Kaksi puolta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Kaksi puolta
Kirka
Studioalbumin Kaksi puolta kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1977[2]
 Studio  Takomo-studio, Helsinki
 Julkaistu kevät 1977
 Formaatti LP, MC, CD, digitaalinen
 Tuottaja(t) Jake Nyman
 Tyylilaji soft rock, country rock
 Kesto 36.33[1]
 Levy-yhtiö Finndisc
 Levymerkki Delta
Listasijoitukset

Suomi: Ei listasijoitusta.

Kirkan muut julkaisut
Lauantaiyö
1976 		Kaksi puolta
1977 		Anna & Kirka
1978
Singlet albumilta Kaksi puolta
  1. ”Desperado”
    Julkaistu: 1977

Kaksi puolta on suomalaislaulaja Kirkan keväällä 1977 julkaistu studioalbumi. Se oli Kirkan ensimmäinen albumi Finndisc-levy-yhtiölle, joka julkaisi sen Delta-levymerkillään. Kaksi puolta oli myös ensimmäisiä Helsingin Takomo-studiossa levytettyjä äänitteitä.

Levyllä Kirkan musiikki siirtyi kohti kevyttä rockia, ja nimensä mukaisesti sillä on niin pehmeää kuin vauhdikkaampaa musiikkia. Albumin tuotti musiikkitoimittaja Jake Nyman, joka myös valitsi valtaosan sen kappaleista. Suomalaisten sävellysten sijaan Kaksi puolta sisältää käännöskappaleita, joiden alkuperäisiä esittäjiä ovat esimerkiksi Eagles, Steve Miller Band, 10cc ja Procol Harum. Sanoituksia kirjoittivat muun muassa Irina Milan, Mikko Alatalo, Eero Lupari ja Juha Vainio.

Levyn kaupallinen menestys jäi heikoksi eikä se noussut listalle. Ainoana singlenä julkaistiin Eaglesilta käännetty ”Desperado”, joka soi jonkin verran jukeboxeissa.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka oli ollut 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Suomen suosituimpia laulajia,[3] mutta vuosikymmenen puolivälissä hänen suosionsa laski selvästi. Hän oli levyttänyt EMI:lle albumit Tiukka linja (1975) ja Lauantaiyö (1976), joilla Kirka pääsi esittämään kunnianhimoisempaa ja itselleen mieluisampaa materiaalia. Niitä myytiin kuitenkin heikosti.[4] Kirkan levytyssopimus EMI:n kanssa päättyi ja hän solmi uuden sopimuksen Finndiscin kanssa.[5]

Työstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin ja sanoitusten valitseminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan pyynnöstä hänen ensimmäisen Finndisc-albuminsa tuottajaksi valittiin Yleisradion poptoimittaja Jake Nyman. Hän oli seurannut Kirkan uraa jo pidemmän aikaa ja esimerkiksi toiminut tämän radioesiintymisten juontajana. Nyman ei ollut muusikko, eikä hänellä ollut aiempaa kokemusta studiotyöskentelystä.[6]

Albumin työstäminen käynnistyi kappaleiden etsimisellä.[7] Levy oli jo ennen Nymanin mukaantuloa päätetty täyttää uusien sävellysten sijaan pelkillä käännöskappaleilla.[8] Nyman ei saanut Kirkalta näkemystä mieluisista lauluista, joten hän valitsi itse ulkomaisia kappaleita, joiden hän katsoi sopivan tämän esitettäviksi. Kirkalle oli tyypillistä levyttää käännöskappaleita, mutta niitä valittiin aiempaa vakavammalla otteella. Nyman koki, että afroamerikkalaista musiikkia oli jo kokeiltu Kirkan edellisillä albumeilla, joten siitä luovuttiin. Lisäksi oli käsitys, että Kirkan poptyyliset käännöskappaleet olisivat menestyneet aiemmin paremmin, minkä vuoksi mukaan otettiin kevytrockia.[7] Nymanin mukaan hän valitsi levyn kaikki kappaleet lukuun ottamatta Eagles-yhtyeen levytystä ”One of These Nights”, joka oli Finndiscin tuotantopäällikkö Jaakko Salon valinta.[9][10]

Kappaleiden valitsemisen jälkeen ryhdyttiin etsimään sanoittajia.[9] Nyman päätti sivuuttaa Finndiscille tuolloin paljon kirjoittaneet tekstittäjät, kuten Juha Vainion ja Pertti Reposen, ja tilasi sanoituksia sen sijaan Hectorilta, K. W. Blomqvistilta, Mikko Alatalolta ja Irina Milanilta. Aikomus ei kuitenkaan täysin toteutunut, koska Jaakko Salo tilasi Reposelta sanoituksen kappaleeseen ”Road to Cairo” ja Vainiolta lauluihin ”Conquistador” ja ”Crazy Love”. Sanoitusten hankkimisessa oli muutenkin vaikeuksia, sillä Irina Milan oli ainoa, joka lähetti tekstinsä ajoissa. Blomqvist ei päässyt osallistumaan hankkeeseen ja suositteli tilalleen Eero Luparia, joka sanoitti nopeasti suomenkieliset versiot kappaleista ”Take the Money and Run” ja ”Walkin’ and Talkin’”.[8] Nyman itse sanoitti kiireessä yhden kappaleen.[9]

Äänitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan suosion laskusuhdanteesta huolimatta albumin tuotantoon panostettiin, ja Jaakko Salo antoi Jake Nymanille täyden vapauden materiaalin työstämiseksi levytyskuntoon. Soittajiksi ja taustalaulajiksi saatiin muun muassa Olli Ahvenlahti, Esko Rosnell, Harri Merilahti, Markku Johansson, Maarit Hurmerinta ja Irina Milan.[11] Kirkan taustayhtye Islandersista mukana olivat ainoastaan kosketinsoittaja Kassu Halonen ja kitaristi Janne Louhivuori, mikä ennakoi pian tapahtuvaa yhteistyön päättymistä.[12]

Kaksi puolta oli ensimmäisiä Helsingin Pitäjänmäkeen valmistuneessa Takomo-studiossa nauhoitettuja äänitteitä.[12] Finnscandia-konsernin omistama studio oli avautunut samana keväänä, ja se oli tuolloin Suomen teknisesti edistynein. Stader-merkkinen nauhuri koostui 16-raidasta, ja 24-kanavaisessa API-miksauspöydässä oli alkeellinen miksausautomaatio, mikä oli uutta Suomessa.[13]

Nyman on sanonut, ettei hänestä ollut studiossa juurikaan hyötyä ja että käytännössä albumin tuotti Jaakko Salo. Nyman ei enää jatkossa osallistunut albumien tuottamiseen muuten kuin levytettävään materiaaliin liittyvän pohjatyön muodossa.[9]

»Ammattilaisten nopeaa ja tehokasta työskentelyä, jota seuratessani tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Jonkin aikaa asiaa mietittyäni päätin, että täytyyhän minunkin jollain tavalla muistuttaa olemassaolostani, ja niin painoin komentomikin kytkintä ja sanoin basisti Harri Merilahdelle: ’Saisitko soundin vähän tuhdimmaksi, se on pikkuisen ohuenkuuloinen.’ Harri nyökkäsi, teki joitain säätöjä ja kysyi sitten: ’Onko nyt parempi?’ Joo, paljon parempi, mutta ehkä vielä vähän... Okei, nyt se kuulostaa hyvältä, pidetään toi.’ En tiedä vielä tänäkään päivänä, tekikö Harri mitään merkittäviä muutoksia bassosoundiinsa tai jos tekikin, niin palauttiko hän jossain vaiheessa säädöt takaisin sellaisiksi kuin ne olivat alun perin olleet.»
(Jake Nyman[8])

Äänityksissä Nyman kiinnitti huomiota muun muassa siihen, miten Kirkan sanojen fraseeraus toimisi radiosoiton kannalta. Nyman kehotti välillä Kirkaa pysymään kappaleiden alkuperäisversioille uskollisena, ja esimerkiksi ”Desperadon” yhtä säkeistöä hiottiin paljon. Kirka kertoi myöhemmin Enimmäkseen Kirkasta -elämäkerrassa (1999) käyneensä nauhoituksissa ”hirveitä taisteluja” Nymanin kanssa. Nyman ihmetteli lausuntoa, koska hänen mukaansa heidän yhteistyönsä sujui hyvin, ilman minkäänlaisia konflikteja. Nyman on kuitenkin epäillyt, että Kirka saattoi kokea ”taisteluiksi” Nymanin esittämät näkemykset laulujen tulkintatavoista.[14]

Alun perin Eaglesin ja Steve Miller Bandin esittämien kappaleiden taustalaulajiksi Nyman pyysi Kaseva-yhtyeen Asko Raivion, Mikko Jokelan ja Tapio Rauman, koska hänen mielestään ketkään muut eivät laulaisi niiden harmonioita yhtä hyvin. Kasevan jäsenet eivät pitäneet itseään sessiomuusikkoina, mutta he tunsivat Nymanin hyvin ja luottivat häneen. Nyman oli myös tehnyt paljon Kasevan eteen, ja Kaseva halusi nyt vastavuoroisesti auttaa häntä. Mikko Jokelaa kuitenkin harmitti, että heidän osuutensa miksattiin Eaglesin tyyliä tavoitellen, vaikka Kasevan laulusoundi muistutti hänestä enemmän Beatlesia.[10]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin nimi Kaksi puolta viittaa levyn sisältöön, joka koostuu sekä vauhdikkaasta että pehmeästä materiaalista.[11] Albumi on läpileikkaus 1970-luvun lopun rockin pehmeämmästä ja harmonisemmasta laidasta. Tuottaja Nyman piti Yhdysvaltain länsirannikolta lähtöisin olevasta kevytrockista ja country rockista, mikä kuuluu hänen kappalevalinnoissaan.[15] Joukossa on Yhdysvaltojen ja Britannian listoilla olleita menestyskappaleita esimerkiksi Eaglesilta, Steve Miller Bandilta ja 10cc:lta. Niiden vastapainoksi levylle valikoitui raskastunnelmaisia ja välillä sanoituksiltaan synkkiä lauluja.[16]

Kirka kuvasi tuoreeltaan albumilla olevan ”reilua helppoa poppia laidasta laitaan jossa ei yritetäkään hienostella, koska muutamien vuosien harhailujen jälkeen olen taas päätynyt tähän: haluan tehdä sitä mistä ihmiset pitävät”. Kirkan kuvaamaa itsensä löytämistä kuvaa myös albumin kansikuva, jossa ruutupaitainen Kirka istuu tyynenä tuolissa Helsingin Kalastajatorpalla. Näkyvillä on myös valokuva kiinteistöjen välillä kulkevasta tunnelista, joka symboloi matkaa elämän etappien välillä.[11] Valokuvat otti Erik Uddström.[17]

»Kaksi puolta oli Jake Nymanin tuottama ja hyvin tehty levy, mukana oli iso nippu hyviä soittajia. – – Materiaali oli käännösbiisejä, ’Desperado’ on oikeastaan ainoa, joka oli muidenkin mielestä hyvä. Muista kappaleista ei koskaan oikein syntynyt mitään.»
(Kirka teoksessa Enimmäkseen Kirkasta (1999)[18])

Kappalemateriaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäytteet
Eagles-yhtyeeltä käännetty ”Desperado” edustaa albumin pehmeämpää puolta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avausraita ”Valvotaan vaan” on käännös Eagles-yhtyeen kappaleesta ”One of These Nights”.[19] Kappaleen sanoitti alun perin Mikko Alatalo, mutta sitä ei käytetty, koska Jake Nymanin mukaan Jaakko Salo ei ollut tyytyväinen tekstin rytmitykseen.[10] Salon ehdotuksesta lopullisen version sanoitti Nyman lauluosuuksien nauhoitusta edeltävänä iltana. Seuraavana päivänä Jaakko Salo teki siihen vielä pieniä korjauksia.[19] Nyman piti aikaansaannostaan surkeana, ja häntä hävetti, kun Salo lähetti valmiin kappaleen television Levyraatiin.[9] ”Valvotaan vaan” on yksi albumin kolmesta kappaleesta, jonka taustalla laulavat Kasevan jäsenet.[17]

10cc-yhtyeen kappaleen ”I’m Not in Love” käänsi Irina Milan nimellä ”En tosissaan”. Kappaleen sovitti kitaristi Nono Söderberg, ja hänen lisäkseen siinä soittavat Olli Ahvenlahti (kosketinsoittimet), Hannu Koistinen (rummut) ja Harri Merilahti (bassokitara).[17] Alkuperäisessä 10cc:n esityksessä kuullaan moniäänilaulua,[20] mutta Kirka laulaa oman versionsa yksin.[17]

”Mokaan ja munaan” on ”jatsahtava ravintolarock” ja eroaa siten albumin yleislinjasta.[21] Kappale on alkujaan The Marshall Tucker Bandin levytys ”Walkin’ and Talkin’” vuodelta 1975.[17][22] Suomeksi sen sanoitti Eero Lupari. Kirka soittaa kappaleessa huuliharppusoolon.[23]

Albumin toinen Eagles-käännös on Mikko Alatalon sanoittama ”Desperado”.[20] Alkuperäisversion teksti sijoittuu villiin länteen, mutta Alatalo siirsi aiheen nykypäivään kertomaan ”tämän ajan desperadoista, joita myös koviksiksi kutsutaan”.[23] Herkässä kappaleessa kuullaan myös viuluja.[20]

”Krääsät ja silkkirääsyt” on alun perin Mike d’Abon sävellys ”Handbags and Gladrags”,[17] jonka teki tunnetuksi Rod Stewart. Suomeksi sen käänsi Irina Milan.[23]

B-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ääninäytteet
”Valloittaja” on Juha Vainion sanoittama versio Procol Harum -yhtyeen kappaleesta ”Conquistador”.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Procol Harum -yhtyeen kappaleen ”Conquistador” kääntäjäksi oli alun perin kaavailtu Hectoria, joka ei kuitenkaan halunnut sanoittaa sitä. Tilalle valittiin Juha Vainio, jolla oli vaikeuksia aiheen kanssa. Lopulta Nyman yllytti häntä unohtamaan konkistadorit ja lähestymään asiaa enemmän hyökkäyssodan näkökulmasta. Vainio sai ideasta kiinni ja kirjoitti pian studion kahviossa tekstin ”Valloittaja”, jossa panssarivaunut jyräävät pienemmät kansakunnat nurin.[19] Petri Lahti kuvaa kappaletta ”rohkeaksi julistukseksi”.[21] Nyman olisi halunnut ”Valloittajan” olevan albumin singlejulkaisu.[9]

Eero Luparin sanoittama ”Antero ja Inkeri” on käännös Steve Miller Bandin kappaleesta ”Take the Money and Run”.[17] Se edustaa albumin rempseämpää linjaa.[24] Taustoja laulavat Kasevan jäsenet, ja Jaakko Salo valitsi mukaan vielä Kassu Halosen laulamaan neljättä stemmaa.[10]

”Rauta hautaa kylmempää” on alkujaan The Doobie Brothersin esitys ”Long Train Runnin’”.[17][25] Sovittaja Nono Söderberg piti alkuperäistä country rock -versiota liian kesynä, joten hän muokkasi Kirkan version funkiksi. Taustoja laulavat kappaleen sanoittaja Irina Milan sekä Maarit Hurmerinta.[24]

