Riihimäen valtaus
| Riihimäen valtaus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
 Riihimäen asukkaita tarkastelemassa räjähdyksen tuhoja.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
n. 3 000[1] |
n. 150–200[2] | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
5 kaatunutta |
60–100 kaatunutta | ||||||
Riihimäen valtaus oli 22. huhtikuuta 1918 tapahtunut Suomen sisällissodan sotilasoperaatio, jolloin Saksan Itämeren-divisioonan joukot valtasivat tuolloin vielä Hausjärven pitäjään kuuluneen Riihimäen taajaman sitä kolmen kuukauden ajan hallinneilta punaisilta. Taistelu tunnetaan niin sanotusta ”Riihimäen pamauksesta”, kun rautatieasemalla seissyt punaisten ammusjuna räjähti saksalaisten ampuman tykistökranaatin osumasta aiheuttaen valtavia tuhoja.[3] Räjähdyksen jälkeen punaisten vastarinta lamaantui lähes kokonaan ja saksalaiset saivat kylän haltuunsa ilman suuria taisteluja. Valtauksen aikana kaatui viisi saksalaissotilasta. Punaisia kuoli arviolta 60–100, joista suurin osa ilmeisesti räjähdyksessä.[2]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 1917 perustetun Riihimäen punakaartin miehet oli sodan kuluessa lähetetty suurimmaksi osaksi Hämeen rintaman taisteluihin Tampereen pohjoispuolelle, joten kaupungissa oli saksalaisten hyökkäyksen aikana aioastaan rautatieläisistä ja veturimiehistä koottu komppania, 50-miehinen ratsuosasto sekä pienet tykki- ja konekivääriosastot. Lisäksi Riihimäellä oli jonkin verran Hyvinkään taistelun jälkeen paikkakunnalle perääntyneitä punakaartilaisia. Riihimäellä toimi punakaartin piiriesikunta, jonka päällikkö oli aikaisemmin myös kansanedustajana toiminut maalari Efraim Kronqvist.[4]
Sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaisten eteneminen Riihimäelle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hangossa 3. huhtikuuta maihinnoussut Saksan Itämeren-divisioona oli 12.–13. huhtikuuta vallannut Helsingin sekä sen pohjoispuolella pääradan varrella sijaitsevat Malmin ja Tikkurilan asemanseudut. Viikkoa myöhemmin he etenivät Hyvinkäälle, jonka saksalaiset ottivat haltuunsa 21. huhtikuuta ja aloittivat seuraavaksi marssin kohti Riihimäkeä.[2]
Hyökkäys Riihimäelle tapahtui kolmen eri osasto voimin, jotka lähestyivät kylää Herajoen, pääradan ja Erkylän suunnista. Saksalaisten etujoukko jatkoi nelisen kilometriä Riihimäen eteläpuolella sijaitsevalle Herajoelle välittömästi Hyvinkään valtauksen jälkeen vielä samana iltana ja saapui perille noin kello 22. Heidän tiedustelijansa olivat ensimmäistä kertaa käyneet Herajoella kaksi päivää aikaisemmin. Punaiset olivat jo tuolloin jättäneet kylän ja siirtyneet puolustusasemiin Riihimäelle johtavan maantien varrelle.[2] Samaan aikaan Herajoen ryhmän kanssa eteni majuri Godert von Redenin johtama karabinieerirykmentti idässä kohti Erkkylää. Se kuitenkin joutui punaisten yllättämäksi kello 23 aikaan vain muutamaa kilometriä Hyvinkään pohjoispuolella. Punaiset päättivät lopulta irtaantua taistelusta ja saksalaiset jäivät yöksi Kerkkolan kartanoon.[1]
Saksalaiset aloittivat varsinaisen hyökkäyksensä 22. huhtikuuta. Punaisten pääpuolustusasemat olivat Hirsimäen ja Patastenmäen välisellä noin kolmen kilometrin levyisellä linjalla. Rataa pitkin etenevät saksalaiset saivat pian Hyvinkäältä lähtönsä jälkeen vastaansa punaisten lähettämän panssarijunan. Noin kuusi kilometriä Riihimäen eteläpuolella sijaitsevassa Monnin kylässä käytiin lyhyt taistelu, mutta saksalaiset pääsivät jatkamaan etenemistään.[2] Erkylän suunnalla hyökkäävät saksalaiset kiersivät aluksi itään Hikiälle, jossa he katkaisivat Lahteen johtavan radan ja jatkoivat sen jälkeen kohti Riihimäelle.[2]
