kahden ajan Mosaic-yhtyeen solistina.[28] Danny puolestaan etsi toista solistia The Islanders -yhtyeeseensä. Hänen perustamassaan ohjelmatoimistossa, D-tuotannossa, työskennellyt Kari Åkerberg oli nähnyt Kirkan esiintymässä Creaturesin kanssa ja vaikuttunut tämän äänestä.[29] Kirka liittyi Islandersiin ja esiintyi sen kanssa ensimmäisen kerran lokakuussa.[14] Samalla hän liittyi D-tuotantoon, jossa hänelle luotiin aiemman raggarirokkarin tilalle siistin popparin imago. Hänen pukeutumiseensa panostettiin ja siihen otettiin vaikutteita Britannian mod-kulttuurista. Kirkan mukaan hänen ohjailunsa meni kuitenkin toisinaan liian pitkälle, mikä ärsytti häntä.[30] Kirka levytti mitä levy-yhtiö suositteli, kiersi Suomea muiden mukana, pukeutui kuten käskettiin ja piti seurustelusuhteensa salassa niin kuin neuvottiin.[31]

Kirka ja Islanders levyttivät lokakuussa 1967 Scandia-levy-yhtiölle kappaleen ”Hetki lyö”, joka oli Pertti Reposen sanoittama käännösversio yhdysvaltalaisen The McCoys -yhtyeen laulusta ”Beat the Clock”.[32] Kirka toimi levyllä Islandersin laulusolistina, mutta single julkaistiin Kirkan sijaan Islandersin nimellä.[3][11] Dannyn mukaan syynä oli se, että Islandersille haluttiin luoda nimeä, jotta se voisi esiintyä ilman varsinaista tähtisolistia.[33] ”Hetki lyö” nousi nopeasti radion Kahdeksan kärjessä -musiikkiohjelman listan ykkössijalle.[34] Singlen ilmestymisen myötä Kirka lähti Islandersin kanssa ensimmäiselle kiertueelleen Lappiin.[35]

Kirka vuonna 1968.

Kirka ja Islanders levyttivät vuonna 1968 hitit ”Leijat” ja ”Ehkä suukon antaa saan”. Jälkimmäinen julkaistiin jo Kirkan nimellä.[3][11] Kirkalla ja Dannylla oli myös yhteinen kesäshow Rock Side Story, joka rikkoi yleisöennätyksiä.[14] Kiertue vahvisti Kirkan asemaa uutena tähtenä. Hän esimerkiksi nousi heinäkuussa 1968 nuortenlehti Stumpin äänestyslistan ykköseksi ja piti kärkitilaa hallussaan tammikuuhun 1970 asti.[36] Kirka oli kokemastaan hysteriasta aluksi imarreltu, mutta alkoi pian kokea sen rasittavaksi ja jopa pelottavaksi. Ihailijat saivat tietoonsa Kirkan kotiosoitteen ja kyttäsivät suosikkiaan rappukäytävässä ja asunnon ikkunoiden alla. Kirka joutui keksimään salareittejä päästäkseen ulos kotitalostaan, eikä hän juuri voinut liikkua kaupungilla.[37] Kirkalle perustettiin myös oma fanikerho, jota pyöritti aluksi hänen silloinen tyttöystävänsä kotoaan käsin.[38]

Levyillä kuullun popin lisäksi Kirka lauloi edelleen myös englanninkielistä rockia ja soulia, jota on paljon hänen vuonna 1969 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Kirka keikalla.[16] Se on Suomen ensimmäinen livealbumi ja nousi listaykköseksi.[11] Kesällä Kirka järjesti ensimmäisen oman kesäkiertueensa Rock and Roll Circus.[11] D-tuotannolle tyypillisesti show oli kiinni ajan hengessä, tällä kertaa esillä olivat hippiteema ja Hair-musikaali. Rock and Roll Circus ei kuitenkaan yltänyt Rock Side Storyn katsojamääriin.[39] Kappale ”Viimeiseen mieheen” nousi samana vuonna 1969 Suomen myyntilistalla kärkiviisikkoon.[14] Hyvin menestyi myös ”Pääsi rinnallein painuu”.[40] Molemmat hitit olivat mukana joulumarkkinoille ilmestyneellä albumilla Kirka, jolle oli koottu singleillä julkaistuja kappaleita.[41]

Kirka vapautettiin asepalveluksesta 1969 vatsavaivojen vuoksi. Myöhemmin hän myönsi liioitelleensa oireitaan, jottei armeija olisi katkaissut lupaavaa uraa.[42] Saman vuoden syksyllä Kirka osti Helsingin Konalassa sijaitsevalta Vuorikummuntieltä asunnon, jossa hän asui laulaja Kristianin kanssa.[43]

Kirka esiintymässä liikuntasalissa 1960-luvulla.

Kirka oli 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa mukana myös elokuvissa. Love Recordsille levytetty ”Avaruuslaulu” kuultiin vuoden 1968 tammikuussa ensi-iltansa saaneessa filmissä Vihreä leski.[44] Jörn Donnerin vuonna 1969 ilmestyneessä Sixtynine 69 -elokuvassa soi neljä hänen lauluaan.[45] Varsinainen rooli Kirkalla oli vuoden 1970 elokuvassa Takiaispallo. Ennakkoon kohua aiheuttivat hänen ja vastanäyttelijänsä Terhi Panulan rakastelukohtaukset, joita Panulan äidin, näyttelijä Helena Haaviston pyynnöstä leikattiin pois lopullisesta versiosta. Kirkan ihailijat puolestaan pettyivät, koska he olivat ennakkokohun perusteella luulleet, että Kirka ja Panula olisivat elokuvassa pääosissa, vaikka todellisuudessa työnjohtajaperheen kapinallisen tyttären ja keikkamuusikon rakastuminen oli pelkkä sivujuonne.[46] Roolisuorituksen lisäksi Kirka esittää Eero Koivistoisen säveltämät kappaleet ”Saat kaiken” ja ”Kaukainen valo”.[47]

Menestyksen vakiintuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan 1970-luvun alun menestyskappaleita olivat ”Venus” ja ”Kulman kundit” sekä yhdessä Sammy-veljen kanssa levytetyt Simon & Garfunkel -käännökset ”Mrs. Robinson” ja ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Muita tuon ajan hittejä olivat ”Silta yli synkän virran”[3] sekä suurimpana ”Mamy Blue”, joka nousi vuonna 1971 listakakkoseksi.[48] Saman vuoden keväällä ilmestyi Kirkan ensimmäinen varsinainen studioalbumi Saat kaiken, joka oli sekoitus edellisvuoden singlejä ja uutta materiaalia.[49] Kirkaa harmitti kappaleiden levyttäminen suomalaisella, vanhanaikaisella tyylillä.[50] Saat kaiken herättikin keskustelun Kirkan levyillään esittämästä kappalemateriaalista.[49]

Kirkan omat kesäshow’t jatkuivat 1970-luvun alussa.[51] Vuoden 1971 Kesäleikkiä kritisoitiin voimakkaasti niin sanoma- kuin nuortenlehdissäkin. Sitä pidettiin liian vaikeaselkoisena, raskaana ja sanomallisena, eikä Kirkan katsottu päässeen esittämään suurinta vahvuuttaan yleisöä hurmaavana laulajana.[52]

Juhannuksena 1971 Kirka lähti yhdessä Lasse Mårtensonin ja Esko Linnavallin kanssa kiertueelle pienlentokoneella. Kesken matkan kone joutui ukkosmyrskyyn, ja sen moottori sammui. Lentokone onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun järveen. Konetta vastaan ehti joukko ilmavoimien sotilaita ja palokunta. Artistit selvisivät tilanteesta ja pääsivät jatkamaan matkaansa poliisikyydillä konserttipaikalle Punkalaitumelle, minne he saapuivat kuitenkin reilusti myöhässä.[53]

Kirka Suomen euroviisukarsinnassa 1972.

Vuoden 1972 tammikuussa Kirka osallistui ensimmäisen kerran Suomen euroviisukarsintoihin. Erik Lindströmin säveltämä ja Saukin sanoittama ”Kaikkea on” sijoittui kolmanneksi.[54] Samana vuonna ilmestyi Kirkan kunnianhimoisempi albumi Nykyaikaa,[55] jossa Kirka yritti ensimmäisen kerran kaventaa eroa esiintymistensä ja levyjensä erilaisen materiaalin välillä.[56] Edellisen albumin studiomuusikkojen sijaan sillä soittaa rockmuusikkoja esimerkiksi Tasavallan Presidentistä ja Pepe & Paradisesta. Albumilla on käännöskappaleita, kuten ”Kanelipuun alla” (Neil Youngin ”Cinnamon Girl”) ja ”Maggie May” (Rod Stewart) sekä kokonaan uusia lauluja, joita sävelsivät Frank Robson, Jukka Tolonen ja Rauli Badding Somerjoki. Osa kriitikoista kehui levyä, kun taas fanit vierastivat sitä.[55][57] Vuoden 1972 singleistä ainoana listalle nousi vain hetkeksi ”Pikku veli”. Aiempaa vaisummasta levymyynnistä huolimatta Kirka voitti Suosikin Grand Prix -äänestyksen vuoden suosituimmasta kotimaisesta laulajasta.[58]

Kirka sai vuonna 1973 pienen tauon jälkeen ison hitin kappaleella ”Varrella virran”, joka on mukana albumilla Rautaa ja kettinkiä.[59] Sillä on pääasiassa käännöskappaleita esimerkiksi Sladelta, Alice Cooperilta ja Neil Youngilta.[55] Vuoteen 1973 myös päättyi Kirkan kuusi vuotta kestänyt jakso levy-yhtiö Scandialla.[60]

Euroviisukarsinnassa 1974 Kirka oli mukana Rauno Lehtisen tekemällä kappaleella ”Energia”, joka käsitteli edellisvuoden energiakriisiä. Etukäteisarviossa sitä pidettiin jopa oman esikarsintansa suosikkina. ”Energia” kuitenkin putosi finaalista Helsingin alueraadin annettua sille heikot pisteet.[61]

Muutosten vuodet ja suosion hiipuminen (1974–1980)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi levy-yhtiö, ohjelmatoimisto ja musiikkityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkalle 1970-luvun puoliväli merkitsi itsenäistymistä. Hän alkoi levyttää materiaalia, josta itse piti sekä vaihtoi ohjelmatoimistoa ja levy-yhtiötä.[62] Kirka lähti monen muun kanssa D-tuotannosta vuonna 1974 ja siirtyi keikkamyyjä Matti Lingmanin ja Kalle Kansan perustamaan uuteen ohjelmatoimistoon, Viihde Polar Oy:öön.[63] D-tuotannon kuukausipalkkaisena työntekijänä Kirka oli kokenut jäävänsä ilman kunnollista korvausta esiintymisten lipputuloista. Lähtöön vaikuttivat myös erimielisyydet levytyssopimuksesta. Kirka oli lopettanut levyttämisen Scandialle ja solminut sopimuksen Finndiscin uuden Delta-levymerkin kanssa, joka teki tiivistä yhteistyötä D-tuotannon kanssa. Kirka levytti Deltalle ”Energia”-singlen, minkä jälkeen hän odotti turhaan uuden albumin äänittämistä. Hän lähestyi sitten levy-yhtiö EMI:n johtoa, jonka suosituksesta Kirka vaihtoi levy-yhtiötä heti uudelleen ja siten hylkäsi D-tuotannon myös levyttämisen osalta.[64]

Kirka oli jo vuoden 1971 jälkeen alkanut kapinoida levytysmateriaaliaan vastaan. Osuutensa tähän oli taustayhtye Islandersiin kosketinsoittajaksi liittyneellä Kassu Halosella, joka Kirkan mukaan oli hänen ”ensimmäinen sielunveljensä musiikissa”.[65] Nyt Kirka siirtyi levyillään lähemmäs funkia ja soulia.[55] Hänen ensimmäinen albuminsa EMI:lle oli alkuvuodesta 1975[66] julkaistu Tiukka linja. Sillä Kirka esittää soulia, reggaeta ja rockia, joiden kappaleiden alkuperäisiin esittäjiin kuuluvat Stevie Wonder, Bob Marley ja Bad Company.[67] Kirkaa säestää albumilla Kassu Halosen johtama, aiempaa suurilukuisempi Islanders, johon kuului myös puhallinsoittajia.[3][66] Kriitikot kiittelivät arvosteluissaan heidän soittoaan ja levyn kappalevalikoimaa, mutta myyntiluvut jäivät vaisuiksi.[68]

Kirka oli alkuvuodesta 1975 mukana euroviisukarsinnassa Carita Holmströmin säveltämällä ja Raul Reimanin sanoittamalla kappaleella ”Oh New York, rakkain”. Soulia ja funkia yhdistellyt laulu ylsi loppukilpailuun ja sijoittui viidenneksi.[69] Euroviisujen sijaan Kirka edusti Suomea Sopotin laulufestivaaleilla kaksi vuotta vanhalla kappaleella ”Varrella virran”.[70] Vuoden 1975 toinen albumi oli Babitzinit konsertissa, jolla Babitzinin sisarukset Kirka, Muska, Ykä ja Anna esiintyivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Kyseessä oli auto-onnettomuudessa kuolleen Sammy Babitzinin muistokonsertissa Finlandia-talolla nauhoitettu tribuutti. Albumi ei saavuttanut listasijoituksia.[71] Listoille nousi 1975 ainoastaan Kirkan yhdessä Marion Rungin kanssa levytetty duetto ”Silloin”, joka oli käännösversio Italian samanvuotisesta euroviisusta ”Era”.[72]

Tukholmassa äänitetty albumi Lauantaiyö jatkoi Tiukan linjan kaltaista kunnianhimoisempaa tuotantoa.[73] Soul-pitoiseen edeltäjäänsä verrattuna Lauantaiyö on hajanaisempi: sillä on Kassu Halosen syvällisiä sävellyksiä, uudelleensovitettua vanhaa rockia, jazz-sävyjä, kevyttä rockia ja balladeja.[74] Saman albumin soul-kappaleella ”Mirella” Kirka oli osallistunut jo edellisvuoden 1975 Syksyn säveleen ja sijoittunut kahdeksanneksi eli kolmanneksi viimeiseksi.[75] Myöskään Lauantaiyö ei menestynyt toivotusti.[3] Se oli vuonna 1976 Kirkan ainoa julkaisu, eikä häneltä ilmestynyt esimerkiksi yhtäkään singleä. Hän osallistui jälleen euroviisukarsintaan, nyt Jukka Siikavireen säveltämällä ja Erkki Mäkisen sanoittamalla laululla ”Neidonryöstö”, joka ylsi kilpailussa neljänneksi. Kirkan suosio oli laskusuunnassa. Levyt eivät myyneet entiseen tapaan, ja Suosikin vuosittaisessa Grand Prix -äänestyksessä, jossa hänet oli nähty aina kärkitiloilla, hän romahti nyt sijalle 13.[76]

Kirka avioitui Kirsti Mikkolan kanssa keväällä 1976 Lahden ortodoksisessa kirkossa.[77] He olivat tavanneet vuonna 1971, kun Mikkola oli ollut tanssityttönä Kirkan Kesäleikki-kiertueella.[78] Häiden aikaan Mikkola oli raskaana, ja heidän esikoislapsensa syntyi saman vuoden lokakuussa.[79] Kaikkiaan he saivat neljä lasta,[80] joista Alexandra (s. 1981) on esiintynyt laulajana.[81]

Kirkan raha-asiat olivat pysyneet kunnossa niin pitkään kuin hän kuului D-tuotantoon,[82] joka oli hoitanut asiat hänen puolestaan.[63] Sitä seurannut Viihde Polar hänen mukaansa esimerkiksi pimitti esiintymispalkkioita tuhansien markkojen edestä.[83] Ongelmien ratkaisuksi Kirka perusti vuonna 1975 juristin ohjeistamana oman kommandiittiyhtiön, mutta verottaja piti sitä veronkiertona, sulki sen ja langetti Kirkan maksettavaksi huomattavat jäännösverot[63]. Verorästit kasautuivat, minkä seurauksena Kirka ajautui lähes 20 vuotta kestäneeseen velkakierteeseen. Pahimmillaan hänellä oli velkaa 1,8 miljoonaa markkaa ja perhe elätettävänään.[78] Verovelkojen lyhentämiseksi hän joutui vuonna 1975 myymään Konalan asuntonsa,[78][84] mikä ei kuitenkaan Kirkan mukaan helpottanut tilannetta, koska Viihde Polar myi häntä keikoille hinnoilla, joista ei jäänyt mitään käteen. Asunnon myymisen jälkeen Kirkan perhe muutti ensin Kirsti Mikkolan vanhempien luokse Lahteen, minkä jälkeen he saivat vuokra-asunnon ortodoksisen seurakunnan talosta Helsingin Kruununhaasta. Eräs pankinjohtaja auttoi Kirkaa myöntämällä suuren lainan.[85]

Siirtyminen Finndiscille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan levytyssopimus EMI:n kanssa oli päättynyt Lauantaiyö-albumiin.[86] Hän levytti seuraavaksi Finndiscille, joka julkaisi vuonna 1977 albumin Kaksi puolta.[3] Levy sisältää paljon käännösmateriaalia, ja alkuperäisiä esittäjiä ovat esimerkiksi Eagles, 10cc, Procol Harum ja Steve Miller Band.[73] Musiikillisesti se edustaa kevyttä rockia ja esittelee nimensä mukaisesti niin vauhdikkaampaa kuin pehmeämpääkin Kirkaa.[87] Taustakuorona toimii Kaseva-yhtye.[88] Huolellisesta työstöstä huolimatta tämäkään albumi ei menestynyt, eikä sillä ollut selvää myyntihittiä.[3] Myöskään kesän esiintymisiinsä Kirka ei vetänyt yleisöä läheskään entiseen tapaan.[89] Hän osallistui 1977 myös Puolan Sopotissa järjestettyyn Intervision laulukilpailuun edellisvuoden euroviisukarsinnasta tutulla ”Neidonryöstöllä”, mutta ei yltänyt kärkisijoille.[90] Kirkan ja taustayhtye Islandersin pitkäaikainen yhteistyö päättyi samoihin aikoihin.[91]

Vuonna 1978 Kirka kiersi ja levytti sisarensa Anna Babitzinin kanssa,[78] ja heiltä julkaistiin albumi Anna & Kirka.[3] Duo saavutti menestystä kappaleella ”Sinut haluan vain”, joka oli käännös John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin levytyksestä ”You’re the One That I Want”.[73] ”Cindy”-duetto ylsi sekin listoille.[92] Kirka ja Anna keikkailivat yhdessä koko 1970-luvun lopun,[93] ja yhteistyö jatkui myös vuoden 1979 euroviisukarsinnassa, jossa heidän yhdessä Muskan kanssa kolmistaan esittämä ”Aikuiset anteeksi antaa” sijoittui neljänneksi.[94]

Kirka teki 1970- ja 80-lukujen vaihteessa yhteisiä kesäkiertueita Vicky Rostin kanssa. Niistä ensimmäinen oli kesällä 1979 järjestetty sketsipitoinen Drive in Happy Days Bar, joka perustui yhdysvaltalaiseen Onnen päivät -televisiosarjaan ja oli rakennettu sen tunnusmusiikin ympärille. Sitä seurasi kesällä 1980 Sirkus Jamboree, mutta kiertueet eivät keränneet takavuosien kaltaisia suuria yleisömääriä. Kirka laski jääneensä näistä kahdesta kiertueesta velkaa 160 000 markkaa.[95]

Kirka oli vuonna 1980 jälleen mukana Suomen euroviisukarsinnassa, kun hän esitti lauluyhtye Silhuettien kanssa Antti Hyvärisen säveltämän ja Juice Leskisen sanoittaman kappaleen ”Karthago”. Se nostettiin kilpailun ennakkosuosikiksi mutta hävisi Vesa-Matti Loirin ”Huilumiehelle”.[96]