Laulaja-lauluntekijä Van Morrison lukeutui Kirkan pitkäaikaisiin suosikkeihin, joten häneltä valittiin mukaan Moondance-albumilla julkaistu rauhallinen kappale ”Crazy Love”. Sen sanoitti suomeksi Juha Vainio nimellä ”Rakkauden sain”.[24]

Albumin päättää David Acklesin ”Road to Cairo” eli ”Tie Kairoon”.[21] Kappale sijoitettiin viimeiseksi, jotta ”sen jälkeen olisi aika vaikea soittaa enää mitään”. Kappaleessa on esillä Kassu Halonen urkusooloineen.[24]

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi puolta valmistui kevääksi 1977.[11] Albumi oli kaupallisesti pettymys,[16] eikä se noussut Suomessa listalle.[26] Kevyen musiikin asiantuntija Veikko Tiitto uskoo floppaamiseen vaikuttaneen sen, että albumin ”korkeatasoisesta materiaalista ei erottunut selvää hittiä”.[27] Kappaleista eniten soittoa sai ”Desperado”. Heikko suosio näkyi myös seuranneilla kesän keikoilla, joihin Kirka ei vetänyt yleisöä läheskään entiseen tapaan.[28] Kirka kommentoi Enimmäkseen Kirkasta (1999) -elämäkerrassa: ”Aika oli ajanut ohi ja tuli uusi aalto. Punk alkoi juuri silloin riehua.”[18]

Albumin julkaisi alun perin Finndisc omalla Delta-levymerkillään vinyylilevynä ja C-kasettina. CD-levynä sen julkaisi vuonna 2007 Warner Music Finland.[29]

Kirka kertoi albumin julkaisun aikoihin keväällä 1977 Apu-lehdelle, että hän haaveilee levyttävänsä albumin kappaleet venäjäksi Neuvostoliiton markkinoita varten. Kirkan mukaan sanoitukset olivat jo lähdössä käännettäviksi Neuvostoliittoon viranomaisten tarkistettaviksi. Jake Nyman ei kuitenkaan muista kuulleensa tällaisista suunnitelmista.[30]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot kiittelivät tuoreeltaan albumin ”kansainvälistä otetta”.[12] Esko Lehtonen kirjoittaa Suomalaisen rockin tietosanakirjassa (1983), että huomattavan onnistunut kappalevalinta albumilla on ”Tie Kairoon”.[31]

Petri Lahti kirjoittaa teoksessaan Kirka – Hetki lyö (2022), että Kaksi puolta on ”kokonaisuutena selvästi vaisua mainettaan parempi”. Sisällöltään hän pitää albumia kuitenkin epätasaisena. Kappale ”Rauta hautaa kylmempää” jää Lahden mukaan ”vähän ohueksi”, mutta ”Rakkauden sain” saa Kirkalta ”vireän tulkinnan”. ”Tie Kairoon” -kappaletta Lahti pitää hienona huipennuksena levylle, kun taas kappaleessa ”En tosissaan” Kirka jää liian yksin moniääniseen alkuperäisversioon verrattuna.[32] Musiikkiin erikoistunut tietokirjailija Tommi Saarela sanoo albumin olevan taiteellisesti ja teknisesti huippuluokkaa ja epäilee, että levy oli sen ajan suomalaiseen keskivertomakuun liian hienostunut.[12]

Kappalelista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Valvotaan vaan – 3.45 (”One of These Nights”, säv. Don Henley & Glenn Frey, san. Jake Nyman, sov. Nono Söderberg)
  2. En tosissaan – 4.30 (”I’m Not in Love”, säv. Eric Stewart & Graham Gouldman, san. Irina Milan, sov. Nono Söderberg)
  3. Mokaan ja munaan – 2.10 (”Walkin’ and Talkin’”, säv. Toy Caldwell, san. Eero Lupari, sov. Nono Söderberg)
  4. Desperado – 3.28 (”Desperado”, säv. Don Henley & Glenn Frey, san. Mikko Alatalo, sov. Kalervo Halonen)
  5. Krääsät ja silkkirääsyt – 4.14 (”Handbags and Gladrags”, säv. Mike d’Abo, san. Irina Milan, sov. Kalervo Halonen)

B-puoli

  2. Valloittaja – 4.07 (”Conquistador”, säv. Gary Brooker, san. Juha Vainio, sov. Kalervo Halonen)
  3. Antero ja Inkeri – 3.31 (”Take the Money and Run”, säv. Steve Miller, san. Eero Lupari, sov. Nono Söderberg)
  4. Rauta hautaa kylmempää – 3.06 (”Long Train Runnin’”, säv. Tom Johnston, san. Irina Milan, sov. Nono Söderberg)
  5. Rakkauden sain – 2.56 (”Crazy Love”, säv. Van Morrison, san. Juha Vainio, sov. Nono Söderberg)
  6. Tie Kairoon – 4.19 (”Road to Cairo”, säv. David Ackles, san. Anssi Repo, sov. Kalervo Halonen)[17]

Single

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Desperado” (1977, Delta)
  1. Desperado
  3. En tosissaan
  5. Valvotaan vaan[27]

”Desperado”-singlestä julkaistiin kaksi erilaista versiota, joista toisen B-puoli oli ”En tosissaan” ja toisen ”Valvotaan vaan”.[27] ”Desperado” soi jonkin verran huoltoasemien ja kahvibaarien levyautomaateissa[33] ja saavutti syyskuussa 1977 jukebox-listan kymmenennen sijan.[26] Singlen menestystä söi samaan aikaan listalle noussut Kirkan ja Anna Babitzinin duetto ”Cindy”.[33]

Painokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formaatti Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu
LP Finndisc, Delta DELP 12 1977[29]
MC Finndisc, Delta DEKA 12 1977[29]
CD Warner Music Finland,
WEA 50-51442-0688-2-5 		2007[29]

Tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirka – laulu, huuliharppu (”Mokaan ja munaan”)
  • Juhani Aalto – vetopasuuna (”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • Olli Ahvenlahti – kosketinsoittimet (”Valvotaan vaan”, ”En tosissaan” ja ”Rauta hautaa kylmempää”), piano (”Mokaan ja munaan”, ”Antero ja Inkeri” ja ”Rakkauden sain”)
  • Viljo Alapietilä – oboe (”Krääsät ja silkkirääsyt”)
  • Kalervo Halonen – kosketinsoittimet (”Krääsät ja silkkirääsyt”, ”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”), piano (”Desperado”), taustalaulu (”Antero ja Inkeri”)
  • Maarit Hurmerinta – taustalaulu (”Rauta hautaa kylmempää” ja ”Rakkauden sain”)
  • Markku Johansson – flyygelitorvi (”Krääsät ja silkkirääsyt”), trumpetti (”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • ”Kasevan pojat” (Mikko Jokela, Asko Raivio ja Tapio Rauma) – taustalaulu (”Valvotaan vaan”, ”Desperado” ja ”Antero ja Inkeri”)
  • Hannu Koistinen – rummut (”Valvotaan vaan”, ”En tosissaan”, ”Rauta hautaa kylmempää” ja ”Rakkauden sain”), lyömäsoittimet (”Rauta hautaa kylmempää”)
  • Pentti Lahti – huilu (”Krääsät ja silkkirääsyt”), puupuhaltimet (”Tie Kairoon”)
  • Pentti Lasanen – huilu (”Krääsät ja silkkirääsyt”), puupuhaltimet (”Tie Kairoon”)
  • Janne Louhivuori – kitara (”Desperado”, ”Krääsät ja silkkirääsyt”, ”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • Harri Merilahti – bassokitara (”Valvotaan vaan”, ”En tosissaan”, ”Mokaan ja munaan”, ”Antero ja Inkeri”, ”Rauta hautaa kylmempää” ja ”Rakkauden sain”)
  • Irina Milan – taustalaulu (”Rauta hautaa kylmempää” ja ”Rakkauden sain”)
  • Seppo Peltola – vetopasuuna (”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • Antero Päiväläinen – rummut (”Mokaan ja munaan” ja ”Antero ja Inkeri”)
  • Esko Rosnell – rummut (”Desperado”, ”Krääsät ja silkkirääsyt”, ”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • Simo Salminen – trumpetti (”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)
  • Nono Söderberg – kitara (”Valvotaan vaan”, ”En tosissaan”, ”Mokaan ja munaan”, ”Antero ja Inkeri”, ”Rauta hautaa kylmempää” ja ”Rakkauden sain”), huuliharppu (”Antero ja Inkeri”)
  • Heikki Virtanen – bassokitara (”Desperado”, ”Krääsät ja silkkirääsyt”, ”Valloittaja” ja ”Tie Kairoon”)[17]

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kaksi puolta - Album by Kirka Spotify.com. Spotify AB. Viitattu 26.12.2024.
  2. ↑ Fenno – Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 (Teoshaussa rajauksella ”levy” hakusanalla ”Kaksi puolta”) Fenno.musiikkiarkisto.fi. Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 6.1.2025.
  3. ↑ Lahti 2022, s. 78–79, 163.
  4. ↑ Lahti 2022, s. 176, 178, 181.
  5. ↑ Lahti 2022, s. 185.
  6. ↑ Lahti 2022, s. 185–186.
  7. ↑ a b Lahti 2022, s. 186.
  8. ↑ a b c Nyman, Jake: Rakas vanha vinyyli, s. 181–184. Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8839-3
  9. ↑ a b c d e f Nyman, Jake: Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat, s. 182–183. Helsinki: Gummerus, 2023. ISBN 978-951-24-3615-6
  10. ↑ a b c d Linkola, Hannu: Kaseva. Jykeen kiven lämpö, s. 218–221. Helsinki: S&S, 2024. ISBN 978-951-52-6067-3
  11. ↑ a b c d Lahti 2022, s. 187.
  12. ↑ a b c d Saarela 2023, s. 84.
  13. ↑ Saarela 2023, s. 98.
  14. ↑ Lahti 2022, s. 187–188.
  15. ↑ Saarela 2023, s. 83.
  16. ↑ a b Lahti 2022, s. 189.
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l Kirka: Kaksi puolta-albumin sisäpussin kappale- ja soittajatiedot. Finndisc (Delta, DELP 12). 1977.
  18. ↑ a b Babitzin, Kirill & Kinnunen, Raila: Enimmäkseen Kirkasta, s. 180. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23644-6
  19. ↑ a b c Lahti 2022, s. 186–187.
  20. ↑ a b c Lahti 2022, s. 302.
  21. ↑ a b c Lahti 2022, s. 301.
  22. ↑ Walkin' and Talkin' - The Marshall Tucker Band Allmusic.com. AllMusic, Netaktion LLC. Viitattu 1.1.2025. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Jukka Virtanen esittelee Kirka-LP:n Kaksi puolta (A-puoli). Finndisc (Delta, DELP 12), 1977.
  24. ↑ a b c d Jukka Virtanen esittelee Kirka-LP:n Kaksi puolta (B-puoli). Finndisc (Delta, DELP 12), 1977.
  25. ↑ Long Train Runnin' - The Doobie Brothers Allmusic.com. AllMusic, Netaktion LLC. Viitattu 2.1.2025. (englanniksi)
  26. ↑ a b Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 180. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  27. ↑ a b c Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 30.12.2024.
  28. ↑ Saarela 2023, s. 84–85.
  29. ↑ a b c d Levytykset Kirka.fi. Viitattu 26.12.2024.
  30. ↑ Lahti 2022, s. 189–190.
  31. ↑ Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1, s. 252. Tampere: Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6
  32. ↑ Lahti 2022, s. 189, 301.
  33. ↑ a b Lahti 2022, s. 188.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaksi_puolta&oldid=22949864”