Ammusjunan räjähdys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaiset olivat aamuvarhaisella koonneet Riihimäen rautatieasemalle aseilla ja ammuksilla lastatun 20 vaunun pituisen junan, joka oli tarkoitus lähettää itään päin. Herajoelta kylää tarkkailleet saksalaiset kuitenkin havaitsivat ratapihan eteläpäässä liikettä, kun punaiset suorittivat vaunujen vaihtotöitä. He ajoivat nopeasti yhden vuoritykin tuliasemaan Herajoen lastenkodin viereiselle mäelle ja suuntasivat sen ratapihalle. Kolmas tai neljäs ammuttu laukaus osui kello 7.20 pyroksilliinillä lastattuun vaunuun, joka rajähtäessään oli Patastenmäen ylikulkusillan kohdalla. Valtava räjähdys nostatti silminnäkijöiden mukaan sadan metrin korkeuteen nousseet tulenlieskat ja sen aiheuttama ääni kuului kymmenien kilometrien päähän. Lähistöllä olleilta se vei hetkellisesti kuulon. Ikkunoita rikkoutui eri puolilla Riihimäkeä ja räjähtäneen vaunun kappaleita sekä ratakiskon palasia kerrottiin lentäneen jopa kilometrien päähän. Ratapenger puolestaan hävisi räjähdyspaikalta käytännössä olemattomiin.[5] Räjähdys sytytti myös useita tulipaloja, jotka tuhosivat muun muassa ratapihalla sijaineen suuren karjahallin sekä läheisen Suomelan kaupan.[3] Räjähdyksen jälkeen satoja asemalle kerääntyneitä ihmisiä pakeni tuleen syttyneistä vaunuista sinkoutuvia ammuksia Peltosaaren kaupunginosan suuntaan. Ammusjunan räjähdystä alettiin myöhemmin kutsumaan ”Riihimäen pamaukseksi”.[6]
Valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Räjähdyksen aiheuttaman tuhon ja sekasorron johdosta punaisten vastarinta lamaantui lähes täysin ja saksalaiset etenivät kylään iltapäivällä. Punaisten tykistö yritti vielä hidastaa saksalaisia, jotka kuitenkin saivat rautatieaseman pohjoispuolella sijaitsevan kasarmialueen haltuunsa iltapäivällä puoli viiden aikoihin.[2] Huhtikuun aikana Riihimäen kasarmille oli koottu noin 500–600 punakaartiin pakko-otettua lähiseutujen miestä sekä jo aikaisemmin viitisenkymmentä valkoista vankia, joiden joukossa oli muun muassa pappeja.[6] Kasarmeilta löydettiin surmattuna yhdeksän siviiliä, jotka kaikki olivat ulkopaikkakuntalaisia pakko-otettuja. Punaiset olivat ilmeisesti yrittäneet lähettää heitä taisteluun saksalaisia vastaan, jonka jälkeen kieltäytyneitä oli ammuttu. Suurin osa kuitenkin pääsi pakoon ratapihalla tapahtuneen räjähdyksen aiheuttamassa sekasorrossa, kun heitä oltiin marssittamassa kylään päin. Päivää ennen saksalaisten hyökkäystä punakaartin komentaja Kronqvist oli siirtänyt 30 Riihimäen valkoista miehistökasarmista päävartiorakennukseen ja näin ilmeisesti pelastanut heidät joutumasta vieraspaikkakuntalaisten punakaartilaisten väkivallan kohteeksi.[2]
Valtauksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riihimäen jättäneet punaiset perääntyivät kohti Hämeenlinnaa ja Lahtea. Saksalaiset puolestaan viipyivät Riihimäellä parin päivän ajan, kunnes jatkoivat Hämeenlinnaan 25. huhtikuuta ja valtasivat kaupungin seuraavana päivänä. Riihimäen valtauksen jälkeen kasarmialueelle perustettiin vankileiri, jonne muutaman viikon aikana koottiin noin 8 500 vankia eri puolilta eteläistä Suomea. Seuraavaan syksyyn mennessä heistä kuoli yli tuhat.[7]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riihimäen valtauksen tapahtumista kertoo kirjailija Veijo Meren vuonna 1960 ilmestynyt historiallinen romaani Vuoden 1918 tapahtumat.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kronlund, Jarl: ”Hyvinkää itsenäisyyssodassa 1918”, Tiede ja ase Vol 44, s. 181–183. Helsinki: Suomen Sotatieteellinen Seura, 1986. ISBN 951-99761-6-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h RIIHIMÄEN TAISTELU / VALTAUS 22.4. 1918 2002–2003. Riihimäen paikallishistoriaa. Viitattu 26.11.2016.
- ↑ a b Keisarin päätös itäradasta puhalsi Riihimäen henkiin 3.9.2010. Yle Uutiset. Viitattu 26.11.2016.
- ↑ Historiasta poimittua, osa I 1.4.2013. Riihimäen Sosialidemokraatit. Arkistoitu 26.11.2016. Viitattu 26.11.2016.
- ↑ Ojala, Sirkka: ”Riihimäen pamaus”. Räjähdys kuului peninkulmien päähän. Maanpuolustaja, 2013, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Veijo Meri: Kielen ja kerronnan mestari 1.4.2013. Riihimäen kaupunki. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 26.11.2016.
- ↑ Auvinen, Pentti: RIIHIMÄEN VUODEN 1918 TAPAHTUMIEN MUISTOMERKIT 1.4.2013. Työväenperinteen Tutkimus ry. Arkistoitu 26.11.2016. Viitattu 26.11.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riihimäen valtaus Wikimedia Commonsissa