Levytyksiä CBS:lle ja esiintymisiä ravintoloissa (1980–1985)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen lavakulttuuri näivettyi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, mikä vähensi Kirkan työmäärää.[11][84] Lisäksi nuorison suosioon oli noussut uusia artisteja, ja Kirkan kaltaiset kokeneemmat esiintyjät alkoivat siirtyä esiintymään ravintoloihin. Kirkan ensimmäinen ravintolashow oli keväällä 1980 esitetty Lankkumaalari K. Babitzin.[97] Kirka ei viihtynyt ravintoloissa eikä pitänyt niissä esittämästään musiikista. Taustayhtyeet vaihtelivat, eikä Kirka arvostanut niitä. Lisäksi hän vaihtoi levy-yhtiötä CBS:lle, jossa hänen levytettäväkseen annettiin epämieluista materiaalia. CBS:lle ja ravintoloihin menemistä Kirka kuvasi myöhemmin elämänsä suurimmaksi erehdykseksi.[98]

CBS ohjasi Kirkaa yhä vahvemmin iskelmälaulajan suuntaan.[99] Se julkaisi vuonna 1981 Antti Hyvärisen tuottaman studioalbumin Kirka. Perinteistä iskelmää lähentelevä levy ei miellyttänyt Kirkaa,[3] joka nimitti sitä myöhemmin uransa huonoimmaksi.[100] Lisäksi albumilla on kappale ”Kyyneleet”, jota hän inhosi ja joka oli hänen ainoa kappaleensa, jota hän ei suostunut lainkaan esittämään.[4] CBS:n Hans Raution mukaan albumia myytiin kuitenkin 8 000 – 10 000 kappaletta, mihin oltiin levy-yhtiössä tyytyväisiä.[101] Lisäksi ”Kyyneleet” ja ”Tuo tyttö on mun” soivat paljon levyautomaateissa ja lisäsivät laulajan keikkakysyntää. Albumin kappaleella ”Amen” Kirka osallistui Syksyn säveleen, jossa sen sijoitus oli kymmenen laulun kilpailussa kuudes.[102]

Kirka vieraili heavy metal -yhtye Kimmo Kuusniemi Bandin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Moottorilinnut. Kirka laulaa kappaleissa ”1000 megawatin totuus” ja ”Veistoksen ajatuksia”, jotka ovat rajuinta hänen tulkitsemaansa metallimusiikkia.[103]

Ajan myötä Kirkaa oli alkanut kyllästyttää avioelämä ja hän alkoi hakea ulkopuolisia suhteita. Välit vaimoon olivat kylmenneet, eivätkä he Kirkan mukaan ehtineet kunnolla hoitaa suhdettaan ja käydä asioita läpi. Myös talousvaikeuksien aiheuttamat murheet vaikuttivat suoraan avioliiton tilaan.[104] Vuonna 1982 Kirkalle syntyi avioliiton ulkopuolinen tytär.[80] Kirka maksoi tämän elatusmaksut mutta ei vaatinut tapaamisoikeutta. Kirka salasi tyttären olemassaolon vaimoltaan useita vuosia.[105]

Euroviisukarsinnassa 1983 Kirka oli mukana kolmella kappaleella. Niistä parhaiten pärjäsi Kassu Halosen ja Kristian ”Kisu” Jernströmin kirjoittama ”Täytyy uskaltaa”, joka sijoittui toiseksi.[106] Myös Täytyy uskaltaa -niminen albumi julkaistiin. Se rakennettiin euroviisukarsinnoissa kuultujen kappaleiden ympärille, ja niitä täydensivät edellislevyä rockhenkisemmät käännöskappaleet, joiden kanssa Kirka oli enemmän mukavuusalueellaan.[107] Täytyy uskaltaa oli Kirkan ensimmäinen listalle yltänyt albumi kymmeneen vuoteen.[108]

Kirkan kahdeksas yritys euroviisukarsinnoissa toi viimein voiton 1984, kun Jukka Siikavireen säveltämä ja Jussi Tuomisen sanoittama ”Hengaillaan” valittiin Suomen edustajaksi Luxemburgiin. Se ylsi loppukilpailussa yhdeksänneksi, mikä oli Suomen paras sijoitus sitten vuoden 1975.[109] Kappale oli keväällä hyvin suosittu myös suomalaisilla hittilistoilla.[110] Itse kisamatkasta Kirkalle jäi kuitenkin huono maku Yleisradion ja CBS:n kanssa käytyjen riitojen vuoksi.[111] Hengaillaan-albumista Kirka sai ensimmäisen kultalevynsä.[11] Se edusti selkeämpää iskelmälinjaa ja sisälsi aiempaa tasapainoisemmin uusia ja lainattuja kappaleita.[110]

Viimeinen CBS:n julkaisema albumi Älä sano ei ilmestyi 1985.[112] Sen tunnetuimpia kappaleita on Esa Kaartamon sävellys ”Kahden hullun matka”,[3] ja lainakappaleiksi valikoitui afroamerikkalaista diskopoppia. Kohtuullisesta radiosoitosta huolimatta albumia myytiin selvästi vähemmän kuin edellistä Hengaillaan-levyä,[113] vaikka se nousikin listalle.[114]

Kirkan ura oli kääntynyt CBS:llä nousuun, mutta menestyskään ei saanut häntä viihtymään levy-yhtiössä.[115] Levytyssopimus olisi edellyttänyt vielä yhtä albumia, mutta Kirka lähti yhtiöstä rojalteihin liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Riita oli rahalliselta arvoltaan pieni ja muutenkin kiistanalainen, mutta CBS:n johto ei lähtenyt viemään mahdollista sopimusrikkomusta oikeuteen.[116]

Flamingo-vuodet (1986–1994)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rock-albumeilla paluu juurille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka siirtyi 1980-luvun puolivälissä Kassu Halosen, Kisu Jernströmin ja Vexi Salmen johtamaan Flamingo-levy-yhtiöön.[3] Se julkaisi häneltä ensimmäisenä singlen, jonka molemmilla kappaleilla hän oli mukana vuoden 1986 euroviisukarsinnassa. Edu Kettusen kirjoittama ”Uusiin taivaisiin” ylsi toiseksi ja jäi vain pisteen päähän Kari Kuivalaisen ”Päivä kahden ihmisen” -tulkinnasta.[117]

” Se lyhyt kausi, joka R.O.C.K.-älppäristä alkoi, oli Kirkalle itselleen hänen uransa rakkainta aikaa. – – Hän pääsi palaamaan takaisin juurilleen, kunnon rytinään. ”

– Kassu Halonen[118]

Kirka oli asettanut Flamingolle siirtymisensä ehdoksi sen, että hän saisi levyttää vähintään yhden englanninkielisen rocklevyn. Levy-yhtiön johtoporras oli kaavaillut Kirkalle toisenlaista musiikkia ja piti tyylinvaihdosta kaupallisena riskinä, mutta suostui lopulta vaatimukseen. Samalla täyttyi Kirkan pitkäaikainen unelma saada tehdä suomalaisin voimin kansainvälisen tason jämäkkää rockia.[119]

Vuonna 1986 julkaistu hard rock -albumi R.O.C.K. myi kultaa.[11] Kettusen, Halosen ja Jernströmin työstämien kappaleiden lisäksi sillä on kaksi coveria, ”Born to Be Wild” ja ”School’s Out”. Albumi elvytti Kirkan uran, mutta etenkin nuoret kriitikot suhtautuivat siihen yleisöä varauksellisemmin. Muutamaa kuukautta ennen itse albumia ilmestynyttä ”Born to Be Wild” -singleä myytiin hyvin ja se voitti Levyraadin.[120] Uuden musiikin myötä Kirka myös muutti ulkoista imagoaan hevarin suuntaan. Hänen olemuksensa muuttui itsevarmemmaksi, siistit hiukset heavyrokkarin kampaukseen ja vaatteet mustaan nahkaan.[121] Uusi musiikki toi Kirkalle uutta nuorempaa yleisöä, mutta samalla hän menetti aiempia ihailijoitaan.[122]

Innostus Kirkan raskaan rockin tyyliä kohtaan oli vuonna 1987 alkanut selvästi laskea, mutta hänen annettiin vielä levyttää toinen tyylilajia edustava albumi, joka sai nimekseen The Spell.[123] Kokonaan Halosen ja Jernströmin sävellyksiä sisältävä levy oli musiikillisesti edeltäjäänsäkin rankempi, ja vaikutteita oli otettu aikakauden tukkaheviyhtyeiltä. The Spell putosi listalta nopeasti pois,[124] eivätkä sen kappaleet keränneet voimasoittoa radiossa.[123] Kirkan keikat alkoivat vähentyä, osittain siksi, että kahden viimeisen albumin kaltaista äänekästä musiikkia oli haastavaa soittaa ravintoloissa.[124]

Kirka ei kirjoittanut itse laulujaan, joten hänen pääasialliset tulonsa muodostuivat levynmyynnin sijaan esiintymispalkkioista. Keikkojen väheneminen heikensi siten merkittävästi hänen taloustilannettaan.[115] Hän koki myös hyvin raskaana sen, että hän oli kaikkien CBS:llä kokemiensa ongelmien jälkeen päässyt esittämään hänelle rakasta musiikkia menettääkseen sen jälleen. Töiden ja rahan puuttumisen lisäksi huolia aiheutti kariutumassa ollut avioliitto. Kaikkeen kyllästyneenä Kirka harkitsi laulajanuransa lopettamista.[125] Alkuvuodesta 1988 Kirka joutui hakemaan apua sosiaalitoimistosta, kun hänelle oli määrätty puolentoista miljoonan markan jäännösvero.[126]

Huippusuosion vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka siirtyi vuonna 1988 takaisin suomenkieliseen iskelmään ja nousi suosionsa huipulle voitettuaan Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”.[127] Kirka oli uutta tyyliä kohtaan vastahakoinen eikä aluksi halunnut edes levyttää kyseistä laulua.[128] Siitä tuli kuitenkin Kirkan menestyneimpiä kappaleita, joka nousi korkealle listoilla.[129] Samannimistä albumia myytiin viisinkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä, ja se oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, kunnes 1990-luvulla Jari Sillanpään esikoisalbumi rikkoi ennätyksen.[127] ”Surun pyyhit silmistäni” oli Kirkalle myös taloudellisesti käänteentekevä,[130] ja viimeiset verovelkansa hän sai maksettua pois syksyllä 1993.[131]

Albumi Anna käsi, joka ilmestyi vuonna 1989, myi tuplaplatinaa.[3] Kokonaan Halosen, Jernströmin ja Salmen kirjoittamista kappaleista koostunut levy jatkoi iskelmälinjaa.[132] Kirkan esiintymiset alkoivat siirtyä konserttitaloihin ja urheilutapahtumiin,[133] ja häneltä ilmestyi Surun pyyhit silmistäni -niminen konserttivideo.[100]

Kirka esiintyi vuonna 1990 Monacossa järjestetyssä World Music Awards -gaalassa, jonne oli kutsuttu edellisvuoden myydyimpiä artisteja eri maista. Lähetystä seurasi noin 200 miljoonaa katsojaa. Kirkan esittämä englanninkielinen versio kappaleesta ”Surun pyyhit silmistäni” eli ”Sadness in Your Eyes” valittiin mukaan illasta koostetulle albumille.[134][135] Vuonna 1991 Kirka palasi Monacoon Anna käsi -albumin menestyksen myötä.[136] Kappale oli tällä kertaa ”Cry in My Arms” eli ”Kauneimmat lauseet”.[135]

Kirkalta julkaistiin vuonna 1990 platinaa myynyt albumi Ota lähellesi, jota seurasi kultalevyyn yltänyt Kasvot peilissä (1991).[3][137] Kultaa myi myös 1990 ilmestynyt Parhaat, uudet versiot, jolla on nimensä mukaisesti uudelleen äänitettyjä versioita Kirkan vanhoista hiteistä.[138] Vuonna 1992 hän sai jälleen kultalevyn albumista Pyydä vain.[3] Albumien suurista myyntiluvuista huolimatta niiltä ei enää noussut menestyskappaleita.[139] Lisäksi musiikki alkoi Kirkan mielestä toistaa itseään, ja Kasvot peilissä -albumin aikoihin Kirka arvosteli julkisesti Kassu Halosen ja Kisu Jernströmin sävellyksiä tasapaksuiksi ja sieluttomiksi. Kirka otti myös Vexi Salmen kanssa useasti yhteen toivoessaan sanoituksiin muutakin kuin ”murhetta ja kyyneleitä”. Kassu Halonen on kuitenkin sanonut, että musiikki perustui laatuhakuisuuteen ja Kirkalle sopiviin kappaleisiin, jotka Kirka itse hyväksyi.[140]

Kisu Jernströmin kansainvälisiä markkinoita silmälläpitäen sanoittama ”Sadness in Your Eyes” herätti kiinnostusta ulkomailla. Siitä tuotettiin keväällä 1991 Hironobu Nomuran laulama japaninkielinen versio, ja hieman myöhemmin kappaleesta tehtiin myös menestyksekkäät kantoninkiinan ja mandariininkiinan kieliset levytykset. Kirkan itse esittämä ”Sadness in Your Eyes” sai puolestaan aluksi radiosoittoa Kreikassa Thessalonikin alueella. Kirka kutsuttiin Thessalonikiin esittämään kappale helmikuussa 1992 järjestettyyn gaalailtaan. Vierailu Kreikassa sai jatkoa seuraavan vuoden kesäkuussa, nyt Ateenassa, missä Kirka teki neljän päivän mittaisen promootiokiertueen esiintyen ja haastatteluja antaen. Radiosoitosta ja keikkakysynnästä huolimatta todellinen läpimurto ei kuitenkaan onnistunut, vaan olisi vaatinut lisää panostamista.[141][142] Kreikassa julkaistiin 1993 englanninkielinen albumi Sadness in Your Eyes, jolla on käännösversioita Flamingo-ajan menestyskappaleista.[143]

Kirka erosi Kirsti Mikkolasta 1992 ja avioitui lentoemäntänä työskennelleen Paula Nummelan kanssa. Samassa pihapiirissä asunut Nummela oli Mikkolan paras ystävä, ja Kirkakin oli tuntenut hänet 16 vuoden ajan.[144] Nummela tuli raskaaksi mutta sai keskenmenon vuonna 1994, eivätkä he koskaan saaneet toivomaansa yhteistä lasta.[126]

Kirkan menestys jatkui hänen vuonna 1994 ilmestyneellä viimeisellä Flamingo-albumillaan Kirka,[143][145] joka ylsi kultalevyyn.[137] Kirkan vakituisen lauluntekijäkolmikon Halonen, Jernström, Salmi ideat olivat kuitenkin alkaneet hiipua.[145] Jernström on myöntänyt, että hän oli hyvin uupunut levy-yhtiöön liittyneen suuren työmäärän vuoksi ja että tuntui pahalta tehdä Kirkalle huonoja lauluja.[146] Flamingo Musicin toiminta päättyi 1995, jolloin Kirka ei enää kuulunut yhtiön artisteihin.[147]

Uusi levytyssopimus (1995–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMG-levyt ja Mestarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flamingon jälkeen Kirka kävi neuvotteluja muutaman levy-yhtiön kanssa,[148] ja uuden levytyssopimuksen hän solmi vuonna 1995 kansainvälisen BMG:n kanssa. Ensimmäinen julkaisu BMG:lle oli maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa levytetty kappale ”Den glider in”.[143][135] Singleä myytiin yli 7 000 kappaletta ja osa tuotoista ohjattiin jääkiekkojuniorien hyväksi.[149] Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Tie huomiseen, jolla Kirka halusi eroon iskelmäimagostaan, ja uusien nuorten säveltäjien ansiosta hän sai kaipaamaansa raikkautta ja erilaisuutta.[148] Levy esittelikin Kirkan uuden, konemusiikkipohjaisen soundin.[150] Tie huomiseen myi tuoreeltaan kultaa, ja vuonna 2000 ylittyi platinaraja.[137] Myös keikoilleen hän veti edelleen paljon yleisöä, vaikka hänen ohjelmistonsa oli jo pitkään pysynyt täysin samana.[151] ”Toukokuu”-kappaleella Kirka osallistui viimeistä kertaa Suomen euroviisukarsintoihin ja sijoittui kolmanneksi. Hän oli mukana karsinnoissa vuosien 1972–1996 aikana yhteensä 22 kappaleella, useammin kuin kukaan muu.[143][5]

Kirka vietti vuonna 1997 uransa 30-vuotisjuhlaa ja kiersi Suomea 56 konsertin verran. Samana vuonna julkaistiin Kirkan koko uran kattava kokoelma Hetki lyö, joka myi platinaa.[143] Levyllä oli mukana Kirkan lähes 25 vuotta aikaisemmin kuolleen Sammy-veljen alun perin levyttämä kappale ”Daa-da daa-da”, jonka hän tekniikan avulla esitti yhdessä Sammyn kanssa. Siitä tuli kokoelman suurin menestys.[152] Kappaleesta julkaistiin myös musiikkivideo, jossa jälleen uutta tekniikkaa hyödyntämällä Kirka esiintyi Sammyn kanssa alun perin yksin Sammysta 1970-luvulla kuvatulla videolla.[135]

Kirka, Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Hector järjestivät lokakuussa 1998 Helsingin Hartwall Areenalla Mestarit-nimellä yhteiskonsertin, joka äänitettiin ja televisioitiin.[143] Mestarit-konsertti oli hyvin suosittu, ja sitä seurasi loppuunmyytyjen esiintymisten kiertue. Hartwall Areenan konsertissa äänitetty livealbumi Mestarit Areenalla myi triplaplatinaa ja oli Suomessa vuoden 1999 myydyin kotimainen albumi. Vuoden 1999 alussa järjestettiin vielä toinen lähes loppuunmyyty Mestarit-kiertue, joka huipentui elokuussa täydelle Helsingin olympiastadionille.[143] Lisäksi 2000-luvun alkuvuosina Kirkan oli tarkoitus olla mukana Pojat-nimisellä kiertueella Dannyn ja Markku Aron kanssa, mutta hän jättäytyi siitä pois ennen sen käynnistymistä.[153]

Kirka julkaisi kesäkuussa 1999 omasta aloitteestaan singlen ”Liian monta”. Levyn myyntitulot lahjoitettiin lyhentämättöminä SPR:n katastrofirahastoon Kosovon pakolaisten auttamiseksi.[135][154]

Viimeiset julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka täytti 50 vuotta 22. syyskuuta 2000. Vuosipäivänään hän perusti nimeään kantavan Kirill Babitzin -säätiön, jonka tarkoituksena oli kehittää ja tukea lasten musiikkikoulutusta ja -harrastusta. Kirkan elinaikana se toimitti päiväkoteihin äänentoistolaitteita ja musiikkivälineitä.[155][156] Juhlapäivänä ilmestyi myös Kirkan 25:s studioalbumi Suuri hetki. Kassu Halosen ja Juha Björnisen tuottamaa juhlalevyä työstettiin lähes vuoden verran, ja siitä tavoiteltiin Kirkan uran kruunua. Albumille toi näkyvyyttä myös mittava konserttikiertue. Kirkan levyt eivät kuitenkaan enää myyneet suurimman suosion aikojen tapaan. Suuri hetki nousi listalla kymmenenneksi eikä yltänyt kultalevyyn.[157]

Sinut siinä nään -niminen albumi ilmestyi syksyllä 2002.[143] Musiikkitoimittajat valitsivat sen kuukauden albumiksi, ja se oli seuraavan vuoden Emma-gaalassa ehdolla vuoden iskelmäalbumiksi.[158] Vuonna 2002 Kirka oli myös mukana huumeiden vastaisessa työssä osallistumalla Katkolla tulevaisuus -hankkeeseen. Samalla julkisuudessa käsiteltiin Kirkan pojan huumeongelmaa. Huomiota saivat myös Kirkan ja hänen aviottoman tyttärensä riidat elatusmaksuista.[158] Kielteinen uutisointi ei kuitenkaan heikentänyt Kirkan keikkasuosiota.[159]

Kirkan viimeinen studioalbumi Elämääni eksynyt julkaistiin 2005. Kirka itsekään ei odottanut levystä suurta menestystä, eikä se yltänyt listalla sijaa 26 korkeammalle.[160] Albumi jouduttiin lisäksi vetämään pois myynnistä kappaleeseen ”Muistoja, muistoja vain” (alun perin ”Wonderful Life”) liittyvien julkaisuoikeusriitojen vuoksi.[161]

Kirka esiintyi vuonna 2006 Taiskan kanssa Kahden hullun matka -nimisellä yhteiskiertueella.[158]

Kuolema (2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirka yhdellä viimeisistä keikoistaan 19. tammikuuta 2007 Ravintola Foxiassa Oulussa.

