Kuurilan junamurhat
Kuurilan junamurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana 19. huhtikuuta 1918, jolloin Punakaartilaiset ampuivat junassa Iittalan ja Kuurilan asemien välissä 22 vangittua Mustialan maamiesopiston opiskelijaa.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Forssan punakaarti oli aamulla 19. huhtikuuta vanginnut Mustialan maamiesopiston opiskelijat ja toimittanut heidät Toijalan asemalle, jossa heidät sijoitettiin Riihimäelle menevän junan viimeisenä olleeseen avovaunuun. Vartijoiksi asettui kymmenen punakaartilaista Helsingin punakaartin I rykmentin IV pataljoonan I komppaniasta komentajanaan varapäällikkö Y. A. Lehtonen.[1] 22 oppilasta ammuttiin ja vangituista 11 selvisi hengissä hyppäämällä liikkuvasta vaunusta ja pakenemalla metsään. Murhatuilta vietiin kaikki omaisuus ja päällysvaatteet, jonka jälkeen heidän viskottiin vaunusta radanvarteen.[2]
Vangitut oppilaat ammuttiin kostoksi valkoisten Tampereen taistelussa tekemistä teloituksista, ja osa säästettiin perustellen ”säästiväthän valkoisetkin Tampereella joka kymmenennen punaisista”.[1] Murhakäskyn antajiksi on arveltu Tuomas W. Hyrskymurtoa [1], joka toimi murhien aikaan Toijalan punaisten esikunnassa, Helsingin kuolemanpataljoonan päällikköä Topias Harjua ja komppanianpäällikkö Jukka Hildeniä.
Junamurhissa ensimmäinen ammuttu oli maanviljelysopiston oppilas Arne Sohlberg, jonka kaartilainen Aarne Hietakangas eli ”Chaplin” ampui, ja viskasi ruumiin ratapenkereelle. Sekatyömiehenä toiminut 16-vuotias Hietakangas oli saanut lisänimensä Charlie Chaplinista, jota hän piti esikuvanaan ja jäljitteli usein Chaplinia muiden suosion saamiseksi.[3] Hietakankaan motiiviksi on mainittu, että erästä kaartilaisista oli kohdeltu huonosti Sohlbergin isän omistamassa tehtaassa.[4] Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan ylempää tullutta teloituskäskyä ei ollut, vaan murhaajat toimivat oma-aloitteisesti. Hietakankaan motiivi ensimmäiseen surmaan saattaisi olla jälkikäteen oikeudenkäynnin aikana keksitty veruke.[5]
Teloitetut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ekström, Urho E.
- Eskola, Kustaa Mauri
- Gröönroos, Aksel Evert
- Jaakkola, Frans Mikael
- Jäntti, Edvard Johannes
- Kaarela, Kaarle Erlanti
- Karhu, Urho
- Lehikoinen, Antti
- Lehtonen, Emil Nikolai
- Metso, Adolf
- Niinimäki, Lauri Abraham
- Pentti, Aadami Artturi (hyppäsi junasta, ammuttiin Toijalassa)
- Puhakka, Frans Samuli
- Saloheimo, Yrjö V.
- Sohlberg Arne Päiviö
- Suviranta, Leonard
- Tuominen, Hjalmar
- Turkkila, Johannes
- Vainio, Rafael Jakob
- Vigren, Nestori
- Vihtinen Johan Kustaa
- Vilppula, Paul J.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Castren, Kaarlo: Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana : sitä varten, ettei totuus unohtuisi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1924.
- Myllyniemi, Seppo: Sodan monet kasvot – Sisällissota Hämeessä 1918. (Artikkelikokoelma. Historiallinen arkisto 127) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, 2007. ISBN 978-951-746-929-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Myllyniemi, 2008.
- ↑ Suomen Itsenäistymisen Kronikka, s. 129. Gummerus, 1992.
- ↑ Johan Lahdenperä: Terroristit tappoivat Suomen tähden. Kirja-arvostelu Teemu Keskisarjan teoksesta Vääpeli T:n tapaus - ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat 27.2.2010. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Castren, 1924.
- ↑ Tarinoita suomalaisesta terrorismista, osa 3/6 "Chaplin", YLE1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ylen Elävä arkisto : Tarinoita suomalaisesta terrorismista osa 3: Miten poika nimeltä Chaplin liittyy yhteen verisimmistä terroriteoistamme?
- Kuolemaantuomittujen vaunussa, Hakkapeliitta, 04.05.1937, nro 18, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot