Maatalouslakot 1917
Maatalouslakot vuonna 1917 olivat Suomen sisällissotaan johtaneeseen kehitykseen liittyneitä työtaisteluita, jotka alkoivat keväällä 1917. Maataloustyöntekijät olivat vanhastaan olleet isännistä riippuvaisia: työaika- ja palkkaneuvotteluja ja muita työsuhteen järjestämiseen liittyviä molemminpuolisia neuvotteluja ei alalla tunnettu. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen työläiset ryhtyivät vaatimaan 8-tuntista työpäivää, minkä toteuttamisen monet isännät torjuivat jyrkästi vedoten maatalouselinkeinon erityisluonteeseen.[1]
Tilanteen kärjistyttyä osapuolet syyttelivät toisiaan taipumattomuudesta ja neuvotteluhaluttomuudesta. Työläiset tehostivat vaatimustaan lakkoilemalla, ja lakkojen yhteydessä esiintyi levottomuuksia rikkureita vastaan. Levottomuuksien estämiseksi isännät perustivat suojelusvartioita, jotka olivat suojeluskuntien alkuna. Samoihin aikoihin perustettiin Maataloustuottajain keskusliitto.
Lakkoja ei esiintynyt kovin laajoilla seuduilla Suomessa. Kyse oli lähinnä Etelä-Suomen, Varsinais-Suomen ja Satakunnan suurtila-alueista. Kaupunkien työväestön piirissä vallitsi näkemys, jonka mukaan korkeat kuluttajahinnat ja mustan pörssin kauppa olivat osoitus maataloustuottajien ahneudesta.
Eri osapuolten lehdistö käsitteli tapahtumia hyvin eri tavoin. Työväenlehtien näkemyksistä kauimpana eivät olleet Maalaisliiton lehdet, jotka kirjoittivat lakoista ylipäänsä vähemmän ja varovammin, vaan Maalaisliittoa oikeistolaisemmat vanha- ja nuorsuomalaiset lehdet.[2]
Vuoden 1917 maatalouslakkojen yhteydessä tapahtui ainakin kaksi aseellista välikohtausta, joista toinen johti yhden ihmisen kuolemaan. Huittisten meijerikahakassa 13. heinäkuuta maanviljelijöiden suojeluskaarti avasi tulen lakkolaisia vastaan haavoittaen seitsemää ihmistä. Kuukautta myöhemmin Ypäjän kahakassa Karon talon isännän paikalle kutsuma poliisi ampui 21-vuotiaan työmies Simo Saarikon.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Soikkanen (1967): Kansalaissota dokumentteina. ISBN 951-30-1019-8.