Henrik Otto Donner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henrik Otto Donner
Henrik Otto Donner 1960-luvulla.
Henrik Otto Donner 1960-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt16. marraskuuta 1939
Tampere
Kuollut26. kesäkuuta 2013 (73 vuotta)
Pietarsaari
Ammatti muusikko, säveltäjä

Henrik Otto Donner (joskus Otto Donner; 16. marraskuuta 1939 Tampere – 26. kesäkuuta 2013 Pietarsaari[1]) oli suomalainen musiikkivaikuttaja: muusikko, säveltäjä, sovittaja ja muun muassa Teoston puheenjohtaja. Donner toimi useissa monitaiteellisissa projekteissa sekä vasemmistolaisessa poliittisessa laululiikkeessä. Hän yhdisti projekteissaan pop- ja rock-musiikkia, jazzia, uutta taidemusiikkia, elektronista musiikkia sekä iskelmää.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donner aloitti uransa vuonna 1958, jolloin hän liittyi Ossi Aallon orkesteriin trumpetistiksi. Samana vuonna hän aloitti sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen ja Nils-Eric Fougstedtin johdolla. 1963–1964 Donner oli György Ligetin opissa Wienissä ja Siemensin elektronisen musiikin studiossa Münchenissä.

Donner tutustui vuonna 1962 Zagrebissa Terry Rileyyn ja teki vuosina 1963–1965 yhteistyötä tämän sekä teatterimies Ken Deweyn kanssa. He toteuttivat Helsingissä elokuussa 1963 Suomen ensimmäisen happeningin Street Piece.

Vuonna 1966 Donner perusti yhdessä Christian Schwindtin ja Atte Blomin kanssa levy-yhtiö Love Recordsin.[2] Donner toimi yhtiössä toimitusjohtajana vuosina 1966–1969. Love Records oli poikkeuksellisen tuottelias ja laaja-alainen levy-yhtiö. Tämä johtui yhtiön toiminta-ajatuksesta, jonka mukaan kaikki myynnistä saatava tuotto käytettiin uusien levyjen tuottamiseen.

Vuonna 1968 Donner esiintyi muusikkona ja juontajana moni­taiteellisessa ”Sähkö-shokki-illassa” Amos Andersonin taidemuseossa.

Vuonna 1969 Donnerilta ilmestyi Pentti Saarikosken runokokoelmaan sävelletty En soisi sen päättyvän, joka oli Suomen ensimmäinen rock- ja jazz-muusikoiden yhteisteos. Hän teki myös elokuva- ja mainosmusiikkia, muun muassa ”Parempaan asumiseen” Risto Jarvan samannimiseen mainoselokuvaan. Myös ensimmäisen Spede-elokuvan X-paronin musiikki on Donnerin säveltämä.[3] Hän myös esiintyi elokuvassa sivuroolissa.

Yleisradion viihdepäällikkönä Donner toimi 1970–1974, ja hän oli perustamassa Elävän Musiikin Yhdistystä vuonna 1978.[2]

Donner johti Suomen edustuskappaleen Reggae OK Eurovision laulukilpailussa vuonna 1981 tuuraten vakituista Suomen kapellimestaria Ossi Runnetta, joka tuona vuonna toimi YLEn viisukommentaattorina.[4]

Myöhemmin hän toimi mm. vanhojen levytysten masterointiin erikoistuneen DER-studion johtajana ja musiikkipedagogina sekä sävelsi säännöllisesti teoksia muun muassa. UMO Jazz Orchestran esitettäväksi. Hän oli Teoston puheenjohtaja 1994–2006.[5]

Syksyllä 2006 Otto Donner organisoi Loveradio-projektin, jossa kuukauden ajan soitettiin Love Recordsin tuotantoa korkeatasoisen puheohjelman lomassa. Donnerin mukaan tavoitteena oli tehdä sellaista ohjelmaa, jota Yleisradion olisi pitänyt tehdä.[2] Vuonna 2007 julkaistiin myös Loveradio 1–4, neljän CD-levyn kokoelma Love Recordsin tuotannosta.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Otto Donner oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso vuosina 1962–1975 oli kuvanveistäjä Christina Margaretha Schulman ja toinen puoliso vuodesta 1975 Irina Martina (o.s. Lillas ent. Winquist).[6] Lapsia Donnerilla on kaikkiaan viisi.

Donner putosi oman veneensä viereen 26. kesäkuuta 2013 Pietarsaaren Alholman satamassa, josta hänet löydettiin menehtyneenä. Hänet muistetaan musiikin lisäksi meren ystävänä ja klassisten veneiden omistajana.[1]

Donnerin veli on etnomusikologi ja säveltäjä Philip Donner (s. 1945).

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Otto Donnerin sävellystuotanto on laaja, ja siihen sisältyy muun muassa toistatuhatta laulua sekä jazz-sävellyksiä, kuorokappaleita, elokuvamusiikkia ja näyttämömusiikkia.

  • Cantata Profana, kamariorkesterille ja 3 laulajalle (1962)
  • Ideogramme I (1962)
  • Ideogramme II (1963)
  • For Emmy 2, kamariyhtyeelle (1963)
  • Sinfonia nro 1 Moonspring, or Aufforderung zum..., jousiorkesterille ja Hammond-uruille (1964)
  • X-Paroni, elokuvamusiikki (1964)
  • Gilbert, musikaali (1965)
  • 6 bagatellia jousikvartetille (1965)
  • To Whom It May Concern, sinfoniaorkesterille ja jazz-yhtyeelle (1966)
  • Käpy selän alla, elokuvamusiikki (1966)
  • En soisi sen päättyvän, Pentti Saarikosken teksteihin (1968)
  • XC, kamariyhtyeelle kuorolle ja sopraanolle Ezra Poundin sanoihin (1969)
  • Ruusujen aika, elokuvamusiikki (1969)
  • Jousikvartetto (1970)
  • Notte, kitaralle (1971)
  • Niin vähän on aikaa, albumi (1972)
  • Strings (1976)
  • Runoilija ja muusa, elokuvamusiikki (1978)
  • Pedon merkki, elokuvamusiikki (1981)
  • Linna, elokuvamusiikki (1986)
  • Dalens ande (1987)
  • Linna (1989)
  • Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa, elokuvamusiikki (1990)
  • ...and It Happened to Me, saksofonille ja big bandille (1993)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Haussila, Petri – Bagh, Peter von: Muistot – Henrik Otto Donner. 30.6.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.12.2018.
  2. ↑ a b c Henrik Otto Donner kaatoi raja-aitoja Yle. Viitattu 18.1.2014.
  3. ↑ Henrik Otto Donner Elonetissä.
  4. ↑ Murtomäki, Asko: Finland 12 points! Suomen Euroviisut, s. 118. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2
  5. ↑ The final album of late Henrik Otto Donner released by TUM Record Music Finland. Viitattu 18.1.2014.
  6. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 110. Helsinki: Otava, 1978. Projekti Runeberg (viitattu 18.1.2014).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kallioniemi, Kari: ”Donner, Henrik Otto (1939–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 398–400. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
  • Ruohomäki, Jukka: Otto Donner ja elektroninen musiikki. Musiikin suunta, 2013, 35. vsk, nro 3, s. 6–14. ISSN 0780-0703

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henrik_Otto_Donner&oldid=22161810”