Mommilan veriteot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee historiallista tapahtumaa, elokuva vuodelta 1973 löytyy omassa artikkelissa Mommilan veriteot 1917 .
 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: hyvin dekkarimainen
Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin.
Jokioisten kartanon isännöitsijä Paul Pettersson.

Mommilan veriteot (myös Mommilan kahakka) tapahtuivat 7. marraskuuta 1917 Lammin kuntaan tuolloin kuuluneen Mommilan kartanon ja Hausjärven kuntaan kuuluneen Mommilan asemakylän välisellä maantiellä. Kahakka tunnettiin aikoinaan myös nimellä Mommilan kapina. Kartanosta aseita etsineet venäläiset matruusit joutuivat taisteluun Lahden suojeluskunnan kanssa ja surmasivat maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin.

Kordelin oli Suomen suurin yksityinen maanomistaja ja yksi maan rikkaimmista miehistä. Hän omisti muun muassa Mommilan ja Jokioisten kartanot. Surmansa sai myös muun muassa Jokioisten kartanon isännöitsijä Paul Pettersson sekä Lahden suojeluskuntalaisia. Vajaata kuukautta myöhemmin Suomi julistautui itsenäiseksi ja heti seuraavan vuoden tammikuussa punaiset aloittivat sisällissodan.

Mommilan veriteot tapahtuivat samana päivänä kuin lokakuun vallankumous Pietarissa.

Tapahtumat Mommilan kartanolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mommilan kartano.

Marraskuun 5. päivänä 1917 Mommilan kartanoon oli saapunut 18 juhlavierasta viettämään seuraavana päivänä olevaa Alfred Kordelinin 49-vuotissyntymäpäivää.[1][2]

6. marraskuuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin puoli kolmen aikaan iltapäivällä 6. marraskuuta kartanoon saapui Kordelinin lakimies, tuomari Risto Ryti vaimonsa Gerdan kanssa. Kello kolmelta iltapäivällä soi puhelin, Alfred Kordelin viipyi puhelimessa kauan. Puhelun päätyttyä Kordelin ilmoitti juhlavieraille pastori Toivo Kukkosen ilmoittaneen, että Mommilan pysäkille oli äskettäin saapunut suuri joukko vahvasti aseistautuneita venäläisiä matruuseja. Paikkakunnalla liikkuneiden tietojen perusteella oletettiin matruusien olevan tulossa Mommilaan vangitsemaan ja ryöstämään.[3]

Illalla 6. marraskuuta 1917 Kordelin soitti Lahden suojeluskuntapäällikölle Johan Kempille ja Riihimäen suojeluskunnalle ja kertoi Mommilan rautatieasemalle tulleesta matruusipukuisesta joukosta ja ilmoitti tarvitsevansa turvamiehistöä.[4] Lahden suojeluskunta lähetti kuusi aseistettua yksityisetsivää Kordelin turvaksi kartanolle, miehet saapuivat paikalle iltakymmeneltä. Kahdella heistä oli aseistuksena Winchester-kiväärit, yhdellä venäläinen sotilaskivääri ja kahden aseistuksena olivat itävaltalaiset sotilaskiväärit, muutamilla oli lisäksi taskuaseita. Suojeluskuntalaisten johtajana oli Gustav Adolf Koskela.[5]

Lahden suojeluskunta oli jatkuvassa puhelinyhteydessä Mommilan kartanoon 6. ja 7. päivän välisenä yönä. Seitsemännen päivän aamuna puhelinyhteys kartanoon katkesi noin 7 aikoihin ja Lahden suojeluskuntapäällikkö Kemp kutsui suojeluskuntalaiset Lahden kaupungintaloon kello 9. Ylimääräinen juna vei 34 lahtelaista suojeluskuntalaista Mommilan asemalle.[6]

7. marraskuuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana aamuna 7. marraskuuta kello 10 vieras auto ajoi kartanon pihaan ja autosta astui ulos viisi venäläistä matruusia. Tämän jälkeen pihaan marssi vielä 26 vahvasti aseistettua venäläistä matruusia.[7]

Mommilan kartanon isännöitsijän Antton Forsselin talo.