Kirkan viimeiseksi julkiseksi konsertiksi jäi esiintyminen Helsingissä ravintola Luxissa torstaina 25. tammikuuta 2007. Hän kuoli kotonaan Helsingissä 31. tammikuuta 2007 kello 1.30 aortan repeämään.[162][163][164] Kuolemaansa edeltävinä kuukausina Kirka oli tuntenut itsensä hyvin väsyneeksi ja sairaaksi ja kärsinyt joulukuussa rotaviruksesta. Hän oli käynyt lääkärissä tarkistuttamassa kuntoaan, viimeisen kerran viisi päivää ennen kuolemaansa, mutta hän ei kuitenkaan joutunut sairaalahoitoon.[165] Kirkan sisar Muska on sanonut, että ennen Kirkan kuolemaa tämän rintakehä oli ollut epätavallisen turvonnut.[163]

Kirka haudattiin 2. helmikuuta Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle Babitzinien sukuhautaan, johon oli haudattu myös hänen Leo-isänsä sekä veljet Sammy ja Leo. Siunauksen toimitti Kirkan ystävä Mitro Repo.[155] Muistopalvelus järjestettiin 10. maaliskuuta Uspenskin katedraalissa.[158] Kaikki eivät mahtuneet sisälle, joten kirkon ulkopuolelle tuotiin kaiuttimia, joista jumalanpalvelusta pystyi seuraamaan.[162]

Kirkan oli tarkoitus osallistua keväällä 2007 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, mutta hän kuoli juuri ennen kuvausten alkamista.[166] Viimeisenä elinpäivänään hän joutui jättämään harjoitukset väliin huonovointisuuden vuoksi.[165] Viimeisinä aikoinaan hän oli myös suunnitellut hevilevyä tunnettujen suomalaisten rock- ja metallimuusikoiden kanssa ja oli ehtinyt pyytää työparikseen Stratovariuksen Timo Tolkin. Tolkin ehdotuksesta he ryhtyivät kuitenkin suunnittelemaan Elämäni-nimistä albumia, joka olisi nimensä mukaisesti käsitellyt Kirkan elämää.[167]

Warner Music Finland julkaisi Kirkan kuoleman jälkeen maaliskuussa 2007 muistokokoelman Kaikki parhaat 1967–2007 sekä vuosien 1969–1978 albumit ensimmäistä kertaa CD-levyinä.[158][168] Kokoelma myi kultaa.[137]

Kirkan muistokonsertti järjestettiin 14. helmikuuta 2008 Hartwall Areenalla. Se kuvattiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa, ja sen tuotto ohjattiin Kirill Babitzin -säätiölle.[158] Kirkan leski Paula Nummela kuvaili konserttia alkusysäykseksi Kirill Babitzinin Musiikkikoulun perustamiseksi Kruununhakaan. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut. Vielä 2010 Helsingin Savoy-teatterissa järjestettiin säätiön ystävänpäiväkonsertti. Vuoden 2012 jälkeen säätiöllä ei enää ollut toimintaa, ja lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus löysi sen kirjanpidosta säätiölain vastaisia toimenpiteitä. Helsingin käräjäoikeus lakkautti säätiön vuonna 2018.[169]

Taiteilijakuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka esitti urallaan hyvin erilaista musiikkia, ja hänen musiikillinen suuntansa oli käymistilassa lähes jatkuvasti. Hän aloitti uransa laulamalla rautalankamusiikkia ja sen ohella rajua rock and rollia, mistä hän siirtyi beatmusiikkiin. Siitä hän jatkoi souliin sekä otti tuntumaa psykedeliaan ja jazzvaikutteisiin. Kirka esitti myös funkia, diskoa, heviä ja etenkin iskelmää. Uransa loppuvaiheessa hän levytti myös konepohjaista musiikkia.[170]

Kirkan omaa musiikkimakua edustivat raskas rock ja soul.[16] Häntä vaivasi pitkään keikka- ja levymateriaalien välinen risririita: keikoillaan Kirka esitti rockia, soulia ja rhythm and bluesia, mutta levyillään hän oli suomalaiseen materiaaliin siirryttyään poppari, iskelmälaulaja ja viihdetaiteilija.[4] Tämän hän teki levy-yhtiöiden ohjaamana miellyttääkseen suomalaista makua.[170] Kirka hankkiutui 1970-luvulla eroon levypomojen käskytysvallasta levyttääkseen itselleen mieluisampaa musiikkia.[16] Hänen musiikkinsa muuttui kuitenkin 1980-luvun alkupuoliskolla kaupallisten päämäärien vuoksi entistä iskelmällisemmäksi, jolloin suurimmat rockin ihailijat syyttivät häntä sielunsa myyneeksi luopioksi.[171] Myöhemmin 1980-luvulla hän levytti kaksi hard rock -albumia, mutta ongelmana olivat taloushuolet.[126]

” Itse olen hyväksynyt alan edellyttämät realiteetit – jos aikoo itsensä ja perheensä elättää, ei kannata hakata päätä seinään. On tehtävä sellaista musaa, joka löytää yleisönsä, mutta silti ei tarvitse sieluaan myydä, keikoilla voi esittää sitä musiikkia, jota itse rakastaa. Se ei ole laskelmointia, vaan tosiasioiden silmiin katsomista ja hyväksymistä. ”

– Kirka[4]

Kirka levytti 1988 menestyskappaleensa ”Surun pyyhit silmistäni”, joka helpotti Kirkan talousongelmia, mutta hän halusi edelleen laulaa rockia eikä iskelmää.[126] Samalla ”crossover-iskelmän” reseptillä Kirka levytti useita muitakin suurille ikäluokille suunnattuja albumeja.[16] Näiden Flamingo-kauden iskelmälevyjen (1988–1994) tyypillisiä teemoja olivat tunteet, kaipuu, yöksi viereen jääminen ja yhteiset haaveet.[172] Kappaleet sanoittaneen Vexi Salmen mukaan niillä tavoiteltiin rakkauselämässään pettyneitä keski-ikäisiä naisia.[173] Varman päälle otettiin myös BMG:n julkaisemilla Kirkan viimeisillä albumeilla Suuri hetki (2000), Sinut siinä nään (2002) ja Elämääni eksynyt (2005). Niillä oli pääasiassa radioystävällistä kevyttä iskelmää, ja laulujen teemat olivat silloinkin keski-ikäisille suunnattuja.[174]

Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi[175] ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.[143] Toimittaja Jukka Lindforsin mukaan Kirkan uran voi kiteyttää kolmen kappaleeseen. ”Hetki lyö” oli hänen läpimurtonsa, ”Born to Be Wild” hänen rock-tavaramerkkinsä ja ”Surun pyyhit silmistäni” aloitti hänen urallaan uuden nousun.[130]

Kirka ei paria poikkeusta lukuun ottamatta säveltänyt tai sanoittanut kappaleitaan, vaan hän oli ennen kaikkea tulkitsija. Ainoat kappaleet, joita hän oli mukana säveltämässä, ovat ”Luokseni jää”, ”Tunteet meitä pyörittää” sekä The Creatures -aikojen ”Baby, I Need You”.[176][177][178]

Laulaja ja esiintyjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäytteet
Little Richardin tuotannosta peräisin oleva ”Bama Lama Bama Loo” oli nuoren Kirkan bravuuri, jota hän esitti uransa alussa satoja kertoja.[179] Näyte on peräisin Kirka keikalla -albumilta.
Kappaleessa ”Born to Be Wild” on esillä Kirkalle tyypillinen raspinen ääni.
Tie huomiseen -albumilla Kirka lauloi paikoin aiempaa matalammalta, mikä kuuluu selkeimmin kappaleessa ”Läpi unisen maan”.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kirka oli laulajana hyvin laaja-alainen, ja hänen äänensä oli raspinen.[180] Hän sai vaikutteita laulutyyliinsä Little Richardilta.[16] Uran alussa hänen äänenkäyttöään verrattiin Little Richardin lisäksi Ray Charlesiin ja etenkin James Browniin.[181] Kun keikkamyyjä ja ääniohjaaja Reino Bäckman kuuli nuoren Kirkan laulavan, hän arvosteli tämän äänenkäyttöä karkein sanoin.[182] Jo uransa alussa hän erottui Dannyn ja Johnnyn kaltaisista poplaulajista siinä, että hän lauloi levyillään yhtä voimallisesti kuin keikoillaan. Häntä myös arvostettiin laulajana muusikkopiireissä alusta alkaen.[33] Sibelius-Akatemian Vesa Kurkelan mukaan Kirkan laulutyyli oli niin persoonallinen ja vaikeasti toteutettava, ettei hänellä ollut vuosikymmeniin lainkaan jäljittelijöitä.[115] Kirka ei käynyt laulunopettajalla, koska hän halusi varjella ääntään ulkopuoliselta vaikuttamiselta. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa hän otti kuitenkin muutaman tunnin Ture Aralta, joka opetti hänelle oikeanlaista hengitystekniikkaa.[183]

Kisu Jernströmin mielestä Kirka oli laulajana parhaimmillaan R.O.C.K.-albumin (1986) aikoihin, jolloin hän taipui hyvinkin vaikeisiin kappaleisiin.[184] The Spell -levyllä (1987) Kirka laulaa jotkin kappaleet mieslaulajan mittakaavassa poikkeuksellisen korkealta ja yltää niissä ylä-C:hen ja jopa ylä-D:hen.[185] Vuonna 1996 ilmestyneellä Tie huomiseen -albumilla hän lauloi aika ajoin hieman totuttua matalammalta, ja Petri Lahti mainitsee hänen äänensä kuulostaneen myös aiempaa rennommalta ja vähemmän nasaalilta. Kirka itse uskoi, että hänen uusi ääni oli mahdollisesti peruja tupakoinnin lopettamisesta ja poskionteloleikkauksesta.[186][187]

Danny on sanonut, että Kirkan rytmitaju oli hämmästyttävän hyvä pohjoismaiseksi laulajaksi. Erittäin taipuisalla äänenvärillään hän pystyi tulkitsemaan niin balladeita, soulia kuin gospeliakin. Danny nostaa esiin myös sen, että aikansa valtavirrasta poiketen Kirka ei tyytynyt iskelmiin vaan hänellä oli rohkeutta ja tyylitajua valita linja, johon kuuluivat pop ja rock.[180]

Dannyn mukaan Kirkalla olisi voinut olla edessään ura ulkomailla, jos joku kansainvälinen manageri olisi ymmärtänyt hänen lahjakkuutensa.[162] Myös Kisu Jernströmin mielestä Kirkan lauluääni, ulkonäkö ja sosiaalinen luonne olisivat riittäneet maailmalla, kuten Kreikassa nähtiin.[188] Petri Lahden mukaan Kirkan taito etsiä ja löytää esittämäänsä kappaleeseen tunnetta oli suomalaiselle laulajalle poikkeuksellinen.[189]

Pave Maijasen mukaan Kirkan sydämellinen luonne ja persoona olivat hänen vahvuutensa myös laulajana. Maijanen uskoo, että nämä piirteet välittyivät hänestä myös esiintyjänä, mikä oli varmasti iso syy hänen suosioonsa.[180] Kassu Halosen mukaan Kirka antoi esiintymisissään aina kaikkensa riippumatta siitä, kuinka paljon yleisöä oli paikalla. Lasse Norres uskoo Kirkan omaksuneen tämän ajattelutavan entiseltä yhtyekaveriltaan Remu Aaltoselta.[10]

Kirka keikkaili yli 40 vuoden ajan ahkerasti ja miltei yhtämittaisesti.[115] Hänen ominaisuutensa laulajana eivät aina välittyneet levyltä, minkä vuoksi hänelle kehittyi jo uransa alussa maine tulkitsijana, joka on kuulemisen lisäksi myös nähtävä.[190] Kirkan esiintymiset olivat tarkkaan mietittyjä kappaleiden välisiä puheita myöten, eikä hän siksi mielellään muuttanut keikkakonseptiaan.[151] Kirkan esiintymisiä myyneen Seppo Kahilaisen mukaan Kirka oli hyvin tunnollinen, mutta vastaavasti hän vaati myös muilta paljon ja halusi kaiken toimivan sovitusti.[191] Hän oli erittäin tarkka esimerkiksi äänentoistosta.[192] Esiintyessään Kirka kuitenkin usein unohti laulujen sanoja, mikä on nostettu hänen heikkoudekseen.[193]

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Kirka oli arka, ujo ja liian kiltti. Hän oli kumminkin tähtien suojatti. Hänelle kävi kuitenkin jostain kumman syystä niin kuin käy monelle muullekin kuninkaalliselle artistille, että musta enkeli vei päivänsankarin. ”

– Remu Aaltonen, Kirkan yhtyekaveri 1960-luvulta[194]

Kirkan tunteneet ovat kutsuneet häntä kiltiksi ja kohteliaaksi.[170] Esimerkiksi Pave Maijanen sanoi Kirkan olleen ikuinen veijari sekä mahdollisesti sydämellisin ihminen, jonka hän on koskaan tavannut.[126] Kiltteyden vuoksi Kirka toisaalta allekirjoitti huonoja sopimuksia eikä ajanut omia etujaan.[4]

Kirka vältteli jo lapsena ristiriitoja ja pyrki sovittelemaan myös muiden erimielisyyksiä.[195] Levy-yhtiö CBS:n toimintaa hän kritisoi myöhemmin voimakkain sanoin, mutta yhtiön suomalaisesta tuotannosta 1980-luvulla vastanneen Hans Raution mukaan välit Kirkaan olivat aina hyvät. Hänen lähtönsä yhtiöstä tulikin CBS:lle täytenä yllätyksenä.[196] Suomen Kuvalehdessä julkaistiin elokuussa 1990 Kirkan talousahdinkoa käsittelevä artikkeli Taiteilijan helvetti, jossa hän jakoi voimakasta kritiikkiä useaan suuntaan. Toiminta oli Kirkalle niin poikkeuksellista, että siitä puhuttiin pitkään.[197]

Kirkan toinen vaimo Paula Nummela on kuvannut Kirkaa vaikeasti lähestyttäväksi ihmiseksi, jolla oli vaikeuksia paljastaa todellista, vakavampaa itseään, jonka hän piilotti iloisen roolinsa alle. Nummelan mukaan ulkokuorensa alla Kirkalla oli sielunelämä, johon tutustuminen vei häneltä kaksikymmentä vuotta.[126] Kirkan sisar Muska on sanonut, että Kirka teki liikaakin töitä eikä suostunut hänen ehdotuksiinsa keikkatauoista. Myös Kassu Halonen on nostanut esiin Kirkan ahkeruuden ja että tämä ei pystynyt olemaan kahta viikkoa pidempään pois keikoilta.[10] Kirka oli jo lapsena vilkas, mutta isoveljeään Sammya tasaisempi, ja hänellä oli tapana vetäytyä omiin oloihinsa pohdiskelemaan.[195]

Lasse Norreksen mukaan Kirka oli vaatimaton ja jopa ujo. Hän auttoi muita, mutta ajoi itsensä välillä loppuun. Kuitenkaan hän ei antanut koskaan periksi. Norres huomasi, että Kirka käyttäytyi iloisesti myös silloin, kun hänen uransa oli alamaissa ja taloutensa kriisissä. Toisaalta Norres on sanonut, että Kirka oli huolissaan läheisistään ja joskus hänen epäitsekkyytensä kuormitti häntä liikaa.[10]

Kirka on sanonut, ettei hänellä koskaan ollut roolia tai imagoa, koska hän koki alusta lähtien, ettei kykene kaksoisroolien vetäjäksi tai valehtelijaksi. Hänen mukaansa Kirill Babitzin ja Kirka olivat täsmälleen sama henkilö. Myöskään nimi Kirka ei ollut taiteilijanimi – joka jakaisi persoonan yksityiseen ja julkiseen – vaan lempinimi, jota läheisetkin olivat käyttäneet hänestä lapsuudesta saakka.[198]

Arvot ja harrastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen kirkko oli Kirkalle tärkeä asia, josta hän sai turvaa vaikeuksien hetkillä. Kirka oli käynyt kirkossa lapsesta asti vanhempiensa kanssa.[126] Danny on sanonut, että isoveli Sammy Babitzinin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1973 oli Kirkalle kova isku, mutta siihen nähden hän hallitsi itsensä hyvin. Danny uskoo, että Kirkan uskonnollinen tausta vaikutti asiaan.[199] Myös Kirka itse kertoi lehdistölle ortodoksiseen seurakuntaan liittyvistä muistoistaan.[200] Hyvin avoimesti hän puhui luottotoimittajilleen muistakin yksityisasioistaan, kuten rakkauselämästään ja aviottomasta tyttärestään.[201] Sen sijaan venäläisiä sukujuuriaan hän ei juurikaan tuonut esille ja vastaili aiheeseen liittyviin kysymyksiin lehdissä monesti hyvin lyhyesti. Creatures- ja Mosaic-aikojen yhtyekaveri Vladimir ”Nikke” Nikamo on sanonut, ettei hän yrityksistään huolimatta onnistunut kertaakaan käymään Kirkan kanssa kunnollista keskustelua venäjäksi, vaikka se oli heidän yhteinen äidinkielensä.[200]

Kirka tunnettiin innokkaana lenkkeilyn harrastajana, ja hän teki pitkiä 10–20-kilometrin mittaisia lenkkejä. Hän innostui lenkkeilystä 1990-luvun alussa. Kirka nähtiin usein juoksemassa kotikulmillaan Helsingin Kruununhaassa, minkä vuoksi hän sai lempinimen ”Liisankadun Vireeni”.[5] Hän juoksi kesäkuussa 2004 Tukholman maratonin aikaan 4.43.42.[158] Kuntoiluharrastuksen ohessa hän lopetti jo lapsena aloittamansa tupakoinnin.[5]

Pukeutuminen merkitsi Kirkalle paljon, ja uran alussa hänen kaikki palkkiorahansa kuluivat uusiin vaatteisiin.[202] Vuonna 1969 Nuorten Muotineuvosto valitsi Kirkan Suomen parhaiten pukeutuvaksi nuoreksi.[126] Seuraavana vuonna hän oli Miesten Muotineuvoston kymmenen parhaan pukeutuvan miehen listalla. Usein ennen konsertteja Kirkalla oli tapana rauhoittua ja keskittyä silittämällä paitojaan.[203]

Suosio ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuntelijakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirka esiintyy ihailijoilleen maaliskuussa 1969 Porin Karhulinnassa.

