Reininmaa

Reininmaan kartta vuodelta 1905.

Reininmaa keltaisella Reinjoesta länteen sisältäen myös alueita itärannalta

Reininmaa (saks. Rheinland) on Reinjokea läntisessä Saksassa ympäröivän alueen yleisnimitys. Perinteisesti Reininmaa käsittää Reinin keskisen juoksun sillä matkalla, jolla joen molemmat rannat ovat Saksan maaperää. Reininmaasta tuli poliittinen käsite vuoden 1815 ja Wienin kongressin jälkeen, kun suuri osa alueesta liitettiin Preussiin nimellä Reinin provinssi (saks. Rheinprovinz), josta alueesta sittemmin käytettiin nimitystä Reinin Preussi (saks. Rheinpreußen). Vaikkei Reininmaa ole ollut hallinnollinen yksikkö vuoden 1945 jälkeen, on se säilynyt Saksan osavaltioiden Rheinland-Pfalz ja Nordrhein-Westfalen nimissä. Suurin osa molemmista osavaltioista sekä myös Saarland kuuluivat aiemmin Reininmaahan.

Historia

Reininmaa tarkoittaa nykyään yleensä sitä aluetta, jonka ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot miehittivät kahdentoista vuoden ajaksi sodan jälkeen, ja joka demilitarisoitiin vuoden 1919 Versailles’n rauhassa. Reininmaahan kuuluivat Saksan kaikki Reinin länsipuoliset alueet sekä Reinin itäpuoleltakin 50 kilometrin levyinen vyöhyke, mukaan lukien Ruhrin teollisuusalue; nämä vastasivat ympärysvaltojen sodan päättyessä 1918 miehittämiä alueita. Reininmaa oli alkuvaiheessa Ranskan, Britannian, Yhdysvaltojen sekä Belgian miehittämä, ja sen tehtävä oli toimia puskurivyöhykkeenä Saksan mahdollisten uusien hyökkäysten varalta. Lisäksi alueen asettamisella voittajavaltioiden valvontaan pyrittiin varmistamaan Saksan sotakorvausten maksu.

Alun perin tarkoituksena oli, että länsivallat vetäytyisivät Reininmaasta 15 miehitysvuoden jälkeen 1935, minkä jälkeen alue pysyisi demilitarisoituna. Vuonna 1920 pienehkö alue Reininmaan länsiosasta liitettiin Belgiaan, samana vuonna historiallisesti Lothringeniin (Lorraine) kuuluva Saarland otettiin Kansainliiton valvontaan ja annettiin Ranskan miehitettäväksi. Varsinaisen Reininmaan miehitys lopetettiin 1930, koska länsivallat olivat tyytyväisiä Weimarin tasavallan rauhanomaiseen politiikkaan. Kuitenkin Adolf Hitlerin ja kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan Saksassa vuonna 1933 tilanne muuttui. Natsit aloittivat pian suurimittaisen asevarustelun ja saivat huomattavaa kannatusta myös Reinin länsirannalla. Vuoden 1935 kansanäänestyksen seurauksena Saarland liittyi takaisin Saksaan, minkä Hitler tulkitsi tuen osoitukseksi natsien politiikalle. Seuraavan vuoden alussa Hitler katsoi poliittisen tilanteen sopivaksi uhkapelille, ja uudelleenmiehitti Reininmaan 7. maaliskuuta 1936 rikkoen näin avoimesti Versailles’n rauhansopimusta. Ranska halusi estää Hitlerin aikeet, muttei saanut pyrkimyksilleen tukea muilta länsivalloilta, jotka pitivät Reininmaan miehitystä Saksan sisäisenä asiana. Tässä tilanteessa Ranska ei halunnut toimia yksin, vaikka Saksan vielä melko vaatimaton armeija olisikin tässä vaiheessa ollut helppo torjua. Yhdistyneen kuningaskunnan näin aloittama myöntyväisyyspolitiikka suhteessa natsi-Saksaan johti lopulta toiseen maailmansotaan vain 3,5 vuotta myöhemmin.

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa länsiliittoutuneiden etenevät armeijat pääsivät Reininmaan rajoille syksyllä 1944. Reininmaa valloitettiin helmi–maaliskuussa 1945, minkä jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain joukot pääsivät viimein ylittämään Reinjoen. Sodan jälkeen Reininmaa lakkasi olemasta poliittisena käsitteenä. Saarland siirtyi jälleen Ranskan valvontaan, ja sille tarjottiin myöhemmin itsenäisyyttä, jonka Saarin alue kuitenkin hylkäsi vuoden 1954 kansanäänestyksessä ja liittyi takaisin Saksaan 1957. Välittömästi sodan loputtua Saksa jaettiin miehitysvyöhykkeisiin, jolloin Reininmaan eteläosa tuli kuulumaan Ranskan ja pohjoisosa Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhykkeeseen. Näistä tehtiin vähän myöhemmin osavaltioita, kun länsivaltojen miehitysvyöhykkeet yhdistettiin Saksan liittotasavallaksi.