Alfred Kordelin päätti, ettei venäläisiä matruuseja vastusteta aseellisesti näiden suuren ylivoiman vuoksi, ja tästä syystä Lahden suojeluskuntalaiset kätkivät aseensa taloon. Matruusit piirittivät päärakennuksen. Heitä johti matruusin asuun pukeutunut suomalainen pirtutrokari Johan Skott. Ensin osa heistä meni kartanon isännöitsijän Anton Forsselin talolle, josta he iskivät ovet säpäleiksi, ryöstivät kaiken ryöstämisen arvoisen ja rikkoivat kaiken muun. Tämän jälkeen he palasivat päärakennukselle, iskivät kiväärin perillä lukitsemattoman oven säpäleiksi ja astuivat sisään pistimet ojossa.[8]

Kordelin kysyi matruuseilta kohteliaasti, ketä he etsivät, muttei saanut vastausta. Sen jälkeen Kordelin pyysi vieraita kohteliaasti istumaan. Hetken päästä Allên soitti flyygeliä ja syntymäpäivävieraat alkoivat tanssia. Tämä hämmästytti matruuseja. Kordelin tarjosi vieraille ruokaa, jota oli katettuna runsaasti ruokapöytiin. Matruusit kieltäytyivät, koska pelkäsivät ruuan olevan myrkytettyä.[9]

Tämän jälkeen kartanon pihamaalla kävellyt matruusijoukon johtaja Johan Skott sai kuulla Mommilasta tulleen lähettinaisen ja renki Kalle Lindbergin tuoman varoituksen lähestyvistä suojeluskuntalaisista, joita viestintuojat kertoivat olleen kirkonmäen täydeltä. Skott ja joukko matruuseja kiiruhti kirkonmäelle, muiden jäädessä kartanolle. Kirkonmäeltä ei löytynyt suojeluskuntalaisia, joten Skott ja matruusit palasivat takaisin.[10]

Johan Skott ja matruusit menivät päärakennukseen. Skott uhkasi Nagant-revolverilla salin perällä korituolissa istuvaa Alfred Kordelinia, huutaen ja sanoen häntä '’saatanan lahtariksi’’. Skott raivosi ja kirosi. Suoritettiin juhlavieraiden ruumiintarkastus ja matruusit komennettiin tekemään kotietsintä. Kesken etsinnän Kordelinin työhuoneessa soi puhelin. Se pelästytti matruuseja, jotka olivat aikaisemmin katkaisseet kaikki puhelinlangat ja kaataneet puhelintolpat. Etsintöjen aikana matruusit löysivät pari kivääriä ja pari revolveria. Tämän jälkeen he rikkoivat ja repivät kaiken, viilsivät rikki huonekalujen päälliset ja iskivät arvokkaat taide-esineet säpäleiksi.[11]

Tapahtumat matkalla kohti Mommilan asemaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolenpäivän aikoihin matruusit tekivät lähtöä. Oppaana toiminut suutari kuitenkin esitti, että he ottaisivat kiinni isännän ja aikaisemmin lähetetyt kuusi turvamiestä. Alfred Kordelin ja tämän 20 vierasta vangittiin, ja heitä lähdettiin kuljettamaan hevoskyydillä Mommilan asemalle. Hevosten edellä ajoi autolla joukko matruuseja.[12]

Lahden suojeluskunnan Mommilaan lähettämät 34 suojeluskuntalaista ehtivät Mommilan asemalle vasta puolenpäivän aikaan, koska lähtö oli viivästynyt Pietariin matkanneen sotilasjunan takia. Junalla saapuneilla suojeluskuntalaisilla oli varustuksena kuusi kivääriä ja useita pistooleja, sekä Hämeen läänin kuvernöörin antama valtuus pitää yllä järjestystä Mommilassa.[13] Saapuneeseen suojeluskuntalaisjoukkoon liittyi kärköläläisiä sekä Lahden miliisipäällikkö, luutnantti J. Tamminen, joka toimi myös tulkkina. Joukko alkoi marssia rautatieasemalta kohti yhdeksän kilometrin päässä olevaa Mommilan kartanoa.[14]

Suojeluskuntalaisia vastaan tuli auto kolmen kilometrin päässä Mommilan asemalta, Vanhalan torpan kohdalla. He yrittivät saada sen pysähtymään, mutta heitä kohti ammuttiin. Suojeluskuntalaiset maastoutuivat pellolle ja taistelu matruusien kanssa alkoi. Osa matruuseista pääsi läpi asemalle, mutta muut ryhtyivät kiertämään aseman suuntaan. Taistelun aikana isännöitsijä Forssel nousi hevosrattailta ja käveli niiden vasemmalla sivulla. Vahtimatruusi yritti murhata Forsselin lyömällä tätä suurikokoisella pistoolilla päähän, jolloin Forssel kaatui ojaan pää veressä. Tämän murhayrityksen todistajana oli Frans Kenttälä, joka oli pakotettu ajamaan vankien kuljetuksessa käytettyjä hevosrattaita. Hyökkäys Forsselia kohti tapahtui toista kilometriä Teuron sillan jälkeen, ylämäessä Vanhalan torpan lähellä.[15]

Mommilan veritekojen murhapaikka.
Mommila Vanhalan torppa.

Vanhalan torpan suunnalta juoksi vihainen matruusi huutaen ja pistoolia heilutellen, suunnaten kohti Alfred Kordelinia kuljettavia hevosrattaita. Hän syöksyi vaunujen taakse ja iski pistoolillaan Kordelinia päähän, sitten ampuen tämän. Kordelinin hattu putosi maantielle ja ruumis kallistui vaunujen oikealle puolelle. Kordelinin pää vaipui vaunujen astinlaudalle.[16] Jokioisten kartanon isännöitsijä Paul Pettersson istui kuskinpukilla, nähden murhan. Sitten matruusi ampui Pettersonia selkään, jolloin tämän ruumis retkahti taaksepäin, pudoten selälleen Kordelinin päälle, jalkojen jäädessä kuskinpukille.[17]

Hevosrattaiden kuskina toiminut Oksanen juoksi tienvarren metsään ja meni kartanoon kertomaan tapahtumasta. Edempänä seisonut kuski Rainio käänsi kiireesti hevosensa ja ajoi kovaa vauhtia kartanoon kertomaan tapahtumasta.[18]

Muut matruusien kiinniottamat Kordelinin vieraat pakenivat metsään. Surman motiivina lienee ollut kostomieliala ja se, että venäläisten oppaana toiminut Johan Skott oli entinen kartanon alustalainen, joka oli aiemmin sanottu irti ja karkotettu kartanosta.[14]

Lahden suojeluskuntalaisista kaatuivat laukausten vaihdossa valokuvaaja Uno Berglund ja metsänhoitaja August Koivunen. Matruusien tappioista ei ole tarkkaa tietoa. Johan Skott haavoittui kahakassa ja kuoli muutama päivä myöhemmin sairaalassa haavakuumeeseen. Myös vangittuja kuljettamassa ollut 15-vuotias kyytipoika Toivo Jokela haavoittui ja menehtyi myöhemmin Helsingin Kirurgisessa sairaalassa haavoihinsa.[19] Tapahtuma aiheutti suojeluskuntalaisten kokoontumisia. Riihimäeltä tuli vahva venäläinen sotilasosasto, joka ryhtyi jahtaamaan Lahden suojeluskuntalaisia.[14]

Veriteon jälkeiset tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtumapaikan tuntumassa on 6. marraskuuta 1937 paljastettu Kordelinin muistokivi, jonka ulkoasu on Emil Wikströmin käsialaa. Muistokiven pystyttivät Haminankylän Nuorisoseura ja Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto.

Kansan Lehti selitti tapahtuneen siten, että ”Lahtarit olivat saaneet vihiä Kordelinin testamentista ja päättivät sen vuoksi toimittaa hänet päiviltä ennen kuin Kordelin ehtisi sen ehkä muuttaa”.[14] Tarkalleen ottaen Kansan Lehdessä (numerossa 262, 11.11.1917, s. 3.) kirjoitetaan Kordelinin testamentista kertovassa jutussa tarkoituksellisen provosoivasti, että Kordelin oli ensimmäinen merkittävä lahtarikaartin uhri. Syyksi kirjoittaja arvioi, että ”Porvareilla on nähtävästi ollut tiedossa millainen Kordelinin testamentti pääasiassa on. Eiköhän siinä ole myös jonkinlainen selitys siihen, miksi he hänet toimittivat hengiltä”.

Lääkäri Yrjö Kulovesi oli provosoitunut kirjoituksesta, ja oli sen johdosta ärähtänyt Tampereen Sanomissa vastalauseen. Tähän ärähdykseen Kansan Lehti vielä jatkoi (nro 264, 13.11.1917, s. 3): ”Kenenkään muun kuin lahtarikaartin syyksi ei Kordelinin kuolemaa voida panna, sillä parhaimmallakaan lääkärintaidoillaan ei Kulovesi voi todistaa, että hän olisi kuollut, jos lahtarit pysyivät sivussa. Kuolema tuli vain senvuoksi, että lahtarit asiaan sekaantuivat. Ja täällä ei taasen tiedetä, mitä varten he koko juttuun sekaantuivat, senvuoksi siitä voi lausua vain arveluja”.

Kymmenen päivää tapahtuneen jälkeen kotkalainen rankaisuretkiosasto etsi suojeluskuntalaisia miliisiltä saadun nimiluettelon perusteella.[14]

Tapahtumista on myös tehty elokuva Mommilan veriteot 1917 (1973). Elokuvan ohjasi Jotaarkka Pennanen, ja sen alkuperäiskäsikirjoituksen laativat Paavo Haavikko ja Jukka Kemppinen. Elokuva sai ensi-iltansa teattereissa 5. lokakuuta 1973.[20] Tuottaja Jörn Donner lisäsi elokuvan alkuun muutaman minuutin esittelyn Alfred Kordelinista henkilönä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • N. V. Hersalo ja Raikkala: Suojeluskuntain historia. HATA Oy, Lahden kirjapaino- ja sanomalehti-osakeyhtiö. Hollola, 1955.
  • Hurme, Matti: Mommila. Wsoy, 1937.
  • Kylävaara, Keijo: Vuosi seitsemäntoista. Reportaasi itsenäisen Suomen syntymävuodesta, Helsingin Sanomat, 1967

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mommila, s. 9.
  2. ↑ Vuosi seitsemäntoista, s. 165.
  3. ↑ Mommila, s. 14.
  4. ↑ Mommila, s. 16.
  5. ↑ Mommila, s. 20.
  6. ↑ Mommila, s. 65–69.
  7. ↑ Mommila, s. 28–29.
  8. ↑ Mommila, s. 30–31.
  9. ↑ Mommila, s. 32–33.
  10. ↑ Mommila, s. 36–38.
  11. ↑ Mommila, s. 39–41.
  12. ↑ Mommila, s. 44.
  13. ↑ Mommila, s. 66.
  14. ↑ a b c d e Suojeluskuntain historia, s. 266–267.
  15. ↑ Mommila, s. 77–79.
  16. ↑ Mommila, s. 93–94.
  17. ↑ Mommila, s. 95.
  18. ↑ Mommila, s. 96.
  19. ↑ Kansan Lehti 1.12.1917, s. 5.
  20. ↑ Mommilan veriteot Elonet.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mommilan_veriteot&oldid=22282599”