Kirka oli Suomen suosituimpia rock- ja iskelmälaulajia.[204] Hänen menestyksessään oli kuitenkin kausittaisia vaihteluita, ja esimerkiksi 1980-luvun alussa hän oli pudonnut hetkeksi suuresta tähdestä riviartistiksi.[205] Aivan uransa alussa häntä kuuntelivat pääasiassa teinitytöt, mutta hänen ihailijakuntansa laajeni nopeasti.[206] 1990-luvulle tultaessa yleisö oli keski-ikäistynyt Kirkan mukana.[133]

Levymyynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raila Kinnunen kirjoittaa Enimmäkseen Kirkasta -kirjassaan (1999) Kirkan levyjen kokonaismyynnin ylittäneen miljoonan kappaleen rajan, tuolloin ainoana miessolistina Suomessa.[207] Petri Lahden mukaan tarkkaa lukua on mahdotonta saada selville, mutta arvioidensa perusteella hänkin toteaa Kirkan yltäneen miljoonamyyntiin.[208] Pelkästään vähintään kultalevyrajan ylittäneitä Kirkan äänitteitä on Musiikkituottajien tilastojen perusteella myyty yli 754 000 kappaletta.[137]

Kirkan kaupallisesti menestynein levy on Surun pyyhit silmistäni, jota on myyty yli 214 000 kappaletta, ja joka on Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin kotimainen albumi.[209] Kirkan seuraavaksi myydyimmät pitkäsoitot ovat yli 100 000 kappaletta myyneet Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990). Ensin mainittua on myyty tuplaplatinalevyn verran, ja jälkimmäisestä on myönnetty platinalevy, kuten myös albumeista Tie huomiseen (1996) ja Hetki lyö: 1967–1997 (1997). Kultaa ovat myyneet Hengaillaan (1984), R.O.C.K. (1986), Parhaat, uudet versiot (1990), Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992), Kirka (1994), 40 unohtumatonta laulua (2007) ja Kaikki parhaat 1967–2007 (2007).[137]

Palkinnot ja kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkalle myönnettiin vuosina 1984 ja 2000 Vuoden miessolistin Emma-palkinto.[11][158] Vuonna 1992 hänet palkittiin Erikois-Emmalla, ja osana Mestareita hän saavutti vuosituhannen vaihteessa Vuoden yllättäjän ja Vuoden albumin Emma-patsaat.[135]

Kirka oli ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi vuonna 2003, jolloin palkinnon sai Kari Tapio.[210] Vuonna 2024 Kirka valittiin Musiikkimuseo Famen Suomen musiikin kunniagalleriaan.[211]

Teoksia Kirkasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio esitti vuonna 1982 televisiossa dokumentin Kirka, laulaja.[100] Kirkaa haastateltiin siinä työstä, uran alkuvaiheista ja perhe-elämästä.[212] MTV3 teki puolestaan vuonna 1987 25-vuotisjuhlaa viettäneestä Kirkasta tv-ohjelman Tänä iltana Kirka. Tunnin mittainen ohjelma sisälsi musiikkia ja haastatteluita, ja se esitteli Kirkan voimakkaalla intohimolla rockia laulavana artistina.[213] Ohjelmassa olivat mukana myös Kirkan laulavat sisarukset Muska, Anna ja Ykä.[100] Vuonna 1990 näytettiin televisiossa Yleisradion ja Neuvostoliiton Gosteleradion yhteistyössä tekemä dokumentti, joka esitteli Kirkan sukujuuria. Ohjelmaan liittyen Kirka ja hänen äitinsä Elisabeth viettivät viikon kuvauksissa Neuvostoliitossa.[135]

Raila Kinnusen ja Kirkan yhdessä tekemä elämäkerta Enimmäkseen Kirkasta ilmestyi lokakuussa 1999[135]. Kirja oli omaelämäkerrallinen ja noudatti Kirkan hyväntahtoista imagoa, vaikkakin hän kertoi siinä myös elämänsä haasteista, kuten vaikeasta isäsuhteestaan, aviottomasta lapsestaan ja ensimmäisen avioliittonsa kariutumisesta. Monet Kirkan hyvin tuntevat kritisoivat kirjan antavan kohteestaan yksiulotteisen kiiltokuvamaisen vaikutelman.[159]

Hengaillaan-kiertueella vuonna 2014 esitettiin Kirkan tunnettuja kappaleita sekä hänelle läheisten henkilöiden kertomia tarinoita. Kirkan oman yhtyeen säestyksellä kiertueella esiintyivät Pauli Hanhiniemi, Pete Parkkonen, Pentti Hietanen, Sami Hintsanen, Roosa Nummela sekä Muska, Ykä ja Alexandra Babitzin.[214]

Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin Surun pyyhit silmistäni ensi-ilta järjestettiin helmikuussa 2017 Linnanmäen Peacock-teatterissa. Kirkaa näyttelivät vuorotellen Kalle Lindroth ja Heikki Ranta.[214]

Kirka-musikaalin Varrella virran ensi-ilta järjestettiin helmikuussa 2018 Salossa. Kirkan roolissa esiintyi Markus Niemi. Syyskuussa käynnistyi toinen Kirka-musikaali, Suomen musiikkiteatterin esittämä Hetki lyö, jossa Kirkaa näytteli Ilari Hämäläinen.[214] Uusi Kirka-musikaali Surun pyyhit silmistäni sai ensi-iltansa syyskuussa 2020 Kouvolan Teatterissa. Rovaniemen Teatterin Surun pyyhit silmistäni -musikaalin ensi-ilta oli Kirkan syntymäpäivänä 22. syyskuuta 2022. Suomen musiikkiteatterin Kirka-musikaalia esitettiin Vantaalla Backaksen kesäteatterissa heinäkuusta 2024 alkaen.[211]

Petri Lahden kirjoittama teos Kirka – Hetki lyö ilmestyi 2022. Se keskittyi ennen kaikkea Kirkan musiikkiin[215] mutta dokumentoi myös muistoja ja näkemyksiä hänen keikoistaan ja julkisuuskuvastaan.[211]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirkan diskografia

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1966 Topralli The Creaturesin laulaja (kreditoimaton)[217]
1970 Takiaispallo pop-yhtyeen laulusolisti[218]

Dubbaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkalla oli dubbausrooli piirroselokuvassa Rokkikukko (1992), jossa hän ääninäytteli pääosassa olleen kukon laulu- ja puheosuudet.[135] Disneyn elokuvassa Oliver ja kumppanit (1988) on mukana Kirkan esittämä kappale ”Olipa kerran New Yorkissa”.[219]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Arvonen, Margit: Muska Babitzinin suru: Veli hukkui vesitynnyriin Iltalehti. 13.10.2008. Viitattu 28.1.2011.
  2. ↑ Kinnunen, Raila: Tää on mun juttuni Apu. 2.2.2007. Arkistoitu 20.2.2008. Viitattu 23.5.2008.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 6.2.2021.
  4. ↑ a b c d e Kinnunen, Raila: 70 vuotta Kirkan syntymästä: ”Poismennyttä ihmistä voi ajatella ilolla – Lähtijällä on nyt hyvä olla, hänellä ei ole hätää, ei kipua eikä tuskaa” Apu. 22.9.2020. Viitattu 14.2.2021.
  5. ↑ a b c d e Marttinen, Vesa: Lenkkeilevä Kirka oli tuttu näky Kruununhaassa Yle uutiset. 28.1.2017. Viitattu 8.2.2021.
  6. ↑ Mattlar, Mikko: Anna Babitzin teki ensimmäisen levynsä 13-vuotiaana mutta valitsi myöhemmin perhe-elämän Helsingin Sanomat. 23.4.2021. Viitattu 2.11.2021.
  7. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 34.
  8. ↑ Miettinen 2022, s. 20.
  9. ↑ Miettinen 2022, s. 32.
  10. ↑ a b c d Lehtikanto, Katariina: Kirka Babitzin olisi täyttänyt 70 vuotta Iltalehti. 26.9.2020. Viitattu 25.2.2021.
  11. ↑ a b c d e f g h i Latva & Tuunainen 2004, s. 189.
  12. ↑ Miettinen 2022, s. 28.
  13. ↑ a b Elämäkerta: 1950-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  14. ↑ a b c d e Elämäkerta: 1960-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  15. ↑ Hopi, Anna: Tiedätkö, mikä sysäsi Kirkan musiikkiuralle? ”En osannut aluksi edes laulaa” Iskelma.fi. 31.1.2017. Viitattu 15.3.2021.
  16. ↑ a b c d e f g Lindfors, Jukka: Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi Yle Elävä arkisto. 26.11.2010. Yleisradio. Viitattu 21.2.2021.
  17. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 56.
  18. ↑ a b Kirka and the Creatures, s. 4–5. (”Poiketen Kirkan elämäkertakirjassa kerrotusta ja muista aiemmista tiedoista, Kirkan ensimmäinen laulukeikka The Creatures -yhtyeen solistina tapahtuu 14.11.1964 tyttöjen ammattikoululla Helsingissä.”) Kirka Fan Club, 2024.
  19. ↑ Lahti 2022, s. 12.
  20. ↑ Miettinen 2022, s. 35–36.
  21. ↑ Miettinen 2022, s. 29.
  22. ↑ Miettinen 2022, s. 30.
  23. ↑ Lahti 2022, s. 22.
  24. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 63.
  25. ↑ Popp 2002, s. 39.
  26. ↑ Lahti 2022, s. 48–49.
  27. ↑ Lahti 2022, s. 59–60, 283, 74.
  28. ↑ Lahti 2022, s. 49–50, 53.
  29. ↑ Miettinen 2022, s. 40.
  30. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 120, 123.
  31. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125.
  32. ↑ Lahti 2022, s. 56–57.
  33. ↑ a b Miettinen 2022, s. 45.
  34. ↑ Popp 2002, s. 82.
  35. ↑ Lahti 2022, s. 63.
  36. ↑ Lahti 2022, s. 78–79.
  37. ↑ Miettinen 2022, s. 45–46.
  38. ↑ Lahti 2022, s. 119.
  39. ↑ Lahti 2022, s. 104–106.
  40. ↑ Lahti 2022, s. 106.
  41. ↑ Lahti 2022, s. 288.
  42. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 102.
  43. ↑ Lahti 2022, s. 108–109.
  44. ↑ Lahti 2022, s. 60.
  45. ↑ Lahti 2022, s. 113.
  46. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 129–131.
  47. ↑ Lahti 2022, s. 130.
  48. ↑ Lahti 2022, s. 145.
  49. ↑ a b Lahti 2022, s. 145.
  50. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 115–116.
  51. ↑ Miettinen 2022, s. 51.
  52. ↑ Lahti 2022, s. 143–144.
  53. ↑ Popp 2002, s. 118.
  54. ↑ Lahti 2022, s. 152.
  55. ↑ a b c d Lehtonen 1983, s. 251.
  56. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 119.
  57. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 118–119.
  58. ↑ Lahti 2022, s. 163.
  59. ↑ Lahti 2022, s. 164–165.
  60. ↑ Lahti 2022, s. 167.
  61. ↑ Lahti 2022, s. 172–174.
  62. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 150.
  63. ↑ a b c Miettinen 2022, s. 140.
  64. ↑ Lahti 2022, s. 169–171.
  65. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125–126.
  66. ↑ a b Lahti 2022, s. 176.
  67. ↑ Lehtonen 1983, s. 251–252.
  68. ↑ Lahti 2022, s. 179.
  69. ↑ Lahti 2022, s. 182.
  70. ↑ Lahti 2022, s. 164–165.
  71. ↑ Lahti 2022, s. 183–184.
  72. ↑ Lahti 2022, s. 298.
  73. ↑ a b c Lehtonen 1983, s. 252.
  74. ↑ Lahti 2022, s. 180.
  75. ↑ Lahti 2022, s. 182, 299.
  76. ↑ Lahti 2022, s. 182–183.
  77. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 168.
  78. ↑ a b c d Elämäkerta: 1970-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  79. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 169.
  80. ↑ a b Kirka – laulava perheenisä 21.12.2006. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 31.10.2024.
  81. ↑ Leveelä, Kaisla: Julkisuutta pakoillut Kirkan tytär: Nuorena kuvittelin olevani kiinnostava Aamulehti. 3.8.2016. Viitattu 24.3.2021.
  82. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  83. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 175.
  84. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  85. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 178–179.
  86. ↑ Lahti 2022, s. 185.
  87. ↑ Lahti 2022, s. 186–187.
  88. ↑ Saarela 2023, s. 84.
  89. ↑ Saarela 2023, s. 85.
  90. ↑ Lahti 2022, s. 190–192.
  91. ↑ Saarela 2023, s. 90.
  92. ↑ Lahti 2022, s. 188.
  93. ↑ Miettinen 2022, s. 178.
  94. ↑ Lahti 2022, s. 304.
  95. ↑ Lahti 2022, s. 196–199.
  96. ↑ Lahti 2022, s. 203, 304.
  97. ↑ Lahti 2022, s. 202–205.
  98. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 180.
  99. ↑ Lahti 2022, s. 210.
  100. ↑ a b c d Elämäkerta: 1980-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  101. ↑ Lahti 2022, s. 235.
  102. ↑ Lahti 2022, s. 206–210.
  103. ↑ Lahti 2022, s. 307.
  104. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 171, 178.
  105. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 187.
  106. ↑ Lahti 2022, s. 211–213.
  107. ↑ Saarela 2023, s. 262.
  108. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 180. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  109. ↑ Lahti 2022, s. 219–225.
  110. ↑ a b Lahti 2022, s. 309.
  111. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 195–198.
  112. ↑ Lahti 2022, s. 311–312.
  113. ↑ Saarela 2023, s. 263.
  114. ↑ Lahti 2022, s. 312.
  115. ↑ a b c d Mattlar, Mikko: Babitzin, Kirill (1950 - 2007) – SKS Henkilöhistoria Kansallisbiografia.fi. 16.11.2022. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.11.2024.
  116. ↑ Lahti 2022, s. 233–234.
  117. ↑ Lahti 2022, s. 228, 312.
  118. ↑ Saarela 2023, s. 276.
  119. ↑ Saarela 2023, s. 265, 268.
  120. ↑ Lahti 2022, s. 237–238, 313.
  121. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 201–202.
  122. ↑ Saarela 2023, s. 268.
  123. ↑ a b Saarela 2023, s. 269.
  124. ↑ a b Lahti 2022, s. 238–239.
  125. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 212–213.
  126. ↑ a b c d e f g h Järvinen, Miikka: Kirkan kuolemasta 10 vuotta Seura. 31.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  127. ↑ a b Latva & Tuunainen 2004, s. 189–190.
  128. ↑ Saarela 2023, s. 277.
  129. ↑ Lahti 2022, s. 315.
  130. ↑ a b Lindfors, Jukka: Näihin kolmeen biisin kiteytyy Kirkan pitkä ura Apu. 31.1.2007. Viitattu 21.2.2021.
  131. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 244.
  132. ↑ Lahti 2022, s. 317–318.
  133. ↑ a b Lahti 2022, s. 253.
  134. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 225, 228–229.
  135. ↑ a b c d e f g h i Elämäkerta: 1990-luku Kirka.fi. Viitattu 20.2.2021.
  136. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 229.
  137. ↑ a b c d e f Kulta- ja platinalevyt – Kirka IFPI.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Arkistoitu 22.7.2019. Viitattu 16.10.2024.
  138. ↑ Lahti 2022, s. 318–319.
  139. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 240–241.
  140. ↑ Saarela 2023, s. 295–296.
  141. ↑ Saksala 2019, s. 157–165.
  142. ↑ Lahti 2022, s. 244–248.
  143. ↑ a b c d e f g h i Latva & Tuunainen 2004, s. 190.
  144. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 233–235.
  145. ↑ a b Lahti 2022, s. 324.
  146. ↑ Saksala 2019, s. 171–172.
  147. ↑ Saarela 2023, s. 296.
  148. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 242–243.
  149. ↑ Lahti 2022, s. 258
  150. ↑ Saksala 2019, s. 179.
  151. ↑ a b Ylimutka, Leena: Kirka kieltäytyi ensin hittibiisinsä esittämisestä Iltalehti. 31.1.2017. Viitattu 6.7.2021.
  152. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 257.
  153. ↑ Lahti 2022, s. 267.
  154. ↑ Lahti 2022, s. 328.
  155. ↑ a b Kirka haudan lepoon Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 6.8.2021.
  156. ↑ Miettinen 2022, s. 307.
  157. ↑ Lahti 2022, s. 267–268, 329.
  158. ↑ a b c d e f g h Elämäkerta: 2000-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  159. ↑ a b Miettinen 2022, s. 266.
  160. ↑ Lahti 2022, s. 269, 332.
  161. ↑ Suhonen, Mikko: Kirka: Kaikki singlet 1967-2007 Mtv3.fi. 15.11.2007. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.1.2023.
  162. ↑ a b c Lindeman, Iina: Kymmenen vuotta kuolemasta MTV3. 28.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  163. ↑ a b Asikainen, Merja: Kirkan vaiettu kuolinsyy viimein julki Ilta-Sanomat. 18.9.2019. Viitattu 18.2.2021.
  164. ↑ Kirka kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Ilta-Sanomat. 31.1.2007. Viitattu 18.2.2021.
  165. ↑ a b Auremaa, Tomi: Sairaus piinasi Kirkaa pitkään Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 18.2.2021.
  166. ↑ Makkonen, Nita: 10 vuotta Kirkan kuolemasta Ilta-Sanomat. 31.1.2017. Viitattu 19.2.2021.
  167. ↑ Räsänen, Mikko: Kirka haaveili hevilaulajaksi siirtymisestä Ilta-Sanomat. 7.8.2008. Viitattu 19.2.2021.
  168. ↑ Kirkan vanhoja levyjä julkaistaan uudestaan Yle. 23.3.2007. Viitattu 7.11.2024.
  169. ↑ Miettinen 2022, s. 307–308.
  170. ↑ a b c Lahti 2022, s. 6.
  171. ↑ Miettinen 2022, s. 184.
  172. ↑ Lahti 2022, s. 323.
  173. ↑ Saarela 2023, s. 295.
  174. ↑ Lahti 2022, s. 268–269.
  175. ↑ Närhi, Tarja & Lindfors, Jukka: Kirillin vuosikymmenet 1.2.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  176. ↑ Lahti 2022, s. 273–274.
  177. ↑ Säveltäjähaku (Henkilöhaku --> Säveltäjä --> Babitzin) Fenno.musiikkiarkisto.fi. Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta. Viitattu 18.10.2024.
  178. ↑ Kirka: Elämääni eksynyt -albumin tiedot, Sony BMG, 2005.
  179. ↑ Lahti 2022, s. 98.
  180. ↑ a b c Danny: Kirkan uran kruununa laulu Surun pyyhit silmistäni Kaleva. 31.1.2007. Viitattu 22.2.2021.
  181. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 105.
  182. ↑ Popp 2002, s. 203.
  183. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 71–72.
  184. ↑ Saksala 2019, s. 139.
  185. ↑ Saksala 2019, s. 153.
  186. ↑ Lahti 2022, s. 259, 326.
  187. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 247.
  188. ↑ Lahti 2022, s. 249.
  189. ↑ Lahti 2022, s. 9.
  190. ↑ Lahti 2022, s. 77.
  191. ↑ Miettinen 2022, s. 263.
  192. ↑ Ylönen, Ulla: Kirka-hysteria kuumensi naiset vielä 2000-luvullakin Yle Uutiset. 7.3.2015. Viitattu 8.3.2021.
  193. ↑ Saksala 2019, s. 155.
  194. ↑ Kostiainen, Pasi: Ystävät muistelevat 10 vuotta sitten kuollutta Kirkaa Ilta-Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 3.3.2021.
  195. ↑ a b Miettinen 2022, s. 27.
  196. ↑ Lahti 2022, s. 234.
  197. ↑ Lahti 2022, s. 278–279.
  198. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 262.
  199. ↑ Snellman, Saska (toim.): Danny, s. 142. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24624-7
  200. ↑ a b Lahti 2022, s. 44–45-
  201. ↑ Lahti 2022, s. 277–278.
  202. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 121.
  203. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 122.
  204. ↑ Kirkan kuolemasta 10 vuotta – katso kuvat elämän varrelta Mtvuutiset.fi. 31.1.2017. Viitattu 26.9.2024.
  205. ↑ Saarela 2023, s. 261.
  206. ↑ Miettinen 2022, s. 62.
  207. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 218.
  208. ↑ Lahti 2022, s. 275–276.
  209. ↑ Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit Musiikkituottajat, IFPI Finland. Viitattu 14.3.2021.
  210. ↑ Miettinen 2022, s. 310.
  211. ↑ a b c Elämäkerta: 2020-luku Kirka.fi. Viitattu 31.10.2024.
  212. ↑ Aunila, Seija & Jegorow, Sirpa: Kirka — laulava perheenisä Yle.fi. 21.12.2006. Viitattu 2.11.2024.
  213. ↑ Miettinen 2022, s. 205.
  214. ↑ a b c Elämäkerta: 2010-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  215. ↑ Hoppula, Pete: Kirja-arvio: Kirka & Muska Bluesnews.fi. 9.12.2022. Viitattu 31.10.2024.
  216. ↑ Diskografia, yhteenveto Kirka.fi. Viitattu 16.2.2021.
  217. ↑ Topralli Elonet.finna.fi. Viitattu 21.11.2021.
  218. ↑ Takiaispallo Elonet.finna.fi. Viitattu 21.11.2021.
  219. ↑ Oliver ja kumppanit: Suomalaiset äänet Willdubguru. Viitattu 14.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirka&oldid=22913136”